Vanhemmat, jotka eivät huolehdi lapsistaan kyläpaikassa

Vierailija kirjoitti:

Sanoihan eräs bloggaajakin, että hän antaa lasten juosta hoplopissa vapaasti, koska siellä ei hänen mielestään tarvitse lapsia vahtia...

Sitähän varten koko paikka on olemassa. Ettei aina tarvitse katsoa jatkuvasti perään mitä lapsi tekee... Mutta on eri asia mennä kylään kun hoplopiin...

Ei ole pakko kyläillä.

Juuri tämän takia lapset eivät ole tervetulleita kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia lapset eivät ole tervetulleita kotiini.

Eikä koirat minun kotiini

Eikös siellä ole tarkoitus viettää aikaa yhdessä? Toki ymmärrän, että isot lapset pärjää jo keskenään pieniä

hetkiä, mutta yllättävän pienet kulkee soolona. Tällaisia aina yrittää lyöttäytyä seuraan, kun leikin omien lasten kanssa. Pahoittelut, mutta yleiseksi leikkitädiksi en ala.

Aikoinaan hyvä suhteeni siarenitytääreeni meni kun hän kävivät luonani 2 alle kouluikäisen lapsen kanssa.Se ole kamalaa.Lapset väsyivät , ei pihaleikki vaateita. Hän huusi lapsille kunnolla ymm.Useita tunteja sisällä ilman päivä unia.Huutoa tappelua heillä keskenään. 2 Teini kypsyivät viikonloput,kun he kotimme. Painoivat 100%päälleni sanot etteivät tule.Seuraavan viikon kokeisin ei pysty lukemaan ymm.En osannut asiaa nätisti tuoda esille. Joten sisareni tytär, emme missään väleissä.Joskus kulin joltain hänellä on 3 tytärtä.Toinen paras ystäväni tuli lasten lastensa kanssa kotiini .Olin jo jäänyt yksin ja kotini pieni.Usein. todella usein ihanat 2 lasten lastani kotini.Laatu aikaa mummon kanssa.Kun ystäväni raijasi saman aikaan tosi äänekkäät ja villit omat lasten lapsensa. Tylysti sanoin kun haluat tavata, tapaamme kumpikin silloin kun lasten lapsia ei ole. Minulle riittää omat lasten lapset. Sekin ystävyys kuoli juuri sinun minun lapsen lapset asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös siellä ole tarkoitus viettää aikaa yhdessä? Toki ymmärrän, että isot lapset pärjää jo keskenään pieniä

hetkiä, mutta yllättävän pienet kulkee soolona. Tällaisia aina yrittää lyöttäytyä seuraan, kun leikin omien lasten kanssa. Pahoittelut, mutta yleiseksi leikkitädiksi en ala.

👆vastaus siis siihen HopLopissa lapsen yksin jättävän kommenttiin.

Enpä käy kylässä kavereilla lapsen kanssa kuuri ap:n kuvaamien asioiden vuoksi. Lasta kiinnostaa vieras ympäristö ja lapsi vaatii valvontaa ja huomiota myös kyläillessä.

Jos valvon lastani, kiellän, vastailen kysymyksiin ja komennan, ei lapseton ystäväpiirini ymmärrä, miksi huomioin lasta enkä heitä, kun kerta kylään olen heille tullut.

Jos istahdan mukavasti kahikupposen äärelle ja annan lapsen olla vapaammin, alkaa valitus, miksi en vahdi lastani.

Ja sitten ihmetellään, miksi lapsiperheet ovat niin yksin.

Mulla ei lapsia, mutta en käsitä ap:n asennetta. 

Suurin osa lapsista on uteliaita, energisiä ja haluaa huomiota. Siitä lähdetään, jos lapsi tulee kylään vanhempiensa kanssa. On myös selvää, että jos kyläpaikassa ei ole tekemistä lapsi sitten koettaa keksiä mitä vain. 

Vaikka lapsi olisi vaativa ja erityisen huomionkipeä en koe sen oleva minulta pois, jos hetken aikaa seurustelen ja touhuan lapsen kanssa. Miten ihmeessä lapsi oppii olemaan kyläpaikassa, jos häneen suhtaudutaan negatiivisesti? Lapsi tajuaa sen kyllä. Niinpä moni lapsi tykkää auttaa  hyödyllisissäkin asioissa. Vanhemmat saattavat tuijottaa kauhuissaan antaessani erityistärkeän tehtävän kantaa vaikkapa lautanen kerrallaan pöytään kattausta varten. Tai jos olemme mökillä voi hakea sangollisen vettä eli käytännössä tuo jotakin ämpärin pohjassa ja todennäköisesti keksii matkalla kaikenlaista ihmeteltävää ennen kuin tuo ämpärin tupaan. 

