Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?

Tavallaan ymmärrän. Meillä 1 kotimaan adoptio, 2 ulkomaan adoptiota ja lopulta tulin 44v luonnollisesti raskaaksi ja sain luomusti vuoden jälkeen vielä toisen lapsen.

Kaikki 5 lasta on meidän lapsia ja nyt kun ovat aikuisia ja teinejä niin yhtä rakkaita ja tärkeitä kaikki ovat edelleen. Adoptoidutkin on heti ekasta hetkestä ollu niin rakkaita, toivottuja ja "mun" lapsia.

Pohdin ekan raskauden aikana paljon sitä mitä jos tämä raskaus muuttaa kaiken. Tottakai se tunneside varsinkin raskaana, synnyttäessä ja pieni vauvaelämä biolapsen kanssa on eri, tai ainakin minulla. Kävin terapiassa purkamassa tunteita ja ajatuksia. Pikkuhiljaa ne tunteet muuttui ja toisen lapsen kohdalla oli jo vahva meidän perhe jengi ja kaikki tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Adoptoidulta lapselta puuttuu biologinen yhteys, veriside, adoptiovanhempiin. Kyllä sillä on iso merkitys. Geenit, ulkonäkö, veriside.

Mikä veriside?

Oletan, ettet kuitenkaan menkkarättejä tarkoita?

Miten tämä veriside toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Biologia vaikuttaa lapsen perimään, esim. ulkonäköön, älykkyyteen, lahjakkuuteen, jne. Tietyt asiat periytyy suvussa kuten musikaalisuus, ihonväri. Toki ympäristöllä on oma vaikutuksensa yksilön kehitykseen biologisten ominaisuuksien lisäksi. Toki on eroa sillä on jälkeläinen omista tarpeista tehty vai lainatavaraa. Rehellisyyden nimissä tunneside omiin lapsiin on aivan omanlaisensa. Kun olet lasta odottanut, kokenut raskauden ja lapsen synnyttänyt se sitoo sinut lapseen erityisellä siteellä.

Miksi kutsutaan keinohedelmöitettyä lasta jos siihen on käytetty lainasoluja? Eihän sekään sitten ole niiden vanhempien lapsi. Biologinen lapsi, adoptiolapsi, lainalapsi?

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että kun adoptoi ulkomailta lapsen, saa heti adoptiopalkkion joka on 4000-5000 euroa.  Ja tietysti alkaa saamaan kaikki tuet mitä valtio maksaa muillekin lapsiperheille.  Hieno asia, mutta ne geenit alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa ja useat ulkomailta adoptoidut hylätään Suomessa laitokseen.  

Tämä on täyttä valhetta. Adoptiosta ei makseta mitään palkkiota, tietenkään, ja miksi pitäisikään. 

Samat tuet tietysti kuuluu adoptioperheille kuin muillekin lapsiperheille. 

Tuo viimeinen on sitten taas täyttä puppua. 

On tärkeää et on oma suku ja voi tuntea kuuluvansa sukuun. Ollaan samaa heimoa. Samoista geeneistä tehtyjä.

Adoptoitu ei voi kokea sellaista yhteenkuuluvuutta sukupolvien ketjussa. Se on ikään kuin koiran tapainen joka tulee ulkopuolelta perheeseen ja sukuun. Tärkeähän sekin monille on, mutta sukuketjuun elimellisesti ei kuulu. On irrallinen osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoidulta lapselta puuttuu biologinen yhteys, veriside, adoptiovanhempiin. Kyllä sillä on iso merkitys. Geenit, ulkonäkö, veriside.

Mikä veriside?

Oletan, ettet kuitenkaan menkkarättejä tarkoita?

Miten tämä veriside toimii?

Ilmeisesti sinulla on vain adoptoituja ja et pääse kokemaan tunnetta omasta lapsesta, vaikea sitä on selittää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kutsutaan keinohedelmöitettyä lasta jos siihen on käytetty lainasoluja? Eihän sekään sitten ole niiden vanhempien lapsi. Biologinen lapsi, adoptiolapsi, lainalapsi?

Jos käyn luovuttamassa munasoluja saan siis sanoa että tuotokset on minun lapsia. Ne ei ole sen synnyttäjän lapsia vaan lainalapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Biologia vaikuttaa lapsen perimään, esim. ulkonäköön, älykkyyteen, lahjakkuuteen, jne. Tietyt asiat periytyy suvussa kuten musikaalisuus, ihonväri. Toki ympäristöllä on oma vaikutuksensa yksilön kehitykseen biologisten ominaisuuksien lisäksi. Toki on eroa sillä on jälkeläinen omista tarpeista tehty vai lainatavaraa. Rehellisyyden nimissä tunneside omiin lapsiin on aivan omanlaisensa. Kun olet lasta odottanut, kokenut raskauden ja lapsen synnyttänyt se sitoo sinut lapseen erityisellä siteellä.

Miehet eivät siis voi kokea vanhemmuutta tällä tavalla tai tunnesidettä lapsiin, kun eivät itse koe raskautta eivätkä synnytä?

Sanotaan sitten, et veriyhteys suvun ketjussa, jos et tarkoituksella halunnut verisidettä lapsen ja vanhempien välillä ymmärtää. Samaa verta, samoja geenejä suvussa. Näin helteillä ratakiskon vääntäminen on onneks helpompaa kuin pakkasilla.

