Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei koskaan tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten minulla menee
21.07.2022 |
Hesarissa oli juuri juttu kuuntelusta parisuhteessa. Tai siitä, miten vaikeaa se joskus on. Ja että yleensä kumpikaan ei tarkoita pahaa olemalla poisasoleva vaan taustalla on usein suojautumismekanismi, kuten riitojen välttely tai pelko kelpaamattomuudesta.
Minä ja aviomieheni olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olemme asuneet aina välillä erillään, kun olen toisilla paikkakunnilla töissä. Meillä on oikein hyvät välit, keskustelemme ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja hän jakaa auliisti omia asioitaan. Mutta minulla on koko suhteemme ajan ollut olo, että tulen sivuutetuksi ja että hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.
Kaikki tärkeät elämäntapahtumat, kuten inssi, työhaastattelut, matkat, hän ei ikinä kysy minulta miten meni tai jos kerron jotain, hän ei koskaan kysy jatkokysymyksiä. Hän ei myöskään muista asioita, kuten inssiä, jota varten olen valmistautunut useamman viikon ja kertonut minä päivänä se on. Ystäväni taas kyselevät heti perään miten meni ja laittavat tsemppiviestejä jo etukäteen. Samoin työhaastattelua olin jännittänyt ihan hulluna ja lopulta itse kerroin hänelle jälkikäteen, että sain työpaikan. Hän ei muistanut kysyä tai oli ehkä unohtanut koko haastattelun, joka oli minulle tosi tosi iso juttu.
En muista koskaan suutahtaneeni tästä miehelleni - en ole koskaan sanonut tätä hänelle. En usko, että tällaista asiaa voi pakottaa, en voi muuttaa häntä toisenlaiseksi. Olen lähinnä niellyt harmitukseni ja ajatellut, että no ehkä asiani eivät ole kovin kiinnostavia. Tai ehkä emme vain ole oikeat ihmiset toisillemme.
Hän kyllä kertoo aina omista asioistaan minulle ja rehellisyyden nimissä en aina itsekään ole mielentilassa jossa kuuntelen tiiviisti, mutta ainakin yritän aina muistaa kysellä miten toisella menee ja minua ihan aidosti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu.
Kerran olin lähdössä aikaisin aamulla junalla siskontytön lakkiaisiin toiselle puolelle Suomea. Mieheni tiesi, milloin junani lähtisi ja että minun piti herätä aikaisin, että ehtisin. Tämä oli edellisen illan puheenaihe.
Aamulla en herännyt omaan herätyskellooni, en edes varaherätyksiin. Hän kuuli herätyskelloni soivan mutta ei tullut herättämään. Oli kuulemma ajatellut, että kyllä minä sitten nousen. Myöhästyin junasta enkä päässyt lakkiaisiin. Hän vaikutti lähinnä vähän hämmentyneeltä ja yllättyneeltä, miten en ehtinyt.
Totta kai oli oma vikani, olisi pitänyt laittaa äänekkäämpi herätys tai mennä päivää etukäteen. Silti minua loukkasi, ettei hän huomannut.
Lähinnä pohdin tässä, että onko todella niin, että mieheni pelkää olevansa riittämätön tai suojautuu. Kun minusta ihan oikeasti tuntuu vuodesta toiseen siltä, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (139)
Tuon tason välinpitämättömyys kertoo jo niin vakavalaatuisesta tyhmyydestä tai sähkötolppailmiöstä, etten jaksaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa. Hän taitaa olla näitä seurustelijoita, joiden mielestä puolison on pärjättävä omillaan.
Tuo välinpitämättömyys on jo tosi outoa jopa. Sähkötolppailmiö on siis se, että ihminen on kuin tolppa ilman piuhoja. Joskus sen aiheuttaa äärimmäinen itsekeskeisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
Saa olla aika hemmetin outo perhesysteemi, jos ottaa tuon asenteen mitä tässä kuvaat. Itse ainakin herätän mieheni, jos tiedän että hänellä on tärkeä meno aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
Kirjoitin viestissäni, että herätyskelloon herääminen on minun vastuullani. Ei mieheni.
Lähinnä olisi ollut mukavaa perushuomaavaisuutta, että hän olisi tajunnut tulla herättämään minut jossain vaiheessa, kun tiesi milloin juna lähtee sen sijaan, että pari tuntia odottelee ja kuuntelee, kun kelloni soi. Se oli lähinnä esimerkki monista, monista vastaavista esimerkeistä vuosien varrelta - ei mikään yksittäinen pinttynyt pakkomielle "silloin kerran vuosia sitten hän ei tajunnut herättää...!".
