Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan
Sanokaahan, mitä mieltä olette? 1v 3kk vanha lapseni on ollut nyt pari kertaa mummin hoidossa muutaman tunnin ajan. Kotona huomasin että mummi on opettanut lasta laittamaan kädet ristiin ja sanomaan Amen. Mummi kyllä tietää, ettemme ole uskovaisia eikä lastakaan ole kastettu. Siksi tuntuu vähän hassulta. Ihan harmitontahan tuo tavallaan on, mutta tekee mulle epämukavan olon. Mitä ajatuksia teissä herää? En yhtään tiedä mikä olisi kohtuullista. Voihan lapsen kanssa leikkiä mitä vaan, miksei myös rukoilemista, eli olenko ihan tiukkis kun toivoisin ettei tällaisia opetettaisi lapselle, etenkään meidän vanhempin selän takana... miten ottaisitte asian mummin kanssa puheeksi?
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Tuputtaa? Ei rukoileminen ole tuputtamista. Painostus on ihan eri asia.
Samaa mieltä. Ja painostukseen kuuluu myös se, että kielletään lapselta tiukasti erilaisten uskonkäsitysten näkeminen. Mummun kanssa rukoilu on yksi hyvin luontava ja turvallinen tapa tutustua hengelliseen ihmiseen.
Ap tuputtaa lapselle ateismia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.
Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)
Ap
Jaa mulle syntyi perusturva uskosta (ei uskonnosta) ja vanhempien rakkaudesta. Oli ihana kun pelotti joskus kun ei vanhemmat olleet paikalla, laittaa kädet ristiin.
Ei kuulosta hyvältä kristilliseltä kasvatukselta joka traumatisoi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsi oppii rukoilemaan ja uskoo. Sinä et tosin ateisti miehesi kanssa tule kohtaamaan lastanne. Sitten joskus kun aika on teistä kaikista jättänyt. Vaan teidän paikkanne on Helvitin ikuinen tuli. Minä en antaisi edes lapseni leikkiä ateistien tai pakanoiden lasten kanssa.
Sinultahan löytyy kristillistä suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa.
Talossa talon tavalla. Jos lapsi on hoidossa uskovassa talossa, jossa rukoillaan iltarukous, ei talo rupea lapsen takia piilottelemaan uskoaan. Jos mummi on teillä kylässä, ei ala vaatimaan ruokarukousta.
Jos ei rukoileva mummi kelpaa, palkkaatte lapsenvahdin ja eväätte lapselta tärkeän ihmissuhteen. Päättäkää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Tuputtaa? Ei rukoileminen ole tuputtamista. Painostus on ihan eri asia.
Samaa mieltä. Ja painostukseen kuuluu myös se, että kielletään lapselta tiukasti erilaisten uskonkäsitysten näkeminen. Mummun kanssa rukoilu on yksi hyvin luontava ja turvallinen tapa tutustua hengelliseen ihmiseen.
Ap tuputtaa lapselle ateismia.
Lapsihan on vasta 1v3kk, ei hänelle vielä voi mitään tuputtaa . Ei hän ymmärrä vielä moneen vuoteen käsitteellisiä asioita kuten ateismi, jonka ymmärtääkseen pitää ensin tietää, mitä uskonto on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.
Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)
Ap
En minäkään toisten aikana rukoile, itseasiassa en ole uskovan ihmisen prototyyppi ollenkaan :D Mutta kyllä minä rukoilen ja jos olisi lastenlapsia niin varmaan iltarukouksen lausuisin nukkumaan mennessä. Ei siinä mitään kamalaa mielestäni ole, kukaan ei "tule uskoon" kenenkään kristillisyydestä vaikka se näkyisikin. Eli vaikka mummo puhuisikin lapselle Jumalasta niin ei se lasta vahingoita. Olettaen tietenkin että mummo on selväpäinen ihminen joka ei paasaa, tuputa, meuhkaa eikä pelottele. Ja totta on että uskovissa on ikävä kyllä ihmisiä joilla uskossa oleminen "menee yli", siihen pitääkin puuttua.
Ihan mahdollista että lapsi tulee uskoon jossain vaiheessa, kun on saanut mummolta hyvän esimerkin.
Mulle, entiselle jumalankieltäjälle kävi juuri niin! Mummo ei koskaan tyrkyttänyt eikä tiputtanut. Tapana oli, että selasin mummon luona isoa kuvaRaamattua, kuuntelin hengellisiä levyjä. Ehkä mummo hiljaa rukoili pelastukseni puolesta, tiedä häntä. Vartuttuani potkin tutkinta vastaan todella kiivaasti, ja tein melkein kaiken pahan, mitä eläessään voi tehdä. Viimeinen, kun olin omavoimaisuudessani ajanut itseni täydelliseen umpikujaan, kun apua ei tullut miltään suunnalta, mieleeni nousi eräs mummon laulu: vain yksin Jeesus. Mulla ei ollut enää mitään muuta mihin tarttua, häpesin elää ja olin liian raukka ottamaan hengen itseltäni. Päättelin, etten enää häviä yhtään siinä, jos huudan avukseni Herraa, pelasta, auta! Ja niin mä olen elänyt 20vuotta. Mummo sen teki, istutti salaa uskon minuun, ateistiperheen mustaan lampaaseen. Oli kai sääli, kun näki miten voi käydä, jos kukaan ei rukoile lapsen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Tuputtaa? Ei rukoileminen ole tuputtamista. Painostus on ihan eri asia.