Tuntuuko se sinun vaikealta hyväksyä, et perintötekijät on identiteetin kannalta tärkeät? Niillä on monenlaista merkitystä. Sitä ei voi kieltää.

Olen vanhempieni biologinen lapsi. En tunne heihin tai sukuun minkäänlaista yhteyttä, en ole koskaan tuntenut.  Enpä usko, että tunneside toimi toisinkaan päin; en koskaan kokenut olevani vanhemmilleni tärkeä. Tiedän, että en ole ainut. Ei se biologia tunneyhteyttä takaa.  Tuo jostain "verisiteestä" puhuminen kuulostaa aivan oudolta taikauskolta ja yhtä aikaa keskiaikaiselta kuningashuoneiden meiningiltä ja samalla nykyajan new age- huu haa - hommelilta. 

Ja kyllä, toki voivat jotkut ominaisuudet periytyä ja periytyvätkin. Ja ulkonäkö voi periytyä.  Ja lahjakuudetkin kai jossain määrin. Ja mitä nyt mainittiinkaan. Mitkään niistä eivät sinänsä takaa, että vanhemman ja lapsen välille syntyy vahva, rakkaudellinen side.  

Vierailija kirjoitti:

Adoptoidulta lapselta puuttuu biologinen yhteys, veriside, adoptiovanhempiin. Kyllä sillä on iso merkitys. Geenit, ulkonäkö, veriside.

Entäs sitten, jos biologisella lapsella ei olekaan toivotunlaisia geenejä tai toivottua ulkonäköä? Jos lapsi ei näytä yhtään vanhemmiltaan vaan joltain ihan muulta eikä vanhemmat pidä siitä, tai jos lapsella on vaikka joku geenivirhe?

Mitäs sitten tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan sitten, et veriyhteys suvun ketjussa, jos et tarkoituksella halunnut verisidettä lapsen ja vanhempien välillä ymmärtää. Samaa verta, samoja geenejä suvussa. Näin helteillä ratakiskon vääntäminen on onneks helpompaa kuin pakkasilla.

Tuntuuko se sinun vaikealta hyväksyä, et perintötekijät on identiteetin kannalta tärkeät? Niillä on monenlaista merkitystä. Sitä ei voi kieltää.

Miten nuo lainalapset jotka ei välttämättä tiedä ettei ole vanhempiensa lapsia oikeasti?

Onko niiden identiteetti sekaisin?

Koska ne ei ole omia.

Eikös se Eero Lankia sanonut eron syyksi, että haluaa olla oikeiden lastensa kanssa tai jotain siihen suuntaan? Hänellä oli siis adoptiolapset vaimon kanssa ja sivusuhde raskaana.

Minä en olisi niin varma, että adoptiolapset pärjää kilpailussa biolasten kanssa. Periaatteessa pitäisi, mutta tunnejutut on vaikeita. Esim. jos olisin joutunu antamaan lapsen adoptioon, niin en haluaisi perhettä, jossa on biologisia lapsia tai edes toisella vanhemmalla. Adoptiolapset ennestään ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempieni biologinen lapsi. En tunne heihin tai sukuun minkäänlaista yhteyttä, en ole koskaan tuntenut.  Enpä usko, että tunneside toimi toisinkaan päin; en koskaan kokenut olevani vanhemmilleni tärkeä. Tiedän, että en ole ainut. Ei se biologia tunneyhteyttä takaa.  Tuo jostain "verisiteestä" puhuminen kuulostaa aivan oudolta taikauskolta ja yhtä aikaa keskiaikaiselta kuningashuoneiden meiningiltä ja samalla nykyajan new age- huu haa - hommelilta. 

Ja kyllä, toki voivat jotkut ominaisuudet periytyä ja periytyvätkin. Ja ulkonäkö voi periytyä.  Ja lahjakuudetkin kai jossain määrin. Ja mitä nyt mainittiinkaan. Mitkään niistä eivät sinänsä takaa, että vanhemman ja lapsen välille syntyy vahva, rakkaudellinen side.  

Niinpä. Se side kun vaatii sen rakastavan vanhemman. Oli se sitten biologinen  äiti (tai isä!) tai adoptioäiti tai adoptioisä. 

Voi kunpa olisi totta tuo, että raskaus ja synnys sinänsä saavat aikaan tunnesiteen lapseen. Olisi lastensuojelulla hieman vähemmän töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan sitten, et veriyhteys suvun ketjussa, jos et tarkoituksella halunnut verisidettä lapsen ja vanhempien välillä ymmärtää. Samaa verta, samoja geenejä suvussa. Näin helteillä ratakiskon vääntäminen on onneks helpompaa kuin pakkasilla.

Tuntuuko se sinun vaikealta hyväksyä, et perintötekijät on identiteetin kannalta tärkeät? Niillä on monenlaista merkitystä. Sitä ei voi kieltää.

Kai tiedät, että veri on tosi huono vertaus siinä mielessä, että lapsen verenkiero on alusta alkaen omansa, eikä sekoitu edes bioäidin verenkiertoon? Tämä mahdollistaa eri veriryhmät vanhemmilla ja lapsella. Ne veriryhmäthän taas on sitten kaikilla ihmisillä ne samat, mitkä kiertää.

Samoin geenit on kaikilla ihmisillä samoja, joiden eri muodot vaan kiertää väestössä. Ei siis ole mitään tiettyä mm. ruskeasilmäisyyden geeniä, mikä kulkee vain Römppänäisten suvussa.

*synnytys