Lapsen tavaroiden heittelystä tullut yhtäkkiä iso ongelma.
Lapsi on 4 v 6 kk eli ei mikään ihan pieni enää. Oli jo kauan sitten oppinut, että tavaroita ei saa heitellä eikä heitellyt. Mutta nyt yhtäkkiä alkanut heittelemään, koviakin leluja eikä yhtään katso voiko mennä jotain päin. Heittää ihan yhtäkkiä eli asiaa ei voi ennakoida. Sanoo tietävänsä kyllä, että ei saa heittää, mutta ei tiedä miksi heittää. Antakaa hyviä neuvoja millä lapsen saa lopettamaan tämän. Se, että heitetty tavara menee hyllylle jäähylle ei vaikuta mihinkään.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
En vaadikaan lapselta analyysiä vaan kirjoitin aloitukseen tuon asian, koska arvelin saavani kysymyksiä, että miten lapsi itse selittää tekonsa. Minusta on ymmärrettävää, että lapsi ei tiedä tai sanoo ettei tiedä.
En vain tiedä itsekään miten muuttaa omaa käytöstäni erilaiseksi, koska en löydä tilanteista mitään provosoitumista aiheuttavaa. Heittäminen tapahtuu ihan yllättäen kesken kivan yhteisen tekemisen. Tilanteessa, missä ei ole tapahtunut mitään pettymystä, epäoikeudenmukaista tai muuta ikävää.
Ap
Kokeile ainakin: Sanot tiukalla tasaisella äänellä - ei huutoa: tavaroita ei heitellä. Lopetat hauskan tekemisen siihen paikkaan, poistut tekemään jotain itsellesi mieluisaa etkä huomioi lasta mitenkään. Ja et varsinkaan ala selitellä pehmitellä tekemisiäsi.
NImittäin useimmiten, kun vanhempi väittää, ettei reagoimattomuus auta, he ovat itse vesittäneet koko reagoimattomuuden alkamalla pehmittää tekemisiään selittelemällä ja antamalla lapselle huomiota esim. ehdottamalla jotakin muuta.
Woke aloitus. Woket vihaa lapsia, tai ainakin "normaaleja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Lapselle toimii parhaiten yleensä se, että kertoo mitä saa tehdä. Tosiaan tuommoinen, että kertoo mitä voi heittää ja missä saa heittää on hyvä ratkaisu. Kannattaa mennä yhdessä heittelemään lapsen kanssa.
Sellaisia kesäleluja on paljon, missä heitetään jotain. On renkaanheittopelejä ja erilaisten pallojen heittely pelejä.
Sisällä voi olla vaikka joku tarratauluun heitettäviä palloja tai "tikkoja".Nyt kannattaa hyödyntää lämpimät ilmat ja mm. vesileikit ulkona!
Kyllä kyllä, ollaan paljon ulkona, ja mukana on usein erilaisia kesäleluja. Saattaa siellä ulkonakin tapahtua yllättävä heittäminen kesken kivan kesäleikin, ja silloin se mikä lentää on yleensä kivi. Ei kovin kivaa eikä kovin turvallista. Ap
No mitä sinä sitten teet? Sanot ettei saa ja sitten jatkatte yhdessä kivaa kesäleikkiä?
Ei vaan kumarrun lapsen tasolle sanomaan, että ei missään nimessä saa heittää ja selitän miksi ja sanon että toisesta heitosta lähdetään heti kotiin eikä tulla tänne kivaan paikkaan enää tänään. Ja sen toteutan, jos vielä joku lentää. Ap
Ei näin. Mukulasi ei osaa laskea edes kahteen. Kotiin lähdetään kuule heti ekasta heitosta, sen verran pitäisi viisivuotiaan jo ymmärtää. Älä kohtele häntä kuin kaksivuotiasta ellei hän tosiaan ole sellainen.
Voin minä yhdestäkin kerrasta antaa ns. rangaistuksen eli viedä kotiin. Olen vain aiemmin saanut muihin vähän vastaaviin kasvatustilanteisiin liittyen neuvoja, että anna aina yksi uusi mahdollisuus lapselle näyttää, että korjaa toimintaansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
En vaadikaan lapselta analyysiä vaan kirjoitin aloitukseen tuon asian, koska arvelin saavani kysymyksiä, että miten lapsi itse selittää tekonsa. Minusta on ymmärrettävää, että lapsi ei tiedä tai sanoo ettei tiedä.
