Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä - Taiveaho ja Kaikkonen lapsiasiaa
20.08.2008 |
Laittavat adoption vireille KUN AIKAA LIIKENEE.
Taiveaho näkisi heidät mielellään tumman nappisilmän vanhempina Kolumbia tai joku espanjankielinen maa kiinnostaa.
Luulisi ettei lapsen alkuperällä ole väliä jos ollaan haluamassa adoptiolasta vai onko lapsen hankkiminen sama kuin OSTAISI VALINTAMYYMÄLÄSTÄ päärynöitä.
Satu Taiveaho:
"Hedelmöityshoidot oli
PAKKO LOPETTAA"
20.8.2008 8:18
Satu Taiveaho sai rankoista hoidoista rajuja oireita.
RANKAT OIREET. Keinohedelmöityshoidot aiheuttivat Satu Taiveaholle huimausta, rajuja migreenkohtauksia ja täydellisen black outin. (KARI LAAKSO)
Lapsettomuudestaan avoimesti puhunut kansanedustajapari Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen, 33, paljastavat uusimmassa Ilonassa, että heidän oli pakko lopettaa liian rankoiksi käyneet hedelmöityshoidot.
- Kiireisessä arjessa hedelmöityshoidoissa käynti oli äärimmäisen raskasta, Taiveaho selittää Ilonassa.
- Olen tyytyväinen, että kokeilimme tätä mahdollisuutta, mutta tällä hetkellä emme aio jatkaa hoitoja.
Adoptio on parempi vaihtoehto
Taiveaho ja Kaikkonen kertovat uudessa Ilonassa myös, että pitkään muhinut haave adoptiolapsesta on vihdoin kypsä.
Pariskunta aikoo laittaa prosessin vireille, heti kun aikaa liikenee.
- Adoptio tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, eikä hoitaja ja adoptioasiaa saa pyörittää samanaikaisesti, Taiveaho selittää Ilonassa.
- Minä näkisin meidät helposti tumman, nappisilmäisen lapsen vanhempina. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka meille tuleva vauva olisi jo syntynyt jossakin. Mahdollisia adoptiomaita voisivat olla Kolumbia tai muut espanjankieliset alueet, Taiveaho suunnittelee.
Sadun ja Antin perhesuunnitelmista, eksoottisesta häämatkasta ja Antin rajusta laihtumisesta kerrotaan lisää tuoreessa Ilonassa. Keskiviikon Iltalehdessä enemmän hedelmöityshoidoista.
Kommentit (29)
että ensin hehkutettiin, kuinka adoptio on hyvä mahdollisuus ja sitä harkitaan (ja sen takia mennään naimisiin?), mutta sitten kuitenkin samaan aikaan juostaan hoidoissa, ikään kuin "viimeisenä oljenkortena". No, kun tämä ei tuottanut haluttua tulosta, sitten "tyydytään" adoptioon. Ja sieltä sitten valitaan lapsi suurinpiirtein ulkonäön perusteella. Mutta haastatteluissa annetaan ihmisistä niin erilainen kuva kuin mitä todellisuus on, joten enpä sitten tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptioprosessi vie aikaa, joten turha sitä on aloittaa, jos ei sitä ehdi hoitaa.
Ja kohdemaan pitää valita. Ei voi laittaa mitään yleispätevää "kaikki orvot kelpaa" -hakemusta.
Mutta veikkaanpa, että he ovat jo neuvontajonossa. Ja Kolumbia tuskin toteutuu, koska maa on koko lailla tukossa. Muita espanjankielisiä kohteita ei ole.
ja aikuisuuteen kyllä kuuluu edes jonkinlainen asioiden suunnittelu. Ap sitten ei ole liiemmälti tuuminut miehensä kanssa, että nyt olisi sopiva aika lasten yrittämiseen? Ihanko olet summan mutikassa antanut lapsen tulla, et ole muka yhtään ajatellut onko oikea ikä alle 20v, yli 20v vai yli 30v lapsen saamiseen?
Joko olet provo tai sitten tosi yksinkertainen...
että "lapsi tänne, ihan sama mistä" -mentaliteetti.
Se lapsen synnyinmaa on iso osa lapsen identiteettiä, joten pitää oikeasti miettiä, mikä maa tuntuu omimmalta. Ja mieluummin vaikka jättää kokonaan ryhtymättä kuin hakea mistä vaan.
