Lapsen tavaroiden heittelystä tullut yhtäkkiä iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukkapöllöä vaan niin loppuu se viskely!

Väkivalta lasten kasvatuksessa on onneksi ensinnäkin lain vastaista ja sen lisäksi tehotonta ja traumoja aiheuttavaa. Onneksi uuden polven vanhemman on paremmin koulutettu ja heillä on yleensä taitoja lasten kasvatukseen toisin kuin näitä väkivaltaneuvoja jakavilla vanhoilla kurpilla. 

Sinä et kyllä kovin sivistyneeltä vaikuta, joten et taida itsekään olla paras malli lapsillesi.

Kiristämistä voi lapsen suhteen yleisesti ottaen käyttää, mutta sen on oltava todella minimaalista! Esimerkiksi ystävällinen (KIIHKOTON) toteamus: "sanon jo kolmannen - ja viimeisen - kerran, että nyt on aika ... Lasken ääneen kymmeneen (nopeutetaan tarvittaessa). Ellet sinä aikana  ... illan hauskasta puuhasta x, y ja z jää tänä iltana pois yksi." 

Kiristäminen tunteiden osoittamisesta on kuitenkin kyseenalaista.

Kysy lapselta, että puuttuuko teidän elämästä jättiläis-saippuakuplat? (out-of-the-box)

Vie lasten yleisurheilukouluun. Isommilla paikkakunnilla ainakin on . Saa yteenaya kuulantyöntöä ja keihäänheittoa ikäiselleen sopivasti. Ja muutenkin purkaa energiaa. Ja tajuaa, missä saa heitellä. Kotona, sisällä ei.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuo outo verbi p.o treenata.

Täytyy olla pilke silmäkulmassa kun kiristää; jos menettää hermonsa on jollain tasolla jo hävinnyt pelin. Aikuinen on lapsesta silloin epävakaa ja pelottava, eikä hän ole niin motivoitunut yhteistyöhön aggressiivisen henkilön kanssa. Lapsi haluaa jämäkän aikuisen, joka osaa myös antaa arvoa hänen haluilleen, eli osaa jämäkkäänäkin joustaa - se on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuossa keinossa on vahva orjuuttamisen mentaliteetti.

Kyllä terveen jäjen käyttö laata kasvatettaessa on ihan sallittua. Painavan tai särkyvän esineen heitto voi aiheuttaa vaaratilanteen lapselle itselleen ja myös muille. Jotkut asiat on vaan kiellettyjä ja sillä siisti. Jos rattijuoppo ajaa lapsesi päälle niin menetkö ymmärtämään ja lässyttämään, häh? Kun rangaistuksesta tulee kompleksi ja menee luottamus? Hei jotain rajaa, ei tartte tehdä näistä muksuista vielä hullumpia kuin tää maailma muuten on tehdäkseen.

Voitte mennä erikseen heittelemään jotain sovittua tavaraa ulos.

Heitteletkö itse välillä huomaamattasi esim. käsilaukun sohvalle tai roskan pois edestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuossa keinossa on vahva orjuuttamisen mentaliteetti.

Ai, kuinka?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla pilke silmäkulmassa kun kiristää; jos menettää hermonsa on jollain tasolla jo hävinnyt pelin. Aikuinen on lapsesta silloin epävakaa ja pelottava, eikä hän ole niin motivoitunut yhteistyöhön aggressiivisen henkilön kanssa. Lapsi haluaa jämäkän aikuisen, joka osaa myös antaa arvoa hänen haluilleen, eli osaa jämäkkäänäkin joustaa - se on rakkautta.

Rakkaus on JOUSTAMISTA.

Vierailija kirjoitti:

Voitte mennä erikseen heittelemään jotain sovittua tavaraa ulos.

Heitteletkö itse välillä huomaamattasi esim. käsilaukun sohvalle tai roskan pois edestä?

Etkö lue ennen kuin kommentoit? Aphan kertoo että heillä on myös sallituja heittelyleikkejä, ainakin ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuossa keinossa on vahva orjuuttamisen mentaliteetti.

Ai, kuinka?

Huomio keskittyy siihen, että ongelma on oirehtiminen ja lapsi jää muuten yksin? Seuraus, ei syy. Jos tarrasysteemi on ainoa mitä asialle tehdään. ("Minussa tai muussa ei ole mitään väärää - kerää sinä niitä tarroja.")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte mennä erikseen heittelemään jotain sovittua tavaraa ulos.