En vain tiedä itsekään miten muuttaa omaa käytöstäni erilaiseksi, koska en löydä tilanteista mitään provosoitumista aiheuttavaa. Heittäminen tapahtuu ihan yllättäen kesken kivan yhteisen tekemisen. Tilanteessa, missä ei ole tapahtunut mitään pettymystä, epäoikeudenmukaista tai muuta ikävää.
Ap
Kokeile ainakin: Sanot tiukalla tasaisella äänellä - ei huutoa: tavaroita ei heitellä. Lopetat hauskan tekemisen siihen paikkaan, poistut tekemään jotain itsellesi mieluisaa etkä huomioi lasta mitenkään. Ja et varsinkaan ala selitellä pehmitellä tekemisiäsi.
NImittäin useimmiten, kun vanhempi väittää, ettei reagoimattomuus auta, he ovat itse vesittäneet koko reagoimattomuuden alkamalla pehmittää tekemisiään selittelemällä ja antamalla lapselle huomiota esim. ehdottamalla jotakin muuta.
Ei kommunikointi ("huomio") ole automaattisesti väärin, mutta millä asenteella sen tekee ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Lapselle toimii parhaiten yleensä se, että kertoo mitä saa tehdä. Tosiaan tuommoinen, että kertoo mitä voi heittää ja missä saa heittää on hyvä ratkaisu. Kannattaa mennä yhdessä heittelemään lapsen kanssa.
Sellaisia kesäleluja on paljon, missä heitetään jotain. On renkaanheittopelejä ja erilaisten pallojen heittely pelejä.
Sisällä voi olla vaikka joku tarratauluun heitettäviä palloja tai "tikkoja".Nyt kannattaa hyödyntää lämpimät ilmat ja mm. vesileikit ulkona!
Kyllä kyllä, ollaan paljon ulkona, ja mukana on usein erilaisia kesäleluja. Saattaa siellä ulkonakin tapahtua yllättävä heittäminen kesken kivan kesäleikin, ja silloin se mikä lentää on yleensä kivi. Ei kovin kivaa eikä kovin turvallista. Ap
No mitä sinä sitten teet? Sanot ettei saa ja sitten jatkatte yhdessä kivaa kesäleikkiä?
Ei vaan kumarrun lapsen tasolle sanomaan, että ei missään nimessä saa heittää ja selitän miksi ja sanon että toisesta heitosta lähdetään heti kotiin eikä tulla tänne kivaan paikkaan enää tänään. Ja sen toteutan, jos vielä joku lentää. Ap
Ei näin. Mukulasi ei osaa laskea edes kahteen. Kotiin lähdetään kuule heti ekasta heitosta, sen verran pitäisi viisivuotiaan jo ymmärtää. Älä kohtele häntä kuin kaksivuotiasta ellei hän tosiaan ole sellainen.
Voin minä yhdestäkin kerrasta antaa ns. rangaistuksen eli viedä kotiin. Olen vain aiemmin saanut muihin vähän vastaaviin kasvatustilanteisiin liittyen neuvoja, että anna aina yksi uusi mahdollisuus lapselle näyttää, että korjaa toimintaansa. Ap
Miksi koti on rangaistus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Lapselle toimii parhaiten yleensä se, että kertoo mitä saa tehdä. Tosiaan tuommoinen, että kertoo mitä voi heittää ja missä saa heittää on hyvä ratkaisu. Kannattaa mennä yhdessä heittelemään lapsen kanssa.
Sellaisia kesäleluja on paljon, missä heitetään jotain. On renkaanheittopelejä ja erilaisten pallojen heittely pelejä.
Sisällä voi olla vaikka joku tarratauluun heitettäviä palloja tai "tikkoja".Nyt kannattaa hyödyntää lämpimät ilmat ja mm. vesileikit ulkona!
