Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?

Koska ne ovat vähemmän omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Biologia vaikuttaa lapsen perimään, esim. ulkonäköön, älykkyyteen, lahjakkuuteen, jne. Tietyt asiat periytyy suvussa kuten musikaalisuus, ihonväri. Toki ympäristöllä on oma vaikutuksensa yksilön kehitykseen biologisten ominaisuuksien lisäksi. Toki on eroa sillä on jälkeläinen omista tarpeista tehty vai lainatavaraa. Rehellisyyden nimissä tunneside omiin lapsiin on aivan omanlaisensa. Kun olet lasta odottanut, kokenut raskauden ja lapsen synnyttänyt se sitoo sinut lapseen erityisellä siteellä.

Miksi sitten niin monessa perheessä vanhemmilla ei ole sitä tunnesidettä siihen biologiseen lapseen? Iseillä, tai jopa niillä äideillä. Suomessa on lastensuojelussa paljon ihan biologisten vanhempiensa lapsia asiakkaana, koska lapset eivät voi elää edes turvallisesti näiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa olisi totta tuo, että raskaus ja synnys sinänsä saavat aikaan tunnesiteen lapseen. Olisi lastensuojelulla hieman vähemmän töitä. 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Aika monella tavalla. Eri ihmisryhmillä on esimerkiksi täysin erilainen alttius tiettyihin sairauksiin, tämä selviää sinulle kun vähän sivistät itseäsi. Jokainen tietää oman sukunsa ja kansansa "sukurasitteet", mutta entä jos tullaan toiselta puolen maapalloa?

Jos adoptoit mustan lapsen, voi tulla yllätyksenä että sen hiuksia hoidetaan täysin eri tavalla kuin kotoisen pellavapään, jolla on sinun geenisi. Puhumattakaan merkittävästi suuremmasta riskistä d-vitamiinin puutokseen näillä leveysasteilla.

Ja vaikka adoptoisi suomalaisenkin lapsen, esim. impulssikontrollin kaltaiset seikat ovat aika voimakkaasti periytyviä. Älykkyydestä puhumattakaan. Tietysti biologisen lapsen kanssakin ollaan aina vähän jännän äärellä, mitä sieltä tulee, mutta adoptiolapsen kanssa todennäköisyydet ovat vielä epävarmempia.

Vähän sama kuin rotukoira vs. sekarotuinen. Jos tahdon metsästyskoiran, otan tietysti sopivasta rodusta käyttövaliovanhemmilta. On mahdollista, että se ei silti toimi metsällä, mutta todennäköisyys on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin jos ottaisin jonkun seropin jonka joku minulle armosta antaa, ja toivoisin parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Siis lapsen äiti ei ole se joka on ollut raskaana ja synnyttänyt, sekä hoitanut lasta syntymästä lähtien ja ollut lapselle aina äiti?

Sen sijaan sinun mielestäsi lapsen äiti on joku sukusoluja luovuttanut tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Suomessa on aika paljon näitä lapsia jotka eivät ole koskaan nähneet vahempiaan. No mutta päästiin ainakin siitä yli ettei synnyttäminen tee kenestäkään äitiä tai vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Aika monella tavalla. Eri ihmisryhmillä on esimerkiksi täysin erilainen alttius tiettyihin sairauksiin, tämä selviää sinulle kun vähän sivistät itseäsi. Jokainen tietää oman sukunsa ja kansansa "sukurasitteet", mutta entä jos tullaan toiselta puolen maapalloa?

Jos adoptoit mustan lapsen, voi tulla yllätyksenä että sen hiuksia hoidetaan täysin eri tavalla kuin kotoisen pellavapään, jolla on sinun geenisi. Puhumattakaan merkittävästi suuremmasta riskistä d-vitamiinin puutokseen näillä leveysasteilla.

Ja vaikka adoptoisi suomalaisenkin lapsen, esim. impulssikontrollin kaltaiset seikat ovat aika voimakkaasti periytyviä. Älykkyydestä puhumattakaan. Tietysti biologisen lapsen kanssakin ollaan aina vähän jännän äärellä, mitä sieltä tulee, mutta adoptiolapsen kanssa todennäköisyydet ovat vielä epävarmempia.

Vähän sama kuin rotukoira vs. sekarotuinen. Jos tahdon metsästyskoiran, otan tietysti sopivasta rodusta käyttövaliovanhemmilta. On mahdollista, että se ei silti toimi metsällä, mutta todennäköisyys on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin jos ottaisin jonkun seropin jonka joku minulle armosta antaa, ja toivoisin parasta.

Monessa maassa käsitteellä sukurasite ei ole niinkään väliä, kun paljon realistisempi uhka on kuolla nälkään tai ripuliin alle 5-vuotiaana tai sodassa jossain vaiheessa lapsuutta. Todennäköisin syy kuolla ei yleensä myöskään ole kuolla sydän- ja verisuonitauteihin viisi-kuusikymppisenä, vaan jo aiemmin mainittujen lisäksi mm. raskauksiin ja synnytyksiin jopa vuosikymmeniä aiemmin.

Suomen kaltaisia terveystietoja ei yleensä ole myöskään olemassa.

