Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut
Minulla on vain yksi lapsi. Alunperin haaveilin kahdesta, mutta tämä on osoittautunut niin rankaksi, että enpä tiedä Lapsi on todella rakas ja ihana, mutta vie minulta aivan kaiken ajan ja energian, teen koko ajan ja hoidan koko ajan ja silti joka päivä jotain jää hoitamatta kun ei ehtinyt. Koko ajan pitää olla silmät selässäkin ja ihan perustarpeissa kuten syömiset, juomiset, leikit, ulkoilut, nukkumiset, vaatteiden pesut ja vaihdot ja puhtaudessa eli kylvyt sun muut suihkut tuntuu olevan niin valtavasti tekemistä että vaikka tauotta koko ajan tekee niin silti ei meinaa ehtiä kaikkea. Eka hengähdystauko on kun lapsi vihdoin suostuu nukahtamaan yöunille. Silloin olen niin väsynyt, että käyn itse pikasuihkussa, syön leivän ja kaadun sänkyyn kaikkeni antaneeni. Yöt sitten pitää hoitaa monet yöheräämiset, käyttää lapsi yöllä vessassa kun usein herää kerran yössä käymään. Ja sama rumba alkaa joka aamu kuin nakutettu klo 7 kun lapsi ponkaisee sängystä ylös. Teen osapäiväisesti töitä, paitsi nyt olen lomalla, mutta mitään energiaa työlle ei tunnu olevan edes.
Ja lapsia on vain yksi! Miten ihmeessä te 2-6 lapsen äidit selviätte?! En voi käsittää miten voi ehtiä käyttää esim kylvyssä tuplamäärän lapsia, kun en meinaa aina ehtiä edes tätä yhtä.
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsellasi on erityistarpeita, vaikkei diagnoosia olisikaan. Voi vaikuttaa esim. juuri syömisiin ja saada vanhemman tuntemaan riittämättömyyttä. Kuulostaa myös siltä, että keskittymiskyky ei olisi normaali.
Erityislapsistatus on nykyään ykkösvaihtoehto jos lapsen kanssa ilmenee niitä ongelmia mitä ennen vanhaan kutsuttiin kurittomuudeksi.
Jotain häikkää teillä kyllä on. Tuon ikäinen osaa kyllä jo leikkiä itsekseen ja hoitaa pesutkin pienellä avustuksella. Ja kavereita olisi tietenkin hyvä olla. Ja kun lapselle sanotaan, että äiti lukee nyt puoli tuntia( kellosta näytetään) ja sen jälkeen tehdään yhdessä vaikka smoothie, niin näin toimitaan. Äiti lukee ja lapsi touhuaa omiaan. Näin meillä.
Miksi lapsen pitäisi käydä joka päivä kylvyssä tai suihkussa?
Elämän voi tehdä monella tavalla itse vaikeaksi. Miksi pitää orjallisesti vaatia täydellisyyttä? Miksi ei joskus madaltaa rimaa?
Meillä hampaat pestään kaksi kertaa päivässä mutta ikinä kuumimpia kesähelteitä lukuunottamatta ei ole käyty kylvyssä joka päivä ja suihkussakin päivittäin vasta alakoulussa siinä vaiheessa, kun suihku onnistuu lapselta itse. Muuten riittää parin päivän välein. Esimurrosikäinen osaa hoitaa sitten päivittäiset suihkut ja muut pesut itse.
Siis tuo lapsi, joka temppuilee kun puette vaikka vaatteita päälle ja keskeyttelee jatkuvasti, se kuitenkin suostuu pitämään sua kädestä kiinni ulkona liikkuessanne ihan sujuvasti jos huomiosi on 100 % lapsessa? Jos mitään muuta yrität tehdä niin lapsi ei osaa olla. Jos hetkeksi käännät selän tehdäksesi vaikka eväät puistoon niin 4v "säätää jotain". Onko teillä kotona turvallista? Jos on niin etkö voisi antaa sen lapsen vaan hetken säätää menemään niin oppii tekemään asioita itse ja olemaan ilman kädestä pitämistä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet uupunut? Silloin kaikki tuntuu tosi raskaalta. Tai lapsi on kovin pieni? Mun mielestä nyt tiukka keskustelu myös miehen kanssa, tulos tai ulos, jos hän asuu teillä niin myös hän osallistuu. Sitten sinulle omaa aikaa enemmän.
Uupunut olen, selvä se. Lapsi ei ole pieni vaan täyttää kohta neljä. Moni sanoo, että kunhan vauvavuodesta selviät, niin sitten helpottaa, mutta meillä se on ollut kyllä päinvastoin.
