Lue keskustelun säännöt.
Nainen, joka haluaa pitää ex-miehensä sukuninen naimisiinmennessä
21.07.2022 |
Tällainen tilanne on eräällä tuttavallani. Parisuhteen nainen on se, kumpi osapuolista haluaa ennen kaikkea naimisiin ja se tuntuu olevan hänelle tärkeää. Mutta nainen on ollut jo kerran aiemmin naimisissa ja haluaa pitää ex-miehensä sukunimen myös tässä uudessa avioliitossa. Kyllä itse sanoisin akalle, että mene vaan sitten naimisiin sen exäsi kanssa, sillä minä en ainakaan alttarille astele.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä mieluusti heittäisit urasi romukoppaan vain jotta saisit uuden puolison nimen? Toisella kierroksella on jo uraa tehty ja nimenvaihdossa saavutukset "nollaantuu", kun ei googlaamalla löydy nimelläsi mitään.
Niin juuri tuosta syystä pidin tyttönimeni. Miksi se nimen vaihtaminen aiemmin sitten oli niin helppoa?
Siis pidit isäsi nimen, tai äitisi jos olet ä pärä.
Niin pidin isäni nimen ja aviomieheni on myös isänsä nimellä? Onko tämä sulle jotenkin uusi asia, että se miehenkin sukunimi on isän nimi useinmiten... vai mikä pointti sulla tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.
Joo en ole havainnut, että joku olisi hävinnyt julkisuudesta nimen vaihdettuuaan. Melko heikko ura jos se häipyy siitä, että otat esim tyttönimeni takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vaihtaa ihan päntiönään sukunimeä, kun avioituu ja eroaa. Esim Ylen kuuluttaja Riikka Suikkari (Schmidt, Warras,...).
Jos minun sukunimeni olisi Suikkari niin minäkin vaihtaisin heti kun mahdollista...
Mutta Riikka otti tyttönimensä Suikkarin taas käyttöön.
Tai Suikki? Mennään käymään Suikilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Jos olet tehnyt tutkimuksia aikaisemmalla nimellä 100kpl, mutta nykyisellä 2kpl niin onhan siinä ero. Ei se uusi työnantaja googlaa kuin uudella nimelläsi mitä olet saanut aikaan. Jos CVssä lukee, että on tehnyt paljon tutkimusta aiheesta X, mutta niitä ei mistään löydy niin ei se ole kovin vakuuttavaa.
No vettu, kuinka montaa prosenttia tällainen koskee työvoimasta? Ehkä hyvä jos 0,1%. Huvittavaa, että tällainen vedotaan syyksi pitää exän sukunimi, joka ei isossa kuvassa edes koske ketään.
Vierailija kirjoitti:
Hain äskettäin passia ja
minulta kyseltiin tyttären ja hänen lastensa sukunimiä, kolme harvinaista nimeä. Jos lapsia haluaisin ehkä säilyttää saman nimen.
Olennaista oli se, että muistit ne nimet. Ei niinkään se, että sinulla on sama sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Jos olet tehnyt tutkimuksia aikaisemmalla nimellä 100kpl, mutta nykyisellä 2kpl niin onhan siinä ero. Ei se uusi työnantaja googlaa kuin uudella nimelläsi mitä olet saanut aikaan. Jos CVssä lukee, että on tehnyt paljon tutkimusta aiheesta X, mutta niitä ei mistään löydy niin ei se ole kovin vakuuttavaa.
No mä laittaisin tässä tapauksessa hakemukseen että Tiina Laitinen (ent. Virtanen, os. Koskinen) . Todennäköisesti alalla jo tunnettaisiin työni tuossa tapauksessa, eikä asia olis mitenkään iso.
Mulla on nyt se tilanne, että olen ollut naimisissa yli puolet elämästäni ja tehnyt koko työurani nykyisellä nimelläni. Jonkinmoinen kynnys olisi vaihtaa tyttönimi takaisin, mutta todennäköisesti sen tekisin jos eroaisimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.
Julkinen ammatti ei ole sama asia kuin julkkis. Yksityiselämästäni ei kukaan tiedä mitään. Mutta en ole myöskään aikeissa mennä uudelleen naimisiin, joten tämä on pelkkää spekulaatiota kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
Eli saisitko sä potkut jos ottaisit tyttönimesi takaisin vai mitä tarkoitat? Nimeäsi googletetaan? Ei kai siitä palkkaa makseta että jotain googlataan. Siellä "julkisuudessa" voi varmaan kertoa, että nimeni vaihtuu takaisin omaan nimeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vaihtaa ihan päntiönään sukunimeä, kun avioituu ja eroaa. Esim Ylen kuuluttaja Riikka Suikkari (Schmidt, Warras,...).
Jos minun sukunimeni olisi Suikkari niin minäkin vaihtaisin heti kun mahdollista...
Mutta Riikka otti tyttönimensä Suikkarin taas käyttöön.
Ehkä seuraavan miehen kanssa sitten kaksoisnimi? Esim. Suikkari-Jortikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ensimmäisen kerran naimisiin 18v. ja otin miehen sukunimen. Saimme lapsia, joilla tietysti myös tuo sukunimi.
