Kamalinta mitä isäntäväkenne ovat tehneet teidän ollessanne kylässä?

Menin kyläilemään poikani kanssa kumminsa luokse kesällä. Lapset saatiin nukkumaan ja kuvittelin, että jatketaan iltaa siinä vielä aikuisten kesken. Mutta eikös mitä?! Kummi alkoi haukotella teennäisesti ja puhua nukkumaanmenosta. Kuulin kuitenkin, kun supatti miehensä kanssa jostain elokuvasta. Sinne lähtivät yläkertaan " nukkumaan" ja sanoivat hyvätyöt. Huomasin, että mies vei kaksi viinilasia mukanaan. Heräsin yöllä kahden maissa siihen, että rymistelivät ulos. Viipyivät ulkona pari tuntia. Vasta aamulla tajusin, mitä he siellä tekivät. Paneskelivat pihassaan olevassa teltassa tietenkin. Kyllä harmitti minua, yh:ta, joka en ole miestä saanut moneen vuoteen :(

Talon emäntä sai hepulit, kun menin sanomaan miten minun lastani kasvatetaa. Eli ei tarvitse uhkailla tukkapöllyillä etc. Heitti meidät sitten pihalle. Hänen mielestä " huomaa kyllä ettei ole tukkapöllyä saanut" . Minä oksetin hänt, hän aikoi nostaa minut ja penikkani pihalle...jne.

Arvatkaa vaan olenko ollut sen kotkan kanssa enää tekemisissä???

kyläillään vuorotellen. Aina sovitaan päivät ja ajat etukäteen ja emäntä onkin aina hyvin varautunut, on tarjottavat laitettu ja ystävällinen mieli. Mutta entäs isäntä sitten, turpa rullalla milloin mistäkin asiasta. Useasti tulee sellainen olo, että ei ole tervetullut. Tämä ystävyys perheidemme välillä juontaa kuitenkin juurensa miestemme kaveruuteen.



Useimmiten känttyröi meilläkin. Aina on meillä joku vikana: joskus ei kelpaa se, miten lapset on kasvatettu, joskus taas koirankoulutus on meiltä lipsunut hakoteille. Kissoja hän ei siedä lainkaan, joten niiden olisi parasta pysytellä jossain ihan muualla heidän vierailunsa aikana. Ei juo kahvia, ei teetä, ei mehua, vettä voi pitkin hampain ottaa. Ei varmaan tarvitse mainita, että syömisiin hän ei koske, ne kun on ravinnollisesti ihan päin mäntyä (kotona kyllä syö pullat sun muut).



Miksiköhän pidämme edes yhteyttä? No, niinkuin sanoin, rouva on mukava ihminen ja lapsemme ovat samanikäisiä.

mentiin kylään ja halusivat väenväkisin pelata jotain tuttu juttu-peliä. Voi hyvät hyssykät, aikuiset ihmiset.

kun menee sovitusti kyläilemään, mutta isäntäväki onkin hiljaisempaa sorttia.

Koita vääntää tikusta asiaa, kysyä jotain että sais jostakin jutunjuuresta kiinni, niin vastataan vain joo, eli ei.

Nopeaan loppuu ne vierailut.

Pakko vaan laittaa tähän, kun näitä lukiessa palasi mieleen.



Pari vuotta sitten hain aineenopettajan koulutukseen, johon ainakin Turussa pitää hakeutua soveltuvuustestien kautta. Sain soveltuvuuskokeesta 13/15 ja olin todella tyytyväinen, koska edellisenä vuonna 8 pistettä oli riittänyt sisäänpääsyyn. Tämä toinen vieras, joka erityisesti kysyi pisteitäni, alkoi nauramaan ivallista naurua ja totesi, että oli itse saanut soveltuvuustestistä täydet 15 pistettä. Hänen mukaansa muita ei tarvitsisi opettajankoulutukseen edes päästää. Kiusallinen tilanne kaikkien muidenkin vieraiden mielestä. Tämä nainen kun oli tehnyt opettajan hommia jo 25v, joten varmasti alalle sopivuutta oli. Itse olin 2. vuoden yliopisto-opiskelija 21v.

Kun ollaan niin huonoja emäntiä ja isäntiä näemmä. :D

On meillä silti kavereita, he ovat kuin kotonaan, keittelevät itse kahvit ja tekevät voileipiä ja mitä kaapista löytyy, joskus jopa leivotaan.

Nälkäisenä meiltä ei silti tarvii kenenkään lähteä. Mutta self-service.

