Kauanko kropalla kestää palautua raskaudesta ja synnytyksestä?

kyllä siinä kauan menee

Vuosi menee terv. 2 lapsen äiti

No jos sanotaan, että kehon kannalta minimi-ikäero lasten välillä olisi kolme vuotta, niin kestäisikö siinä palautumisessa sitten pari vuotta.

10 kk synnytyksesta nyt, enkä koe palautuneeni vielä. Nyt vasta jaksan ajatella liikunnan harrastamista. Ehkä se tästä. Liikunnan puute on saanut aikaan plösön olon ja monenlaisia kolotuksia kroppaan. Mahakin pömpöttää kuin olisin edelleen viimeisellä kolmanneksella raskaana.

up

Riippuu paljon ihmisestä, sekä myös siitä millainen se vauva-aika perheessä on. Varmaan keskimäärin vuosi ->.

Kahden raskauden kokemuksella sanoisin, että keho vaatii palautumiseen vähintään saman verran kuin mitä raskaus on kestänyt (9kk). Vaikka joku palautuisi ulkoisesti samoihin mittoihinsa nopeasti, niin kyllä kehon sisällä tapahtuu vielä paljon muutoksia senkin jälkeen (hormonit tasaantuvat, keskivartalo vahvistuu pikkuhiljaa, on kenties vatsalihasten erkaumaa joka ei heti palaudu ennalleen, jne).

Itseäni hirvittää se, miten rajusti monet naiset alkavat treenata pian synnytyksen jälkeen. Vääränlainen ja liian aikainen liikunta voi jopa johtaa vakaviin ongelmiin, jotka näkyvät vasta vuosia myöhemmin (esimerkiksi kohdun laskeuma).

Ole itsellesi armollinen. Kehosi on tehnyt valtavan työn kasvattaessaan uutta elämää. Tuo hiusten lähtökin kuuluu usein asiaan. Raskauden aikana hiuksia lähtee normaalia vähemmän, joten nyt irtoavat kerralla ne hiukset jotka raskaana ollessa jäivät irtoamatta.

Jossain vaiheessa huomaat kyllä, että tunnet kehosi taas omaksesi, mutta se voi viedä aikaa. Tsemppiä

vuosi on aika hyvä arvio mielestäni.

Mulla meni reilu vuosi. Paljon palautumista tapahtui n. 10-13 kk synnytyksestä, mikä oli yllättävää. Pelkäsin, että palautumista ei tapahdu, kun pitkään aikaan kropalle ei tapahtunut mitään.

Ota ihan rauhassa, sulla on synnytyksestä vasta vähän aikaa. Onnea vauvasta! :)

Mulle lääkäri ja kätilö sanoi että keho tarvitsee ainakin vuoden toipuakseen kunnolla. Eli sehän tarkoittaa että jopa kauemmin kuin mitä raskaus kestänyt.

Noin pari vuotta meni. Nyt synnytyksestä jo reilu 8 vuotta ja vasta nyt tuntuu että olisin valmis yrittämään toista.

Vuosi. Mutta minulla meni kolme kuukautta että maha palautui normaaliksi, olin taas samoissa mitoissa kuin ennen raskautta, alapääkin alkoi siinä kolmen tai neljän kuukauden päästä tuntumaan taas omalta ja "normaalilta."

Keholla kestää 9kk sopeutua nopeasti muuttuvaan prosessiin, joka auttaa sikiötä kehittymään elinkelpoiseksi vauvaksi ja syntymään lopulta ulos. Luulisi, että palautumisessa menee vähintään sama aika, toki riippuen naisen lähtökunnosta. Anna itsellesi aikaa.

Valitettavasti sikiö on kuin loinen, joka hyväksikäyttää naisen kehoa kasvaakseen, ja joillain käy huono tuuri, että keho ei kestä sitä niin hyvin (hampaita lähtee, hiuksia irtoaa, synnytyselimistö vaurioituu pahoin). Näistä asioista kannattaa puhua lääkärin kanssa, koska esim. laskeumien ja erkaumien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Vuosi imetyksen loppumisen jälkeen aletaan olla normaalitilassa. Imetys vaikuttaa paljon, joten suoraan synnytyksestä ei kaikkea voida katsoa. Aikaa se ottaa, ja on tietysti myös yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Noin pari vuotta meni. Nyt synnytyksestä jo reilu 8 vuotta ja vasta nyt tuntuu että olisin valmis yrittämään toista.

Haaveilin aikanaan useammasta lapsesta, mutta tuon yhden saatuani totesin että ei ei. Niin kauan kesti palautua henkisesti ja fyysisesti. Toisilla kai käy parempi tuuri ja palautuminen on nopeaa.

Olen kuullut semmoisen sanonnan että kannattaa ainakin vuosi odottaa seuraavaa raskautta tai mielummin yli vuosi että keho ehtii palautua edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä.

No mitä tarkalleen palautumisella tarkoitetaan.. minä olin noin kaksi tai kolme kuukautta synnytyksen jälkeen ihan hyvin palautunut ja olo sen mukainen. Ja kun esikoinen oli 1v 1kk ruvettiin yrittämään toista lasta.

Eri asioissa toipuu eri aikataululla, joissain menee kuukausi, joissain vuosi.

Hiuksia kuuluukin lähteä tukoittain, koska raskauden aikana niitä ei juuri lähde ollenkaan. Huomasitko miten paksu tukkasi oli silloin?

