Miten neljänkympin kriisisi ratkesi?

Mitä jos peilistä katsoo täti, on tätitukka ja tätivaatteet. Ei laihdu helposti ja kaikki muuttuu "pahemmaksi", mummomaiseksi, paitsi on mieleltään nuori. Ja asia alkaa korostua mielessä näin, vaikkei tilanne olisikaan noin paha. Alkaa kanavoida mummoja ja tätejä. Mikä silloin lääkkeeksi? Onko kaikkien kohtalo täti ja setämäisyys? Raahautuminen zombina ja ikäkriisit.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne muuttumiset toisilla rajoittuu just 30v.40v.50v..vähän haiskahtaa ja naurattaa... 😄

Viimeistään nelikymppisenä on syytä alkaa miettiä, haluaako vielä yhden lapsen vai ei. Koska viiskymppisenä on jo myöhäistä. Samoin esimerkiksi alan vaihtaminen ei ole järkevää enää siinä iässä, kun valmistumisensa jälkeen ikää on jo sen verran, ettei kukaan enää palkkaa. Ellei sitten opiskele hoitoalalle. Viiskymppisenä ei myöskään ole enää kovin järkevää ottaa ensimmäistä asuntolainaansa. Ja noin muutenkin viiskymppisenä alkaa jo miettiä, millaiset eläkepäivät haluaa. Tietenkään ei tarvitse olla just nuo pyöreät vuodet vaan voi olla myös 35, 45 ja 55. 

Kymppiset, Kymppiset, kymppiset, kymppiset, kymppiset, kymppiset, kym... Pläääähh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne muuttumiset toisilla rajoittuu just 30v.40v.50v..vähän haiskahtaa ja naurattaa... 😄

Viimeistään nelikymppisenä on syytä alkaa miettiä, haluaako vielä yhden lapsen vai ei. Koska viiskymppisenä on jo myöhäistä. Samoin esimerkiksi alan vaihtaminen ei ole järkevää enää siinä iässä, kun valmistumisensa jälkeen ikää on jo sen verran, ettei kukaan enää palkkaa. Ellei sitten opiskele hoitoalalle. Viiskymppisenä ei myöskään ole enää kovin järkevää ottaa ensimmäistä asuntolainaansa. Ja noin muutenkin viiskymppisenä alkaa jo miettiä, millaiset eläkepäivät haluaa. Tietenkään ei tarvitse olla just nuo pyöreät vuodet vaan voi olla myös 35, 45 ja 55. 

Työuran liittyvät haaveet on jo menetetty.

Se tuli 37-vuotiaana. Lähdin tiputtamaan painoa ja otin rasvaa pois kropasta 30kg. Samassa iski fitness-kärpänen ja aloin kehittää lihaksia. Olen saanut aika jees ulkomuodon, toki prosessihan ei ole ikinä valmis. Ostin uuden ison asunnon, vaihdoin Toyotani uuteen Audiin ja vaihdoin työpaikkaa. Sain hyväpalkkaisen pomon paikan, mistä olin pitkään haaveillut. Vaimo on edelleen sama :D

Mutta kun tämä prosessi oli läpikäyty, niin fiilis on oikeastaan oikein hyvä. Ei ole enää sen jälkeen kriisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos peilistä katsoo täti, on tätitukka ja tätivaatteet. Ei laihdu helposti ja kaikki muuttuu "pahemmaksi", mummomaiseksi, paitsi on mieleltään nuori. Ja asia alkaa korostua mielessä näin, vaikkei tilanne olisikaan noin paha. Alkaa kanavoida mummoja ja tätejä. Mikä silloin lääkkeeksi? Onko kaikkien kohtalo täti ja setämäisyys? Raahautuminen zombina ja ikäkriisit.

Mä olen melkoinen matami.

Muutosten tekeminen on normaalia koko iän tilanteiden toiveiden mukaan. Mitään ikäkriisi ei ole olemassakaan. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaan meni ajan kanssa ohi. En muuttanut mitään elämässäni. Kriisi iski 38 v ja ensimmäisenä tuli paniikki siitä, ettei mulla ole miestä tai lapsia. Olin aina ajatellut että tulee jos on tullakseen, mutta en nyt niitä erityisemmin halua. Yhtäkkiä tajusin että aika loppuu saada lapsi ja nyt pitäisi toimia. Aloin deittailla Tinderissä, mutta en löytänyt oikein kunnollisia ja toisaalta, päälle alkoi pukata myös toinen haave joka oli toteuttamatta: ulkomailla asuminen.

Niinpä lopetin miehen etsinnän ja aloin etsiä töitä ulkomailta. Mutta en oikein tiennyt minne maahan edes haluan, jonnekin vaan. Hain ainakin Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Englantiin ja Ruotsiin. Kanadasta tuli hyvä työtarjous, suomalaisiin alan palkkoihin nähden ihan uskomaton palkka. Fiilistelin jo Vancouverissa asumista ja mitä kaikkea siellä alan tekemään harrastuksina yms. Mutta kun tuli tosipaikka että pitäisi allekirjoittaa työsopimus ja irtisanoutua silloisesta paikasta jossa olin ollut 15 vuotta, meni pupu pöksyyn. Muistin, miten avuton ja ahdistunut olin aina uusissa paikoissa ja tilanteissa. Miten olin Suomessakin yksinäinen ja kärsin siitä. Aloin nähdä ulkomailla asumisen surullisena, pelottavana ja yksinäisenä. Ajattelin, että varmaan alkoholisoituisin sinne yksiööni, kun en kestäisi yksinäisyyttä ja sopeutumista uuteen ympäristöön selvin päin. Mietin, että jos olisi se mies, miehen kanssa ehkä uskaltaisin muuttaa, mutta yksin en. 