Erosimme 12v. avioliiton jälkeen, halusin että minulla on sama nimi kuin lapsillani. Ex ei missään tekemisissä minun tai lasten kanssa.
Menin toisiin naimisiin 40v. ja oltuani 22 vuotta exäni sukunimellä, en nähnyt syytä enää sitä vaihtaa. Olisi ollut outoakin olla samanniminen mieheni lasten kanssa, mutta eriniminen omien lasteni kanssa. Lisäksi minut tunnetaan työelämässä tällä nimellä.
Uutta miestäni asia ei hetkauta puoleen tai toiseen, hän kutsuu minua etunimelläni.
Kukin tyylillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.
Mä luulen että tässä tarkoitetaaan jotain ei-julkkiksia, mutta ihmisiä joiden ammattitaitoa arvostetaan niin että heitä etsitään nimellä.
Siis tyyliin joku ortopedi Sakari Orava yhtäkkiä vaihtas sukunimensä Sakari Jänikseksi, tai olet esimerkiksi tosi pätevä tietyn alan juristi, jota suositellaan nimen perusteella toisille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Eli kukaan ei oppisi tuntemaan sinua tyttönimelläsi enää? Miten ihmeessä ne oppi sen ekan nimenvaihdon jos eivät enää sitä opi? Aika yksinkertaista porukkaa rehellisesti sanoen. Äitin otti lähes 60 v vanhana tyttönimensä takaisin ja kaikki satavuotiaat mummotkin oppi sen.
Kyllä naisen täytyisi kunnioittaa nykyistä miestään EDES sen verran, että ei käytä toisen miehen nimeä. Aivan sairasta toisilta naisilta puolustella tuollaista toimintaa... Ei naisetkaan hyväksy, jos mies säilyttää edellisiltä tyttöystäviltään saamia lahjoja... -.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen täytyisi kunnioittaa nykyistä miestään EDES sen verran, että ei käytä toisen miehen nimeä. Aivan sairasta toisilta naisilta puolustella tuollaista toimintaa... Ei naisetkaan hyväksy, jos mies säilyttää edellisiltä tyttöystäviltään saamia lahjoja... -.-
Ei saisi käyttää.miehen nimeä, jonka munaa on imenyt ja ties mitä muuta tehnyt?
Joo, minun lähihoitajan urani tuhoutuisi heti jos vaihtaisin sukunimeni. Mistä kaikki Suomen hoitolaitokset enää keksisivät uutta nimeäni googlettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.
Mä luulen että tässä tarkoitetaaan jotain ei-julkkiksia, mutta ihmisiä joiden ammattitaitoa arvostetaan niin että heitä etsitään nimellä.
Siis tyyliin joku ortopedi Sakari Orava yhtäkkiä vaihtas sukunimensä Sakari Jänikseksi, tai olet esimerkiksi tosi pätevä tietyn alan juristi, jota suositellaan nimen perusteella toisille..
Eli mihin se ura sitten häipyisi? Meinaatko, ettei potilaita tulisi enää Sakari Jäniksen vastaanotolle? Eipä ole kummoinen ura jos asiakkaat katoo nimenvaihdoksesta! Mä uskon että oravalle tulisi asiakkaita vaikka se vaihtaisi joka vuosi nimensä.
"Minulla oli ura, mutta se katosi kun vaihdoin nimeni" Ai hyvä jumalia tätä tekosyiden määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.
Mä luulen että tässä tarkoitetaaan jotain ei-julkkiksia, mutta ihmisiä joiden ammattitaitoa arvostetaan niin että heitä etsitään nimellä.
Siis tyyliin joku ortopedi Sakari Orava yhtäkkiä vaihtas sukunimensä Sakari Jänikseksi, tai olet esimerkiksi tosi pätevä tietyn alan juristi, jota suositellaan nimen perusteella toisille..
Eli mihin se ura sitten häipyisi? Meinaatko, ettei potilaita tulisi enää Sakari Jäniksen vastaanotolle? Eipä ole kummoinen ura jos asiakkaat katoo nimenvaihdoksesta! Mä uskon että oravalle tulisi asiakkaita vaikka se vaihtaisi joka vuosi nimensä.
"Minulla oli ura, mutta se katosi kun vaihdoin nimeni" Ai hyvä jumalia tätä tekosyiden määrää.
Hänen uransa ja meriittinsä ei mitenkään katoaisi, mutta hankaloittaisihan se löydettävyyttä ja osa ehkä valitsisi toisen ortopedin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen täytyisi kunnioittaa nykyistä miestään EDES sen verran, että ei käytä toisen miehen nimeä. Aivan sairasta toisilta naisilta puolustella tuollaista toimintaa... Ei naisetkaan hyväksy, jos mies säilyttää edellisiltä tyttöystäviltään saamia lahjoja... -.-
Eikö nainen sitten kunnioita nykyistä miestään? Ja mies on silti halunnut mennä naimisiin? Hän varmaan itse ilmaisee, jos on ongelma.
No jokainen tietää nimenvahdoksesta jos on julkinen ammatti. Jos ei tiedä, niin ei siinä silloin kovin "julkkis" ole.