Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
1. Tuo on helpoin tapa saada levitettyä miesvihaa. Eihän sen tarvitse edes pitää paikkaansa.
2. Kuka sanoi että mies halusi lapsen?
3. 40% lapsista on käenpoikasia, kuka sanoo että tuo on miehen lapsi?
Minä en ainakaan parittele lintujen kanssa. Joka ikinen lapseni on miehen lapsi, ei ole yhtäkään lajien välistä risteytymistä tapahtunut.
Ihanaa kun takerrut yksityiskohtiin, olen jatkossa tarkempi.
Ja kun nyt jatkossa olet tarkempi, niin olepa tarkempi myös tuossa asiassa(siitä on sinulle jo monessa ketjussa huomautettu ja korjattu luulosi vääräksi)kun väität, että "käenlapsia" on lapsista 40% :D
Oikea luku kun edelleen on 4%.
Jos vähän viitsisit käyttää järkeä niin ymmärtäisit itsekin, kuinka naurettava olet hokiessasi tuota 40%.
Lapset tehdään nykyään suunnitellusti ja olisi outoa, kun lähes puolet naisista ehti vielä käydä vieraissa ties kuinka pitkään ennen kuin raskaus alkaisi ja hoitaa siinä sivussa jo olevat lapset ja työ ym. Ja mitä järkeä tuossa edes olisi? miksi lähes kaikki naiset yrittäsi saada jonkun vieraan miehen lapsen, kun kuitenkin on itse valinnut sen miehen, jonka kanssa haluaa ne lapset tehdä ja jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa?
Ja vaikka kaikki naiset jotka haluaa lapsen,(100%) kävisivät koko ajan vieraissa miehissä, mutta silti olisivat omankin miehen kanssa normaalisti yhdynnässä, niin lapsista varmaan pitkästi yli puolet olisi aviomiehen lapsia, koska kyllähän sinne vieraisiin ei niin usein ehtisi, etteikö se oma mies, ehtisi omine siemenineen ensin.
Tie kuralla saisivat äidit juosta vieraissa, että ehtisivät saada 40% lapsista muille tehtyä, kuin omalle miehelleen.
Turha noille jankkaajille on mitään järkeviä perusteluja antaa. Tietävät itsekin jauhavansa shaibaa ja tulevat jokaiseen ketjuun niitä paupkaijana lässyttämään saadakseen reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta kyllä tuo vahvasti näyttää, että ei tuosta mitään tule. Olisi helppo sanoa, että eroa siitä, mutta jokainen päättää itse elämästään. Vauvan takia, ehkä parisuhdeterapia tms...keskustelut olisi ehkä hyvä asia, siis jos vielä tuntuu, että haluaisi yrittää vielä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät voi käsittää, miten paljon se äidiksi muuttuminen vaatii henkisiä voimavaroja. Huomio on suuntautunut vauvaan ja omaan kokemusmaailmaan. Siinä voi imurointi jäädä väliin, itse haahuilin muutamat eka viikot ihan yöpaidassa. Sitä sanotaan myös "pesimiseksi", muuten, irrottautumista ulkomaailman hektisestä menosta.
Olisi syytä miehelle kertoa, mikä mullistus vaimon sisuksissa on meneillään, todennäköisesti moni mies luulee, että se synnytys on suurin mullistus, ja kun se on ohi, kaikki palaa suurin piirtein entiselleen. Näin ei ole.
Puhut varmaan miehestäsi etkä miehistä yleisesti?
#miesvihanäkyväksi
Puhun aloittajan miehen ongelmasta suhtautua isyyteensä, ja myös oman mieheni kipuilusta siinä alussa. Myös neuvolan esitteissä kerrotaan vaarasta, että mies kokee outoutta ja syrjäytymistä, joten kai se on yleisempää kuin nämä kaksi tapausta.