Mies pitää veljeään aika pösilönä joten ei kumpikaan hirveästi hinguta näitä tapaamisia.

Olen alkanut saada aika tappiini.

Millainen ihminen kutsuu kotiinsa ystäviä tekemään itselleen kahvia ja pullaa oikeen leipomaankin. Luulisi että olisi sen verran halua ystäviää kestitä? Aivan eri jos sovitaan että aletaan leipomaan, kuin että.. teeppä kahvit ja pullat.. menet vaan kaapille ja leikkeleet yms. esiin.

Kyllä meillä miehenkin on pitäny näyttää " emännöinti" taitonsa vieraiden suhteen. Jos en minä huomaa kaataa kahvia, voi hän vuorostaan nousta tekemään homman. Mies tekee myös osansa tarjoilusuunnitelusta ja tekemisistä. Oikeastaan on parempi kuin minä joissakin leipomisjutuissa.

Vaikka näin asiat rullaava meillä parhaiten, olen huomannut, että mies mielellään odottaisi valmista pöytää ja vieraiden viihdyttäjän osaa, heh.

Jotenkin vahvassa istuvat vanhat tavat.

Itse olen pudonnut kauas puusta; äitini on emäntäkoulut sun muut käynyt ja vannoutunut noissa asioissa, että ne ovat naisten kunnia-asioita ;D . Tietysti arvostan sitä, että hän tekee asioita noin, mutta itse en ole nähnyt raivoisaa täydellisyyteen pyrkivää emännöintiä tärkeänä omassa elämässäni. Ihan vaan normaalia tilannehuomiokykyä ja sen mukaan toimimista pidän ihan riittävänä. Tämä sama sopii myös miehillekin.

Olisi tehnyt itekkin sitä maistaa, mut tää kyseinen isäntä leikkas jääkaapista olevasta kakusta itelleen palasen ja laitto kakun takasi jääkaappiin. Ei ees kysynyt haluaisinko kakkua.

Yksi mieheni pitkäaikainen ystävä perheineen on käynyt kolme kertaa meillä yökylässä.



Joka kerran ovat ensin käyneet jossain muualla (asuvat itse pidemmällä) ja meille saapuessaan ovat olleet jonkin verran juovuksissa.

Loppu illasta, tai viimeistään aamulla molemmat ovat alkaneet oksennella.

Viimeksi kävivät koko ajan vuorotellen vessassa ja sitä kesti iltapäivään asti.



Lisäksi heillä on ollut kaksi kertaa mukanaan heidän iso koira, jota molemmat poikamme pelkäävät kuollakseen. Koira pureskelee ja kantelee kaikkea mitä hampaisiinsa saa, esimerkiksi lasten leluja.

Viimeksikin meni pilalle iso läjä lasten legoja, pari barbia joutui heittämään pois kun olivat niin pureskeltuja ja lasten videoiden ja dvd:den kannet ovat saaneet paljon koiran hampaan jälkiä.



Pariskunta itse ei edes pahemmin komenna koiraa, vaan minä joudun huolehtimaan sen tekemisistä ja kalastelemaan leluja sen suusta.

Todella yököttävää kun koira nostaa tassut ruokapöydälle ja sieppaa leivän pöydältä!



Lisäksi nainen ei ole kovin tarkka mistään asiasta. Hän jättää esimerkiksi tampoonin kuoret lavuaarin reunalle.

Suihkusta tultuaan hän ilmoittaa lainanneensa deodoranttiani (roll on), koska on unohtanut omansa kotiin. Hieman tämän jälkeen kertoilee miten hänen kainalonsa on ollut pitkään ärtynyt ja kipeä.

(Minulla olisi ollut vieraita varten ostettu suihkutettava deodorantti.)







Toinen mieheni ystävä tuli uuden nais ystävänsä kanssa meille ja tarkoitus oli viettää iltaa yhdessä. No heidän tullessaan mies kolhaisi autoaan meidän portin pieleen, niin että auton peili irtosi.



He tulivat sisään ja pyysin heitä peremmälle. Nainen ei sanonut minulle mitään, mies sen sijaan tervehti.



Vitsailin miehelle auton peilistä ja kysyin, eikö tuo meidän portti ole tarpeeksi leveä vai miten ette mahtuneet siitä tulemaan. Samalla ohjasin vieraita keittiöön päin.



