Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.

Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)

Ap

No mitä sinä sitten teet ,kun esim lapsesi sairastuu erittäin vakavasti. Toki lääketiede tekee parhaansa, mutta ethän vaan vahingossakaan laita kätösiäsi ristiin ja rukoile paranemista joltain ylemmältä taholta, olkookin se vaikka Jumala. Ethän!

Vierailija kirjoitti:

Jos mietitte miksi Raamatussa Jeesus sanoo että hän on tullut kääntämään tyttären äitiään vastaan ja pojan isäänsä vastaan niin juuri tämän vuoksi kun ap seisoo tiellä. Ei ole yhtään tavatonta että kun ihminen tulee uskoon että hänen pitää katkaista välit vanhempiinsa. Jeesus myös sanoi että se joka rakastaa vanhempiaan enemmän kuin minua ei voi seurata minua.

Sulla ei ole ap mitään oikeutta estää lastasi rukoilemasta jos hän haluaa rukoilla.

Toimii se kuule toisinkinpäin. Oikeestaan useimmiten. Siis nuori ihminen haluaa irtautua sairaasta uskonlahkosta, ja oma perhe hylkää. Kiihkouskiksiahan ei kiinnosta hyvä tai oikea tai rakkaus sinänsä, vaan pelkästään kuvittelemansa jumalan palveleminen ja nöyristely. Siinä ei reiluus ja ymmärrys paina mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.

Tämäpä juuri. Hengellisyys voi olla elämässä mukana ihan luonnollisesti, ilman sen suurempaa hihhulointia. Tämän ymmärrys tuntuu monelta suomalaiselta puuttuvan. Seurauksena ei mitään kovin hyvää, juurettomuutta ja tyhjyyttä. Hengellisyys voi ihan hyvin olla epämääräistä uskoa suurempaan voimaan ja pyhänä paikkana voi toimia vaikkapa metsä tai jollakin suurempi kokemus voi tulla tietystä taiteesta jne, mutta ilman kosketusta minkäänlaiseen hengelliseen ihminen voi huonosti.

Ei voi. Tuo on vain hihhulin mielipide.

Tasapainoisen ihmisen mielipide, joka voi hyvin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hengellisestikin. Olen muutes todella onnellinen, tyytyväinen ja kaukana hihhulista.

Miksi pitää salaa rukoilla? Ei se niin salamyhkäistä hommaa ole. Toki voi rukoilla itsekseen nukkumaan mentyä, mutta "salaa rukoileminen" kuullostaa oudolta. 

Eri asia toki, jos aloittaja tarkoitti, että mummi opettaa salaa lasta rukoilemaan. 

Eli opettaa salaa. 

Pitäisiko mummin piilottaa rukoilun lapseltaan? Parempi vain jos lapsi näkee mahdollisimman paljon eri tavalla uskovia ihmisiä. Kasvaa viisaammaksi ja avarakatseisemmaksi. Älkää kasvattako tynnyrissä.

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa kaste te pakanat. Tai joudutte kadutukseen. Teillä on vielä mahdollisuus iänkaikkiseen elämään.

T. Mummo

Kuulehan mummo. Onneksi sinä et päätä, kuka joutuu minnekin. Se on Jumalan ja jokaisen oma keskinäinen asia. Kastamaton lapsi, minne päätyy? Kadotukseenko sen vuoksi, ettei hänen vanhempansa ole kastattaneet lasta? Eikö se ole enemmänkin vanhempien synti, ei lapsen?

Minusta tuo olisi ihan kiva lapselle. On minullekin pienenä luettu iltarukousta vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole kovin uskovainen. En itse enää kuulu kirkkoon. Lasten kanssa on kuitenkin juteltu erilaisista uskonnoista ja käyty joissain seurakunnan tapahtumissakin. Toista lasta kiinnostaa kovasti enkelit ja muut henkiolennot esim saunatonttu, metsänhenki, menninkäinen jne. Näistäkin ollaan puhuttu neutraalisti ja vähän pohdittu yhdessä että onkohan niitä olemassa.

On sulla oudot murheet !

Vaikka, varmuuden vuoksi, jos elämä kohtelee kaltoin, rukouksesta voi saada jopa voimaa

selvitä ja elää.

Hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Rukoilu on useammassa tutkimuksessa osoitettu haitalliseksi. En myöskään haluaisi lapselleni opetettavan minkään mielikuvitusklubin tapoja, koska emme sellaisiin itsekään kuulu.

Missä tutkimuksissa? Ja millä tavalla haitalliseksi?

Mä olen lukenut just päinvastaisesta tutkimuksesta, missä joukkorukouksella todettiin olevan suuri hyöty.

Oli muuten ihan norm. lehdissä joku aika sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Rukoilu on useammassa tutkimuksessa osoitettu haitalliseksi. En myöskään haluaisi lapselleni opetettavan minkään mielikuvitusklubin tapoja, koska emme sellaisiin itsekään kuulu.

Missä tutkimuksissa? Ja millä tavalla haitalliseksi?

Mä olen lukenut just päinvastaisesta tutkimuksesta, missä joukkorukouksella todettiin olevan suuri hyöty.

Oli muuten ihan norm. lehdissä joku aika sitten.

Nykyään trendikkäämpää puhua meditaatiosta. Ei ole kaukana rukouksesta ja kovasti suositellaan hyvinvoinnin hyväksi. Rukous on hiljentymistä ja erityisen tärkeää juuri tässä kiireisessä ajassa. Minun uskoni on hyvin pientä, eikä näy muuten elämässä. Rukous tuo valtavasti voimaa arkeen.