Samaa mieltä. Ja painostukseen kuuluu myös se, että kielletään lapselta tiukasti erilaisten uskonkäsitysten näkeminen. Mummun kanssa rukoilu on yksi hyvin luontava ja turvallinen tapa tutustua hengelliseen ihmiseen.
Ap tuputtaa lapselle ateismia.
Lapsihan on vasta 1v3kk, ei hänelle vielä voi mitään tuputtaa . Ei hän ymmärrä vielä moneen vuoteen käsitteellisiä asioita kuten ateismi, jonka ymmärtääkseen pitää ensin tietää, mitä uskonto on.
Kyllä uskonto on ihmiselle luontaisempaa kuin ateismi. Nimenomaan ateismi pitää erikseen tuputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut vihaavat uskoa. Oudoksi on maailma mennyt.
Lopunajat. Ootahan kun alkaa kunnon vaino. Silloin testataan kuka uskoo oikeasti ja kuka murtuu.
Suuren tribulaation aika. Mitään pelättävää tässä ei ole, ne ketkä on Jumalan Sanassa kyllä tietää mitä on tulossa ja ne ketkä oikeasti uskoo tulee pelastumaan. Jeesus sanoi että totuus tulee vapauttamaan teidät ja niin kauan kun olemme Jumalan Sanassa me olemme vapaita.
Se tunne kun pääsee lopulta kotiin.. mutta ei ihan vielä. Not yet.
Eikös mummon luona leikitä ja kerrota yleensäkin kaikenlaisia satuja? Jotkut uskoo satuihin aikuisinakin. Mutta ihan vakavissani en todellakaan tykkäisi jos lapselleni opetettaisiin minkä tahansa uskonnon tapoja tai opetuksia totuutena.
Parempi tuokin kuin se, että joissain islamistisissa maissa lapset opetetaan ampumaan ihmisiä islamin nimissä. Kyllä, voitte aivan itse etsiä netistä videoita jos ette usko.
Ateistisista maista näemme, millaiseen kolkkoon tulokseen ateismi johtaa. Ihmisen psyyke on rakentunut niin, että tarvitsee myös jonkinlaista hengellisyyttä ja erityisesti lapsena. Hyvin yksilöllistä, että miten paljon kukakin tarvitsee.
Olen itse eronnut kirkosta jo nuorena , eikä lapsiamme ole kastettu.
Minun on silti hyvin vaikea ymmärtää täällä ilmenevää äärimmäisen negatiivista suhtautumista uskoviin.
Uskovia on erilaisia, aivan kuiten meitä uskonnottomiakin. Hyviä ihmisiä - ja pahoja ihmisiä.
Olenkin tullu ttulokseen, että hyvill eihmislee uskonto - on se sitten mikä tahansa - edustaa hyvyyttä ja pahoille taas...no, välinettä.
Yksi eniten arvostamistani ihmisistä on uskossa, ihan tämä luterilaisuutemme. Ei hän ole pelotellut lapsiaan, vaan heidän Jumalansa edustaa hyvyyttä, kuten tämä ystävänikin. Erittäin tasapainoiset jaihastuttavat lapset.
Sain myös tilaisuuden tutustua muslimiperheeseen ja heidän uskontoonsa. He eivät edusta radikalismia, vaan myös heidän uskonsa perustuu hyvään. Se hyvä vaatii myös heitä olemaan hyviä ja totisesti hekin sitä ovatkin. Vaimo on muuten ilmiselvä perheen pää ja lapset erittäin tasapainoisia sekä sosiaalisesti taitavia ja avuliaita - ja kauniskäytöksisiä.
Onko se vaikeaa tai vastenmielistä ymmärtää, että uskonto tai uskonnottomuus ei tee ihmisestä hyvää tai pahaa?
Minulla oli rukoileva mummu. Jos olin mummolassa, vei minut sunnuntaisin kirkkoon. Olisi ollut outoa, jos hänen olisi tullut uskonsa minulta piilottaa.
Ei mitenkään tuputtanut ja oli todella eläväinen ja elämäniloinen ihminen (toisin kuin vanhempani). Uskonto ei ollut ankeaa sääntöjen noudattamista, mummu rakasti tanssimista, musiikkia, luontoa ja ihmisten kanssa seurustelua. Lämpimät muistot mummusta ja iltarukouksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut vihaavat uskoa. Oudoksi on maailma mennyt.
Lopunajat. Ootahan kun alkaa kunnon vaino. Silloin testataan kuka uskoo oikeasti ja kuka murtuu.
Suuren tribulaation aika. Mitään pelättävää tässä ei ole, ne ketkä on Jumalan Sanassa kyllä tietää mitä on tulossa ja ne ketkä oikeasti uskoo tulee pelastumaan. Jeesus sanoi että totuus tulee vapauttamaan teidät ja niin kauan kun olemme Jumalan Sanassa me olemme vapaita.
