Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei koskaan tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten minulla menee
21.07.2022 |
Hesarissa oli juuri juttu kuuntelusta parisuhteessa. Tai siitä, miten vaikeaa se joskus on. Ja että yleensä kumpikaan ei tarkoita pahaa olemalla poisasoleva vaan taustalla on usein suojautumismekanismi, kuten riitojen välttely tai pelko kelpaamattomuudesta.
Minä ja aviomieheni olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olemme asuneet aina välillä erillään, kun olen toisilla paikkakunnilla töissä. Meillä on oikein hyvät välit, keskustelemme ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja hän jakaa auliisti omia asioitaan. Mutta minulla on koko suhteemme ajan ollut olo, että tulen sivuutetuksi ja että hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.
Kaikki tärkeät elämäntapahtumat, kuten inssi, työhaastattelut, matkat, hän ei ikinä kysy minulta miten meni tai jos kerron jotain, hän ei koskaan kysy jatkokysymyksiä. Hän ei myöskään muista asioita, kuten inssiä, jota varten olen valmistautunut useamman viikon ja kertonut minä päivänä se on. Ystäväni taas kyselevät heti perään miten meni ja laittavat tsemppiviestejä jo etukäteen. Samoin työhaastattelua olin jännittänyt ihan hulluna ja lopulta itse kerroin hänelle jälkikäteen, että sain työpaikan. Hän ei muistanut kysyä tai oli ehkä unohtanut koko haastattelun, joka oli minulle tosi tosi iso juttu.
En muista koskaan suutahtaneeni tästä miehelleni - en ole koskaan sanonut tätä hänelle. En usko, että tällaista asiaa voi pakottaa, en voi muuttaa häntä toisenlaiseksi. Olen lähinnä niellyt harmitukseni ja ajatellut, että no ehkä asiani eivät ole kovin kiinnostavia. Tai ehkä emme vain ole oikeat ihmiset toisillemme.
Hän kyllä kertoo aina omista asioistaan minulle ja rehellisyyden nimissä en aina itsekään ole mielentilassa jossa kuuntelen tiiviisti, mutta ainakin yritän aina muistaa kysellä miten toisella menee ja minua ihan aidosti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu.
Kerran olin lähdössä aikaisin aamulla junalla siskontytön lakkiaisiin toiselle puolelle Suomea. Mieheni tiesi, milloin junani lähtisi ja että minun piti herätä aikaisin, että ehtisin. Tämä oli edellisen illan puheenaihe.
Aamulla en herännyt omaan herätyskellooni, en edes varaherätyksiin. Hän kuuli herätyskelloni soivan mutta ei tullut herättämään. Oli kuulemma ajatellut, että kyllä minä sitten nousen. Myöhästyin junasta enkä päässyt lakkiaisiin. Hän vaikutti lähinnä vähän hämmentyneeltä ja yllättyneeltä, miten en ehtinyt.
Totta kai oli oma vikani, olisi pitänyt laittaa äänekkäämpi herätys tai mennä päivää etukäteen. Silti minua loukkasi, ettei hän huomannut.
Lähinnä pohdin tässä, että onko todella niin, että mieheni pelkää olevansa riittämätön tai suojautuu. Kun minusta ihan oikeasti tuntuu vuodesta toiseen siltä, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että ette sovi yhteen ja miestä kiinnostaisi, jos olisitte toisillenne "ne oikeat". Mä tosin veikkaan, että mies ei välttämättä ole kiinnostunut, koska häntä ei ole lapsena opetettu välittämään siitä, miten muilla menee. Tämän on havaintojeni mukaan aika yleistä. Tytöt opetetaan jo pieninä tarkkailemaan muiden tunteita ja reagoimaan mielipahaan, kun taas pojat saavat koheltaa omiaan irrallisina muiden tarpeista ja vähän omista tunteistaankin. En kuitenkaan jäisi odottamaan, kasvaako tämä poika koskaan, vaan etsisin kumppanin, jota kiinnostaa. Tsemppiä, ap! Kun nyt repäiset itsesi irti, löydät vielä hänet, joka välittää juuri sinusta.
Toinen puoli tästä on myös paljastava: en ikinä tunne tarvetta kertoa miehelleni ensimmäisten joukossa, jos minulle tapahtuu jotain hyvää. Koska yleensä minulle jää reaktiosta lannistunut, latistettu olo. Viime aikoina olen alkanut yhä useammin lakata kertomasta hänelle isojakaan asioita.