Meitä on pilvin pimein! Tietenkin adoptio voi olla myös ensisijainen tapa perustaa perhe.
Ja voi myös muuten ensin adoptoida ja sitten hankkia biologisia.
Itse olet harvinaisen puusilmäinen, jos oma "järjestyksesi" on ainoa oikea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nää tossa mitään hermostumisen syytä. Ystävilläni on kaksi lasta Kolumbiasta. perheen isä on asunut ja matkustellut paljon latinalaisessa-Amerikassa, ja puhuu suht hyvää espanjaa. Perheen äiti puhuu espanjaa myös ihan kohtuullisesti. Adoptioprosessin aikana kielitaidosta oli hyötyä, samoin lasten sopeutumisessa ( lapset2-3 v tullessaan Suomeen). Lapset kävivät myös esopanjankielistä tarhaa, ja senkin jälkeen heidän espanjankieltään on pidetty yllä. Jos lapset halauvat jonain päivänä tutustua synnyinmaahansa, on heillä siihen hyvät valmiudut.
että ensin käydään hoidot läpi ja sitten siirrytään adoptioon. En käsitä, mikä tässä nyt niin pahaa on. Adoptio on monelle lapsettomalle viimeinen vaihtoehto, ei sitä ole missään kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kukaan lapsia haluava olisi suoraan päätynyt adoptioon, paitsi Angelina Jolie. Vai tietääkö 4 muka paljonkin sellaisia ihmisiä?
Eiköhän se yleensä mene niin, että ensin yritetään biologisia, sitten mennään hoitoihin ja jos ei tärppää, sitten adoptio.
Mikä muu järjestys sitten pitäisi olla? Ihme nipoja taas tänään täällä liikkeellä.
Oletko niin tyhmä vai onko sinusta kiva haukkua ja vääristää toisten sanoja. Eihän tuo kommentti nyt hyvin todennäköisesti tarkoittanut sen enempää kuin, että "voisin nyt nähdä itseni hyvin jonkun nappisilmän vanhempana" eli siis, että ei sillä värillä väliä tai jotain muuta vastaavaa....tuskin nyt sillä lapsen värillä, kansalaisuudella tms. on mitään väliä. Haloo, saa käyttää ihan järkeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en kyllä tiedä yhtään tällaista tapausta, vaikka kuinka olisi. Isovanhemmillani esim oli kaksi biologista ja yksi adoptoitu, mutta adoptoitu tuli vasta kolmantena lapsena.
Ehkä naispareilla tai yksinäisillä naisilla voi adoptio olla ensisijainen tapa, mutta edelleen olen sitä mieltä että on kyllä tosi harvinaista, jos peruspariskunta ihan ilman yrittämistä suoraan adoptoi. Oikeastiko muka tiedät tällaisia pareja?
Kai mulla on sitten suppea tuttavapiiri, ei voi mitään.
Jos on kiireistä niin mistä aika löytyisi lapselle sitten aikanaan.
Unohtaisivat jo koko lapsen hankinnan. Nauttisivat esilläolostaan kympillä tai niinhän nuo näyttää jo tekevänkin.
Kaksi kiireistä poliitikkoa kuka sitä lasta hoitaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kiireistä niin mistä aika löytyisi lapselle sitten aikanaan.
Unohtaisivat jo koko lapsen hankinnan. Nauttisivat esilläolostaan kympillä tai niinhän nuo näyttää jo tekevänkin.Kaksi kiireistä poliitikkoa kuka sitä lasta hoitaisi?
Eikö sekään nyt ole hyvä, että tiedostavat kiireisen elämäntyylinsä, eivätkä lähde adoptioprosessiin vielä? Täälläkin on Suvi Lindéniä haukuttu, kun ei ehdi lapsensa kanssa olemaan, mutta ei nähtävästi ole sekään hyvä, että Taiveaho ja Kaikkonen eivät vielä halua adoptiota omien kiireidensä takia. Hohhoijaa taas jälleen kerran tätä av-mammojen pettämätöntä logiikkaa...
etkä juuri tunne muita adoptioperheitä.
Meillä on kaksi adoptiolasta, eikä me olla koskaan edes ajateltu biologisia lapsia. Tunnen meidän kaltaisia paljon.
Sitten tunnen perheitä, joissa on ensin biolapsi, sitten adoptio.
Sitten tunnen perheitä, joissa on ensin yritetty lasta ja lähdetty adoptioon ilman hoitoja. Tällaisia on tosi paljon!