Jos ruoka ei kelpaa, niin sitten se ei vaan kelpaa. Kyllä minä osaan sanoa lapselle, ettei ole muuta ja harmi kun et tykännyt. Usein se tomaatin viipale kelpaa hetken päästä ruokailun jälkeen. 

Minun hommani on olla myös kohtelias, eikä naama rutussa seurata lasten melskaamista. En ole vielä kertaakaan törmännyt tyhmään lapseen, joka ei lopulta ymmärtäisi miten kunnioitan ja arvostan häntä pienenä ihmisenä.

Kyläpaikassa ei oikein kehtaa kurittaa.

Olen jo pian 60, mutta edelleen muistan kuinka kauheita lapsena oli käydä kylässä. Minä olin se kiltti lapsi, joka istuu kaksi tuntia hiljaa paikoillaan ja ottaa pöydästä vasta kun annetaan kun lupa. Mutta miettikääpä itse, miltä tuntuu istua kaksi tuntia paikoillaan kun toiset puhuvat asioista, mitkä eivät itseä kiinnosta. Vain yhden kyläpaikan muistan kivana. Siellä talon vähän isommat tytöt tulivat leikkimään kanssani barbeilla, vaikka itse olivat jo leikki-iän ohittaneet. Taisi olla heille käymiseni lupa vähän leikkiä samalla. He olivat käsistään käteviä ja olivat tehneet itse valtavan läjän vaatteita. Siellä ei tarvinnut istua hiljaa. Eli, jos kutsutte lapsia, järjestäkää heille jotain tekemistä, älkääkö odottako että lapsi istuu paria tuntia,jos ne mammat itse ei osaa - kuten oma äitini ja isäni eivät osanneet - järjestää lapsilleen tekemstä. Jo pelkästään värikynät ja paperia olisi riittänyt, toki se riippuu vähän lapsesta.

Vähän sen lapsen, jonka pitäisi vain istua kuin tatti suu supussa yhdessä kohdassa, asemaan asettumista myös. Toki lasta pitää komentaa, mutta minulle on aikuisenakin turhauttavaa istua hiljaa pari tuntia jossain ilman tekemistä. Älkääkä arvostelko, jos se lapsi pelaa kännykkäpelejä kylässä, jos vaihtoehtona on vain olla. Toki vanhempien pitää pitää lapsensa kurissa, mutta lapsella pitää olla jotain mitä tehdä sen pelkän olemisen sijaan.  Meillä ei juurikaan käy lapsivieraita enää, kun lähipiirissä ei ole alle teini-ikäisiä, mutta silti on pieni leluvarasto jätetty omien lasten varalta, jos käy, ja värikyniä ja paperia. 

31 siis omien jo aikuisten lasten vanhoja leluja, mm. legoja on jätetty lapsivieraita varten. 

Ei mulla ole tähän mitään muuta sanottavaa kuin että voi jessus miten ahdasmielisiä, lapsivihamielisiä ja itsekkäitä meistä suomalaisista on tullut.

Tämäkin ongelma ratkeaa sillä että hedonistit jättäytyy lapsettomiksi ja kuolevat lopulta sukupuuttoon. Ne vanhemmat jotka vielä jaksavat kasvattaa lapsia näinä umpimielisinä aikoina piilottelevat kotonaan lapsiensa kera ettei vaan ketään ärsyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä käy kylässä kavereilla lapsen kanssa kuuri ap:n kuvaamien asioiden vuoksi. Lasta kiinnostaa vieras ympäristö ja lapsi vaatii valvontaa ja huomiota myös kyläillessä.

Jos valvon lastani, kiellän, vastailen kysymyksiin ja komennan, ei lapseton ystäväpiirini ymmärrä, miksi huomioin lasta enkä heitä, kun kerta kylään olen heille tullut.

Jos istahdan mukavasti kahikupposen äärelle ja annan lapsen olla vapaammin, alkaa valitus, miksi en vahdi lastani.

Ja sitten ihmetellään, miksi lapsiperheet ovat niin yksin.

Itellä sama kokemus. Lapsettomien ystävien luona käyminen on erityisen stressaavaa, kun ei voi hetkeksikään jättää lasta vahtimatta, kun ympäristö ei oo pienelle turvallinen. Ulottuvilla on usein paljon särkyvää tavaraa ja joutuu kulkemaan koko ajan lapsessa kiinni ja kaveri sitten turhautuu kun keskustelusta ei tuu yhtään mitään. Itellä kyläilyn jälkeen vaan paha mieli ja väsymys kun on saanu stressata ettei lapsi vaan hajota mitään ja yrittäny siinä samalla jutella.

