Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Joskus oli lehdessä juttua lapsena ulkomailta adoptoidusta naisesta, jonka vanhemmat jossain vaiheessa olivat kuolleet hänen ollessaan jo aikuinen. Tämän jälkeen koko suku oli katkaissut välit tähän naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Hmm, tuttua.

Tosin pahimmillaan asia on esitetty muodossa: Mitäs niille teidän lapsille kuuluu? Entäs sille teidän kasvattipojalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Mitä tarkoittaa tuo sanomasi: "Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Mitä tarkoittaa tuo sanomasi: "Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi"?

Sitä että itse aikaansaatu lapsi on oma biologisesti.

Adoptoitu ei ole.

Muulla tavalla yksikään lapsi ei voi olla kenenkään oma.

Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta.

Huoltajuus on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Kannattaisi lukea edes yksi kirja kiintymyssuhteesra, ettei horise hassuja.

Jo sikiöaikaisen olosuhteet vaikuttavat tutkimustiedon perusteella merkittävästi lapsen koko elämään. Adoptiolapselle on myös aina merkittävä hylkäämiskokemus taustalla. Tilannetta ei voi mitenkään verrata biologiseen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Mitä tarkoittaa tuo sanomasi: "Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi"?

Sitä että itse aikaansaatu lapsi on oma biologisesti.

Adoptoitu ei ole.

Muulla tavalla yksikään lapsi ei voi olla kenenkään oma.

Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta.

Huoltajuus on eri asia.

Mutta mitä väliä sillä on? Luuletko, että lapsen adoptoivat vanhemmat eivät tiedä lapsen biologisesta alkuperästä, tai jotain?

Huoltajuus on ihan eri asia kuin vanhemmuus. Huoltajuus on sopimus lapsen huollosta, vanhemmuus on juridinen sopimus lapsen ja vanhemman välisestä sukulaisuussuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Osittain totta. Osittain vähättelet monia ihan tunnettuja ja tutkittuja faktoja.

Eikä mikään kertomastasi silti muuta sitä että adoptoitu on adoptoitu, ei oma.

Hohhoijaa.

Selvitä nyt ensin itsellesi, mitä se sana adoptio tarkoittaa.

Sitten, kun olet huomannut sen tarkoittavan omaksi ottamista, on ehkä enemmän järkeä jatkaa keskustelua.

Koska jos vaan adoptoi lapsia, eikä tee biologisia, suorittaa geneettisen itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Kannattaisi lukea edes yksi kirja kiintymyssuhteesra, ettei horise hassuja.

Jo sikiöaikaisen olosuhteet vaikuttavat tutkimustiedon perusteella merkittävästi lapsen koko elämään. Adoptiolapselle on myös aina merkittävä hylkäämiskokemus taustalla. Tilannetta ei voi mitenkään verrata biologiseen lapseen.

Höpönpöpön.

Kiintymyssuhteet ei ole mikää vakio, mikä pysyy aina ja ikuisesti muuttumattomana ja samanlaisena koko loppuelämän. Kiintymyssuhteita muodostuu ja päinvastoin lapsen koko elämän ajan.

Hylkäämiskokemus ei ole adoptiolapselle mikään automaatio. Joillain adoptiolapsilla sellainen toki on. Hylkäämiskokemus ei myöskään tosiaankaan ole mikään adoptiolapsen yksinoikeus, vaan ihan yhtä lailla biologisella lapsella voi olla merkittäviä hylkäämiskokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Mitä tarkoittaa tuo sanomasi: "Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi"?

Sitä että itse aikaansaatu lapsi on oma biologisesti.

Adoptoitu ei ole.

Muulla tavalla yksikään lapsi ei voi olla kenenkään oma.

Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta.

Huoltajuus on eri asia.

Eihän puolisokaan ole kenenkään omaisuutta, mutta silti ihmiset puhuvat omasta vaimosta ja omasta miehestä. Ei perheenjäsenistä puhuttaessa "oma" tarkoita välttämättä sen paremmin omistamista kuin biologista sukulaisuuttakaan. Tässä yhteydessä "oma" tarkoittaa perheeseen kuulumista.

En tiedä, mikä kiistan ydin on. Ikävää luettavaa.

Adoptiolapsi ei ole biologinen, tarvitseeko tästä riidellä. Yhtä rakas ja arvokas kuin biologinen, tarvitseeko tästä riidellä. Yksi ero on. Adoptiolapsi on aina suunniteltu ja toivottu ja rakkaudella odotettu, biologinen ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Osittain totta. Osittain vähättelet monia ihan tunnettuja ja tutkittuja faktoja.