Mielestäni tämä on lähinnä jatketta sille, että ei tsemppaa ennen työhaastattelua, ei kysy miten päivä meni, ei kysy oliko reissussa kivaa, ei ikään kuin ole perillä tai huomioi koskaan, vaan on lähinnä omassa kuplassaan.Pahantahtoinen hän ei ole. Luulen, että emme yksinkertaisesti ole oikeat ihmiset toisillemme.
Ap
Olen kokenut tuon saman. Samalla kun olen ihmetellyt miehen kiinnostuksenpuutetta, niin sain aika äkkiä kamani kasaan sen jälkeen kun mies olikin tavattoman aktiivinen ja kiinnostunut KAVERISTANI. Hän näki kaverini joka puolella, jaksoi olla ja häärätä hänen ympärillään. Se oli hyvä herätys. Emme jatkaneet enää yhdessä.
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Musta alkoi tuntua, että mies pitää mua äitinään. Musta alkoi tuntua, ettei hän yritä tutustua minuun eikä muodostaa kumppanuutta minuun. Minusta alkoi tuntua, ettei jän pidä minua tärkeänä. Minusta alkoi tuntua, ettei häntä kiinnosta seksissä kuin oma muna. Jne jne
Minusta alkoi tuntua, että on fiksuinta lähteä eikä jäädä ihmettelemään. Päivääkään en ole katunut sitä, että ajatuksesta tuli toimintaa ja samalla pääsin eroon noista päähäni kertyvistä tuntemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa.
Lähipiiristäni löytyy 2 ADHD-tapausta; ystäväni ja toisen ystävän aviomies. Siinä, missä ystäväni on hyvin empaattinen, herkkä ja rakastava, hän on sosiaalisesti sen verran tumpelo, että haluaa jaaritella omia ongelmiaan toiselle 4h puheluna vaikka joka päivä kysymättä kertaakaan, että mitä toiselle kuuluu. Päässä ei ole tilaa kuin omille asioille. Hän myös elää erakkona, koska ihmisten seura väsyttää liikaa ja hän haluaa keskittyä vain omiin asioihinsa. Jos menen vaikka käymään hänen luonaan, me puhumme ja keskitymme niihin asioihin, mitkä häntä kiinnostavat. Jauhetaan sitten vaikka siitä Netflix-sarjasta, jonka hän bongasi, ja josta minä en tiedä mitään, mutta hän innoissaan luennoi siitä koko viikonlopun kiinnittämättä lainkaan huomiota niihin Netflix-sarjoihin, joista minä pidän ja haluaisin vuoropuhelun välillemme.
Ystäväni aviomies on välillä myös ajattelematon, mutta jos ystäväni (vaimonsa) siitä huomauttaa, hän korjaa heti virheensä. Hän pyytää hyvin avoimesti anteeksi, muuttaa toimintatapojaan ja on avoin vastavuoroiselle kommunikaatiolle. Hän on yhtä tiimiä vaimonsa kanssa. Hänellekin iskee 3h monologijaarittelukausia, mutta hän lopettaa pyynnöstä eikä palaa jaarittelemaan samasta asiasta uudestaan seuraavana päivänä kuten ystäväni.
Jos tahtoa löytyy, keinojakin on.
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Mutta AP kertoi, että mies tykkää puhua itsestään ja omista asioistaan. Kyllä silloin pitäisi edes yrittää olla kiinnostunut toisen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Olet onnekas että sinulla vielä on nainen
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
No, kerropa mitä ne merkitsevät ja miten osoitat sen. Ja jos ne sata muuta päässä pyörivää asiaa eivät ole perheesi niin ihan kärkisijoilla eivät taida olla.
Totta kai monelle miehelle vaimo on tärkeä. Ihan kuin vaikka kalastusharrastus tai auto. Mutta ei tavalla, joka olisi vaimolle mitenkään merkityksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
No come on, ihan normaalia huomaavaisuutta tuollainen, normaalisti ei tarvitsisi edes ajatella vaan jos tietää että toisen pitää herätä klo 7 eikä herää niin se herätetään. Jos olisin vaikka jonkun ventovieraan kanssa samassa junahytissä ja hänen herätyskello soisi koska hänen pitää vaikka jäädä asemalla x pois eikä heräisi niin herättäisin. Vaikka ei ole minun 'vastuullani' mutta olenkin normaali ihminen.
