Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei koskaan tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten minulla menee
21.07.2022 |
Hesarissa oli juuri juttu kuuntelusta parisuhteessa. Tai siitä, miten vaikeaa se joskus on. Ja että yleensä kumpikaan ei tarkoita pahaa olemalla poisasoleva vaan taustalla on usein suojautumismekanismi, kuten riitojen välttely tai pelko kelpaamattomuudesta.
Minä ja aviomieheni olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olemme asuneet aina välillä erillään, kun olen toisilla paikkakunnilla töissä. Meillä on oikein hyvät välit, keskustelemme ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja hän jakaa auliisti omia asioitaan. Mutta minulla on koko suhteemme ajan ollut olo, että tulen sivuutetuksi ja että hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.
Kaikki tärkeät elämäntapahtumat, kuten inssi, työhaastattelut, matkat, hän ei ikinä kysy minulta miten meni tai jos kerron jotain, hän ei koskaan kysy jatkokysymyksiä. Hän ei myöskään muista asioita, kuten inssiä, jota varten olen valmistautunut useamman viikon ja kertonut minä päivänä se on. Ystäväni taas kyselevät heti perään miten meni ja laittavat tsemppiviestejä jo etukäteen. Samoin työhaastattelua olin jännittänyt ihan hulluna ja lopulta itse kerroin hänelle jälkikäteen, että sain työpaikan. Hän ei muistanut kysyä tai oli ehkä unohtanut koko haastattelun, joka oli minulle tosi tosi iso juttu.
En muista koskaan suutahtaneeni tästä miehelleni - en ole koskaan sanonut tätä hänelle. En usko, että tällaista asiaa voi pakottaa, en voi muuttaa häntä toisenlaiseksi. Olen lähinnä niellyt harmitukseni ja ajatellut, että no ehkä asiani eivät ole kovin kiinnostavia. Tai ehkä emme vain ole oikeat ihmiset toisillemme.
Hän kyllä kertoo aina omista asioistaan minulle ja rehellisyyden nimissä en aina itsekään ole mielentilassa jossa kuuntelen tiiviisti, mutta ainakin yritän aina muistaa kysellä miten toisella menee ja minua ihan aidosti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu.
Kerran olin lähdössä aikaisin aamulla junalla siskontytön lakkiaisiin toiselle puolelle Suomea. Mieheni tiesi, milloin junani lähtisi ja että minun piti herätä aikaisin, että ehtisin. Tämä oli edellisen illan puheenaihe.
Aamulla en herännyt omaan herätyskellooni, en edes varaherätyksiin. Hän kuuli herätyskelloni soivan mutta ei tullut herättämään. Oli kuulemma ajatellut, että kyllä minä sitten nousen. Myöhästyin junasta enkä päässyt lakkiaisiin. Hän vaikutti lähinnä vähän hämmentyneeltä ja yllättyneeltä, miten en ehtinyt.
Totta kai oli oma vikani, olisi pitänyt laittaa äänekkäämpi herätys tai mennä päivää etukäteen. Silti minua loukkasi, ettei hän huomannut.
Lähinnä pohdin tässä, että onko todella niin, että mieheni pelkää olevansa riittämätön tai suojautuu. Kun minusta ihan oikeasti tuntuu vuodesta toiseen siltä, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (139)
Kyllä, myönnän, että selitän asioita parhain päin, koska olen tottunut siihen ja se tekee tilanteesta minulle siedettävämmän. Mukamas. Teen tätä muidenkin kanssa.
Narsisti hän ei ole, tuskin autistikaan. Luonteenpiirteet ovat kuitenkin aina skaalalla. Itsekeskeisyyttä on ihan neurotyypillisilläkin. Olen tuntenut yhden ihmisen, jolla diagnosoitiin myöhemmin narsistinen persoonallisuushäiriö - hän oli ihan toista maata kuin puolisoni.
Mieheni osaa olla tosi lojaali, reilu ja huomaavainen, manipulointitaipumus on hänellä pyöreä nolla. Tuo itsekeskeisyys on se, mistä kaikki kumpuaa. Hän on niin omissa ajatuksissaan, hän on elämänsä tärkein ihminen. Joskus esimerkiksi olen järkyttävässä työstressissä valvonut kokonaisen yön (olin juuri saanut masennusdiagnoosin) ja sitten pyytänyt mieheltäni, että voisiko hän hoitaa tällä kertaa asian X ja käydä kaupassa, sillä olen todella todella uupunut - ja jos hänellä sattuu itsellään olemaan yhtään huono päivä myös, niin hän ei ota minun pahaa oloa kuuleviin korviin ja lopulta minä joudun menemään kauppaan.
