Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen tavaroiden heittelystä tullut yhtäkkiä iso ongelma.
22.07.2022 |
Lapsi on 4 v 6 kk eli ei mikään ihan pieni enää. Oli jo kauan sitten oppinut, että tavaroita ei saa heitellä eikä heitellyt. Mutta nyt yhtäkkiä alkanut heittelemään, koviakin leluja eikä yhtään katso voiko mennä jotain päin. Heittää ihan yhtäkkiä eli asiaa ei voi ennakoida. Sanoo tietävänsä kyllä, että ei saa heittää, mutta ei tiedä miksi heittää. Antakaa hyviä neuvoja millä lapsen saa lopettamaan tämän. Se, että heitetty tavara menee hyllylle jäähylle ei vaikuta mihinkään.
Kommentit (123)
Tukkapöllöä vaan niin loppuu se viskely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäähylle otto alkaa vaikuttaa, kun ei ole enää mitään mitä heittää.
No ei kai lapsen kaikkia tavaroita edes mahdu kenenkään hyllylle.
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähylle otto alkaa vaikuttaa, kun ei ole enää mitään mitä heittää.
No ei kai lapsen kaikkia tavaroita edes mahdu kenenkään hyllylle.
No jos ei hyllylle mahdu, niin laatikkoon, jätesäkkiin ja varastoon varmasti mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
En vaadikaan lapselta analyysiä vaan kirjoitin aloitukseen tuon asian, koska arvelin saavani kysymyksiä, että miten lapsi itse selittää tekonsa. Minusta on ymmärrettävää, että lapsi ei tiedä tai sanoo ettei tiedä.
En vain tiedä itsekään miten muuttaa omaa käytöstäni erilaiseksi, koska en löydä tilanteista mitään provosoitumista aiheuttavaa. Heittäminen tapahtuu ihan yllättäen kesken kivan yhteisen tekemisen. Tilanteessa, missä ei ole tapahtunut mitään pettymystä, epäoikeudenmukaista tai muuta ikävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllöä vaan niin loppuu se viskely!
Väkivalta lasten kasvatuksessa on onneksi ensinnäkin lain vastaista ja sen lisäksi tehotonta ja traumoja aiheuttavaa. Onneksi uuden polven vanhemman on paremmin koulutettu ja heillä on yleensä taitoja lasten kasvatukseen toisin kuin näitä väkivaltaneuvoja jakavilla vanhoilla kurpilla.
Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .
Ap
Tässä on se huono puoli, että huomio kiinnittyy tyytymättömyyden tukahduttamiseen; mitä tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla jonkinlainen tic tms tourettemainen oire? Lapsen vastaus hieman viittaisi sellaiseen. Voisiko lapsen kanssa miettiä, miten vastustaa heittelytarvetta tekemällä heittämisen sijaan jonkin muun liikkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Kyllä meillä on myös sallittuja heittelyleikkejä, kuten vaikka palloilua ulkona. Ollut aina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .
Ap
Lapsi ei tiedä, miksi heittelee. Mutta hänellä on siihen psyykkisesti voimakas tarve eikä hän ole lahjottavissa, vaikka tahtoisi olla.
Onko tarhassa kiusaamista? Onko pihapiirissä ilkeitä lapsia? Onko äiti/isä alkanut seurustelemaan? Onko perheeseen tullut vauva joka saa huomiota?
Itselleni oli lapsena suuri järkytys kun en saanut enää olla vaunuissa, ja sitten joku muu sai olla. En käsittänyt ollenkaan miksi minua niin kiusattiin. Ei auttanut yhtään että sanottiin etten ole vauva, koska en ymmärtänyt miksi ne vauvat ovat tärkeitä ja rakkaita ja heitä hoivataan ja miksen minä ollut yhtä tärkeä.
Aikuisten mielestä ihan pikkujutut jotka pitäisi unohtaa saman tien ovat lapselle koko elämän pilaavia mullistavia järkytyksiä, joita lapsi ei välttämättä pysty käsittelemään (varsinkaan jos asioista ei puhuta, eikä muutosta tehdä kivaksi "olet nyt niin iso että saat polkupyörän" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllöä vaan niin loppuu se viskely!
Väkivalta lasten kasvatuksessa on onneksi ensinnäkin lain vastaista ja sen lisäksi tehotonta ja traumoja aiheuttavaa. Onneksi uuden polven vanhemman on paremmin koulutettu ja heillä on yleensä taitoja lasten kasvatukseen toisin kuin näitä väkivaltaneuvoja jakavilla vanhoilla kurpilla.
Höpöhöpö. Nykylapset on siksi niin kurittomia perseilijöitä kun eivät saa säännöllisesti selkäsaunaa, tukkapöllyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Kyllä meillä on myös sallittuja heittelyleikkejä, kuten vaikka palloilua ulkona. Ollut aina.
Ap
Muistutatko niistä silloin, kun heittelee jotain mikä ei ole tarkoitettu heitettäväksi? En tarkoita, että aina pitäisi ehdottaa (joskus on parempi olla vakava). Mutta ellei asiaa ehdota nimenomaan "ilmeisen heittämisen tarpeen vuoksi", ei voi osoittaa sinäsnsä hyväksyvänsä lapsen tarvetta heittää jotain... mikä olisi tärkeä, sanaton viesti: "ymmärrän, että jokin harmittaa sinua, vaikka kumpikaan meistä ei osaa nimetä sitä; en tuomitse sitä tuntematonta syytä kokonaan."
