Lue keskustelun säännöt.
Jos pärjäisin taloudellisesti, ottaisin eron heti. En voi sanoa tätä ääneen kenellekään, joten kerron täällä.
24.07.2022 |
Kyse ei ole siitä, että olen gold digger. Mieheni ja minä olemme kumpikin pienituloisia. Meistä kumpikaan ei kovin hyvin pärjäisi yksin. Ahdistaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla erittäin yleistä. Harva nainen rakastaa miestään, ainoastaan asioita, jotka mies mahdollistaa.
No tota... ei tässä nyt herroiksi elellä todellakaan!
Mutta paremmin kuin yksin. Senhän sanoit itsekin.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tämän maan ainoa. Tulevaisuuden länsimaisessa talouskurimuksessa tilanteesi on jo tukevasti normaali. Valtaosassa suomalaisia parisuhteita raha on suhteen koossa pitävä liima, kun aikaa kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet lokki.
Voin sanoa sen täällä ja voi sanoa sen myös ääneen jos tavataan.Eli nyt myös pienituloisen miehen kanssa yhdessä sinnittely on lokkeilua.
On silloin kun ainoa motiivi olla toisen kanssa on raha. Sitähän se on: hyötymistä toisesta taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin pitkään eroa huonosta suhteesta joka ahdisti vuosia. Muutama vuos sit hain eroa ja oon pärjännyt tosi hyvin. Asun kaupungin vuokra-asunnos, jonka maksan itse. (Ex asuu omas vuokra- asunnos). Nyt oon onnellinen. Ainoa mikä joskus vielki harmittaa, on se etten lähtenyt aiemmin. Tsemppiä!
Tiedätkö näin se juuri on. Se mikä erossa eniten lopulta harmittaa, on se ettei eronnut aiemmin. Ei ihmissuhteen päättyminen, raha, kodista luopuminen. Vaan se että on hukannut elämäänsä.
Minäkin pyörin vuosia niissä erotuskissa etukäteen. Ihan turhaan.
Kiitos rehellisyydestä ap, ymmärrän sua täysin. Uskon, että varsinkin pk-seudulla sulla on paljon kohtalotovereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain pielessä ihmisen sielunmaailmassa jos mieluummin on kuollut kuin köyhä ja vapaa. Ei täällä kukaan ilman asuntoa ja ruokaa joudu olemaan, on sen verran hyvät sosiaalituet. Joten en ymmärrä mistä kiikastaa.
Samoja mietteitä, emmekä ole enää mitäön nuoria, joilla on elämä aikaa tehdä muutoksia.
Löhes kuuskybäsenä pitäisi ottaa 200teur lainaa - vuokra-asuntoja ei tällä alueella ole paljon. Tienaan ihan hyvin, mutta velkavankeus tässä iässä ei houkuta.
Mietin vaihtoehtoja koko ajan mielessäni. Mitä helvettiä minä oikein teen???
Meillä on myös jaettavaa pikkuisen enemmän kuin joku ikeahylly ja -laveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama tilanne, paitsi että en ole tällä hetkellä töissä. Olen jäänyt miehestä taloudellisesti riippuvaiseksi ja tilanne ahdistaa todella. Mielenterveys on jo niin kovilla, että jopa itsemurha pyörii välillä mielessä, kun en keksi muuta tietä ulos tilanteesta.
Voi sua. Onko mitään mahdollisuuksia työpaikkaan, pääsisit taloudellisesti jaloillesi. Yhteiskuntahan sitten tulee vastaan erilaisin tukimuodoin. Älä anna kuitenkaan itsemurha-ajatusten vallata ajatuksia. Pakko löytyä joku muu tie. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Jotain pielessä ihmisen sielunmaailmassa jos mieluummin on kuollut kuin köyhä ja vapaa. Ei täällä kukaan ilman asuntoa ja ruokaa joudu olemaan, on sen verran hyvät sosiaalituet. Joten en ymmärrä mistä kiikastaa.
Elämän realiteetit hallussa, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä.
Jos vaihtoehdot on olla
A) Vapaa, mutta ehkä hieman köyhempi
B) Onneton, mutta hieman paremmin toimeentuleva
Valitsisin ilman empimistä vapauden ja sen mukanaan tuoman onnen, ehkä jopa aikanaan uuden rakkaudenkin. Tuohon nykyiseen tilanteeseen jos jäät roikkumaan "olosuhteiden pakosta", huomaat joskus 10-20-vuoden kuluttua, että hukkasit elämäsi mahdollisuuden olla aidosti onnellinen, elää oman näköistäsi elämää ja hiljalleen kuihdut pois.
Moni kuvittelee "ettei pärjäisi" itsekseen, mutta yllätys on iloinen kun vain uskaltaa ottaa sen rohkean askeleen kohti vapautta. Suomessa, jos jossain maassa, on helppoa lähteä rakentamaan uutta elämää, vaikka sitten ihan nollapisteestä ja persaukisena.
Älä haaskaa elämääsi, äläkä anna pelon estää onneasi!
