Vanhemmat, jotka eivät huolehdi lapsistaan kyläpaikassa

Kyllä näitä juu on valitettavasti... Mieheni kaveri tulee välillä lapsensa kanssa kylään ja isältä unohtuu se lapsi samantien, kun pääsevät pihaamme vaikka pällistelemään moottoripyöriä. Lapsi ei siinä vieressä seiso kiltisti, vaan juoksee sinne tänne ja ihan läheltä piti -vaaratilanteitakin on tapahtunut esimerkiksi autotallissamme. Minä en vaan ymmärrä. Meillä pieni vauva, ettei ole vielä seuraa 6v. lapselle. Eikä minullakaan ole aikaa seurata vieraiden lapsia ja etenkään, jos miehet on ulkona lapsen kanssa ja minä olen sisällä vauvan kanssa.

Meillä on ollut vastaaviin kyläpaikkoihin mennessä mukana joku pieni lelu tai isommalle lukemista. Mutta aika harvassa on ne kyläilyt lapsettomissa paikoissa, tavataan sitten vaikka kahvilassa (ilman lapsia).

Ap nyt ei varmaan tarkoittanut että kenenkään tarvitsee tästä uhriutua, itse ainakin tiedän perheitä joissa lapsia ei vain katsota lainkaan.

En ole sitä mieltä, että koko ajan pitää hengittää niskassa mutta totta kai lapsi vaatii enemmän valvontaa jos on pienempi.

Sisareni perhe on hyvä esimerkki tällaisesta kyläoaikkatoiminnasta, eli eivät todella katso lasten perään. Käyvät meillä todella harvoin pitkän välimatkan vuoksi, onneksi. Ikävä sanoa näin.

Lapset kulkivat ihan omia polkujaan ja olisivat tehneet juuri mitä lystäävät, jos en olisi yhtään puuttunut. Siskoni vain istui sohvalla tyytyväinen hymy kasvoillaan.

Lapset menivät mm. pukeutumishuoneeseen, jossa oli pari pakettia isommalle lapsellemme. Lapset olisivat aukaisseet paketit, jos en olisi kieltänyt että niitä ei muuten aukaista. Lapsia tämä harmitti, mutta mitä tekee siskoni - ryhtyy voivottelemaan lapsille, kuinka harmi tämä asia nyt oli.

Mun yhdellä kaverilla on 2 ja 4 vuotiaat todella villit pojat ja en enää kutsu heitä kylään, kun poikien äiti ei katso yhtään niiden perään. Minä olen se joka on saanut juosta niiden perässä, ettei revi kaikkea verhoista lähtien alas. 🙈 Koiriakaan ei voinut pitää sisällä heidän vierailun aikana, kun nämä lapsukaiset kiskoi niitä korvista tai hännästä heti kun silmä vältti.

Ei enää tullut kyläilemään se perhe lasten riehumisen jälkeen. Vanhemmat istuivat tyynesti seuraamassa jälkikasvunsa "rallia" ja riekkumista.

Huh, tulee mieleen muistoja reilu 10 vuoden takaa. Minä olen serkkuni vanhemman pojan kummi. Serkulla on myös toinen 2 v nuorempi poika. Opiskelin juuri yliopistossa, kun pojat olivat päiväkodissa ja alaluokilla.

Yritin kaikin keinoin vältellä opintolainan ottamista, joten tein ilta- ja viikonlopputöitä paikallisessa Prismassa. Minulla oli yleensä viikolla yksi iltavuoro ja lisäksi olin töissä pe iltana, la ja su. Käytännössä minulla ei juurikaan ollut kauheasti vapaata aikaa, kun tentteihin lukeminen vei kaiken ajan.

Serkullani oli tapana tulla aina luokseni muutamaksi päiväksi lasten kanssa. Yritin aina vaihtaa ja järjestellä työvuorot niihin, että ehtisin olla hänen ja lasten kanssa, mutta tuntui että hän aina loukkaantui kun jouduin lähtemään töihin tai opiskelemaan. Minulla oli ehkä 1 tai 2 viikonloppua vapaata vuoden aikana ja joskus uhrasin senkin hänen vierailulleen. Olin oikeasti todella väsynyt noina aikoina.

Kylään tullessaan serkkuni ei koskaan tehnyt yhtään mitään, vaan lakkasi sohvalla kynsiään, luki naistenlehtiä ja soitteli kavereileen. Minä nuorena (ja tyhmänä) hoidin aina kaiken. Serkkuni päästi joka aamu kuuden aikaan pojat herättämään minut ja minun piti hoitaa aamuhommat ennen töihin tai yliopistolle lähtöä. Myös ruokailut tuottivat aina päänvaivaa. Toki minulla opiskelijana ei ollut varaa ostaa kovin ihmeellistä ruokaa, kun heille ei esim. peruna, riisi tai pasta kelvannut epäterveellisyyden takia. Serkkuni ei myöskään saanut oikeastaan mihinkään ulos. Vieressä olisi ollut patikointireittejä, laavu ym., mutta makasi mieluummin sohvalla.

Onneksi serkkuni vierailut vähenivät kun he muuttivat toiselle puolelle Suomea. Parasta oli kun kummipoikani kävi muutamana vuonna luonani yksin pari viikonloppu vierailulla, kun isänsä oli kalassa tällä päin. Saimme kummipojan kanssa olla kahdestaan, käydä kävelemässä luonnossa, retkellä lähilaavulla, uimassa tai vaikka syömässä hese-ateriat puistossa. Näiden vierailuidenkin jälkeen vain serkulta yleensä tuli kiukkuinen puhelu, että poika oli taas lihonut minun luonani käydessä ja kuinka tärkeää olisi, että en söisi niin epäterveellisesti. Ihan kuin pojan paino-ongelma johtuisi siitä, että hän kävi kerran tai kaksi vuodessa luonani viikonlopun!