Jos meillä on molemmilla hankalaa, niin hän heittäytyy autettavaksi ja minä joudun kannattelemaan häntäkin. Hän auttaa ja tukee vain silloin, kun se hänelle itselleen sopii.
Narsistisia piirteitä on silti niilläkin, joilla ei ole mitään persoonallisuushäiriötä. Se ei tarkoita, että tuollaista käytöstä pitäisi jaksaa. Ja minusta tuntuu, että minä en enää jaksa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Ap:lle vinkiksi, että ei kannata ihan jokaiseen narsismi/autismivinkkiin suhtautua vakavasti. Jengillä on omia kokemuksia jotka on varmaan ihan todellisia heille, mutta jos on tuommoinen ehkä traumatisoinutkin kokemus takana, niin sitten sitä näkee ihan joka paikassa, sielläkin, missä sitä ei ole.
Uskon että sinun ei tarvitse määritellä mikä ap:n käsityskyky on tai miten hän suodattaa saamiaan näkemyksiä. Fakta on kuitenkin se, että hänen puolisonsa käytös on toistuvaa, se aiheuttaa ap:lle mielipahaa ja hämmennystä. Mies on aikuinen ihminen ja tietää täsmälleen mitä tekee. Hän voi myös yksinkertaisesti olla kusipää joka inhoaa ap:ta, mutta joka pitää häntä siinä koska saa siitä jotain. Sekään käytös ei kerro muusta kuin luonneviasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Tai tiedostamatonta pahantahtoisuutta.
Tulin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Mies ei tunnista sitä itse, vaikka on tekijä. Moni henkistä väkivaltaa käyttävä ei tiedosta olevansa henkisesti väkivaltainen. Jopa moni raiskaaja ei tajua tilannetta raiskaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, myönnän, että selitän asioita parhain päin, koska olen tottunut siihen ja se tekee tilanteesta minulle siedettävämmän. Mukamas. Teen tätä muidenkin kanssa.
Narsisti hän ei ole, tuskin autistikaan. Luonteenpiirteet ovat kuitenkin aina skaalalla. Itsekeskeisyyttä on ihan neurotyypillisilläkin. Olen tuntenut yhden ihmisen, jolla diagnosoitiin myöhemmin narsistinen persoonallisuushäiriö - hän oli ihan toista maata kuin puolisoni.Mieheni osaa olla tosi lojaali, reilu ja huomaavainen, manipulointitaipumus on hänellä pyöreä nolla. Tuo itsekeskeisyys on se, mistä kaikki kumpuaa. Hän on niin omissa ajatuksissaan, hän on elämänsä tärkein ihminen. Joskus esimerkiksi olen järkyttävässä työstressissä valvonut kokonaisen yön (olin juuri saanut masennusdiagnoosin) ja sitten pyytänyt mieheltäni, että voisiko hän hoitaa tällä kertaa asian X ja käydä kaupassa, sillä olen todella todella uupunut - ja jos hänellä sattuu itsellään olemaan yhtään huono päivä myös, niin hän ei ota minun pahaa oloa kuuleviin korviin ja lopulta minä joudun menemään kauppaan.
Jos meillä on molemmilla hankalaa, niin hän heittäytyy autettavaksi ja minä joudun kannattelemaan häntäkin. Hän auttaa ja tukee vain silloin, kun se hänelle itselleen sopii.Narsistisia piirteitä on silti niilläkin, joilla ei ole mitään persoonallisuushäiriötä. Se ei tarkoita, että tuollaista käytöstä pitäisi jaksaa. Ja minusta tuntuu, että minä en enää jaksa.
Ap
Älä jaksa. Oli miten oli niin lopputulos aina se, että pitää kysyä itseltään miltä minusta tuntuu. Ja mitään muuta tietoa ei tarvita päätöksen tueksi.
Ap, sun ei tarvitse jaksaa. Saat ihan itse määrittää omat rajasi ja rimasi korkeuden. Mies on asettanut rimansa erittäin alhaalle eikä se tee mielenterveydellesi hyvää.