Yritin sitten jotain harrastuksia ja elämänkatsomuksia laajalla skaalalla. Helluntailaisuudesta okkultismiin ja advaita vedantaan. Mutta kaikki se etsintäkin oli levotonta ja kärsimätöntä: luin innoissani yhdestä jutusta, harjoitin hetken mutta ei ollut kärsivällisyyttä jatkaa. Totesin etten oikeasti pysty uskomaan niihin juttuihin ja siksi ne on vain peliä mulle, jotain millä täyttää tylsää elämää. 

Lopulta muutaman vuoden päästä levottomuus ja halu muuttaa asioita vaan meni ohi. Ei ollut enää halua saada lasta tai miestä, vaihtaa työpaikkaa tai maata, saada uutta elämänkatsomusta. Aloin vaan nauttia siitä ihan tavallisesta elämästä, pienistä hetken iloista. Ruoasta, kylvystä, luonnosta, kirjoista, elokuvista. Totesin etten enää kaipaa muuta ja tällainen hiljainen tyytyväisyys on jatkunut.

Mulla oli 30 jälkeen tuollainen tempoileva vaihe, kesti kyllä lähes vuosikymmenen. Esim. muutto ulkomaille, avioero, tarkoituksen ja ideologioiden perässä juokseminen (jopa meditaation suorittaminen). Olin myös jäsenenä erään kulttimaisia piirteitä sisältäneessä ryhmässä. Sinkkuna piti kokeilla kaikkea mitä en nuorena kokeillut. Nyt 40-vuotiaana kriisi ilmenee tyhjyyden tunteena: ei ole tuota tempoilun tarvetta eikä siihen tarvittavaa energiaa. Mutta tässäkö istun sohvalla sitten? Olen jo vuoden istunut ja odottanut jotain.

Mä (olen tuon lainatun kirjoittaja) täytän nyt ensi kuussa 48 ja minä olen valmis "istumaan sohvalla" eli elämään tällaista pientä tavallista elämää loppuikäni. Se oli juuri se tärkein 40 kriisin ratkaisu mulla, että en kaipaa enää mitään muuta, olen hyvin onnellinen näin.

Mulla on lamaantunut olo.

Ei ole vielä tullut ikinä ikäkriisiä, olen 43v. Ehkä sitten, kun alkaa tulla harmaita hiuksia, voisi tulla pieni kriisi? Saa nähdä. Ei ole vielä tullut mitään suuria vanhenemismuutoksia kroppaan. Ehkä tähän asti tulleet ovat olleet niin hitaasti tapahtuneita, ettei ole tarvinnut kriiseillä niistä. Minulla myös on ne jutut, joita olen toivonut, eli mies, lapsia, asunto(laina), sen verran rahaa ettei tarvitse koko ajan stressata, sekä vakityö.

Tällä hetkellä tarkoitukseni on selvitä kuun loppuun satasella.

Tekosyitä vatoinkäymisille, tai väärille valinnoille. Niitä jokaiselle tulee ja menee. En peittele niitä kymppisten kriisien alle. Kaikilla hiukset harmaantuu ja olemus rapistuuu. Ihan normaalia.

Ei ratkea.

N49

30v-kriisi kirjoitti:

30-kriisi lienee kuitenkin pahempi? Silloin loppuu väkisin nuoruuden naivius, ekat vakavat ongelmat ehditty kokea - ja kolmekymppisenä viimeistään menettää ajatuksen "ikuisesta elämästä". Tietysti lapsikin tietää että joskus kuollaan, mutta tunnetasolla vasta 3kympin korvilla tajutaan kuolevaisuus oikeasti. 30v on toki mahdollisesti fyysisesti elämänsä kunnossa ja kaikki mahdollisuudet vielä auki - mutta elämän realiteetit ja sen mukana pieni alakulo saapuu elämään mukaan. Joten täyttäessään 40v... mitä uutta kriisiä enää olisi odotettavissa. No, sepä jää minulla nähtäväksi. Uskoisin että oikea todellinen kriisi odottaa vasta vähän vanhempana. Eihän näistä toki koskaan tiedä. En uskonut 3kympin kriisiäkään näin pahaksi. Nuoruuden naiivius oli sitä parasta aikaa. Voisiko sitä oppia takaisin palan sitä naiiviutta?

T. M31

Ei kolmekymppisenä ole mitään kriisiä. Sehän on elämän parasta aikaa varsinkin miehenä. Kaikki on vielä mahdollista ja maailma on avoinna. Ei kuitenkaan ole enää nuoruuden epävarmuutta, tunnehuohuja ja toilailuja.

M39

Ala urheilla 40+, niin kriisi menee ohi. Tuossa iässä kroppa vanhenee vauhdilla, mutta jos alat urheilla ja vähän laihdutat, se hidastaa prosessia todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

40 kiirsi ratkesi, kun poltin 40 e... 🤣👍🤣😂🤣😂

Eihän tässä sitten hätää ole, jos noin halvalla selviää!

Mulle 40v kriisi oli kun joutui hyväksymään vanhenevansa ja kuolevansa joskus. Nuorena kuolema on vain sana joko koskee vain iäkkäitä sukulaisia. 40v ymmärrät ja joudut hyväsymään elämäsi rajallisuuden. Tarkoitan vaikka eläisit terveenä ja vanhaksi aikasi loppuu joskus. No minusta on väärin etten voi olla ikuisesti nuori ja terve. Mutta mikäs teet. Sen kansa on elettävä. Kun ymmärsi elämän rajallisuuden heräsi myös että pitää koittaa löytää iloa siitä mistä pystyy.