En tajua, miten viestini voidaan lukea miesvihaksi, kun yritin puolustaa miehiä ja tuoda uutta näkökulmaa. Ikääkin on jo yli 60 v. niin en ole niin miesvihamielinen kuin nuoret naiset tuntuu olevan. Olen mm. seurannut sotaa käyneiden miesten kipuilua sotakokemustensa kanssa ja heidän vaimojensa epäitsekästä pyrkimystä tukea miehiään.
Miehet eivät voi käsittää...
Moni mies luulee...
Sano vaan ettei oma miehesi voinut käsittää, ja oma miehesi luuli. Yleistämällä miehet nippuun sellaisen reppanan kanssa jonka sinä satuit huolimaan on miesvihaa.
Ei mieheni ollut reppana, vaan ajatustensa kanssa askaroimaan tottunut intellektuelli, vähän Asperger, jolle käytännön asiat olivat usein stressaavia ja hankalia. Hänen tapansa osallistua lasten hoitoon oli sellainen, johon hän pystyi. Onnittelut kaikille muille, joilla on täydelliset isät lapsilleen! :)
En myöskään ymmärrä, mikä kynnyskysymys tuo vaipan vaihto on, onko se jokin täydellisen tasa-arvon indikaattori? Mun mies ei vaihtanut vaippoja, mutta teki isyyttä omalla rajoittuneella tavallaan kuten käveli ympäri huonetta vauva sylissä kun sillä oli vatsanpuruja, vähän vanhempana vei keinumaan läheisen koulun pihaan, hieroi tyttären jalkoja, kun oli kasvukipuja, vähän vanhempana karkotti lapsen koulukiusaajan, vielä vähän vanhempana huolehti siitä, että lapsilla oli kunnolliset älylaitteet, asensi ohjelmat, vei konsertteihin kun oli musiikkialalla, jne.
Mitä en ymmärrä, on se, että miksi haluat loukata minua, tuntematonta ihmistä väittämällä edesmennyttä miestäni "reppanaksi" aika olemattoman evidenssin perusteella. Mieti vähän mitä puhut. Ystävällisyys tuntemattomiakin kohtaan olisi jalo ominaisuus, ehkä voisit kehittää sitä itsessäsi?
Mitä tulee siihen, että vauva-palstalla saisi puhua vain yksityisellä tasolla, niin olen eri mieltä. Onhan meillä valtava yliopistolaitos, joka antaa koko ajan yleisellä tasolla liikkuvaa tutkimustietoa, joka perustuu yksityistapauksiin. Miksi emme hyödyntäisi myös tutkimustietoa näissä keskusteluissa?
Minua taas kyllästyttää se, jos joku kertoo lapsensa oppimisvaikeuksista, niin pian joku tulee ilmoittamaan, että ei hänen lapsellaan ole oppimisvaikeuksia, vaikka on samanikäinen. :o
Sanot hänelle, että "Minäpä näytän miltä näyttää, kun minä en tee mitään." ja sitten et yksinkertaisesti enää tee muuta kuin lapsen hoidon. Katsotaan onko ukko ihan puusilmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle kommentoineelle miehelle on näköjään ihan tuntematon asia se, että mies voi ehkäistä omasta puolestaan, jos ei halua lasta.
Pitää paikkansa.
Sen vuoksi tapahtuu usein ihme ja jopa vasektomia (josta vaimo ei tiennyt) pettää.
Miehen huolehtiessa ehkäisystä nainen hakee siemenen naapurista, 40% lapsista on käenpoikasia.
Voi sinua pientä höpönassua, tekisi mieli vääntää sinua nenästä. Jos lasta ei ala kuulua vajaan vuoden sisään, pariskunta menee lapsettomuustutkimuksiin. Kyllä se miehen siittiöiden puute sieltä saadaan selville. Mikäli mies ei tutkimuksiin suostu, se on merkki naiselle, että mies on valehdellut koko ajan. Ja pim, ero tuee.
Miehen huolehtiessa ehkäisystä pariskunta menee tutkimuksiin? Miksi ihmeessä?
Oletko jotenkin yksinkertainen? Jos pariskunta yrittää lasta, eikä sitä ala kuulumaan, monet menee tutkimuksiin, saadakseen selville mistä lapsettomuus johtuu.