Kyllä kyllä, ollaan paljon ulkona, ja mukana on usein erilaisia kesäleluja. Saattaa siellä ulkonakin tapahtua yllättävä heittäminen kesken kivan kesäleikin, ja silloin se mikä lentää on yleensä kivi. Ei kovin kivaa eikä kovin turvallista. Ap
No mitä sinä sitten teet? Sanot ettei saa ja sitten jatkatte yhdessä kivaa kesäleikkiä?
Ei vaan kumarrun lapsen tasolle sanomaan, että ei missään nimessä saa heittää ja selitän miksi ja sanon että toisesta heitosta lähdetään heti kotiin eikä tulla tänne kivaan paikkaan enää tänään. Ja sen toteutan, jos vielä joku lentää. Ap
Ei näin. Mukulasi ei osaa laskea edes kahteen. Kotiin lähdetään kuule heti ekasta heitosta, sen verran pitäisi viisivuotiaan jo ymmärtää. Älä kohtele häntä kuin kaksivuotiasta ellei hän tosiaan ole sellainen.
Voin minä yhdestäkin kerrasta antaa ns. rangaistuksen eli viedä kotiin. Olen vain aiemmin saanut muihin vähän vastaaviin kasvatustilanteisiin liittyen neuvoja, että anna aina yksi uusi mahdollisuus lapselle näyttää, että korjaa toimintaansa. Ap
Onpas autoritäärinen asenne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Lapselle toimii parhaiten yleensä se, että kertoo mitä saa tehdä. Tosiaan tuommoinen, että kertoo mitä voi heittää ja missä saa heittää on hyvä ratkaisu. Kannattaa mennä yhdessä heittelemään lapsen kanssa.
Sellaisia kesäleluja on paljon, missä heitetään jotain. On renkaanheittopelejä ja erilaisten pallojen heittely pelejä.
Sisällä voi olla vaikka joku tarratauluun heitettäviä palloja tai "tikkoja".Nyt kannattaa hyödyntää lämpimät ilmat ja mm. vesileikit ulkona!
Kyllä kyllä, ollaan paljon ulkona, ja mukana on usein erilaisia kesäleluja. Saattaa siellä ulkonakin tapahtua yllättävä heittäminen kesken kivan kesäleikin, ja silloin se mikä lentää on yleensä kivi. Ei kovin kivaa eikä kovin turvallista. Ap
No mitä sinä sitten teet? Sanot ettei saa ja sitten jatkatte yhdessä kivaa kesäleikkiä?
Ei vaan kumarrun lapsen tasolle sanomaan, että ei missään nimessä saa heittää ja selitän miksi ja sanon että toisesta heitosta lähdetään heti kotiin eikä tulla tänne kivaan paikkaan enää tänään. Ja sen toteutan, jos vielä joku lentää. Ap
Olet typerä kasvattaja ja opetat muksullesi, että kerran saa aina tehdä pahojaan.
Kattele sitten peiliin kun mukulasi 18-vuotiaana heittää kivellä jotakuta päähän. Tai pahoinpitelee tyttöystävänsä lopullisesti.
Vähemmän ankaruutta tyyliin. Enemmän diplomaattisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Lapselle toimii parhaiten yleensä se, että kertoo mitä saa tehdä. Tosiaan tuommoinen, että kertoo mitä voi heittää ja missä saa heittää on hyvä ratkaisu. Kannattaa mennä yhdessä heittelemään lapsen kanssa.
Sellaisia kesäleluja on paljon, missä heitetään jotain. On renkaanheittopelejä ja erilaisten pallojen heittely pelejä.
Sisällä voi olla vaikka joku tarratauluun heitettäviä palloja tai "tikkoja".Nyt kannattaa hyödyntää lämpimät ilmat ja mm. vesileikit ulkona!
Kyllä kyllä, ollaan paljon ulkona, ja mukana on usein erilaisia kesäleluja. Saattaa siellä ulkonakin tapahtua yllättävä heittäminen kesken kivan kesäleikin, ja silloin se mikä lentää on yleensä kivi. Ei kovin kivaa eikä kovin turvallista. Ap
No mitä sinä sitten teet? Sanot ettei saa ja sitten jatkatte yhdessä kivaa kesäleikkiä?