Ap
No nyt on se kaikkein rankin vaihe, omaa tahtoa on, muttei vielä kykyjä toimia aina kaikessa missä tahtoisi. Terve vauva on helppo, hän syö, nukkuu ja kakkii. Kun pitää huolen näistä perusjutuista, niin pärjää jo pitkälle. Taapero liikkuu itse ja vähän vanhempi vielä vikkelämmin itse. Eikä järkeä vielä ole päässä. Siinä saa olla silmät selässäkin. Mutta lohdutuksen sana: se on oikeasti yksi silmänräpäys, kun lapsi on jo eskari ja sitten koululainen. Ja sitten se oikeasti helpottuu (kunnes sitten tulee murrosikä... ) ja jopa kaipaat sitä aikaa kun lapsi oli pieni. Tsemppiä!
Meillä on 7 lasta joista 3 alle koulu-iässä. Pää-asiassa isä on vastuussa lapsista myös eli en hoida heitä yksin, mutta pärjään tarvittaessa kyllä yksinkin. Esim.nyt mies ollut reissussa ja tänään kylvetin 3lasta eli 1,3 ja 5-vuotiaat. Ensin me pistettiin äidille naamio ja sitten kylvetettiin ja leikitettiin isompien kanssa tuo 1-vuotias. Sitten huuhdoin hänet ja pistin leluja käteen ja bumboon istumaan ja isommille kylvyt valumaan. 1-vuotiaalle on parasta ohjelmaa kun kattoo siskojen hölmöilyjä ammeessa. Kun 2 oli ammeessa ja pienin bumbossa kävin itse suihkun. Olin varannut oven viereen itselle ja kuopukselle pyjamat ja samalla kun puin kuopusta niin ovi oli auki ja näin isommat ammeissaan. Sitten kuopus kävelytuoliin ja menin huuhtomaan isommat tytöt. Kuivaukset ja pyjamat oli heilläkin valmiina oottamassa ja ne päälle ja iltapuuron keittoon🙂
Meidän kolme lasta ovat olleet onneksi omatoimisia kun ovat kerran oppineet jonkin asian ovatkin tehneet sen seuraavaksi ihan itse. Minulla ei ole ollut tuollaisia ongelmia lastemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsellasi on erityistarpeita, vaikkei diagnoosia olisikaan. Voi vaikuttaa esim. juuri syömisiin ja saada vanhemman tuntemaan riittämättömyyttä. Kuulostaa myös siltä, että keskittymiskyky ei olisi normaali.
Erityislapsistatus on nykyään ykkösvaihtoehto jos lapsen kanssa ilmenee niitä ongelmia mitä ennen vanhaan kutsuttiin kurittomuudeksi.
Syömisongelmia, nukkumisongelmia, poikkeuksellisen vahva tahto, ei leiki itsenäisesti. Hyvin voi olla autisminkirjolla, ja äiti-raukka luulee olevansa vaan p_ska äiti.
Näitä kun luen, niin alkaa tuntua, että muilla on aika erilaista kuin meillä. Mutta missä vika? Mieluiten näkisin sen itsessäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan, leikkipuiston tm. perhekerhoon ym. menoihin, niin tulee vaihtelua
Kyllähän me leikkipuistoissa käydään ja sellaista, vaihdellaan jopa missä. Perhekerhoja täällä ei olekaan ollenkaan. Mutta siis ajatus siitä, että pitäisi vaihtelun vuoksi rampata vielä tuollaisissakin lisää vain kaaoksen tunnettani. Kun lähdöt on sitä, että yksi sukka on hukassa, toinen on kukassa, kengät märkinä kun unohdin muussa hässäkässä laittaa ne kuivumaan (vähintään omani) ja eväitä kun teen mukaan, niin joko lapsi säätää koko ajan jotain muuta mikä keskeyttää tekemiseni, että laitan vahingossa leivän väliin silliä ja mehupulloon tilliä tai sitten unohdan eväät kokonaan kotiin ja sitten itketään, lapsi nälkää ja minä mielessäni hiljaa sitä, että miksi en vaan saa asioita sujumaan.
ApTuo ei ole millään tasolla normaalia. Onko sut tutkittu ettei ole jokin nepsyongelma sinulla?
Ei ole tutkittu. Olen aina menestynyt opinnoissa ja työelämässä niin hyvin. Kun tulin raskaaksi tein väitöskirjaa. Ei kukaan ole koskaan epäillyt mitään, en tiedä onko syytäkään, mutta jos olisi syytä, niin ei mitään epäillä kun menestyy jatko-opinnoissakin niin hyvin.
Ap
Et osaa ennakoida etkä organisoida ja pakka hajoaa pienimmästäkin täysin. Jotain outoa tuossa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet uupunut? Silloin kaikki tuntuu tosi raskaalta. Tai lapsi on kovin pieni? Mun mielestä nyt tiukka keskustelu myös miehen kanssa, tulos tai ulos, jos hän asuu teillä niin myös hän osallistuu. Sitten sinulle omaa aikaa enemmän.