Ja jos käy ilmi, että nainen onkin antanut steriloida itsensä, eikä ole "muistanut" siitä miehelle ilmoittaa, kun lasten teosta on keskusteltu, niin luuletko, että mies ilantuu?
Ja sama toisin päin. Mies on kertonut haluavansa lapsia ja sitten niitä on yritetty ja kun ei kuulu mennään tutkimuksiin, jossa käy ilmi, että mieheltä on piuhat poikki, mutta "unohti" kertoa vaimolleen niin luutetko, että nainen ilahtuu?
Tuo on pahimman luokan petkuttamista ja kuka haluaisi olla perisuhteessa paskan ihmisen kanssa?
Ei se ole "ehkäisyä" että "unohtaa" kertoa puolisolleen, ettei koskaan voi saada lapsia.
Vastasin viestiin jossa kehoitettiin miestä hoitamaan ehkäisy jos lasta ei haluta. Tällöin ei voida puhua lapsen yrittämisestä, mikä toki on monelle naiselle se elämän ainoa tarkoitus.
Viittasin siihen, että naisilla tapahtuu kovin usein "vahinko" ja ehkäisy pettää. Se pettää jopa silloin kun mies on tehnyt vasektomian, mikä viittaa vahvasti siihen että nainen tekee lapset jonku vieraan miehen kanssa.
Sinustako olisi siis ihan ok, että joku mies haluaisi kovasti oman lapsen ja sitten hän löytäsi naisen, joka lupaisi sen hänen kanssaan tehdä. Pari seurustelisi aikansa , menisi naimisiin ja koko ajan lasta yritettäsiin. Vuodet vierisivät, mies vanhenisi, mutta lasta ei kuuluisi, ei tietenkään, koska nainen olisi huijannut miestä ja teetänyt jo aika päiviä sitten itselleen steriloinnin.
Mies eläisi elämänsä ilman suurimman toiveensa täyttymistä. Seuraisi vierestä, kun ystävänsä ja sukukulaisensa yksi toisensa jälkeen perustaisi perheen, mutta tuolle miehelle ei lasta suotaisi.
Ei, koska hänen puolisonsa olisi petollinen. Nainen vain hoiti ehkäisyn. (vaikka muusta oli yhteisesti sovittu)
Sinun mielestä puolisoa saa huijata, jos huijaaja on mies, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lukenut, että miehellekin voi tulla baby blues lapsen syntymän jälkeen. Kokemukseni mukaan miesten masennus näkyy ulospäin väsymyksenä, kärttyisyytenä, kiukutteluna, vittumaisuutena ja ilkeytenä. Voisko olla miehen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kyse?
eihän tuot paskaa kestä kuin pari vuotta ja sitten miehesi voi jäädä hoitamaankersaa kotiin
tai jos se ilkeilee sen takia kun et ehdi imemään sen munaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon lukenut, että miehellekin voi tulla baby blues lapsen syntymän jälkeen. Kokemukseni mukaan miesten masennus näkyy ulospäin väsymyksenä, kärttyisyytenä, kiukutteluna, vittumaisuutena ja ilkeytenä. Voisko olla miehen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kyse?
Kuulostaa mahdolliselta. Kiukkuisuus on todellakin usein masennuksen merkki.
Minua karmii se, miten huolettomasti täällä suhtaudutaan tuon nuoren perheen tulevaisuuteen. Eroa suositellaan, vaikka olemme kuulleet vain yhden osapuolen version. Kyse on isoista asioista, kuten tuon lapsen tulevasta isäsuhteesta. Antakaa nyt pariskunnalle mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä. Kaksi kuukautta on vielä hyvin lyhyt aika sopeutua tilanteeseen molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuitenkaan ota eroa, vaikka muuttaisit muualle. Ota aikalisä. Mies saattaa luulla, ettei lapsi ole hänen. Hän myös pelkää, onko hänestä isäksi? Kaikista ei ole, toisista on vähän myöhemmin, kun lapsi on muutaman vuoden vanha.
