Uusperheen hyvät puolet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kenen mielestä uusperhe itsessään on jo huono asia, eivät varmaankaan ole joutuneet elämään toimimattomassa tai sairaassa ydinperheessä. Heille ainoa vertailukohta on omat ihanat yhdessä asuvat vanhemmat, jotka eroavat ja muuttavat erilleen. He vaan luulevat, että kaikkien eroperheiden tilanne on sama kuin heidän omansa.

Naiivia.

Jep. Tevemenoa vaan kokeilemaan elää lapsuus itsekkään, lapsellisen, narsistisen, pelottavan ja piittaamattoman vanhemman irvikuvan kanssa, jos kerran se ydinperhe on niin ihana. Kaikkein pahinta oli se, että muut ihmiset hehkuttivat, miten ihanaa on, että joku saa elää ydinperheessä ja että miten kiitollinen siitä pitäisi olla.

Mutta paraniko se vanhempi uusperheessä eli seuraavalla yrityksellä on olikin ihana? Vai jatkuiko sama uudessakin perheessä?

Silloin vika ei ole perhemuodossa, vaan sairaassa vanhemmassa.

Vika on perhemuodossa, jos ei uskalleta erota sen vuoksi, että pelättään mitä muut ihmiset siitä sanoo tai jos eroaminen ei ole esimerkiksi taloudellisesti mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kenen mielestä uusperhe itsessään on jo huono asia, eivät varmaankaan ole joutuneet elämään toimimattomassa tai sairaassa ydinperheessä. Heille ainoa vertailukohta on omat ihanat yhdessä asuvat vanhemmat, jotka eroavat ja muuttavat erilleen. He vaan luulevat, että kaikkien eroperheiden tilanne on sama kuin heidän omansa.

Naiivia.

Jep. Tevemenoa vaan kokeilemaan elää lapsuus itsekkään, lapsellisen, narsistisen, pelottavan ja piittaamattoman vanhemman irvikuvan kanssa, jos kerran se ydinperhe on niin ihana. Kaikkein pahinta oli se, että muut ihmiset hehkuttivat, miten ihanaa on, että joku saa elää ydinperheessä ja että miten kiitollinen siitä pitäisi olla.

Mutta paraniko se vanhempi uusperheessä eli seuraavalla yrityksellä on olikin ihana? Vai jatkuiko sama uudessakin perheessä?

Silloin vika ei ole perhemuodossa, vaan sairaassa vanhemmassa.

Mikä sen vanhemman sairastutti? Omasta lapsuudestani vastaan ydinperhe ja se ettei haluttu erota.

Kumpikin vanhempi käyttäytyy aivan eri tavalla ja huomioivat lapsiaan ja muita toisin kuin ennen.

Eli tosissasi väität, että ydinperhe voi tehdä aikuisesta itsekkään, lapsellisen, narsistisen, pelottavan ja piittaamattoman vanhemman irvikuvan ja ihmeparaneminen tapahtuu, kun pääsee uusperheeseen?

Miksi minä en jotenkin usko sitä, että kierrätysliitto parantaa ihmisen luonnevioista.

Mä olin 18v kun mun vanhemmat erosi. Olisivat saaneet erota jo paljon aiemmin. Kaikilla oli helpompi olla kun vanhemmat erosivat. Ei se ydinperhe ole automaattisesti jokin onni ja autuus ja vastaavasti uusperhe voi olla erittäin toimiva. 

Olen itsekin eronnut lapseni isästä. Myöhemmin päädyin yhteen miehen kanssa jolla kolme lasta joista nuorin enää asui miehen kanssa. Ihan toimiva perhe meillä on. Toki erimielisyyksiäkin on ollut ja tulee olemaan, mutta ei ne ole yhtään sen kummempia kuin ydinperheessäkään. Miehen lapsenlapselle olen isoäiti ja ihan miehen lapsen aloitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kenen mielestä uusperhe itsessään on jo huono asia, eivät varmaankaan ole joutuneet elämään toimimattomassa tai sairaassa ydinperheessä. Heille ainoa vertailukohta on omat ihanat yhdessä asuvat vanhemmat, jotka eroavat ja muuttavat erilleen. He vaan luulevat, että kaikkien eroperheiden tilanne on sama kuin heidän omansa.

Naiivia.

Jep. Tevemenoa vaan kokeilemaan elää lapsuus itsekkään, lapsellisen, narsistisen, pelottavan ja piittaamattoman vanhemman irvikuvan kanssa, jos kerran se ydinperhe on niin ihana. Kaikkein pahinta oli se, että muut ihmiset hehkuttivat, miten ihanaa on, että joku saa elää ydinperheessä ja että miten kiitollinen siitä pitäisi olla.

Mutta paraniko se vanhempi uusperheessä eli seuraavalla yrityksellä on olikin ihana? Vai jatkuiko sama uudessakin perheessä?

Silloin vika ei ole perhemuodossa, vaan sairaassa vanhemmassa.

Vika on perhemuodossa, jos ei uskalleta erota sen vuoksi, että pelättään mitä muut ihmiset siitä sanoo tai jos eroaminen ei ole esimerkiksi taloudellisesti mahdollista.