Uupunut olen, selvä se. Lapsi ei ole pieni vaan täyttää kohta neljä. Moni sanoo, että kunhan vauvavuodesta selviät, niin sitten helpottaa, mutta meillä se on ollut kyllä päinvastoin.
ApNo nyt on se kaikkein rankin vaihe, omaa tahtoa on, muttei vielä kykyjä toimia aina kaikessa missä tahtoisi. Terve vauva on helppo, hän syö, nukkuu ja kakkii. Kun pitää huolen näistä perusjutuista, niin pärjää jo pitkälle. Taapero liikkuu itse ja vähän vanhempi vielä vikkelämmin itse. Eikä järkeä vielä ole päässä. Siinä saa olla silmät selässäkin. Mutta lohdutuksen sana: se on oikeasti yksi silmänräpäys, kun lapsi on jo eskari ja sitten koululainen. Ja sitten se oikeasti helpottuu (kunnes sitten tulee murrosikä... ) ja jopa kaipaat sitä aikaa kun lapsi oli pieni. Tsemppiä!
Ohis: miksi aina muistetaan pelotella hirveällä murrosiällä? Ei kaikilla ole mitään riehuvia haistattelija-teinejä!
En tajua, miten niin ilmeisen älykäs äiti kuin ap katsoo, ettei lapsen isän osallistumattomuus liity mitenkään omaan uupumukseen. Miten niin ei liity?
Lapsen isä on yhtä vastuullinen vanhempi kuin sinäkin, ap. Jos isä ei suostu hoitamaan lastaan, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa moisen nahjuksen kanssa. Pääsisit samalla eroon ylimääräisestä miesvauvasta.
En myöskään ole ikinä yöllä käyttänyt lasta vessassa..yövaippa on ollut siihen asti kunnes on yökuiva. Yöt on nukkumista varten..tottakai meilläkin on ollut vaiheita kun on painajaisia, kasvukipuja yms mitkä kuuluu lapsen kehitykseen, mutta vessaan ei ole tarvinnut ketään joka yö viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsellasi on erityistarpeita, vaikkei diagnoosia olisikaan. Voi vaikuttaa esim. juuri syömisiin ja saada vanhemman tuntemaan riittämättömyyttä. Kuulostaa myös siltä, että keskittymiskyky ei olisi normaali.
Erityislapsistatus on nykyään ykkösvaihtoehto jos lapsen kanssa ilmenee niitä ongelmia mitä ennen vanhaan kutsuttiin kurittomuudeksi.
Syömisongelmia, nukkumisongelmia, poikkeuksellisen vahva tahto, ei leiki itsenäisesti. Hyvin voi olla autisminkirjolla, ja äiti-raukka luulee olevansa vaan p_ska äiti.
Voihan se äitikin olla adhd tai autisti jos ei osaa pukea säähän sopivia kenkiä eikä muista laittaa niitä kuivumaankaan. Tai sitten on muuten normaali, mutta ei tajua. eri
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun luen, niin alkaa tuntua, että muilla on aika erilaista kuin meillä. Mutta missä vika? Mieluiten näkisin sen itsessäni.
Ap
Erilaista on ensinnäkin se, että useimmissa perheissä isäkin hoitaa lapsia. Jos ei hoida, kyse on yleensä entisestä parisuhteesta.
Toinen asia on se, että kaikessa ei tarvitse viilata pilkkua ja tehdä viimeisen päälle.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten niin ilmeisen älykäs äiti kuin ap katsoo, ettei lapsen isän osallistumattomuus liity mitenkään omaan uupumukseen. Miten niin ei liity?
Lapsen isä on yhtä vastuullinen vanhempi kuin sinäkin, ap. Jos isä ei suostu hoitamaan lastaan, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa moisen nahjuksen kanssa. Pääsisit samalla eroon ylimääräisestä miesvauvasta.
Liittyy se hyvinkin paljon. En vain jaksaisi siitä juuri nyt keskustella. Harmittaa niin koko asia.
Ap
Meillä on 7v kaksoset. Nyt on jo selvästi helpompaa :) Puolison kanssa on aina hoidettu tasapuolisesti lapset ja kotityöt. Vietiin ja haettiin lapset päiväkodista/ eskarista vuoroviikoin. Kumpikin käy omissa harrastuksissa: minä salilla ja tanssitunnilla, mies höntsää. Tämä tasapuolisuus on ihan ehdoton edellytys. En usko, että kumpikaan meistä kauaa katselisi hyvällä jos toinen alkaisi tahallaan lorvia. No sitten niitä vinkkejä, miten on helpotettu arkea:
- Viikon ruuat ja taloustavarat tilataan kännykällä ja haetaan työmatkalla. Pikkuostokset lähikaupasta.