Älä ihmeessä tee niitä kotitöitä ollenkaan. Siitä ei hyvä seuraa. Hoidat jo lapsen ja mielellään itsesi. Mies voi siivota ja hoitaa syömiset. Yritä huolehtia ensi sijaisesti itsestäsi. Pidä kuntoasi yllä. Mutta älä tee kotitöitä. Anna miehen kalkattaa, älä reagoi siihen mitenkään. Hän yrittää turhaan käyttää valtaa, jota hänellä ei ole. Voit kyllä iloisesti kysyä, mistäs nyt kenkä puristaa. Älä kuitenkaan vastaa mitään.
Milläs nainen elää kun mies on töissä?
Ruuallahan se nainen elää oli mies töissä tai ei. Ja äidit saa ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa, sillä elää ihan hyvin.
Oletko koskaan miettinyt, millä se mies/isä elää, jos se jää kotiin vauvaansa hoitamaan? Sellaisiakin miehin nykyään on. Ja jopa homopareja, jotka saa lapsen. Millähän ne miehet elää, jos mies käy töissä?????? Ootko miettiny?
Ja millä enää yh nainen, jonka lapsen isä on hyljännyt jo ennen vauvan syntymää ja häipynyt kuin pieru saharaan?
Jos nainen luopuu kotitöistä eli ruoanlaitosta + tiskaamisesta, ja mies syö töissä eikä tee sen enempää kuin aikaisemmin niin naisella on ongelma.
Mitä ongelmia? Voi se nainenkin käydä ulkona syömässä/tehdä vain itselleen ruuan.
Jos ei kukaan tiskaa/laita astioita koneeseen, astiat loppuu niin mieheltä kuin naiselta. Jos kukaan ei pyykkää puhtaat vaatteet loppuu kaikilta. Jos kukaan ei siivoa, kaikki hukkuu kohta paskaan ja likaan.
Miksi nuo ongelmat olisivat vain naisen?
Mutta sikäli kyllä olet oikeassa, että naisella on tuossa kohtaa ongelma, nimittäin tosi paska mies. No, se ongelma poistuu, kun pistää miehen ulkoruokintaan ja muutenkin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lukenut, että miehellekin voi tulla baby blues lapsen syntymän jälkeen. Kokemukseni mukaan miesten masennus näkyy ulospäin väsymyksenä, kärttyisyytenä, kiukutteluna, vittumaisuutena ja ilkeytenä. Voisko olla miehen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kyse?
Kuulostaa mahdolliselta. Kiukkuisuus on todellakin usein masennuksen merkki.
Minua karmii se, miten huolettomasti täällä suhtaudutaan tuon nuoren perheen tulevaisuuteen. Eroa suositellaan, vaikka olemme kuulleet vain yhden osapuolen version. Kyse on isoista asioista, kuten tuon lapsen tulevasta isäsuhteesta. Antakaa nyt pariskunnalle mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä. Kaksi kuukautta on vielä hyvin lyhyt aika sopeutua tilanteeseen molemmilla.
Minusta eroa vitkutellaan turhaan liian pitkään. Mies on luontonsa näyttänyt eikä se tuosta muutu. Aloittajan pitää ruveta miettimään omaa ja lapsen hyvinvointia, ilkeä mies on syytä pullauttaa ulos tuosta kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lukenut, että miehellekin voi tulla baby blues lapsen syntymän jälkeen. Kokemukseni mukaan miesten masennus näkyy ulospäin väsymyksenä, kärttyisyytenä, kiukutteluna, vittumaisuutena ja ilkeytenä. Voisko olla miehen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kyse?
Kuulostaa mahdolliselta. Kiukkuisuus on todellakin usein masennuksen merkki.
Minua karmii se, miten huolettomasti täällä suhtaudutaan tuon nuoren perheen tulevaisuuteen. Eroa suositellaan, vaikka olemme kuulleet vain yhden osapuolen version. Kyse on isoista asioista, kuten tuon lapsen tulevasta isäsuhteesta. Antakaa nyt pariskunnalle mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä. Kaksi kuukautta on vielä hyvin lyhyt aika sopeutua tilanteeseen molemmilla.