Mutta silti ne ihmiset on olemassa, ja sen mukaan eletään. Ei ne ihmiset lakkaa olemasta, vaikkei suvun sairaushistoriaa aina olekaan saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Aika monella tavalla. Eri ihmisryhmillä on esimerkiksi täysin erilainen alttius tiettyihin sairauksiin, tämä selviää sinulle kun vähän sivistät itseäsi. Jokainen tietää oman sukunsa ja kansansa "sukurasitteet", mutta entä jos tullaan toiselta puolen maapalloa?

Jos adoptoit mustan lapsen, voi tulla yllätyksenä että sen hiuksia hoidetaan täysin eri tavalla kuin kotoisen pellavapään, jolla on sinun geenisi. Puhumattakaan merkittävästi suuremmasta riskistä d-vitamiinin puutokseen näillä leveysasteilla.

Ja vaikka adoptoisi suomalaisenkin lapsen, esim. impulssikontrollin kaltaiset seikat ovat aika voimakkaasti periytyviä. Älykkyydestä puhumattakaan. Tietysti biologisen lapsen kanssakin ollaan aina vähän jännän äärellä, mitä sieltä tulee, mutta adoptiolapsen kanssa todennäköisyydet ovat vielä epävarmempia.

Vähän sama kuin rotukoira vs. sekarotuinen. Jos tahdon metsästyskoiran, otan tietysti sopivasta rodusta käyttövaliovanhemmilta. On mahdollista, että se ei silti toimi metsällä, mutta todennäköisyys on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin jos ottaisin jonkun seropin jonka joku minulle armosta antaa, ja toivoisin parasta.

Vertaat nyt ihan tosissasi koiran hankkimista lapsen hankkimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.

Kielletäänkö myös ovulaatiotestit, ehkäisy ja raskauden keskeytykset?

Vai hankitaanko aikakone ja mennään sillä takaisin 50-luvun katoliseen Irlantiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.

Kielletäänkö myös ovulaatiotestit, ehkäisy ja raskauden keskeytykset?

Vai hankitaanko aikakone ja mennään sillä takaisin 50-luvun katoliseen Irlantiin?

Ovulaatiotesti, ehkäisy ja abortti saavat jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.

Kielletäänkö myös ovulaatiotestit, ehkäisy ja raskauden keskeytykset?

Vai hankitaanko aikakone ja mennään sillä takaisin 50-luvun katoliseen Irlantiin?

Ne olikin hyviä aikoja ne, kun äitilapsikoteihin syntyneistä aviottomista lapsista kuoli kolmannes ennen kolmatta ikävuotta. Miksi"luonnollisuus" tekisi lisääntymisestä yhtään sen parempaa kuin "luonnottomuus"? Ihan yhtälailla siellä koeputkessa kohtaavat sukusolut toisensa ja luonnollisesti hedelmöityvät, vaikka hedelmöittyneen munasolun valmiiksi vauvaksi kantava ihminen ei olisi kumpaakaan sukusolua luovuttanut.

En tunne biologisiin lapsiini erityistä biologista yhteyttä.

Tunnen heihin kiintymystä, heistä ja heidän asioistaan välittämistä, rakkautta sekä halua pitää heistä huolta ja tarkota heille mahdollisuudet hyvään elämään.

Mielestäni nämä ovat asioita, mitkä eivät riipu biologisuudesta.

No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole omia.

Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?

Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.

Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.

Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.

Huh huh.

Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.

No samalla logiikalla pitäisi sitten lopettaa suunnilleen kaikki raskaudenaikainen neuvolatoiminta ja seuranta, sikiöseulonnat, ultrat ja muut. Ihan samalla tavalla ne on puuttumista siihen raskaudenkulkuun.

Mielenkiintoisempi kysymys sitten onkin, mihin muuhun terveydenhuoltoon tämä ajattelu ulotetaan. Elinsiirrot nyt varmasti pitäisi sen mukaan lopettaa, samoin leikkaukset ja monien sairauksien hoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Kuka sitä biologisuutta nyt on ollut kieltämässä?

Entä miten nämä "biologiset faktat" määrittävät lapsen elämää?

Aika monella tavalla. Eri ihmisryhmillä on esimerkiksi täysin erilainen alttius tiettyihin sairauksiin, tämä selviää sinulle kun vähän sivistät itseäsi. Jokainen tietää oman sukunsa ja kansansa "sukurasitteet", mutta entä jos tullaan toiselta puolen maapalloa?

Jos adoptoit mustan lapsen, voi tulla yllätyksenä että sen hiuksia hoidetaan täysin eri tavalla kuin kotoisen pellavapään, jolla on sinun geenisi. Puhumattakaan merkittävästi suuremmasta riskistä d-vitamiinin puutokseen näillä leveysasteilla.

Mielenkiintoista, intialaista alkuperää oleva kaverini sai kaksi pellavapäätä suomalaisen miehen kanssa. Osaakohan hän nyt ollenkaan hoitaa lastensa hiuksia? Tai rasvata ihoa kesällä?

Vierailija kirjoitti:

No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.

Onko tuollainen piirteiden vertailu yleistäkin huvia?

Mitäs jos biolapsellakaan ei ole niitä samoja piirteitä kuin ihan biologisilla vanhemmillaan?

Ihmiset ovat katsos itsekeskeisiä. Välittävät vain lapsista, joita he itse muistuttavat, koska se oma persus on tärkein. Jos lapset eivät muistuta ulkonäöltään itseä, niin sittenhän ne on ihan sama.