No olimme keittiössä ja aloin ottaa kuppeja esille ja olin rupeamassa kaatamaan kahvia kun huomasin että tuon ystävän nais ystävää ei näy missään (hän oli hetkeä aiemmin myöskin keittiössä). Kysyin sitten hänen mieheltään juoko nainen kahvia vai teetä ja kaadoin kahvit.



Kului vähän aikaa, eikä häntä näkynyt. Kysyin ihmeissäni miehiltä mihinköhän nainen meni (luulin aiemmin hänen menneen vessaan) ja hänen mies ystävänsä meni katsomaan oliko hän kenties mennyt parvekkeelle tupakalle.



Huomasin puhelimeeni tulleen viestin tuolta naiselta (en ollut itse antanut numeroani hänelle) viestissä luki: Kuinkas kauan oletkaan tuntenut ***** (miehen nimi)? Selvisi että nainen oli pujahtanut samantien ovesta ulos.



Myöhemmin mieheni pistäytyi heidän luonaan ja nainen sepusti kuinka minä olen " vilkuillut hänen miestään, oman mieheni selän takaa" .



Olemme tunteneet mieheni kanssa tämän ks. miehen useita vuosia, mutta nyt on kyllä yhteyden pito ollut todella vähäistä! Joskus mies käy yksin meillä kylässä ja valehtelee naiselle tämän soittaessa (vähintään puolen tunnin välein) olevansa jossain aivan muualla.



Paras mitä tuo nainen on yrittänyt minun miehelleni sepustaa on että minä valehtelen miehelleni tuloistani! Ja satun olemaan kotiäiti. =)

Jos varta vasten kutsuu jonkun ystävän kyläilemään, niin voisihan sitä jotain (edes pientä) tarjota. Ja sitten nämä, jotka itse menevät keittiöönsä syömään ja antavat vieraiden katsella vierestä! Mistä näitä moukkia sikiää? Voiko sellaisia oikeasti olla olemassa? Millaistakohan heidän lapsuudenkodeissaan oli?

nin hyvin että sen voi tehdä. Katsos kun kaikki vieraat ei välttämättä ymmärrä teidän periaatetta.

ja jattavat vieraat yksin olohuoneeseen. Kerran lahettiin kotiin silla aikaa kun ne nukkui. Nykyaan ei enaa edes menna kylaan.

Samaa ei voi sanoa kaikista tuttavistamme. Eräs pariskunta kysyy meidän tehdessämme lähtöä, että olisimmeko ottaneet mehua tai kahvia. Siis miten niin olisimmeko ottaneet? Mitä he sillä tiedolla enää siinä vaiheessa tekevät.

pitää vaan keittää kuitenkin. Mun oli tosi vaikea opetella tästä " ei mua varten tarvii" tavasta pois ja olinkin muutaman kerran hämmentynyt kun isäntäväki vastasi " no ei sitten jos ei maistu"











mut mua ärsyttää yksissä meidän tutuissa se, että jos on etukäteen sovittu heidän vierailusta meillä ja sit oon jo suunnitellu tarjottavat ja osittain tehnytkin, ni sit vieras tai vieraat ei otakaan mitään. Tyliin: " haluutteko kahvia vai teetä -ei tarvitse meille keittää, no otatko mehua - en sitäkään, sit ku alkaa laittaan tarjottavia, ni vieraat -älä laita meille mitään ollaan jo syöty. Ja sit istutaan pöydän vieressä tyhminä ja vieraat suurinpiirtein lukee vaan lehteä ja jotain summittaista vastailee, ku niille puhuu.



Kerran oltiin kyllä aika hupaisalla vierailulla, joka oli mun puolesta tosi noloa, mutta oli kyllä isäntäväenkin.

Tarjoilut olivat ihan jees (grillipihviä, ranskiksia ja salaattia). Lähtökohtaisesti tilanne vaan oli se, että mieheni ja isäntäväen mies olivat tuttuja keskenään ja tämän vaimo oli aika hiljainen. Mä olin raskaana ja ihan äärettömän väsynyt.

No isäntä oli ottanut hyvät pohjat alle ku tultiin ja jatkoi siinä sitten ihan hyvää kyytiä. Tarjosi sitten mun miehellekin ja illan mittaan taisi paukut koventua ihan kiitttävästi kun molemmat olivat ihan kohtuu kännissä. Mä en jaksanu yhtään kuunnella tän isännän juttuja ja ruuan jälkeen mua alko väsyttää ihan tajuttomasti. Tän naisen kans meillä ei jutut synkannu yhtään. Kaikki mistä yritettiin keskustella tyssäsi heti alkuunsa.