Kiitos ihanista vastauksista ja rohkaisusta! Elämä vie joskus huonoon suuntaan. Ei kyse ole siitä, että valitsin väärin vaan siitä, että en ollut selvänäkijä. Ei ihminen aina tiedä, millaiseksi yhteiselämä menee, vaikka alku olisi ollut lupaava. Meillä on paljon riitoja ja välillä emme siedä toisiamme ollenkaan. Voi hyvinkin olla, että miehen ajatus yhdessä pysymisestä on sama kuin minulla. Emme tule taloudellisesti oikein toimeen ilman toisiamme. Toki jokainen jollain lailla kitkuttaa, mutta entä lapset...? Kiitos paljon vielä kerran sydämellisistä vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön 46 kirjoitti:
Pärjään yksin työttömänä tosi hyvin. Kyse on vaan siitä osaako säästää. En tarvii mitään etelän lomia enkä autoa joka on iso rahareikä. Lopetin autolla ajon viime syksynä kun bensan hinta nousi. Olen säästänyt siitä asti 5000 euroa bensa rahoissa.
Siis sulla on 5donaa säästöjä?
No niinhän siinä sanottiin. Jos mä jäisin nyt työttömäksi ja myisin auton ja samalla lopettaisin bensan ja muiden auton kustannusten maksamisen niin helposti olisi puolessa vuodessa 5donaa säästöjä ellei enemmän. Pelkkä auto olisi vähintään 10donaa.
No ap mikä estää sua kehittämästä omaa talouttasi siihen suuntaan että voit erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin pitkään eroa huonosta suhteesta joka ahdisti vuosia. Muutama vuos sit hain eroa ja oon pärjännyt tosi hyvin. Asun kaupungin vuokra-asunnos, jonka maksan itse. (Ex asuu omas vuokra- asunnos). Nyt oon onnellinen. Ainoa mikä joskus vielki harmittaa, on se etten lähtenyt aiemmin. Tsemppiä!
Melkein kaikki eronneet ovat sanoneet samaa. Miksei eronneet aiemmin. Kertoo siitä, että kyllä eronneenakin oikeasti pärjää hyvin. Ja se mitä rahassa menettää tulee muuna takaisin. Kodissa hyvä tunnelma, itsellä mielenrauha, yms, ei niitä voi rahassa mitata. Toisaalta menneiden katuminen on myös turhaa. Kyllä se asioiden pohtiminen eri kannoilta kuuluu myös asiaan ja itselleni oli myös jälkeenpäin tärkeää, että tiesin, että en tehnyt päätöstä hätiköiden. Vitkutin siis itsekin eroa vuosia, rahan ja muiden syiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä, emmekä ole enää mitäön nuoria, joilla on elämä aikaa tehdä muutoksia.
Löhes kuuskybäsenä pitäisi ottaa 200teur lainaa - vuokra-asuntoja ei tällä alueella ole paljon. Tienaan ihan hyvin, mutta velkavankeus tässä iässä ei houkuta.
Mietin vaihtoehtoja koko ajan mielessäni. Mitä helvettiä minä oikein teen???Meillä on myös jaettavaa pikkuisen enemmän kuin joku ikeahylly ja -laveri.
Missä asut, jos ei oo vuokra-asuntoja? Pyh.
Vierailija kirjoitti:
Jotain pielessä ihmisen sielunmaailmassa jos mieluummin on kuollut kuin köyhä ja vapaa. Ei täällä kukaan ilman asuntoa ja ruokaa joudu olemaan, on sen verran hyvät sosiaalituet. Joten en ymmärrä mistä kiikastaa.
Huoletta voi lopettaa työnteon jos joskus on erehtynyt menemään töihin?
Eroaminen on melko kallista puuhaa, huonossa tapauksessa rahaa kuluu kymmeniä tuhansia juristin palkkioon ja veroihin, voi mennä puoli omaisuuttakin.
no jos on nyt jo ns. köyhä , niin eron voi hoitaa ilman juristia, netistä löytyy hyvät pohjat ositussopimuksiin.
Aluksi taloustilanteen heikentyminen ahdistaa ja joistakin eduista luopuminen, mutta kyllä se vapaus maistuu muutamann vuoden päästä paremmalta kun kalliit kulissit ja saattaa herätä miettimään että mitä ne edes antoi aiemmin omaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa jos ei ole pakko. Yhden tuloilla pärjää vielä huonommin. Ainakin mulle kävisi niin.
Olen samaa mieltä. Mitä elämä on yksinhuoltajana, jos ei ole varaa tehdä mitään kivaa. Suomi on täynnä onnettomia eronneita. Jos olet joskus luvannut, etkö nyt pidä lupauksiasi. Miten lasten elämä. Lapsille paras esimerkki elämää varten on, että toista ei jätetä vaikeuksien keskelle yksin.
Minulla on vähän sama tilanne, paitsi että en ole tällä hetkellä töissä. Olen jäänyt miehestä taloudellisesti riippuvaiseksi ja tilanne ahdistaa todella. Mielenterveys on jo niin kovilla, että jopa itsemurha pyörii välillä mielessä, kun en keksi muuta tietä ulos tilanteesta.