Kun olin nuorena eksän kanssa (silloin käytin sanaa luonnehäiriö, nyttemmin kyllä tunnistan narsistiksi, niitäkin on hyvin erilaisia), sairastelin itse paniikkihäiriötä ja masennusta ja monia somaattisia sairauksia. Kun lopetin sairaan suhteen,paranin myös mieleltäni ja fyysisesti.
Isää diagnosoin aiemmin jonkin sortin estyneeksi autistiksi, mutta kyllä sekin nyt vaan on narsisti. Mikä sitten selittääkin myöhemmät haksahdukseni narsistimiehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on myös suomalaista kulttuuria, ettei kysellä tuntemuksia.
Tässä joutuu ihan kouluttamaan toisen. Niin minä olen tehnyt. Kerron tarkalleen, mitä toivon.
Miehet voi opettaa
Ja naisetko välittää siitä, miten miehillä menee? Heti kun mies jää työttömäksi, naisella alkaa kello tikittämään. Jos mies ei löydä töitä, niin nainen vaihtaa mieheen, jolla on työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja naisetko välittää siitä, miten miehillä menee? Heti kun mies jää työttömäksi, naisella alkaa kello tikittämään. Jos mies ei löydä töitä, niin nainen vaihtaa mieheen, jolla on työ.
Kyllähän tätäkin näkee ja se on paskamaista.
Meillä on mies ollut työttömänä aika pitkiäkin aikoja välillä eikä olisi tullut mieleenkään sen takia lähteä. Myötä- ja vastamäessä jne.
Miehen työtilanteella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä vaan arkisella huomioimisella, joka ei maksa mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisetko välittää siitä, miten miehillä menee? Heti kun mies jää työttömäksi, naisella alkaa kello tikittämään. Jos mies ei löydä töitä, niin nainen vaihtaa mieheen, jolla on työ.
Kyllähän tätäkin näkee ja se on paskamaista.
Meillä on mies ollut työttömänä aika pitkiäkin aikoja välillä eikä olisi tullut mieleenkään sen takia lähteä. Myötä- ja vastamäessä jne.Miehen työtilanteella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä vaan arkisella huomioimisella, joka ei maksa mitään.
Ap
Sun ei tarvi puolustautua tai noteerata tollasta tyyppiä, jonka viesti ei edes liity ketjuun vaan on yleisen pahantahtoinen.
Meinaatteko, että miehenne ei näe kasvoistanne miten työpäivä meni?
,,,,,,,,,,,,,
Ettekä te naiset jmkaut halua kuulla Kun CNC :n virrat kako ja terä uppos 0.5 mm liian syvälle.....
Ainakin naisten reaktiot vetäisi miehen lopulliseen kiikkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisetko välittää siitä, miten miehillä menee? Heti kun mies jää työttömäksi, naisella alkaa kello tikittämään. Jos mies ei löydä töitä, niin nainen vaihtaa mieheen, jolla on työ.
Kyllähän tätäkin näkee ja se on paskamaista.
Meillä on mies ollut työttömänä aika pitkiäkin aikoja välillä eikä olisi tullut mieleenkään sen takia lähteä. Myötä- ja vastamäessä jne.Miehen työtilanteella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä vaan arkisella huomioimisella, joka ei maksa mitään.
Ap
Sun ei tarvi puolustautua tai noteerata tollasta tyyppiä, jonka viesti ei edes liity ketjuun vaan on yleisen pahantahtoinen.
On aika hiljanen vöörumi jos pahantahtoisiin ei xxxXXX Sinunkin viestisi huokuu yllinkyllin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Ap:lle vinkiksi, että ei kannata ihan jokaiseen narsismi/autismivinkkiin suhtautua vakavasti. Jengillä on omia kokemuksia jotka on varmaan ihan todellisia heille, mutta jos on tuommoinen ehkä traumatisoinutkin kokemus takana, niin sitten sitä näkee ihan joka paikassa, sielläkin, missä sitä ei ole.
Uskon että sinun ei tarvitse määritellä mikä ap:n käsityskyky on tai miten hän suodattaa saamiaan näkemyksiä. Fakta on kuitenkin se, että hänen puolisonsa käytös on toistuvaa, se aiheuttaa ap:lle mielipahaa ja hämmennystä. Mies on aikuinen ihminen ja tietää täsmälleen mitä tekee. Hän voi myös yksinkertaisesti olla kusipää joka inhoaa ap:ta, mutta joka pitää häntä siinä koska saa siitä jotain. Sekään käytös ei kerro muusta kuin luonneviasta.