Se tunne kun pääsee lopulta kotiin.. mutta ei ihan vielä. Not yet.
Tuksuko se siellä lopunaikailee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Tuputtaa? Ei rukoileminen ole tuputtamista. Painostus on ihan eri asia.
Samaa mieltä. Ja painostukseen kuuluu myös se, että kielletään lapselta tiukasti erilaisten uskonkäsitysten näkeminen. Mummun kanssa rukoilu on yksi hyvin luontava ja turvallinen tapa tutustua hengelliseen ihmiseen.
Ap tuputtaa lapselle ateismia.
Lapsihan on vasta 1v3kk, ei hänelle vielä voi mitään tuputtaa . Ei hän ymmärrä vielä moneen vuoteen käsitteellisiä asioita kuten ateismi, jonka ymmärtääkseen pitää ensin tietää, mitä uskonto on.
Kyllä uskonto on ihmiselle luontaisempaa kuin ateismi. Nimenomaan ateismi pitää erikseen tuputtaa.
Ihmiselle on läpi historian ollut luontaista etsiä vastausta kysymyksiin: miksi elän, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskonnolliset vastaukset ovat vaihdelleet sekä ajallisesti että paikallisesti luonnon kansoista nykyaikaan. Kaikki uskonnot kuitenkin palvelevat tätäsamaa tarvetta, uskonto on monen kuolevaisen lohtu. Joku taas ei tarvitse uskonnon antamia vastauksia vaan hyväksyy sen, että kuoleman jälkeen ei hänen elämänsä jatku. Ei sitä mitenkään tarvitse ainakaan minulle tuputtaa, minulle se on aina ollut henkilökohtaisesti ihan selvää.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin se, että joissain islamistisissa maissa lapset opetetaan ampumaan ihmisiä islamin nimissä. Kyllä, voitte aivan itse etsiä netistä videoita jos ette usko.
Mitä kertoo sinun kyvystäsi ajatella, että muodostat käsityksesi jonkun radikalisoituneen ryhmän perusteella?
Islam on maailman eniten tunnustettu uskonto, mutta useimmat (!) heistä eivät hyväksy radikalismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut vihaavat uskoa. Oudoksi on maailma mennyt.
Lopunajat. Ootahan kun alkaa kunnon vaino. Silloin testataan kuka uskoo oikeasti ja kuka murtuu.
Suuren tribulaation aika. Mitään pelättävää tässä ei ole, ne ketkä on Jumalan Sanassa kyllä tietää mitä on tulossa ja ne ketkä oikeasti uskoo tulee pelastumaan. Jeesus sanoi että totuus tulee vapauttamaan teidät ja niin kauan kun olemme Jumalan Sanassa me olemme vapaita.
Se tunne kun pääsee lopulta kotiin.. mutta ei ihan vielä. Not yet.
Tuksuko se siellä lopunaikailee?
😁😁😁
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli rukoileva mummu. Jos olin mummolassa, vei minut sunnuntaisin kirkkoon. Olisi ollut outoa, jos hänen olisi tullut uskonsa minulta piilottaa.
Ei mitenkään tuputtanut ja oli todella eläväinen ja elämäniloinen ihminen (toisin kuin vanhempani). Uskonto ei ollut ankeaa sääntöjen noudattamista, mummu rakasti tanssimista, musiikkia, luontoa ja ihmisten kanssa seurustelua. Lämpimät muistot mummusta ja iltarukouksista.
Ap:n tapauksessa mummo nimenomaan kähminyt salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas sekoitetaan uskonto ja usko toisiinsa,pitäiskö lapsen olla sitten s""tananpalvoja,piittaa pentragrammeja ja uhrata pikkueläimiä?:D oisko sitten hyvä? En ymmärrä miksi monet kauhistuu rukousta tms.
Sellaista ei mennä opettelemaan toisen lapselle salaa! Aivan sama rukoillaanko vaikka ukkojumalaa tai setä aurinkoista mutta salaa toimiminen on täysin asiatonta!
Jaa meinaat, että kaikki, mitä hoitopaikassa tehdään, tulee raportoida etukäteen, että mitään vain ei tulisi tehtyä salaa?
Onko aloittajan mummo kieltänyt rukoilleensa lapsen nähden, ja nyt paljastui, että hän on salaa niin tehnyt?
Onko muuten raparperipiirakasta jo käyty neuvottelut: saako sitä tarjota lapselle vai ei? Saako saippuassa olla hajustetta? Mites se n-sanan käyttö, onko se ehdottomasti pannassa, vaikka tarkoitus olisi vaikka kertoa entisesta orjuudesta ja miten siitä vapauduttiin?
Kyllä meinaan ja päiväkotia, iltistä ja koulua säätelee selvät lait ja säännökset.
En ole hihhuli. Sinä puolestasi et vaikuta kovin onnelliselta ja tasapainoiselta. Kaikkea hyvää jatkoon vaan, toivottavasti löydät tyytyväisyyden elämääsi jotain kautta.