Kroonisen torkuttajan kanssa kyllä oppii nopeasti siihen ettei juuri toisen herätyskellolle korvaansa lotkauta, kyllä se nousee sitten kun on riittävän monta kertaa torkuttanut. Jonkin ajan päästä siihen ei enää edes tietoisesti herää, saati että alkaisi itse vilkuilla kelloa ja miettiä että moneltakohan sen nyt sitten piti herätä.
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Vaikka tässä kommentissa oli ehkä vähän ilkeähkö sävy, on tuossa kuitenkin pointtia ja se on ihan tarpeellinen vastakommentti aiemmille. Ap:ltä voisikin kysyä, millainen mies on kaveriensa ja muiden ihmisten keskuudessa. Onko tuo käytös, mitä mies ap:lle osoittaa, kohdistettu vain ap:hen vai onko mies samanlainen kaikkien muidenkin kohdalla. Ehkä tosiaan mies on tämän kommentoijan kaltainen mies, joka ei ole tottunut puhumaan muiden kanssa (tai mieskaverit eivät halua kertoa omia juttujaan/ei ole tapana kysellä) mutta se ei kerro siitä, mitä ap miehelle merkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa..
Ei välttämättä, jos ei tiedä olevansa sellainen. Ei edes ymmärrä koko asiaa sillon. Eri asia kun on tietoinen tästä.
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Se on vaan sinänsä surullista, että keskivertoa nykynaista ei kiinnosta jakaa elämäänsä keskivertoluilamiehen kanssa, jos tunne-elämä on tolla tasolla kuin kuvailet. Mitä ajattelet naisen saavan siitä muuta kuin pallon jalkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa.
Lähipiiristäni löytyy 2 ADHD-tapausta; ystäväni ja toisen ystävän aviomies. Siinä, missä ystäväni on hyvin empaattinen, herkkä ja rakastava, hän on sosiaalisesti sen verran tumpelo, että haluaa jaaritella omia ongelmiaan toiselle 4h puheluna vaikka joka päivä kysymättä kertaakaan, että mitä toiselle kuuluu. Päässä ei ole tilaa kuin omille asioille. Hän myös elää erakkona, koska ihmisten seura väsyttää liikaa ja hän haluaa keskittyä vain omiin asioihinsa. Jos menen vaikka käymään hänen luonaan, me puhumme ja keskitymme niihin asioihin, mitkä häntä kiinnostavat. Jauhetaan sitten vaikka siitä Netflix-sarjasta, jonka hän bongasi, ja josta minä en tiedä mitään, mutta hän innoissaan luennoi siitä koko viikonlopun kiinnittämättä lainkaan huomiota niihin Netflix-sarjoihin, joista minä pidän ja haluaisin vuoropuhelun välillemme.
Ystäväni aviomies on välillä myös ajattelematon, mutta jos ystäväni (vaimonsa) siitä huomauttaa, hän korjaa heti virheensä. Hän pyytää hyvin avoimesti anteeksi, muuttaa toimintatapojaan ja on avoin vastavuoroiselle kommunikaatiolle. Hän on yhtä tiimiä vaimonsa kanssa. Hänellekin iskee 3h monologijaarittelukausia, mutta hän lopettaa pyynnöstä eikä palaa jaarittelemaan samasta asiasta uudestaan seuraavana päivänä kuten ystäväni.
Jos tahtoa löytyy, keinojakin on.
Pahoittelen ap:ltä, että vedän tässä alkuperäisen aiheen ohi, mutta tämä kommentti alkoi kiinnostamaan. Onko tuo kuvailtu ADHD-ystävän käytös oikeasti tyypillistä aikuisen ADHD:lle? Minulla on samankaltainen kokemus (entisestä) ystävästäni, jonka käytös oli juuri tuollaista. Ihminen oli hyvä ja ennen kaikkea reilu, mutta tuntui siltä, että vaikka piti itseään hyvin sosiaalisena ei ollenkaan osannut tulkita tilanteita. Jossain kohtaa mulla napsahti, että olin satoja-tuhansia tunteja kuunnellut milloin mitäkin hänen juttujaan, mutta kun minulla oli elämässäni tärkeä asia, häntä ei sillä hetkellä kiinnostanut se, että halusin jakaa minulle tärkeän asian hänen kanssaan, vaan hän halusi katsoa suoratoistopalvelusta jotain ohjelmaa. Tiesin ystäväni ADHD:sta mutta olimme usein kaveriporukalla vuosien saatossa miettineet, oliko tuo ADHD ainakin joskus vain tekosyy huonolle ja itsekkäälle (ja itsekeskeiselle) käytökselle. Lisäksi ihmettelin, että jos tuollainen käytös selittyy ADHD:lla, ja ihminen kuitenkin syö siihen lääkkeitä, eivätkö ne lääkkeet auta. Se, että kerroit ystäväsi miehestä, jolla on ADHD mutta joka pyrkii opettelemaan toimimaan oikein ja kantaa vastuun omasta käytöksestään, kuulostaa todella hyvältä - ja kertoo siitä, että diagnoosista huolimatta tai juuri siitä johtuen aikuinen ihminen pystyy ottamaan muutkin huomioon, jos vain niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa..