Tämä juuri! En ole luovuttamassa meidän perheemme suhteen, sillä miehen käytös on muuttunut lapsen syntymän jälkeen, joten kyseessä voi hyvinkin olla jonkinnäköinen masennus tai tuo mainittu baby blues miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa avioeroista tapahtuu nykyään n. 2v aikana ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Tästä on kansallista tilastotietoa. Myös neuvolan tädit tietävät tämän. Tavallisin syy miehen "osallistumattomuudelle" on se , että mies(lapsi) ei saa riittävästi huomiota ja koska hän ei ole samalla lailla kasvanut "äidiksi/vanhemmaksi kuin äiti, lapsen ollessa jo osa äidin kehoa 9 kk:n ajan ennen syntymää. Nuorille miehille varsinkin ilmeisesti tämä vaimon "menetys" tilapäisesti lapselle aiheutta jonkinlaista ahdistusta ja masennusta, joka ilmenee kärttyisyyteenä, vittuiluna yms vastuun pakoiluna Tiedetään myös että jos tästä 2 vuoden alkushokista selvitään, seuraava avioero piikki tulee noin 40 v iässä , kun molemmat ovat jo aikuistuneet, ja tietävät mitä elämältään haluavat. Mutta nuorelle äidille tämä on tosi raskasta kun puoliso osoittautuukin mieslapseksi. Siksi kannattaa varmaan tosi tarkkaan miettiä missä vaiheessa molemmat ovat todellakiin valmiit kantamaan vastuunsa yhteisestä vanhemmuudesta tai sitten todellakin jättää väliin kuten itse tein. Alunperin kaikki oli periaatteessa kunnossa mutta kun koiran ulkoilutuksestakaan ei tullut alun lupausten jälkeen mitään , ja itse jouduin oksennustaudissa vastaamaan siitäkin, todellakaan en lapsia siihen halunnut. Perinteinen erokin tuli sitten 40v kieppeillä, ja yhtään ei ole kaduttanut. Eli kannattaa todellakin miettiä tarkkaan ja laittaa niiden ruusunpunaisten linssien tilalle ihan vaan värittömät selvänäkölinssit.
Vierailija kirjoitti:
Eli naisten pitäisi vain saada maata kotona? Sinähän siellä päivisin sotket, eikö sinun kuulu siivota omia sotkujasi? Paljonkos tuot rahaa talouteen?
Tyhmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällä kommentilla on niin paljon nuolia alaspäin? Eikö ole juuri hyvä, että mies saa itse kokea, millaisia ''laiskat päivät'' lapsen kanssa on?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Hieno kokemus! Yksi juttu onnistumiseen on asenne ja toki miehellä on sitä fyysistä voimaakin tehdä niitä kotihommia kun ei hormonit ole häiriöksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.
Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.
Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.
Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.
Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.
Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.
Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.
Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.
Muutos lähtee aina omasta itsestä.
Mutta eihän tuon ap:n tarvitse muuttua. Hän on nyt jo hyvä äiti ja vaimo.
Miehet on tunnetusti minä , minä ja minä tyyppejä, nutta pitääkö sitä olla tuollainen omaan napaansa tuijottaja silloinkin , kun perheeseen sntyy vauva? Ja naisen pitäsi vielä jaksaa huomioida tätä miesv-a---uv--aa, vaikka joutuu valvomaan öitä vauvan kanssa, imettämään ja hoitamaan 24/7. Oma tak-apuoli saattaa olla tuu--sa--nnuus---kana, niin ettei istua voi viikko kaupalla, kuin uimarenkaan päällä ja tis-sit on imetyksestä ve-reslihalla ja jälkipoltot imettäessä kamalat.
Vaippoja saa vaihtaa itselleenkin, kuin ve-ri vuotaa alapäästä ja maito tisseistä.
Ei herra isä, kylläse täytyy olla se mies, joka huomioin ja hoitaa sitä synnyttänyttä naista, eikä toisin päin, jos tuossa jotakin pitää hoitaa.