- Lähes kaikki muutkin ostokset tulee tehtyä netistä ja tilataan kotiinkuljetus. Vaatteet, elektroniikka ym.
- +- 1h eli aika säännölliset ajat kaikessa: ruokailut, ulkoilu, nukkuma-ajat jne myös viikonloppuisin.
- robotti-imuri, tiskikone, pyykin kuivuri käytössä
- Noin 4v asti käytiin suihkussa: vanhempi ja molemmat lapset. Pesu sarjatyönä. Meillä on suihkukaappi, johon mahtui hyvin. Lapsille 1 suihku ja yksi sauna/ suihku viikossa, kun olivat pienempiä. Ei tarvi joka päivä pestä, ellei ole iho-ongelmia tai likainen iho.
- sunnuntaisin viikkailin lapsille vaatepaketit seuraavalle viikolle. Paketissa oli paita, housut, aluhousut ja sukat. 10 paketin tekemiseen meni vähän aikaa, mutta helpotti ihan suunnattomasti aamuja! Nyt he tekevät sitä mielellään jo itsekin. Etenkin pojalla on tietyt lempivaatteet :)
- MLL lastenhoitajaa on käytetty 1-2 kertaa kuukaudessa, jotta on päästy olemaan välillä kaksinkin.
- Kokataan arkipäivinä 2-3 päivän ruuat kerrallaan. Se keventää iltoja, kun voi vaan lämmittää annokset mikrossa.
- Ollaan perussiistejä. Viedään astiat tiskikoneeseen, likavaatteet pyykkikoppaan, kuivurista pyykit heti kaappiin ja muutenkin kaikelle irtotavaralle on oma paikkansa. Siivoamiseen ei mene paljoa aikaa. Keittiössä voi pyyhkiä tasot samalla kuin laittaa ruokaa ja tosiaan robotti-imurin ansiosta ei tarvi kovin usein imuroida.
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
Ap
1v kylpyyn ensin, isommille päälle lastenohjelma tai iltapalalle tms. Sitten 3 ja 5v samaan aikaan suihkuun, 1v sillä aikaa omaan sänkyyn odottelemaan unen tuloa. Ja 3 ja 5v on suihkussa max 10 min (sen verran mitä hiustenpesuun menee aikaa) Ja ei joka päivä. Joka toinen riittää alle kouluikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
ApMeillä mennään näin.
Itseltä vaatteet pois, muksut (1v taapero, 2v kaksoset, 5v)
Taapero Ikean muoviseen syöttötuoliin, loput riviin seisomaan ja heiltä vuorotellen pestään hiukset ja saippuoidaan iho, kuivaus jonossa ja vaatteet päälle. 5v toki osaa jo pukea itse.Leikkivät pukeutumishuoneen lattialla sillä aikaa kun minä pesen itseni ja taaperon. Sitten jonossa hampaiden pesulle, pisulle ja nukkumaan.
Mitä taikoja teet, että saat lapset odottamaan rivissä ja liikkumaan jonossa pesulle ja nukkumaan? Kuulostaa nimittäin oikein hienolta. Jos minä yrittäisin, niin tapahtuisi varmaan lähinnä joku massiivinen räjähdys, jossa yksi lapsi päättää singota itsensä portaisiin, toinen hypätä kattoon, kolmas liukastua kylpyammeeseen ja neljäs jo viilettäisi nakuna pitkin pihaa.
ApSitä kutsutaan kuriksi. Lasta voi pakottaa ja painostaa jos lapsi ei tottele.
Juu ymmärrän tämän. Mutta siinäpä se, että kun komentaisin ja painostaisin sitä yhtä, niin samalla ne kolme muuta räjähtäisi ympäriinsä ja katoaisi minulta.
Ap
Ei pidä olla kiltti. Jotkut vanhemmat pyytää nätisti. Ei ne lapset oikeasti sellaista tottele. Lapsille pitää jo varhain tehdä selväksi, että kun äiti tai isä antaa määräyksiä niitä totellaan ja sillä sipuli.
Meillä esim ei komennella tai ohjata lapsia usein, mutta sillon kun komennetaan niin se on ihan ehdotonta. Eli tietystä äänestä lapset jo tietää että kyseessä ei ole neuvoteltava asia ja jos ei tottele siitä tulee sanktiota.
Nyt meillä on 7v, 5v ja 2v joista ainoastaan 2v:lle pitää korottaa ääntä. Ja isot on jo pari vuotta olleet hyvin omatoimisia. Kysyvät jos tarvitsevat apua.
En luovuta. Sekä minä että lapsi ollaan todella voimakastahtoisia, siis harvinaisen. Silti tahtojen taistelut päättyy kuten minä sanon. Ellei ole kyseessä asia, jossa kannattaakin antaa lapsen päättää, ikänsä mukaisesti.
Ap