Ei välttämättä, jos ei tiedä olevansa sellainen. Ei edes ymmärrä koko asiaa sillon. Eri asia kun on tietoinen tästä.
Hmm, riippuu varmasti yksilöstä. Ystäväni tietää olevansa ADHD, samoin ystäväni mies. Heistä toinen on ainoastaan vastavuoroinen ja tsemppaa.
Diagnoosin saaminen helpottaa kyllä henkilöä itseään, yleensä. Muttei aina tietenkään. Pelkästään tieto siitä, että käyttäytyy oudosti (jota on ehkä itsekin jo aiemmin harmitellut ja ihmetellyt) ei riitä, jos asialle ei ole valmis tekemään jotain, oli se sitten lääkitys, terapia, uusien käyttäytymismallien opetteleminen ymv. Sama, jos alkoholisti tietää olevansa alkoholisti diagnoosin kautta, muttei tee asialle mitään - tosin sillä erolla, että ADHD on synnynnäistä, alkoholismiin voi olla vain mahdollisesti synnynnäinen taipumus.
Mitä olen itse keskustellut neuroepätyypillisten kanssa, he tiedostavat olevansa poikkeavia ja usein pyrkivät opettelemaan ulkoa normaaleja tapoja ja käytösmalleja, kuten sen, että on kohteliasta kysyä toisen kuulumisia ja kuunnella niitä kiinnostuneesti, vaikkei kiinnostaisi, ja että parisuhteessa täytyy ottaa kumppani aktiivisesti huomioon, koska ne itselleen turhalta tuntuvat pikkujutut ovat aidosti merkityksellisiä ihmissuhteiden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa.
Lähipiiristäni löytyy 2 ADHD-tapausta; ystäväni ja toisen ystävän aviomies. Siinä, missä ystäväni on hyvin empaattinen, herkkä ja rakastava, hän on sosiaalisesti sen verran tumpelo, että haluaa jaaritella omia ongelmiaan toiselle 4h puheluna vaikka joka päivä kysymättä kertaakaan, että mitä toiselle kuuluu. Päässä ei ole tilaa kuin omille asioille. Hän myös elää erakkona, koska ihmisten seura väsyttää liikaa ja hän haluaa keskittyä vain omiin asioihinsa. Jos menen vaikka käymään hänen luonaan, me puhumme ja keskitymme niihin asioihin, mitkä häntä kiinnostavat. Jauhetaan sitten vaikka siitä Netflix-sarjasta, jonka hän bongasi, ja josta minä en tiedä mitään, mutta hän innoissaan luennoi siitä koko viikonlopun kiinnittämättä lainkaan huomiota niihin Netflix-sarjoihin, joista minä pidän ja haluaisin vuoropuhelun välillemme.
Ystäväni aviomies on välillä myös ajattelematon, mutta jos ystäväni (vaimonsa) siitä huomauttaa, hän korjaa heti virheensä. Hän pyytää hyvin avoimesti anteeksi, muuttaa toimintatapojaan ja on avoin vastavuoroiselle kommunikaatiolle. Hän on yhtä tiimiä vaimonsa kanssa. Hänellekin iskee 3h monologijaarittelukausia, mutta hän lopettaa pyynnöstä eikä palaa jaarittelemaan samasta asiasta uudestaan seuraavana päivänä kuten ystäväni.
Jos tahtoa löytyy, keinojakin on.