Mikä hätä sillä terveellä miehellä on? Ei ole tarvinnut kantaa toista ihmistä 9kk mahassaan, ei kärsiä pahoinvointeja eikä liitoskipuja, ei revittää vehkeitään synnyttäessään, eikä imettää ver-eslihalla olevista rinnoista jne.
Miksi miesten annetaan olla tuollaisia lapsia, ja anneaan ymmärtää, että kyllä sen vaimon kuuluu heitä huomioida ja paapoa, vaikka onhan se nainenkin uudessa elämäntilanteessa, ikä sitäkään kukaan ole paapomassa vaikka nainen tuossa ne työtkin tekee.
Mietin onkohan aloitus provo...Jos ei ole, niin aika ilkeä mies kyseessä, jos vihjailee, että raskauskilot lähtisivät vaunulenkillä. Eli ilmaisee tyytymättömyytensä vaimon ulkonäköön. Mietin, onkohan aloittaja ollut ennen raskautta kovinkin hoikka? Jotkut miehet eivät kestä sitä, että ennen niin hoikka vaimo lihoo raskauden aikana. Sellaiset miehet eivät ikinä aloittaisi seurustelua, eivätkä menisi naimisiin läskin naisen kanssa, koska naisen ulkonäössä hoikka vartalo on heille kaikista tärkeintä. Sekoavat sitten, kun vaimo yhtäkkiä muuttuu. Sellaisia miehiä kannattaa varoa. Jos mies on niin pinnallinen, että hoikka vartalo on tärkeä, niin sellaisen kanssa ei kannata olla. Jos on jo ehtinyt tehdä lapsen sellaisen kanssa, niin voi heittää sellaisen miehen h...von v...tuun!!!
Vierailija kirjoitti:
Mietin onkohan aloitus provo...Jos ei ole, niin aika ilkeä mies kyseessä, jos vihjailee, että raskauskilot lähtisivät vaunulenkillä. Eli ilmaisee tyytymättömyytensä vaimon ulkonäköön. Mietin, onkohan aloittaja ollut ennen raskautta kovinkin hoikka? Jotkut miehet eivät kestä sitä, että ennen niin hoikka vaimo lihoo raskauden aikana. Sellaiset miehet eivät ikinä aloittaisi seurustelua, eivätkä menisi naimisiin läskin naisen kanssa, koska naisen ulkonäössä hoikka vartalo on heille kaikista tärkeintä. Sekoavat sitten, kun vaimo yhtäkkiä muuttuu. Sellaisia miehiä kannattaa varoa. Jos mies on niin pinnallinen, että hoikka vartalo on tärkeä, niin sellaisen kanssa ei kannata olla. Jos on jo ehtinyt tehdä lapsen sellaisen kanssa, niin voi heittää sellaisen miehen h...von v...tuun. Tämä siitä syystä, että noin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen mies jättää viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee ikää, ja vartalo rupsahtaa, oli hoikka tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Kirjoittaja on lapseton mies joka vihaa naisia.
No kuule, siinä on vakka kantensa valinnut. Samallaisia pettureita molemmat ja kumpikin toisensa ansainnut.
Vaikea sanoa, kumpi on pahempi petturi, ehkä se mies, joka on huijannut naisen parisuhteeseen lupaamalla tälle, että haluaa lapsen, vaikka ei halua. Nainen sentään on rehdisti miehelle kertonut, että haluaa lapsen.
Ja mitä tuohon tulee, että kaikki naiset haluaa lapsia, niin olet ihan harhoissa.
Hyvin harva nainen nykyään haluaa lapsia ja siksi syntyvyyskin on Suomessa hyvin alhainen nykyään.
Eikä ne naiset ole edes ennenvanhaankaan niitä lapsia "halunneet" päin vastoin, se on aina ollut naisille suurin pelon aihe, mutta ennen ei ollut ehkäisyä.
Raskaaksi tulemisen pelko on edelleen monelle naiselle se pahin peikko.