Naisparit ei edes saa adoptoida. Eivätkä muuten käytännössä yksinäiset naisetkaan nykyään. Eli etpä kovin perillä asioista taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi adoptiolasta, eikä me olla koskaan edes ajateltu biologisia lapsia. Tunnen meidän kaltaisia paljon.
yksinäisistä naisista jotka adoptoi. Oliko se juttu sitten ihan puutaheinää? Voihan sitä toki toinen adoptoida ja sitten adoption jälkeen muuttaa sen toisen puoliskon kanssa yhteen. Vai tuleeko muka joku ottamaan lapsen pois?
Kyllä se kuule niin on, että kun keinot loppuu, konstit jää!
Eikä siinä ole mitään väärää.
ja se, että tunnet pareja, jotka suoraan halunneet adoptoida. Ehkä vain tunnet pareja jotka eivät ole halunneet kertoa muille, että se biologisen lapsen teko ei onnistunut?
Kyllä minäkin toitotin ex-mieheni kanssa ollessani kaikille, kuinka ikinä en halua lapsia, lapset eivät ole minua varten jne. ja miksi? Koska mies ei halunnut lapsia, ja minusta oli noloa olla eri mieltä. Olisin näyttänyt typerältä jos olisin vouhkannut vauvakuumeesta kun kaikki tiesivät, että mies ei lapsia halua.
Salaa luin Vauva-lehteä ja imin kaikkea tietoa vauvoista kirjoista jne. Sitten mies meni vaihtoon ja nyt uuden, tosi ihanan miehen kanssa kaksi lasta.
Joten se, että tuttavasi kertovat sinulle yhtä, ei todellakaan tarkoita, että asia olisi niin.
että listasta unohtui perheet, joissa on ensin adoptiolapsia, sitten biolapsia. Mekin ollaan mietitty tätä vaihtoehtoa vielä paljonkin, mietimme myös toista lasta sitä kautta. Biolapsen kun saisimme paljon helpommalla kuin adoptiolapsen.
Eiköhän se aika löydy sitten kun sen aika on.
sääliks käy lasta joka joutuu sille.
Suomessa on kolme palvelunantajaa. Näistä kaksi ei ota ollenkaan vastaan yksinhakijoiden papereita. Interpediasta en ole varma, mutta jos ottaakin, sielläkin on ainakin 70 hakijan jono. Eli käytännössä nykyään yksinhakijan prosessia ei enää saa neuvontaa pidemmälle. Ne Vauva-lehden yksinhakijathan ovat jo lapsensa saaneet. Tämä nykytilanne kehittyi Kiinan myötä. Se sulki hanat yksinhakijoilta ja tätä kautta ne menivät sitten vähitellen tukkoon kaikkialta.
Ja minä olen siis adoptioäiti, jolla on kaksi adoptiolasta. En ole koskaan edes yrittänyt biologista lasta. Eli kyllä minä nyt vaan väitän TUNTEVANI sellaisen perheen, hyvinkin läheisesti.
Ja varmaankin tunnen kaikkiaan muutenkin adoptioperheitä enemmän kuin sinä ja tällaisia meidänkaltaisiakin sitten sitä myötä.
pitkä vastaus katosi, sori jos tämä tulee kahdesti...
Minä en puhunut mistään tuttavista, vaan itsestäni. Me olemme adoptioperhe, jolla on kaksi lasta. Me emme edes yrittäneet biolasta koskaan, lähdimme suoraan adoptioon. Tunnen paljon kaltaisiani. Enpä usko, että meille tässä asiassa valehdellaan.
Vauva-lehdessä haastatellut ovat jo saaneet lapsensa - entisaikain adoptiosäännöillä. Nykyään yksinhakijoiden on käytännössä erittäin vaikea saada papereitaan mihinkään kohdemaahan - ihan kuten kirjoitinkin. Vain yksi palvelunantaja (tästäkään en ole enää varma) ottaa vastaan papereita. Muut kaksi ovat panneet ovet kiinni yksinhakijoilta. Ja tällä yhdelläkin on noin 70 hakijan jono ja niistä 70:stä pari saa vuosittain paperinsa eteenpäin ja kohdemaan jonossa he ovat sitten vielä hännillä. Eli todella, todella vaikea prosessi on.
Olkoon sitten valintamyymälä-hommaa, mutta näin se vain menee.