Lue keskustelun säännöt.
Nainen, joka haluaa pitää ex-miehensä sukuninen naimisiinmennessä
21.07.2022 |
Tällainen tilanne on eräällä tuttavallani. Parisuhteen nainen on se, kumpi osapuolista haluaa ennen kaikkea naimisiin ja se tuntuu olevan hänelle tärkeää. Mutta nainen on ollut jo kerran aiemmin naimisissa ja haluaa pitää ex-miehensä sukunimen myös tässä uudessa avioliitossa. Kyllä itse sanoisin akalle, että mene vaan sitten naimisiin sen exäsi kanssa, sillä minä en ainakaan alttarille astele.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Sinä mieluusti heittäisit urasi romukoppaan vain jotta saisit uuden puolison nimen? Toisella kierroksella on jo uraa tehty ja nimenvaihdossa saavutukset "nollaantuu", kun ei googlaamalla löydy nimelläsi mitään.
Mitä tämäkin nyt taas tarkoittaa? Jos Tiina Tiinulainen menee naimisiin ja vaihtaa nimensä Tiina Tyyneläiseksi, niin mitä väliä sillä on hänen uransa kannalta? Jos hän hakee esim töitä, niin työnantaja kyllä tietää hänen nykyisen nimensä ja Tyyneläisellä on Linkedin-profiili, josta työnantaja näkee hänen uransa.
Eihän nyt kukaan Googlella hae ketään tyyppejä hakuammuntana ainakaan tylhön liittyen. Vai meinaatko, että se on hyvinkin yleistä, että Tiina Tiinulainen on ollut jossain työpaikassa vuonna 2007 ja 15 vuoden jälkeen siellä keksitään ruveta miettimään, että mitähän se Tiina nykyään hommaa joka oli toissa vuosikymnenellä meillä töissä. Haluaisikohan se takaisin, mikäs sen sukunimi nyt taas olikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tehnyt työuraa, niin onhan nimen vaihto aina riskinsä. Eräs alani kuuluisa tutkija otti yhdyssukunimen juuri tuon takia. Oli ensin tunnettu tyyliin Kirsi Korhosena, aviossa ollessaan oli Kirsi Korhonen-Virtanen ja lopulta taas Kirsi Korhonen eron jälkeen. Kyllä hänet julkaisuistaan tunnisti, olipa kumpi tahansa nimi käytössä.
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Moni vaihtaa ihan päntiönään sukunimeä, kun avioituu ja eroaa. Esim Ylen kuuluttaja Riikka Suikkari (Schmidt, Warras,...).
Voi olla, että naisella on exän kanssa lapsia ja haluaa heidän vuokseen pitää exän sukunimen. Uskon, että pari on varmaan keskustellut asiasta yhdessä eikä ole sinulle tilivelvollinen.
Jotkut saattavat pitää exän nimen myös, jos siitä on hyötyä. On ihan tutkittu, että nimi vaikuttaa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimen vaihtaminen naimisiin mennessä on ylipäänsä naurettavaa. Se ei itse asiassa edes kuulu perinteisesti suomalaiseen kulttuuriin vaan on 1900-luvulla apinoitu aatelissukujen tapa. Itse kukin pääsee helpommalla, kun menee hautaan samannimisenä kuin on syntynytkin.
Sukunimet eivät kuulu yleisesti perinteiseen suomalaiseen kulttuuriin jos perinteisiä halutaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt työuraa, niin onhan nimen vaihto aina riskinsä. Eräs alani kuuluisa tutkija otti yhdyssukunimen juuri tuon takia. Oli ensin tunnettu tyyliin Kirsi Korhosena, aviossa ollessaan oli Kirsi Korhonen-Virtanen ja lopulta taas Kirsi Korhonen eron jälkeen. Kyllä hänet julkaisuistaan tunnisti, olipa kumpi tahansa nimi käytössä.
No tämmöinen koskee alle yhtä prosenttia työvoimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että naisella on exän kanssa lapsia ja haluaa heidän vuokseen pitää exän sukunimen. Uskon, että pari on varmaan keskustellut asiasta yhdessä eikä ole sinulle tilivelvollinen.
Jotkut saattavat pitää exän nimen myös, jos siitä on hyötyä. On ihan tutkittu, että nimi vaikuttaa työelämässä.
Jep, kyllähän esim. von tai af -aikuisilla sukunimillä voi olla etua työmarkkinoilla, kun vertaa esim. Pöntikäinen, Lötjönen, Paukku..
Vierailija kirjoitti:
Moni vaihtaa ihan päntiönään sukunimeä, kun avioituu ja eroaa. Esim Ylen kuuluttaja Riikka Suikkari (Schmidt, Warras,...).