Huh heijaa. Huoltajat on nimensä mukaisesti lapsensa huoltajia, päättävät kasvatus-ym. asioista, myös hengellisistä, siis onko mitään "sellaista" vai ei. Ei mitään pakkotuputusta, vartuttuaan tekee lapsi omat ratkaisunsa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia

Muslimit ne vasta pakottaakin lapsiaan ja vaimojaan - tappamisen uhalla - ihan Suomessa. Kirkon touhu on ihan lepsua em.

Vierailija kirjoitti:

Huh heijaa. Huoltajat on nimensä mukaisesti lapsensa huoltajia, päättävät kasvatus-ym. asioista, myös hengellisistä, siis onko mitään "sellaista" vai ei. Ei mitään pakkotuputusta, vartuttuaan tekee lapsi omat ratkaisunsa!

Se että uskova mummo rukoilee lapsenlapsen seurassa, ei ole pakkotuputusta. Outoa tynnyrimäistä menoa olisi se, että jokainen pakotetaan piilottamaan oma uskonsa lapsen seurassa. Tuputtaminen olisi sitä, että pakotetaan lapsi rukoilemaan tai olemaan rukoilematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.

Tämäpä juuri. Hengellisyys voi olla elämässä mukana ihan luonnollisesti, ilman sen suurempaa hihhulointia. Tämän ymmärrys tuntuu monelta suomalaiselta puuttuvan. Seurauksena ei mitään kovin hyvää, juurettomuutta ja tyhjyyttä. Hengellisyys voi ihan hyvin olla epämääräistä uskoa suurempaan voimaan ja pyhänä paikkana voi toimia vaikkapa metsä tai jollakin suurempi kokemus voi tulla tietystä taiteesta jne, mutta ilman kosketusta minkäänlaiseen hengelliseen ihminen voi huonosti.

Ei voi. Tuo on vain hihhulin mielipide.

Tasapainoisen ihmisen mielipide, joka voi hyvin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hengellisestikin. Olen muutes todella onnellinen, tyytyväinen ja kaukana hihhulista.

Niinhän sinä ja kaltaisesi aina luulette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.

Tämäpä juuri. Hengellisyys voi olla elämässä mukana ihan luonnollisesti, ilman sen suurempaa hihhulointia. Tämän ymmärrys tuntuu monelta suomalaiselta puuttuvan. Seurauksena ei mitään kovin hyvää, juurettomuutta ja tyhjyyttä. Hengellisyys voi ihan hyvin olla epämääräistä uskoa suurempaan voimaan ja pyhänä paikkana voi toimia vaikkapa metsä tai jollakin suurempi kokemus voi tulla tietystä taiteesta jne, mutta ilman kosketusta minkäänlaiseen hengelliseen ihminen voi huonosti.

Ei voi. Tuo on vain hihhulin mielipide.

Tasapainoisen ihmisen mielipide, joka voi hyvin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hengellisestikin. Olen muutes todella onnellinen, tyytyväinen ja kaukana hihhulista.

Niinhän sinä ja kaltaisesi aina luulette.

Tai tiedämme. Ketähän kuuluu "kaltaisiini"? :D Olen ihan tavallinen ihminen, saatan olla vaikkapa naapurisi tai työkaverisi. Juuri se, joka tuntuu niin mukavan tasapainoisen onnelliselta.

Omat lapsenlapseni kysyivät minulta, miksi toisessa mummolassa sanotaan iltarukous ja meillä ei.

Kerroin sitten, että eri perheissä on erilaisia tapoja, iltarukous on toisen mummolan tapa toivottaa hyvää yötä, kun meillä taas sanotaan iltaruno. Kerroin, että molemmissa paikoissa perimmäinen ajatus on sama; toivottaa lapsille kauniita unia, eli saatella heidät hyvällä mielellä unten maille:)

Minusta on pelkästään positiivinen asia, että lapset oppivat jo pienenä hyväksymään ihmisten erilaiset tavat ja arvostamaan niitä, myös erilaiset suhteet uskontoon - uskontoihin. Tämä maailmamme kun on täynnä erilaisuutta , mikä on ainakin minulle yksi elämän rikkauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.

Tämäpä juuri. Hengellisyys voi olla elämässä mukana ihan luonnollisesti, ilman sen suurempaa hihhulointia. Tämän ymmärrys tuntuu monelta suomalaiselta puuttuvan. Seurauksena ei mitään kovin hyvää, juurettomuutta ja tyhjyyttä. Hengellisyys voi ihan hyvin olla epämääräistä uskoa suurempaan voimaan ja pyhänä paikkana voi toimia vaikkapa metsä tai jollakin suurempi kokemus voi tulla tietystä taiteesta jne, mutta ilman kosketusta minkäänlaiseen hengelliseen ihminen voi huonosti.

Ei voi. Tuo on vain hihhulin mielipide.

Tasapainoisen ihmisen mielipide, joka voi hyvin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hengellisestikin. Olen muutes todella onnellinen, tyytyväinen ja kaukana hihhulista.

Niinhän sinä ja kaltaisesi aina luulette.

Tai tiedämme. Ketähän kuuluu "kaltaisiini"? :D Olen ihan tavallinen ihminen, saatan olla vaikkapa naapurisi tai työkaverisi. Juuri se, joka tuntuu niin mukavan tasapainoisen onnelliselta.

Teistä hihhuleista on onnellisuus ja tasapainoisuus kaukana ja kaikki muut paitsi te huomaavat sen jo kaukaa.

Kylläpä jotkut vihaavat uskoa. Oudoksi on maailma mennyt.

Ei tässä uskoa vihata vaan pikkulapseen kohdistuvaa aivpesua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia

Tuputtaa? Ei rukoileminen ole tuputtamista. Painostus on ihan eri asia.