Onhan nyt jollakulla huono päivä... Minusta taas oli ihan hyvä asia, että kun jotkut heittää diagnooseja kehiin niin tulee sitten vähän vastavoimaa ja reality checkkiä. En lukenut tuota ollenkaan niin, että kommentoija olisi halunnut aliarvioida ap:n käsityskykyä. Näköjään täällä palstalla heittää aina metatason keskusteluksi siitä keskustelusta, itse aihe jää... Hyvää päivänjatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Ap:lle vinkiksi, että ei kannata ihan jokaiseen narsismi/autismivinkkiin suhtautua vakavasti. Jengillä on omia kokemuksia jotka on varmaan ihan todellisia heille, mutta jos on tuommoinen ehkä traumatisoinutkin kokemus takana, niin sitten sitä näkee ihan joka paikassa, sielläkin, missä sitä ei ole.
Uskon että sinun ei tarvitse määritellä mikä ap:n käsityskyky on tai miten hän suodattaa saamiaan näkemyksiä. Fakta on kuitenkin se, että hänen puolisonsa käytös on toistuvaa, se aiheuttaa ap:lle mielipahaa ja hämmennystä. Mies on aikuinen ihminen ja tietää täsmälleen mitä tekee. Hän voi myös yksinkertaisesti olla kusipää joka inhoaa ap:ta, mutta joka pitää häntä siinä koska saa siitä jotain. Sekään käytös ei kerro muusta kuin luonneviasta.
Onhan nyt jollakulla huono päivä... Minusta taas oli ihan hyvä asia, että kun jotkut heittää diagnooseja kehiin niin tulee sitten vähän vastavoimaa ja reality checkkiä. En lukenut tuota ollenkaan niin, että kommentoija olisi halunnut aliarvioida ap:n käsityskykyä. Näköjään täällä palstalla heittää aina metatason keskusteluksi siitä keskustelusta, itse aihe jää... Hyvää päivänjatkoa!
Minusta kumpikin on ihan hyvä: että ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, heittelevät erilaisia vaihtoehtoja, ja kukin saa sitten itse pohtia omalta kantiltaan, sopivatko kokemukset omaan tilanteeseen.
Samalla on hyvä tiedostaa, että ihmiset diagnosoivat tosi herkästi läheisiään ja itseään, kun jokin diagnoosi tulee "muotiin". Kuten nyt narsismin kanssa on ollut viime vuosina. Nyt vastaava tuntuu olevan ADHD.
Diagnosoidun narsistin tunteneena voin sanoa, että kaikki näistä "kotona diagnosoiduista" ei varmasti täyttäisi persoonallisuushäiriön kriteerejä psykiatrin arviossa. Osa heistä ehkä täyttäisikin.
Pointtina se, että tavis ei voi toista diagnosoida eikä varsinkaan netissä - siihen tarvitaan ammattilainen. Siksi olisin näiden kanssa tosi varovainen.
Mutta jokaisen omalla vastuulla on miettiä, miten paljon painoarvoa antaa keskustelupalstojen kommenteille. Minä luen niitä jonkinlaisena vertaistukena, ja se on tosi arvokasta.
Ap
Mulle on ihan sama ovatko elämäni kolme narsistia kriteerit täyttäviä vai eivät. Sillä on merkitystä, että jokainen heistä on sairastuttanut minut ja kohdellut huonosti enkä halua heitä elämääni enää.
On kuitenkin ollut helpompaa käsitellä heitä sellaisina, koska piirteet täsmäävät.
Minun exää ei kiinnostanut mitkään tekemiseni ennekuin koki asemansa olevan uhattu. Eli heti, jos näki joku miespuolinen osoittaa kiinnostusta niin hetkeksi muuttui kuin eri mieheksi. Muuten suhtautuminen oli äärimmäisen välinpitämätöntä ja meidän elämää elettiin vain hänen aikataulujen mukaan. Mikäli mieheni vaivautui vastaamaan edes kun laitoin jonkun viestin niin ilahduin siitä, hyvin sairas suhde oli kyllä kaikinpuolin. Nykyinen mieheni kyselee joka päivä miten päivä sujui ja on muutenkin kiinnostunut tekemisistäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Ap:lle vinkiksi, että ei kannata ihan jokaiseen narsismi/autismivinkkiin suhtautua vakavasti. Jengillä on omia kokemuksia jotka on varmaan ihan todellisia heille, mutta jos on tuommoinen ehkä traumatisoinutkin kokemus takana, niin sitten sitä näkee ihan joka paikassa, sielläkin, missä sitä ei ole.