Heitteletkö itse välillä huomaamattasi esim. käsilaukun sohvalle tai roskan pois edestä?

Etkö lue ennen kuin kommentoit? Aphan kertoo että heillä on myös sallituja heittelyleikkejä, ainakin ulkona.

Nyt päiväunille siitä.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Miksi ihmeessä normaalista käytöksestä palkitaan tarroilla? Normaali käytös on itsestäänselvyys, ja aggressiivinen taas ei ole. Lapsen loputon paapominen palkitsemalla ei mistään johtaa kummalliseen arvomaailmaan, jossa asioita ostetaan käyttäytymällä tietyllä tavalla.

Miten olisi lapsen omantunnon herättely ottamalla hänet syliin ja lukemalla hänelle fiksuja tarinoita, joissa on moraalinen opetus? Ketään ei saa satuttaa, ketään päin ei voi heittää tavaroita, sillä se on väärä teko ja satuttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuossa keinossa on vahva orjuuttamisen mentaliteetti.

Ai, kuinka?

Huomio keskittyy siihen, että ongelma on oirehtiminen ja lapsi jää muuten yksin? Seuraus, ei syy. Jos tarrasysteemi on ainoa mitä asialle tehdään. ("Minussa tai muussa ei ole mitään väärää - kerää sinä niitä tarroja.")

Voihan se äitikin laittaa siihen oman tavoitetaulun viereen ja kerätä itsellen onnistumisesta tarroja. Tupla-hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Pilko pienemmäksi.

Tarran saa, joka neljäs tai kolmas tunti jos on ollut heittelemättä. Päivä on lapselle pitkä aika ja kun positiivista kokemusta ei onnistu saamaan kiinnostus asiaan ja tavoitteeseen saattaa kadota.

Tuossa keinossa on vahva orjuuttamisen mentaliteetti.

Ai, kuinka?

Huomio keskittyy siihen, että ongelma on oirehtiminen ja lapsi jää muuten yksin? Seuraus, ei syy. Jos tarrasysteemi on ainoa mitä asialle tehdään. ("Minussa tai muussa ei ole mitään väärää - kerää sinä niitä tarroja.")

Mitä tarkoitat, että lapsi jää muuten yksin? Ei hän yksin jää. Ja tämän tarrasysteemikokeilun aikana olen monta kertaa päivässä häntä kehunut, kun on mennyt hetki niin että ei heitä. Ja huomauttanut miten hyvin osaa olla heittämättä.

En kyllä minä ainakaan tajunnut mitä tuolla orjuuttamisella tarkoitettiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .

Ap

Miksi ihmeessä normaalista käytöksestä palkitaan tarroilla? Normaali käytös on itsestäänselvyys, ja aggressiivinen taas ei ole. Lapsen loputon paapominen palkitsemalla ei mistään johtaa kummalliseen arvomaailmaan, jossa asioita ostetaan käyttäytymällä tietyllä tavalla.

Miten olisi lapsen omantunnon herättely ottamalla hänet syliin ja lukemalla hänelle fiksuja tarinoita, joissa on moraalinen opetus? Ketään ei saa satuttaa, ketään päin ei voi heittää tavaroita, sillä se on väärä teko ja satuttaa toista.

Jotkut lapset tykkäävät enemmän tarroista/palkinnoista kun kirjojen lukemisessta ja saduista. Ihmisiä motivoi eri asiat. Tässäkin vanhempi on kuitenkin halunut ymmärtää lasta ja keskustellut hänen kanssaan.

Tic-oireita? Rajojen kokeilua? Voisiko kyse olla mieliteosta, joka on pakko tehdä? ADHD:t saattavat oireilla noin. Onko lapsella tarpeeksi virikkeitä tai vaihtoehtoisesti käykö ylikierroksilla liiasta tekemisestä?

Kannattaa joka tapauksessa keskustella päiväkodissa asiasta, heillä on ulkopuolinen ja ammatillinen näkökulma. Äitinä katsot lastasi kuitenkin äidin silmin ja lapsi voi olla kotona erilainen kuin muiden kanssa. Päiväkodista saat vinkkejä.