Pahoittelen ap:ltä, että vedän tässä alkuperäisen aiheen ohi, mutta tämä kommentti alkoi kiinnostamaan. Onko tuo kuvailtu ADHD-ystävän käytös oikeasti tyypillistä aikuisen ADHD:lle? Minulla on samankaltainen kokemus (entisestä) ystävästäni, jonka käytös oli juuri tuollaista. Ihminen oli hyvä ja ennen kaikkea reilu, mutta tuntui siltä, että vaikka piti itseään hyvin sosiaalisena ei ollenkaan osannut tulkita tilanteita. Jossain kohtaa mulla napsahti, että olin satoja-tuhansia tunteja kuunnellut milloin mitäkin hänen juttujaan, mutta kun minulla oli elämässäni tärkeä asia, häntä ei sillä hetkellä kiinnostanut se, että halusin jakaa minulle tärkeän asian hänen kanssaan, vaan hän halusi katsoa suoratoistopalvelusta jotain ohjelmaa. Tiesin ystäväni ADHD:sta mutta olimme usein kaveriporukalla vuosien saatossa miettineet, oliko tuo ADHD ainakin joskus vain tekosyy huonolle ja itsekkäälle (ja itsekeskeiselle) käytökselle. Lisäksi ihmettelin, että jos tuollainen käytös selittyy ADHD:lla, ja ihminen kuitenkin syö siihen lääkkeitä, eivätkö ne lääkkeet auta. Se, että kerroit ystäväsi miehestä, jolla on ADHD mutta joka pyrkii opettelemaan toimimaan oikein ja kantaa vastuun omasta käytöksestään, kuulostaa todella hyvältä - ja kertoo siitä, että diagnoosista huolimatta tai juuri siitä johtuen aikuinen ihminen pystyy ottamaan muutkin huomioon, jos vain niin haluaa.
Joo, ei tehdä tästä ADHD-ketjua, kun aiheena on välinpitämätön ja henkisesti ja emotionaalisesti poissaoleva mies. Lyhyesti; on tyypillistä. Myös autismille, ikään katsomatta. Ei tietenkään poista huonoja käytöstapoja, voi olla ADHD ja käytöstavaton moukka yhtä aikaa, mutta "itsekeskeisyys" niin, että toisten asiat eivät kiinnosta lainkaan, vaikka olisi empaattinen ja lämmin, on normaalia. Netissä ADHD ja autistiporukat jakavat toisilleen ohjeita, miten käyttäydytään normaalisti, koska heille oma normaali käytös on neurotyypillisestä näkökulmasta epäkohteliasta.
Siis mitä hel.iä? Mies oli hereillä kun ap: n kello soi aamulla. Ja tiesi moneltako juna lähtee? Normaali ihminen ihmettelisi että etkö kohta jo myöhästy, sun pitää herätä. Mies siis vaan ajatteli että no kyllä se sieltä herää. Normaali ihminen katsoisi kelloa ja huomaisi että toinen nukkumassa pommiin..
Mun mielestä tuo miehen käytös on jo loukkaavaa. Ei voi vedota siihen että ap: n oma moka kun ei herännyt. Mies oli kotona ja ap oli kertonut koska hänen tulee herätä ja koska juna lähtee.
Täydellistä välinpitämättömyyttä ja oman navan ympärärillä elämistä. Olisin kyllä loukkaantunut ja ottaisin todellakin kaikki miehen välintäpitämättömät käytökset puheeksi.
Onko mies masentunut??
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
Onpa ääliömäinen kommentti. Tietysti päävastuu oli ap:llä itsellään, mutta jos rakas kumppani huomaa, ettei ap herää, niin jokainen normaali järkevä ihminen herättää hänet silloin itse!
Pro tip naisille:
Jos haluat, että mies tekee jotain, kannattaa kertoa siitä miehelle. Jos kaipaat tukea johonkin asiaa, voit vaikka sanoa, että voitko soittaa minulle huomenna klo x ennen tapahtumaa y, koska minua jännittää. Jos mies ei muista jotain merkkipäivää, voit sanoa, että olisipa mukavaa tehdä jotain yhdessä ensi viikonloppuna, kun on se ja se merkkipäivä tulossa. Kukaan mies ei halua asua arvuuttajan kanssa. Jostain syystä vaatimus miehen ajatuksenlukukyvystä on yhtä järkevä kuin se, että nainen osallistaa miehen jonkin toiminnan kautta, joka on miehelle helppo muistaa ja toteuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Tässäpä se tuli, kanssasisaret! Jos äijä ei ole sun puolella, yhtenä tiiminä, se ei ole rakkauteen perustuva parisuhde eikä teidän äijäänne kiinnosta, et sinä eikä se teidän parisuhde.