Uskon että sinun ei tarvitse määritellä mikä ap:n käsityskyky on tai miten hän suodattaa saamiaan näkemyksiä. Fakta on kuitenkin se, että hänen puolisonsa käytös on toistuvaa, se aiheuttaa ap:lle mielipahaa ja hämmennystä. Mies on aikuinen ihminen ja tietää täsmälleen mitä tekee. Hän voi myös yksinkertaisesti olla kusipää joka inhoaa ap:ta, mutta joka pitää häntä siinä koska saa siitä jotain. Sekään käytös ei kerro muusta kuin luonneviasta.
Onhan nyt jollakulla huono päivä... Minusta taas oli ihan hyvä asia, että kun jotkut heittää diagnooseja kehiin niin tulee sitten vähän vastavoimaa ja reality checkkiä. En lukenut tuota ollenkaan niin, että kommentoija olisi halunnut aliarvioida ap:n käsityskykyä. Näköjään täällä palstalla heittää aina metatason keskusteluksi siitä keskustelusta, itse aihe jää... Hyvää päivänjatkoa!
Minusta kumpikin on ihan hyvä: että ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, heittelevät erilaisia vaihtoehtoja, ja kukin saa sitten itse pohtia omalta kantiltaan, sopivatko kokemukset omaan tilanteeseen.
Samalla on hyvä tiedostaa, että ihmiset diagnosoivat tosi herkästi läheisiään ja itseään, kun jokin diagnoosi tulee "muotiin". Kuten nyt narsismin kanssa on ollut viime vuosina. Nyt vastaava tuntuu olevan ADHD.
Diagnosoidun narsistin tunteneena voin sanoa, että kaikki näistä "kotona diagnosoiduista" ei varmasti täyttäisi persoonallisuushäiriön kriteerejä psykiatrin arviossa. Osa heistä ehkä täyttäisikin.
Pointtina se, että tavis ei voi toista diagnosoida eikä varsinkaan netissä - siihen tarvitaan ammattilainen. Siksi olisin näiden kanssa tosi varovainen.Mutta jokaisen omalla vastuulla on miettiä, miten paljon painoarvoa antaa keskustelupalstojen kommenteille. Minä luen niitä jonkinlaisena vertaistukena, ja se on tosi arvokasta.
Ap
Ihana vastaus ap:lta ja hyvä kommentti tuohon ihme vänkäykseen. Toivottavasti tilanteesi paranee suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama ovatko elämäni kolme narsistia kriteerit täyttäviä vai eivät. Sillä on merkitystä, että jokainen heistä on sairastuttanut minut ja kohdellut huonosti enkä halua heitä elämääni enää.
On kuitenkin ollut helpompaa käsitellä heitä sellaisina, koska piirteet täsmäävät.
Ymmärrän hyvin. Parhaimmillaanhan diagnoosit yms. auttaa ymmärtämään läheisiä ja itseä paremmin.
Sanoit myös toisen erittäin tärkeän pointin: se, täyttääkö ihminen diagnostisia kriteereitä, on lopulta sivuseikka. Se, että sulla on jatkuvasti paha olla jonkin ihmisen kanssa, on ihan riittävä syy lähteä ihmissuhteesta.
Ap
Siis menikö mies herätyskellosi soimisen jälkeen itse takaisin nukkumaan, vaan oliko itse koko ajan valveilla ja antoi sinun tahallaan nukkua pommiin?
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä taas kannattaa. Tässä on nyt yksi ehdottanut autismin ja kaksi narsismin mahdollisuutta ja Why does he do that käsittelee ihan sitten vaan kusipäisiä oikeutuksentuntoisia miehiä kattaen toki myös narsismin.
Ei se diagnosointi autuaaksi tee, mutta auttaa hahmottamaan tilannetta. Jos olisin tajunnut eksäni olevan narsisti, elämästä olisi mennyt neljä vuotta toisin kuin henkisen väkivallan kohteena.