Eli jos tuo sama kamala vanhempi on uusperheessä, niin narsismin syynä on perhemuoto eli uusperhe? Aikuisten oikeastiko vuonna 2022 syytetään ympäristöä ja perhemuotoa siitä, että ollaan ilkeitä läheisille? Kaikki kamala katoaa, kun vaihtaa perhemuotoa? Eikö silloin kannattaisi kaikki laittaa ydinperheeseen 18v iässä, ero samantien ja seuraavana olisi sitten se kiva uusperhe, jossa kaikki sujuu,

Olen itse kasvanut uusperheessä. Äidin mies ja lapset olivat ihan ok ja mitään traumoja ei jäänyt, mutta omia lapsia en aio koskaan pakottaa samaan. En itsekään aikuisena suostu muuttamaan tuntemattomien ihmisten kanssa saman katon alle niin miksi ihmeessä lasten pitäisi.

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Siellä yksi itsekäs uusperheellinen, joka ei kestä kuulla totuutta.

Uusperheiden hyvät puolet

Lista alkaa:

Lista loppuu.

Terv. Uusperheen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Siellä yksi itsekäs uusperheellinen, joka ei kestä kuulla totuutta.

Kukas se siellä huuteleekaan? Jaa, sehän eskaloitui nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ne kenen mielestä uusperhe itsessään on jo huono asia, eivät varmaankaan ole joutuneet elämään toimimattomassa tai sairaassa ydinperheessä. Heille ainoa vertailukohta on omat ihanat yhdessä asuvat vanhemmat, jotka eroavat ja muuttavat erilleen. He vaan luulevat, että kaikkien eroperheiden tilanne on sama kuin heidän omansa.

Naiivia.

Olen elänyt sekä sairaassa ydinperheessä että toimivassa uusperheessä. Silti olen sitä mieltä, että jos ydinperhe ei toimi, niin silloin paras vaihtoehto lapsille on asua pelkästään oman vanhemman kanssa. Uudet puolisot ovat lapsille aina ulkopuolisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Siellä yksi itsekäs uusperheellinen, joka ei kestä kuulla totuutta.

:D

Juuri tätä taidettiin tuossa aiemmin tarkoittaa.

Eniten uusperheitä tuntuu vastustavan isästään tai äidistään mustasukkaiset ihan ns. normaalien perheiden lapset, jotka eivät vaan ikinä päässeet yli vanhempiensa erosta ja ihan periaatteestakin vihasivat vahempiensa uusia kumppaneita mahdollisia sisaruksia. Osa on ehkä itsekin tullut jätetyksi erossa, ja sitten vihaavat kaikkia maailman uusperheitä ihan vaan periaatteesta.

Uusperheen hyviä puolia teinin näkökulmasta:

Voi ryypätä rauhassa, kun ketään ei jaksa kiinnostaa mitä teet ja missä olet. Valehtelet sujuvasti missä milloinkin olet.

On lapsellista kiukutella vielä aikuisena omien vanhempien erosta ja itkeä sääliä, kun hemmoteltu ja helppo lapsuus meni pilalle. Kasvakaa aikuisiksi ja itsenäisiksi ihmisiksi, ettei tarvitse määritellä koko identiteettiä ydinperheen kautta.

Mitkä vanhempiensa erosta tai omasta erostaan, sekä uusien kumppanien mukaan tulemisesta kuvioihin traumatisoituneiden kokoontumisajot täällä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Eniten uusperheitä tuntuu vastustavan isästään tai äidistään mustasukkaiset ihan ns. normaalien perheiden lapset, jotka eivät vaan ikinä päässeet yli vanhempiensa erosta ja ihan periaatteestakin vihasivat vahempiensa uusia kumppaneita mahdollisia sisaruksia. Osa on ehkä itsekin tullut jätetyksi erossa, ja sitten vihaavat kaikkia maailman uusperheitä ihan vaan periaatteesta.

Sulle ois ihan ok, että sut pakotettais asumaan naapurin Penan kanssa saman katon alle?

Mulla on kaksi lasta, teinejä nykyään, ja olen seurustellut jo vuosia lapsettoman miehen kanssa. Aina aika ajoin hän ehdottaa mulle että muuttaisi meille, mutta en ole koskaan edes harkinnut sitä vakavasti. Niin rakas ja tuttu kuin hän minulle onkin, lapsilleni hän on silti vieras. Huomaan eron lapsissani aina kun kumppanini on meillä samaan aikaan heidän kanssaan. Lapseni osaavat kyllä käyttäytyä, ovat kohteliaita ja mukavia, mutta vetäytyvät enemmän omiin oloihin ja ovat vaisumpia. Mutta jos joku positiivinen asia nousee mieleen, ja joka on noussut mieleen viime aikoina enemmän kuin ennen, on kustannusten jakaminen. Toinen aikuinen perheessä jakamassa edes jotain kustannuksia olisi kieltämättä iso plussa. Enkä edes vitsaile. Mä en ihmettelisi yhtään, jos jollekin taloudelliset asiat olisi iso tekijä päätöksessä perustaa uusperhe. On tää ihan himskatin kallis maa asua ja elää, ja koko ajan kalliimpi.

Hyvät puolet: ei ole.

Uusperhettä puolustavat ovat ydinperheiden lapsia, jotka ovat aikuistuttuaan perustaneet uusperheen. Lapsista viis, kunhan itse on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhe se on paras perhe lapselle, sanoi Josef Fritzl, kun tyttönsä kellariin laittoi.

:D