Yleensä ne vanhemmat on omia ystäviä tai sukulaisia, joiden kanssa ensisijaisesti haluais jutella ja keskittyä heihin. On todella uuvuttavaa, että lapset tulevat puhumaan päälle, jonkun huomio keskittyy lapsen komentamiseen ym. Ihan hirveetä tavata tällaisia lapsiperheitä, väsyttävää. En tajua, miksi ne lapset pitää muutenkaan aina raahata mukaan, luulis vanhemmanki kaipaavan hetken keskeytymätöntä keskustelua aikuisten välillä. Kyllä ne välit siinä itsestään viilenee, kun ei enää voi olla muuta kanssakäymistä kuin tuollaista.

Minulla ei ole lapsia mutta kyllä minusta kyläpaikalla on joku vastuu määritellä miten kyläpaikassa käyttäydytään. Ei kaikkien kotien säännöt ole yhtä tiukkoja ja joissakin kodeissa osaan ottaa rennommin.

T. Vapaan kasvatuksen uhri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä käy kylässä kavereilla lapsen kanssa kuuri ap:n kuvaamien asioiden vuoksi. Lasta kiinnostaa vieras ympäristö ja lapsi vaatii valvontaa ja huomiota myös kyläillessä.

Jos valvon lastani, kiellän, vastailen kysymyksiin ja komennan, ei lapseton ystäväpiirini ymmärrä, miksi huomioin lasta enkä heitä, kun kerta kylään olen heille tullut.

Jos istahdan mukavasti kahikupposen äärelle ja annan lapsen olla vapaammin, alkaa valitus, miksi en vahdi lastani.

Ja sitten ihmetellään, miksi lapsiperheet ovat niin yksin.

Itellä sama kokemus. Lapsettomien ystävien luona käyminen on erityisen stressaavaa, kun ei voi hetkeksikään jättää lasta vahtimatta, kun ympäristö ei oo pienelle turvallinen. Ulottuvilla on usein paljon särkyvää tavaraa ja joutuu kulkemaan koko ajan lapsessa kiinni ja kaveri sitten turhautuu kun keskustelusta ei tuu yhtään mitään. Itellä kyläilyn jälkeen vaan paha mieli ja väsymys kun on saanu stressata ettei lapsi vaan hajota mitään ja yrittäny siinä samalla jutella.

Meillä ei ole kotia pakattu ns pumpuliin vaan kaikki saa olla esillä ja kärsivällisesti ollaan siirretty lasta, ei tavaroita. Nyt jo lapsi katsoo minua pidätkö minua ihan tyhmänä katseella kun kiellän koskematta johonkin.🤣

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne vanhemmat on omia ystäviä tai sukulaisia, joiden kanssa ensisijaisesti haluais jutella ja keskittyä heihin. On todella uuvuttavaa, että lapset tulevat puhumaan päälle, jonkun huomio keskittyy lapsen komentamiseen ym. Ihan hirveetä tavata tällaisia lapsiperheitä, väsyttävää. En tajua, miksi ne lapset pitää muutenkaan aina raahata mukaan, luulis vanhemmanki kaipaavan hetken keskeytymätöntä keskustelua aikuisten välillä. Kyllä ne välit siinä itsestään viilenee, kun ei enää voi olla muuta kanssakäymistä kuin tuollaista.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lapselle hoitopaikkaa siksi ajaksi, että pääsee itse kylään johonkin. Meillä ei esimerkiksi ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen siksi aikaa, että matkustan vaikka Helsinkiin moikkaamaan kaveria. Lapsi on siis vielä tosi pieni.

Ai että oli rasittavaa kun tuli miehen naispuolinen opiskelukaveri 4-vuotiaan kanssa käymään.

Se lapsihan leimaantui minuun ja päädyin sitten viihdyttäjäksi eikä äiti tainnut sanoa sanaakaan muksulle kyläilyn aikana.

Voinkin sitten paukutella henkseleitä että nyt kun on omia lapsia, opetan heidät sietämään tylsyyttäkin ja antamaan aikuisille oman tilan.

1. Opettakaa lapsenne leikkimään myös yksin.

2. Aikuiset eivät ole lapsen viihdyttäjiä.

3. Lapsi EI ole keskipiste joka hetki.

4. Koko maailma EI pyöri lapsenne ympärillä.

Ottakaa lapselle leluja mukaan, jos niitä ei kyläpaikassa ole. Lasta ei tarvitse jättää huomiotta, mutta rajansa huomiollakin. Surullista miten nykyään ei enää huvita kutsua ystäviä kylään, jos heillä on pieniä lapsia. Kotini ei ole tivoli jossa 100 % vierailuajasta keskitytään lapsen leikittämiseen.