No sit myöhemmin tää mies meinas jo sammua ja mä oisin halunnu jo kotiin. No eihän ne tietenkään päästäny ku ilta oli vielä nuori. Jotenkin se mies siitä taas selvis ja jatko niitä tylsiä juttuja. No sit mä nukahdin sohvalle, nukuin siinä sit loppuillan kunnnes mun mies tuli herätteleen et lähetään kotiin. Oli vähän noloa heräillä sohvalta ja lähtee sit kotiin.

[/quote]

Muinoin olimme exän kanssa hänen kavereillaan kylässä " kahvilla" . Pöytään pläjäytettiin kaljakori, ja isäntä korkkasi pöytäviinapullon. Molemmat olivat alta aikayksikön tuhannen päissään, ja alkoivat tapella niin, että repivät kirjaimellisesti vaatteet rikki toisiltaan, ja repivät toisiaan hiuksista. Ja ettei tässä oli ollut tarpeeksi, perheen pienet lapset (alle kouluikäiset) katsoivat puoleyön aikaan videoita ja seurasivat vanhempien tappelua :( Olin silloin niin nuori, etten tajunnut puuttua asiaan mitenkään. Sitä kadun. Ja talon rouva oli vielä kaupungin sosiaalitantta. Suutarin lapset ja niin pois päin.

Pitkä ja näin kirjoitettuna hölmö tarina ja pikkujuttu, mutta aivan uskomattoman noloa tapahtuessaan.



Meidät oli koko perhe äskettäin pyydetty kylään mieheni melko tuoreen työtoverin luokse. Paikalla oli muitakin ystäviämme. Minä olin tämän mieheni työtoverin tavannut kerran aiemmin, hänen puolisoaan en kertaakaan ja miehenikin tosiaan tunsi vain tämän työtoverinsa, joten kyse siis melko vieraista ihmisistä. Menimme paikalle, soitimme ovikelloa ja isäntä päästi meidät sisään ja häipyi saman tien näkyvistä pyytämättä meitä peremmälle tms. Riisuttiin siinä sitten ulkovaatteet ja suunnistettiin ääntä kohti.



Olohuoneessa oli jo muita, meille tutumpia vieraita paikalla ja istumassa isäntäväen lisäksi. 3-vuotiaamme oli siitä sitten samantien ryntäämässä sohvalle kummisetänsä viereen, mutta me yritämme hänelle juuri opettaa näitä tervehditään ensin, istutaan vasta, kun pyydetään ym. juttuja, joten estin ja kysyin häneltä, muistaako hän mitä puhuttiin matkalla. Poika vastasi, että joo ja jäi siihen minun käsipuoleeni odottamaan. Isäntä ei esitellyt meitä puolisolleen, joten esittelimme sitten itse itsemme ja hän moikkasi meidät sohvalta käsin tulematta kättelemään tms. Ja sitten tilanne pysähtyi siihen. Ei edelleenkään minkäänlaista elettäkään pyytää meitä istumaan tms.



Me seisoimme siinä sitten hölmöinä siinä keskellä olohuonetta. Jos lapsia ei olisi ollut, olisimme toki istuneet pyytämättä, isäntäväen tarkoitus kun ei varmasti ollut kyykyttää meitä tai nokitella yhtään mitään olemalla pyytämättä meitä istumaan, kunhan unohtivat tai eivät pitäneet tarpeellisena. Ikävä vain, että olin aivan varma, että jos istuisimme, tulisi kirkkaalla ja kovalla lapsenäänellä, että eihän me äiti voida istua, kun ei pyydetty. Ja se vasta olisi noloa. Teeskentelin siinä sitten vähän aikaa ihailevani yhtä taulua ja koriste-esineitä ja mies nojaili seinään, lapset katsoivat silmät pyöreinä meistä isäntäväkeen ja kuopuksen kummisetä nauraa räkätti meille sohvalla.



Ei siinä sitten auttanut kuin lykätä kuopus kumminsa syliin ja ilmoittaa vanhemmalle lapselle, että istutaan me tähän. Ja keskeyttää se ensimmäinen " Mutta äiti..." nopeasti ilmoituksella, että jutellaan sitten kotona lisää. Isäntäväki todennäköisesti pitää meitä täysin idiootteina, muilla paikallaolleilla oli ihan liian hauskaa ja minulla vieläkin korvat punertuvat häpeästä, yleensä olen sulavampi tällaisissa tilanteissa.