Lue keskustelun säännöt.
Kaaduin pahasti pyörällä, ihmiset vain nauroivat
24.07.2022 |
Tämä on ilmiö, jota tapahtuu varmaan vain Suomessa. Asfaltissa oli iso "railo", jota en huomannut ajoissa ja kaaduin pahasti pyörällä keskellä kaupunkia. Epäonnekseni minulla oli repussa yksi tyhjä limsatölkki, joka kolisi kivasti. Kukaan ei kysynyt, miten voin vaikka mulla aukesi polvi. Toljotettiin ja naureskeltiin, kuulin kuinka joku totesi: "tyttö vähän kännissä hehheh". Kas kun kukaan ei ottanut puhelinta esiin ja alkanut kuvata. Raahauduin siitä läheiselle lääkäriasemalle tikattavaksi.
Itse olen auttanut kerran humalaista, joka kaatui pyörällä. Tämä oli pahempi juttu, kun hän iski päänsä, meni tajuttomaksi ja piti soittaa ambulanssi. Ketään muuta ei tuolloinkaan kiinnostanut auttaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä: pakko olla provo, kun vastaavaa ei ole sattunut omalle kohdalle.
Hah, älä nyt viitsi. Tottakai ihmiset alkavat tunnistaa provoksi kun sama satu pyörii täällä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan rehellisesti. En auttaisi edes kadulla loukkaantunutta mummoa syytteiden pelossa.
Suomalaiset voivat teeskennellä, hienotunteisesti että eivät huomaa jos joku kaatuu tai liukastuu harmittoman näköisesti. Onhan itselläkin se ensimmäinen reaktio, että ei kai kukaan vain nähnyt. Sitten vasta tsekataan vahingot.
En usko tilanteeseen, että kaikki(suomalaiset) vain nauraisivat jos joku kaatuu näyttävästi pyörällä ja jää verisenä lojumaan. Mikähän valtio mahtaa olla sellainen, että saisi apua kanssaihmisiltä paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Jep, suomalainen ja venäläinen ilmiö. Ajatellaan vain omaa napaa. Mummoni oli parikymmentä vuotta sitten Moskovassa ja todisti turistibussin ikkunasta, kuinka joku jäi auton alle. Tämän jalankulkijan jyrännyt ladakuski kaasutti myös pois. Kukaan ei auttanut, ihmiset olivat pysähtyneet 5 sekunniksi, kohauttaneet olkiaan ja jatkaneet matkaa. Mummon matkaopas sitten soitti ambulanssin kun osasi venäjää.
"Ajatellaan vain omaa napaa."
Olen mennyt kaksi kertaa auttamaan humalaista, toisella kerralla minulle vilautettiin vehjettä ja toisella kerralla huoriteltiin.
Ikävä juttu ap:lle, mutta jos arvelen jonkun olevan humalassa, en mene lähelle.
Joo vähän sama kokemus muutaman vuoden takaa.
Mun päälleni ajoi auto, kun ylitin suojatietä. Lensin kaaressa auton konepelliltä yli, ja laskeuduin maahan onnekseni niin, etten lyönyt päätäni. Olin kuitenkin ihan pihalla, mitä tapahtui, kantamani kauppakassien sisältö valtoimenaan pitkin katua. Auto ei pysähtynyt, jatkoi vaan matkaansa. Tämä tapahtui ihan Helsingin keskustan liepeillä, ja ainoa ihminen joka mua riensi auttamaan ja kysyi kävikö pahasti, oli joku pilveä poltteleva hemmo .
Muut ihmiset joko toljotti, tai käveli vaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt vähän vastaava 2 kertaa:
Kaaduin pyörällä, polvi aukesi (ja jouduin menemään sen takia päivystykseen), kukaan lukuisista ohikulkijoista ei edes kysynyt miten voin vaikka polvesta valui runsaasti verta.
Toisessa tapauksessa kaaduin pyörällä ja tapauksen näki yksi mies, hän nauroi ääneen.
En voi ymmärtää miten ihmiset voi käyttäytyä näin. Itselleni on aivan automaattisen selvää kysyä oletko kunnossa, tarvitsetko apua ja tarvittaessa hälyttää apua jos se on välttämätöntä. Ihan jo suomen laki ja yleinen auttamisvelvollisuus velvoittaa siihen. En sitten tiedä onko nuorena naisena hierarkian alimmaisena, ketään ei kiinnosta. Toivottavasti edes ikäihmisiä tai lapsia autetaan jos jotain käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylässä näin torstaina, kun tummapintainen mies kaatui pyörällä. Välittömästi kuusi ihmistä, joista kaksi yli 80-vuotiasta, oli lisäkseni paikalla auttamassa. Hänelle ei tullut edes naarmuja. Ikävää, että aloittajalle kävi noin.
Minä kaaduin pyörällä toissa vuonna pahasti, löin pään, kyynärpään ja polvi murtui. Siihen pysähtyi kyllä heti kolmisen pyöräilijää, joilta sain apua. Ei kukaan naureskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity suomalaisuuteen eikä nykyaikaa vaan tätä tapahtuu missä vaan. Se on joku laumailmiö.
Tästä aiheesta oli joskus juttu Historia tai Tiede-lehdessä.
Siinä oli vanha valokuva miehestä joka oli jäänyt auton alle. Ihmiset olivat kerääntyneet ympärille hymyssä suin katsomaan sitä kuin jotain sirkuseläintä. Eikä kukaan siis auttanut.