Netistä voisi löytyä materiaalia kuinka lasta voi auttaa tunnistamaan erilaisia tunnetiloja ja saada ne hallintaan. Kun lapsi on iloinen, kerro että huomaat että hän on iloinen ja se on mukavaa kaikista. Kun hän on surullinen, huomaat sen ja se aiheuttaa sinussakin surua. Lapsi oppii tunnistamaan tunteita ja siten myös ehkä heittelyn syy saadaan selville. Voi olla hämmentävää itselleenkin tuo heittely. Taustalla väsymys tms jota ei tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tein sellaisen tarrataulun seinälle ja sovittiin, että saa siihen yhden tarran jokaisesta päivästä kun ei ole heitellyt. Ja tietystä määrästä tarroja isomman palkinnon. Lapsenkin mielestä tämä oli kiva idea. Mutta siihen ei ole saatu vielä yhtään tarraa :( .
ApTässä on se huono puoli, että huomio kiinnittyy tyytymättömyyden tukahduttamiseen; mitä tilalle?
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat, että mitä tilalle. Lapsen pitää mielestäni tässä iässä totella sitä sääntöä, että (etenkään kovia) tavaroita ei heitetä, koska siinä voi sattua pahastikin kun osuu. Jos lapsi on jostain tyytymätön, niin miten voin tarjota jotain tilalle, kun en vain millään keksi tilanteista tyytymättömyyttä aiheuttavaa. Ja siis mitä tilalle? Lapsi saa joka päivä kehuja, yhdessä tekemistä, paljon ulkoilua, on kivoja leluja ja pelejä. Olen yrittänyt opettaa keinoja purkaa harmitusta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tarhassa kiusaamista? Onko pihapiirissä ilkeitä lapsia? Onko äiti/isä alkanut seurustelemaan? Onko perheeseen tullut vauva joka saa huomiota?
Itselleni oli lapsena suuri järkytys kun en saanut enää olla vaunuissa, ja sitten joku muu sai olla. En käsittänyt ollenkaan miksi minua niin kiusattiin. Ei auttanut yhtään että sanottiin etten ole vauva, koska en ymmärtänyt miksi ne vauvat ovat tärkeitä ja rakkaita ja heitä hoivataan ja miksen minä ollut yhtä tärkeä.
Aikuisten mielestä ihan pikkujutut jotka pitäisi unohtaa saman tien ovat lapselle koko elämän pilaavia mullistavia järkytyksiä, joita lapsi ei välttämättä pysty käsittelemään (varsinkaan jos asioista ei puhuta, eikä muutosta tehdä kivaksi "olet nyt niin iso että saat polkupyörän" tms.
Mikään olosuhde lapsen elämässä ei ole muuttunut tuolla tavalla mitä laitoit esimerkkejä tai niitä vastaavasti. Ollaan ydinperhe, isä paljon töissä mutta ollut aina, lapsi ainoa lapsi, hoidossa kaikki pitäisi olla kuten ennenkin. Nyt tosin ollaan oltu kesäkuun alusta asti lomalla. Tämä heittely alkoi heinäkuun alussa. Mutta lapsi ei ole erityisemmin viihtynyt hoidossa, joten ei kaipaa sinne takaisin vaan vaikuttaa tyytyväiseltä, että ollaan kolme kk lomalla, siis minä ja lapsi, mies vain osan siitä. Päivärytmi pysynyt samana lomasta huolimatta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistista vaatia alle 5-vuotiaalta ihmiseltä analyysiä siitä, miksi hän kokee epäoikeudenmukaisuutta (josta paiskominen on oire). Järkevämpää on miettiä oman käytöksen muuttamista sellaiseksi, ettei lapsi koe protestoinnin tarvetta.
Annan tähän konkreettisen neuvon. Esineiden heittely ei ole sinänsä pahaa, vaan itse asiassa hauskaa. Olennaista on, että heitellään oikeita esineitä oikeassa paikassa - tarjoa lapselle mahdollisuus heitellä esineitä tavalla, josta voisi yhdessä jopa nauttia!
Kyllä meillä on myös sallittuja heittelyleikkejä, kuten vaikka palloilua ulkona. Ollut aina.
ApMuistutatko niistä silloin, kun heittelee jotain mikä ei ole tarkoitettu heitettäväksi? En tarkoita, että aina pitäisi ehdottaa (joskus on parempi olla vakava). Mutta ellei asiaa ehdota nimenomaan "ilmeisen heittämisen tarpeen vuoksi", ei voi osoittaa sinäsnsä hyväksyvänsä lapsen tarvetta heittää jotain... mikä olisi tärkeä, sanaton viesti: "ymmärrän, että jokin harmittaa sinua, vaikka kumpikaan meistä ei osaa nimetä sitä; en tuomitse sitä tuntematonta syytä kokonaan."
Muistutan jälkikäteen, siis heittämisen jälkeen mitä olisi pitänyt tehdä sen sijaan ja yritän kysellä oliko joku pieless ja siksi heitti. Mutta en ehdi muistuttaa ennen kuin heittää, koska heittää yllättäen. Ap
Alue: Aihe vapaa
Jäähylle otto alkaa vaikuttaa, kun ei ole enää mitään mitä heittää.