Mulla nyt 9 kk synnytyksestä ja siinä puolen vuoden kohdalla alkoi olla jollain tapaa järkevä olo ja pystyin mm. nostamaan kauppakasseja (sektiosynnytys). Alavatsa ja rinnat osin tunnottomia ja lantiolla/alavatsassa outoa röllykkää, kun lymfakierto ei toimi tehokkaasti. Jälkitarkastuksessa ei ollut laskeumaa, mutta erkaumaa on edelleen ihan vähän, joten en edes ajattele vatsalihastreeniä. Kävelen ja juoksen lyhyesti intervalleja. Ihanat raskaushiukset lähti päästä n. 4-5 kk kohdalla. Täysimetin 6 kk ja edelleen muun ruokailun ohella. Juuri lopetin yöimetyksen. Kierto ollut normaali n. 3 kk synnytyksestä. En harkitse uutta raskautta ennen kuin min vuosi sektiosta, kuten suositellaan, koska oma palautuminen on silmin nähden kesken. Normaalissa kun synnytyksessä erkaumat, laskeumat ym. paranee myös hitaasti, eikä liity sektioon.

Voin kertoa vaikka miten palauduin esikoisesta parikymppisenä koska aloittajallakin ilmeisesti eka synnytys taustalla. Kaksi seuraavaakin kyllä aika samaanmalliin vaikka synnytysten välissä ei ollut ihan sitä kolmea vuotta. Esikoisen kanssa oli minusta stressittömimpää koska yhden vauvan kanssa on vähemmän tekemistä.

Synnytys meni todella hyvin, alle 8 h avautumisvaihe ja ponnistus 12 min. Sain pari tikkiä, eivät olleet kipeitä, ei arpea. Heti synnytyksen jälkeen pystyin kävelemään suihkuun ja hoitamaan kaikkea normaalisti. En vielä uskaltanut kurkata mikä tilanne paidan alla tai pikkareissa... Mutta seuraavana päivänä kohtu oli kätilön mukaan supistunut (seuraavilla kerroilla yhtä nopeasti, mutta kivuliaammin) ja mahduin koon 26 farkkuihin kuten ennen raskautta. (Jostain syystä tahdoin niitä kokeilla sen jälkivuotovaipankin kanssa. Olin lukenut, että aiemmin synnyttäneiden vatsoja on sidottu tukemaan vatsalihasten toipumista, mutta liian kireälle ei saisi sitoa koska supistumaton kohtu ei siitä tykkää/painu paikalleen, joten käytin tiukkoja,  mutta ei kiristäviä vaatteita. En kyllä varsinaisesti suosittele.)

Kotiuduimme muutaman päästä sairaalasta. Tissit olivat ensimmäisinä päivinä tuskallisen isot, mutta tasoittui siitä sitten. Oli vesiturvostusta tosi paljon eikä onneksi venyttänyt nahkaa pysyvästi. Tein sairaalan fysioterapeutin antamien jumppaohjeiden mukaista treeniä pari kertaa päivässä, mutten malttanut ihan niin varovainen olla. Heti lantionpohjan treenin aloitettuani oli vaikeuksia puristaa kovaa pitkään ilman, että voima huomaamatta hiipuisi (tosin pyrin heti vähintään minuutin puristuksiin niiden 10 s sijaan. Mutta jos aloittaisi noilla 10-15 s puristuksilla huomaa missä kunnossa on ja huomaa edistystä nopeammin. Eli ehkä kannattaa tehdä tasan niiden ohjeiden mukaan aluksi) Kuukauden sisällä puristukset onnistuivat kuitenkin jo melkein yhtä hyvin kuin ennen ekaa raskautta, muttei koko vauvavuonna vielä ihan yhtä hyvin. Olo oli ihan hyväkutoinen.

Mieheni sisko, joka koulutuksensa puolesta ylipätevä, tsekkasi onko vatsalihasten erkaumaa jo 3 vk synnytyksestä eikä ollut. En heti uskaltanut alkaa lankuttaa kuitenkaan. Kyykkäilin muutaman kilon painot käsissä ja kävin vaulenkeillä ja keskivartaloon alkoi tulla voimaa takaisin. Sitten vasta aloitin säännöllisen kevyen vatsalihastreenin, sitten satunnaisemman mutta raskaamman.

Kun esikoinen oli vuoden niin olin kyllä jo aivan entiseni. Palautuminen yhtä hyväkuntoiseksi itsekseen ei kuitenkaan tapahdu ilman mitään liikuntaa tai aktiivisuutta jos peruskunto on ennen lasta perustunut mihinkään liikkumiseen tai treenaamiseen. Sitten samoilla treenimäärillä kuitenkin on pysynyt yhtä hyvässä kunnossa ja toki jotkin suoritukset ovat parantuneet harjoittelun myötä lasten saannin jälkeenkin.

Vasta ekan lapsen vauvavuoden jälkeen hankin ekat pienet ja raskaat geishakuulat ja pidin niitä ikäänkuin mittarina lantionpohjan kunnolle seuraavien synntysten jälkeen. Ei ne pysyneet kovin hyvin heti synnytysten jälkeen ollenkaan, mutta olivat ihan hyvä lisä treeniin. Pitää kuitenkin vahvistaa kehoa tasaisesti, siis pakaroita, keskivartaloa ja lantionpohjaa yhdessä, joten geishakuulillakaan tai muuten lantionpohjatreeniä ei saa tehdä heti liian raskaaksi. Kuitenkin kuulien avulla sai käsitystä mikä kunto oli ja palautuminen toisesta ja kolmannesta oli yhtä nopeaa.

Jos jotain vaivoja tai vikoja, varsinkaan isompia, olisi jäänyt olisin ollut valmis maksamaan mitä tahansa niiden korjaamisesta hyvällä omatunnolla.