En kyllä kunnolla muista miten tätä ilmiötä selitettiin. Mutta ilmeisesti siinä matkitaan muiden reaktioita. Jos siis joku jää vain toljottamaan, muut tulee mukaan siihen viereen. 🤷🏼
Tämä on tätä nykypäivää. Jonkun mursun takia kyllä meuhkataan, mutta avun tarpeessa olevaa ihmistä ei auteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan rehellisesti. En auttaisi edes kadulla loukkaantunutta mummoa syytteiden pelossa.
Joo joo, on tullut selväksi jo tämä syytepelkoisuutesi :D
Eilen muutaman lonkeron nauttineena onnistuin kompuroimaan asuntoni ulko-ovella, enkä ehtinyt yrittää ylös omin voimin kun oli jo naapurit auttamassa. Ja juu neljä lonkeroa yhdeksästä olin juonut, ettei nyt kaltaiseni deeku ihan pienistä mene sekaisin.
On minullakin toisenlaisia kokemuksia kun apu olisi kelvannut. No useammin olen kai apua tarjonnut kuin saanut ja näin teen jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus aikoinaan talvella kun tiet oli jäässä, tulin kaupasta säkillisen kanssa ja taiteilin peilijäällä ihan keskittyneenä siihen etten itse kumahda päälleni maahan niin pyöräilijä tuli luokseni ja kysyi näinkö kuin hän kaatui. Vastasin kauhuissani että en, kun koetan itsekin pysyä pystyssä. Hän vaahtosi pyörästään hetken aikaa ja sitten sanoin että kuule kiitä onneas ettet päätäs lyönyt, pyörästä niin viis mutta jos olisit neliraajahalvaantunut tai vammautunut aivoistasi niin se olisi paha juttu. Aineelliset jutut viis, mutta ruumiinvammat eivät ole korvattavissa. Sitten käveltiin yhdessä liukkaalla ja manattiin liukasta.
Tosi ikävää ettei sua autettu! Itse olen ollut tilanteissa missä lähimmäistä on autettu. Eräs mummo talvella kun koetti päästä bussista, kompuroi rollaattorin kanssa ja liukui bussin alle. Bussi oli lähdössä ja nytkähti eteenpäin. Oli siinä koko bussillinen ja pysäkillinen ihmisiä huutamassa pelosta.
Muistettaisiin ettei ensimmäisenä naureta kun joku kaatuu. Vaikka olisikin pieni kaatuminen niin siinä voi käydä pahasti. Hyvä nyt kun sun ei käynyt pahasti ja olet vielä elon voimissa <3
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikoinaan talvella kun tiet oli jäässä, tulin kaupasta säkillisen kanssa ja taiteilin peilijäällä ihan keskittyneenä siihen etten itse kumahda päälleni maahan niin pyöräilijä tuli luokseni ja kysyi näinkö kuin hän kaatui. Vastasin kauhuissani että en, kun koetan itsekin pysyä pystyssä. Hän vaahtosi pyörästään hetken aikaa ja sitten sanoin että kuule kiitä onneas ettet päätäs lyönyt, pyörästä niin viis mutta jos olisit neliraajahalvaantunut tai vammautunut aivoistasi niin se olisi paha juttu. Aineelliset jutut viis, mutta ruumiinvammat eivät ole korvattavissa. Sitten käveltiin yhdessä liukkaalla ja manattiin liukasta.
Tosi ikävää ettei sua autettu! Itse olen ollut tilanteissa missä lähimmäistä on autettu. Eräs mummo talvella kun koetti päästä bussista, kompuroi rollaattorin kanssa ja liukui bussin alle. Bussi oli lähdössä ja nytkähti eteenpäin. Oli siinä koko bussillinen ja pysäkillinen ihmisiä huutamassa pelosta.
Muistettaisiin ettei ensimmäisenä naureta kun joku kaatuu. Vaikka olisikin pieni kaatuminen niin siinä voi käydä pahasti. Hyvä nyt kun sun ei käynyt pahasti ja olet vielä elon voimissa <3
Oliko pyöräilijä kännissä vai mikä häntä vaivasi, kun ei itse muistanut kaatuneensa? Vai minkä takia kyseli silminnäköijöitä kaatumiselleen?
Ainakin Järvenpäässä ihmiset auttavat onnettomuuteen joutunutta.
Kokemusta auttamisesta ja autettuna olemisesta.
Outoa. Olen itse pari kertaa liukastunut ja kaatunut talvella ihan kunnolla, ja ihmiset ovat pysähtyneet kysymään miten kävi. Siskoni on ollut onnettomuudessa kaksi kertaa ja auttajia tuli. Olen itse myös auttanut kaatuneen vanhuksen ylös ja varmistellut, tarvitseeko hän jatkohoitoa. Olen ehkä naivi mutta uskon että suurin osa auttaa.
Toisaalta tiedän myös tapauksen, että jouluruuhkassa kolaroineita ei kukaan pysähtynyt auttamaan. Oli kiire paistamaan kinkkua.
Ei ole totta. Minä olen kaatunut pyörällä kaupungilla kahdesti työmatkallani ja molemmilla kerroilla tultiin kysymään kävikö huonosti, tarviinko apua eikä kukaan nauranut tai irvaillut. Lääkärireissu tuli kummallakin kerralla ja toisella kerralla olin yön sairaalassa tarkkailtavana. Sain muutaman viikon saikkuakin.
Jotkut auttaa jotkut ei. Ei liity kansallisuuteen.