Eikä mikään kertomastasi silti muuta sitä että adoptoitu on adoptoitu, ei oma.

Hohhoijaa.

Selvitä nyt ensin itsellesi, mitä se sana adoptio tarkoittaa.

Sitten, kun olet huomannut sen tarkoittavan omaksi ottamista, on ehkä enemmän järkeä jatkaa keskustelua.

Hohhoijaa itsellesi.

Adoptiossa lapsi ei muutu biologisesti omaksesi.

Saatte lainmukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Kukaan meistä ei silti omista lapsia.

Lapsi voi olla oma vain biologisesti.

Ehkä sun pitäisi miettiä uudestaan mitä itse tarkoitat sillä että lapsi on oma.

Ilmeisesti luulet että sinulle on annettu omistusoikeus kun pidät adoptiolasta omana.

Lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet on kaikilla vanhemmilla.

Sinullapa on erikoinen käsitys omasta lapsesta. Onneksi kaikki eivät ajattele noin, että vain biologinen lapsi voisi olla oma. Mistä omistusoikeudesta oikein höpötät?

Vanhemmuus on nimenomaa sosiaalista. Biologisuus voi olla tai voi olla olematta osa sitä.

Millaisena adoptiolasta sitten mielestäsi tulisi pitää? Jonain toisarvoisena armopaloja saaneena elättinä vai? Uuh, siinäpä olisikin varsin terve ja tasapainoinen lapsen ja vanhemman välinen suhde.

Joillekin ihmisille vanhemmuus on ensisijaisesti biologiaa, toisille yhdessä kasvamista, useimmille näitä molempia mutta erilaisissa suhteissa. Ne ihmiset, joilla on kovin biologiaan painottuva ajattelutapa eivät tunnu oikein ymmärtävän niitä jotka painottavat kasvattajuutta. Ja toki toisinpäin. Ehkei näistä kannata edes vääntää. Voisi vaan hyväksyä, että ajatellaan asioista eri tavalla - ja kunnioittaa toista sen verran, ettei tyrkytä omia ajatuksiaan toisen ihmisen perheeseen. Ajattele omista lapsistasi (tai huollettavistasi tai kotonasi asuvista mini-ihmisistä tai miten nyt haluatkaan heitä nimittää) miten haluat, ja anna muiden ajatella omistaan miten haluavat. Ei se ole sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

Kysytkö tuota ihan tosissasi??

Ihminen ei ole vain kasvuympäristönsä muovaama.

Adoptioneuvonnassakin otetaan tämä huomioon!

Kerro ihmeessä, miten ne itsenäisinä ominaisuuksina vaikuttaa lapsen elämään.

Oletko koskaan kuullut perinnöllisistä sairauksista?

Myös varhaislapsuuden kokemukset, vaikkei niitä itse muistaisikaan, vaikuttavat loppuelämän.

Tämäkin kannattaa lukea:

https://www.duodecimlehti.fi/duo97447

Sairaudet on aika pieni tekijä kokonaisuuden kannalta. Sitäpaitsi, voihan niitä samoja ihan yhtälailla olla siellä adoptiovanhempien suvussa. Yleisimmät on aika samoja kuitenkin. Lisäksi niillä ei nyt varsinkaan lapsuudessa kovin merkittävää osaa ole siellä lapsen arjessa, vaikka biologisen isän isä olisikin kuollut melko nuorena sydäriin.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ennen kaikkea ympäristöstä riippuvaisia, eivät geeneistä tai perimästä. Myös adoptiolapsella voi olla ihan yhtä hyvä perusturvallisuus kuin biologisella lapsella. Kiintymyssuhteetkin muovautuu muutenkin läpi lapsuuden, ne eivät ole mitään vakioita.

Osittain totta. Osittain vähättelet monia ihan tunnettuja ja tutkittuja faktoja.

Eikä mikään kertomastasi silti muuta sitä että adoptoitu on adoptoitu, ei oma.

Hohhoijaa.

Selvitä nyt ensin itsellesi, mitä se sana adoptio tarkoittaa.

Sitten, kun olet huomannut sen tarkoittavan omaksi ottamista, on ehkä enemmän järkeä jatkaa keskustelua.

Hohhoijaa itsellesi.

Adoptiossa lapsi ei muutu biologisesti omaksesi.

Saatte lainmukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Kukaan meistä ei silti omista lapsia.

Lapsi voi olla oma vain biologisesti.