Jos minun sukunimeni olisi Suikkari niin minäkin vaihtaisin heti kun mahdollista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hänen tyttönimensä ja nykyisen miehen nimet ovat rumia ja eksän nimi kaunis. Miksi asia kaivelee sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Ammattini on niin sanotusti julkinen ammatti, en nyt tietenkään kerro mikä se on (en ole somevaikuttaja kuitenkaan!). Eli todellakin nimeäni googletetaan ja se on vielä melko harvinainen. Työnantajasta tässä ei ole kyse, eikä minulla ole käyttöä LinkedIneille sun muille. Työnhaku tässä hommassa menee meriiteillä, ei hakemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä mieluusti heittäisit urasi romukoppaan vain jotta saisit uuden puolison nimen? Toisella kierroksella on jo uraa tehty ja nimenvaihdossa saavutukset "nollaantuu", kun ei googlaamalla löydy nimelläsi mitään.
Niin juuri tuosta syystä pidin tyttönimeni. Miksi se nimen vaihtaminen aiemmin sitten oli niin helppoa?
Siis pidit isäsi nimen, tai äitisi jos olet ä pärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä naimisiin, minulla olisi juuri tuollainen tilanne. Menin ensimmäisen kerran naimisiin parikymppisenä, eikä minua tunne kukaan tyttönimellä. Olen sittemmin tehnyt ammattiuran avioliitossa saamallani sukunimellä ja olen omalla alallani aika tunnettu. Miehen kanssa olen eronnut jo aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Omasta mielestäni sukunimi sopii minulle hyvin ja olen omaksunut sen osaksi identiteettiäni. Se on ihan minun nimeni enemmän kuin tyttönimeni joka oli isäni sukunimi.
Minä en ymmärrä tätä settiä vieläkään. Mihin tämä oikein perustuu? Siis jos olet työnantajan palveluksessa, niin sehän riittää, että hän tietää sukunimesi. Tai jos olet hakenut muita töitä, niin tuleva työnantaja näkee nimesi hakemuksesta. Mikä on se esimerkkitilanne, jossa työnantaja ei tiedä nimeäsi, mutta olisi hyvä tietää?
Jos olet tehnyt tutkimuksia aikaisemmalla nimellä 100kpl, mutta nykyisellä 2kpl niin onhan siinä ero. Ei se uusi työnantaja googlaa kuin uudella nimelläsi mitä olet saanut aikaan. Jos CVssä lukee, että on tehnyt paljon tutkimusta aiheesta X, mutta niitä ei mistään löydy niin ei se ole kovin vakuuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uuden miehen sukunimi on Lötjönen niin kyllä mieluummin olisin vaikka Lahti
No kai sulla joku oma nimikin on, ettei tarvitse miesten nimiä käyttää?
Useimmilla se "oma nimi" on isän nimi.
Niin, myös miehillä. Eli jos nainen ottaa "miehensä nimen" naimisiin mennessä niin tosiasiassa hän ottaakin miehensä isän nimen. Tai onko se hänenkään oma nimensä, jos aikoinaan omalta isältään sen saanut?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että naisella on exän kanssa lapsia ja haluaa heidän vuokseen pitää exän sukunimen. Uskon, että pari on varmaan keskustellut asiasta yhdessä eikä ole sinulle tilivelvollinen.
Jotkut saattavat pitää exän nimen myös, jos siitä on hyötyä. On ihan tutkittu, että nimi vaikuttaa työelämässä.
En kyllä tätä ymmärrä. Minulla on 4 lasta ja olen omalla nimelläni, lapset isänsä nimellä. En ole yhtään vähempää äiti heille enkä vähempää vaimo aviomiehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hänen tyttönimensä ja nykyisen miehen nimet ovat rumia ja eksän nimi kaunis. Miksi asia kaivelee sinua?
No kylläpä on pinnallista ajattelua teiltä naisilta. Eikö hävetä yhtään oma banaalius? Että ihan kaunis sukunimi. Miksi et sitten vaihda itsellesi maailman kauneinta sukunimeä? Von Af Sörsselson?
Tiesitkö, että iso osa suomalaisista sukunimistä on täysin hatusta keksittyjä 1900 luvun alussa tai asetettiin asuintilan mukaan vaikkapa esim. Mäntylä. Ja eiköhän ne loputkin ole ihan ihmisen keksimiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vaihtaa ihan päntiönään sukunimeä, kun avioituu ja eroaa. Esim Ylen kuuluttaja Riikka Suikkari (Schmidt, Warras,...).
Jos minun sukunimeni olisi Suikkari niin minäkin vaihtaisin heti kun mahdollista...
Mutta Riikka otti tyttönimensä Suikkarin taas käyttöön.
Tää on ehkä sidoksissa osin myös ikään (ja sosioekonomisiin tekijöihin).