Ei vaan kumarrun lapsen tasolle sanomaan, että ei missään nimessä saa heittää ja selitän miksi ja sanon että toisesta heitosta lähdetään heti kotiin eikä tulla tänne kivaan paikkaan enää tänään. Ja sen toteutan, jos vielä joku lentää. Ap
Olet typerä kasvattaja ja opetat muksullesi, että kerran saa aina tehdä pahojaan.
Kattele sitten peiliin kun mukulasi 18-vuotiaana heittää kivellä jotakuta päähän. Tai pahoinpitelee tyttöystävänsä lopullisesti.
Ap, vastailetko itsellesi?
Ap tää sun juttus ei nyt mee läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .
ApTässä on se huono puoli, että huomio kiinnittyy tyytymättömyyden tukahduttamiseen; mitä tilalle?
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat, että mitä tilalle. Lapsen pitää mielestäni tässä iässä totella sitä sääntöä, että (etenkään kovia) tavaroita ei heitetä, koska siinä voi sattua pahastikin kun osuu. Jos lapsi on jostain tyytymätön, niin miten voin tarjota jotain tilalle, kun en vain millään keksi tilanteista tyytymättömyyttä aiheuttavaa. Ja siis mitä tilalle? Lapsi saa joka päivä kehuja, yhdessä tekemistä, paljon ulkoilua, on kivoja leluja ja pelejä. Olen yrittänyt opettaa keinoja purkaa harmitusta. Ap
Sulla on aika jäykät asenteet. Silloin lapsellakin on suuremmat haasteet säilyttää itsearvostuksensa. Ehkä suhteenne on tasapainossa, ilman lapsen protestointia tms. sinä jyräisit hänet täysin.
Tämä oli mielenkiintoinen kommentti, joskin vähän yllättävä. Pidän itseäni joustavana tyyppinä, jolla nimenomaan ei ole jäykät asenteet. En mielestäni todellakaan jyrää lasta vaan paljon teemme juuri lapsen mielen mukaan ja lapsen ehdoilla. Sallin niin positiiviset kuin negatiiviset tunteet, itkut ja kiukut. Kuuntelen lasta hyvin paljon, ja mielestäni myös kuulen ja ymmärrän. Toisaalta kyllä olen johdonmukainen niissä muutamissa säännöissä mitä meillä on, ne on ja pitää.
Joten mikä kommenteissani sai sinut ajattelemaan, että olen jäykkä ja jyrään? Haluaisin oikeasti tietää, kun näin yllättävän palautteen sain.
Ap
No enhän minä sinua tunne, mutta kirjoituksiasi lukiessa tulee aika vahvakin vaikutelma jäykkyydestä. Käytät ilmaisuja" tehdä jonkun mielen mukaan" sekä "sallia tunteita" (luokiteltuja; negatiivisia korostettu adhjektiivein), tämä heijastelee autoritääristä asennetta. Kuuntelet lasta "hyvin paljon" eli hän on kova puhumaan? Sekin antaa vaikutelmaa suhteestanne. Kerrot myös olevasi "johdonmukainen säännöissä", mikä on ristiriitainen ilmaisu (mitä on ei-johdonmukainen SÄÄNTÖ?) tai viittaus... jäykkyyteen.
Minun mielestä AP kirjoittaa aivan oikeaa kieltä, käyttää selkeitä ilmaisuja, ei hienosteluja. Oletko joku koulutettu asiantuntija ja onko sinulla lapsia?
Tähän ketjuun ilmestyi joku tro llipeikko tahallaan pilaamaan ihan asiallista aloitusta ja dissaamaan AP:ta.
Voi olla vain vaihe. Menee ohi itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vain vaihe. Menee ohi itsellään.
Siihen mennessä saattaa osua pahasti jonkun lapsen päähän tai silmään. Mutta mitäs siitä, pääasia että lapsi saa toteuttaa itseään.
Tietääkö kukaan miten päiväkodissa toimitaan, jos joku 4-5 vuotias heittää tavaran? Aphan voisi kokeilla samaa.
Simmosta pikku psykopaattia siellä on hautumassa.
Aika... JÄYKKÄ asenne. (Ja hassua, että ei suostuta uskomaan, kun se ei toimi vaan itse asiassa pahentaa asioita.)