Ehkä sun pitäisi miettiä uudestaan mitä itse tarkoitat sillä että lapsi on oma.

Ilmeisesti luulet että sinulle on annettu omistusoikeus kun pidät adoptiolasta omana.

Lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet on kaikilla vanhemmilla.

Olenko minä biologisen isäni oma lapsi, vaikken ole nähnyt kyseistä reppanaa kohta kolmeenkymmeneen vuoteen, enkä ikinä siten että muistaisin, eikä tämä ole koskaan ollut osa elämääni? Tämä ei ole ollut huoltajanikaan koskaan. Minulle se ihminen on pelkästään biologinen isä, valitettavasti sitäkin. Muuten se on minulle täysin tuntematon ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille vanhemmuus on ensisijaisesti biologiaa, toisille yhdessä kasvamista, useimmille näitä molempia mutta erilaisissa suhteissa. Ne ihmiset, joilla on kovin biologiaan painottuva ajattelutapa eivät tunnu oikein ymmärtävän niitä jotka painottavat kasvattajuutta. Ja toki toisinpäin. Ehkei näistä kannata edes vääntää. Voisi vaan hyväksyä, että ajatellaan asioista eri tavalla - ja kunnioittaa toista sen verran, ettei tyrkytä omia ajatuksiaan toisen ihmisen perheeseen. Ajattele omista lapsistasi (tai huollettavistasi tai kotonasi asuvista mini-ihmisistä tai miten nyt haluatkaan heitä nimittää) miten haluat, ja anna muiden ajatella omistaan miten haluavat. Ei se ole sinulta pois.

Näinpä. Mutta lisäyksenä, ettei toisen perheen jäseniä kuulu kenenkään toisen loukkaavasti erotella eri nimillä. Adoptiolapsi ei ole kasvattilapsi yhtään enempää kuin biologinenkaan, joka on myös perheessä kasvatettavana. Lapsi on lapsi. Mitäs teidän lapsille kuuluu - riittää mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.

Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?

Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.

Tässä se tulikin.

Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.

Trolli

Voithan sä niin uskotella itsellesi.

Uskottelet itsellesi näköjään paljon muutakin mikä ei ole totta.

Toivon, että sinut on tietämättäsi adoptoitu.

Miksi?

En minä väitä että adoptio olisi huono vaihtoehto.

Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi.

Sattuneista syistä tiedän että olen kyllä ihan biologisten vanhempieni kanssa kasvanut.

Mitä tarkoittaa tuo sanomasi: "Adoptoitu lapsi vaan ei ole esim. biologisista syistä sama asia kuin biologinen lapsi"?

Sitä että itse aikaansaatu lapsi on oma biologisesti.

Adoptoitu ei ole.

Muulla tavalla yksikään lapsi ei voi olla kenenkään oma.

Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta.

Huoltajuus on eri asia.

Eihän puolisokaan ole kenenkään omaisuutta, mutta silti ihmiset puhuvat omasta vaimosta ja omasta miehestä. Ei perheenjäsenistä puhuttaessa "oma" tarkoita välttämättä sen paremmin omistamista kuin biologista sukulaisuuttakaan. Tässä yhteydessä "oma" tarkoittaa perheeseen kuulumista.

Puoliso on monellakin tavalla eri asia kuin lapset.

Kuvaavaa ettet ymmärrä eroa.

Pitääkö tähän nyt kielioppikin jo lisätä että ymmärrät eron?

Oma perhe on oma perhe, mutta adoptoitu ei ole omasi samalla tavalla kuin biologinen.

Lapset ovat vain lainassa.

Adoptoitu ei ole annettu omaisuudeksesi.

Ikävää että tämä aihe hiertää sinua noin paljon.

Voit toki uskotella itsellesi muuta, jos se auttaa.

Faktoille et voi mitään.

Juridisesti ne biologinen ja adoptoitu lapsi ovat kyllä ihan samassa asemassa. Samoin, onneksi, useimmissa perheissä myös sosiaalisesti.

En koskaan adoptoinut, koska luonto soi minulle sen helpomman tien äitiyteen, mutta uskon vakaasti että olisin pitänyt mahdollista adoptiolasta yhtä omanani kuin biologisiakin. En vaan näe, että se on kiinni geeneistä. Minulle kyse on ennen kaikkea siitä syvästä kiintymyksestä, joka syntyy empaattisen aikuisen ja hänen kasvattamansa lapsen välille. Se on vanhemmuutta. Geenit on siinä sivuseikka.