Oli aivan ihanaa, kun hyvä ystäväni oli aivan onnessaan kun sain työpaikan, laittoi minulle ääniviestin ja aitoa riemua äänessään sanoi "mun tekee mieli hyppiä täällä sun puolesta mä oon niin innoissani, tää on niin sun juttu". Ja se kun KUULIN hänen äänestään sen, että hän ihan oikeasti ajattelee noin. Se tuntui hyvältä. Kaikkien ei tarvitse hyppiä riemusta, mutta aitous, aito välittäminen on tärkeää.
Ap
Ihmiset ja ihmissuhteet on niin erilaisia. Vertailun vuoksi: tuokaan, että aikuisiällä naispuoliset ystävät hihkuvat onnesta ystävänsä ilon vuoksi, ei ole tosiasiassa kovin tavallista. Rohkenen sanoa, että sinulla on käynyt aivan äärimmäinen onni ystäviesi suhteen, tai ainakin tuon yhden ystävän suhteen. Että hän on vilpittömän iloinen puolestasi ja välittää sinusta JA osaa ilmaista tunteensa yksiselitteisesti ja selkeästi, on aivan ihanaa. Mutta se on myös tosi poikkeuksellista. Ymmärrettävästi vertaat nyt miestäsi ja hänen reaktioitaan tuon ystävän reaktioihin, ja varmasti myös miehesi jäyhyys on poikkeuksellista, mutta sitä koitan tässä sanoa, että nuo ovat nyt kaksi aika lailla ääripäätä. Eli miestä ja hänen reaktioitaan ei ehkä kannata verrata tuohon superihanaan ystävään. Parisuhde on myös niin eri asia kuin ystävyyssuhde, ja inhimillisesti ajateltuna on todella hienoa, että sinulla on lähelläsi hyvin monenlaisia ihmisiä. Toivon, että saat miehesi kanssa asian jotenkin järjestymään. Onko se täysin poissuljettua, että kysyt häneltä joskus sopivana hetkenä suoraan, kiinnostatko sinä ja kiinnostavatko sinun asiasi häntä yhtään. Hesarin sun muiden naistenlehtien oppien mukaisesti kannattaa aloittaa keskustelu minä-muotoisesti, eli että sinusta tuntuu, että hän ei ole kiinnostunut, tällöin ei kuulemma tule ihmiselle sellaista oloa, että häntä suoraan syytettäisiin jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on sikoja!
eivät ole! jotkut miehet ovat sikoja mutta on niitä sikoja naisissakin.
ja sian hyväksi on luettava että se on älykäs eläin eikä ansaitse tulla sotketuksi ihmiseläimen sekoiluihin.
Minulla on tuollainen "ystävä". Kerran kokeilin kuinka kauan kestää, että kysyy minulta mitä kuuluu. Viisi vuotta vierähti.
Sitä ei vain kiinnosta, mitä sinulle kuuluu, siinä se. Minullakin oli ennen mies, joka oli kasvanut ainoana lapsena ja oletti, että kaikki elävät hänen elämäänsä ja ainoastaan hänelle tapahtuvat asiat ja hänen tunteensa ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Alussa oli toki kuunteleva, kun oli ihastunut, mutta sitten korvat kasvoivat umpeen. Lakkasin lopulta kertomasta elämäni tärkeitä juttuja ja tavallaan elin niitä asioita sitten muiden läheisten ihmisten kanssa. Eipä tehnyt lopulta enää mieli edes kuunnella kovin tarkkaavaisesti miehen juttuja, kun ei vastavuoroisuutta ollut. Tällä tavoin koko mies liukui elämässäni ulkokehälle.
Tuossa välissä sain jonkin aikaa keskusteluapua ja huomasin, kuinka tärkeää se onkaan, että joku muistaa oikeasti asiani. Pidän huolta nykyisin kaikissa ihmissuhteissa, että tulen nähdyksi ja kuulluksi. Nykyinen kumppaninikin on aivan toisenlainen kuin edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei vain kiinnosta, mitä sinulle kuuluu, siinä se. Minullakin oli ennen mies, joka oli kasvanut ainoana lapsena ja oletti, että kaikki elävät hänen elämäänsä ja ainoastaan hänelle tapahtuvat asiat ja hänen tunteensa ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Alussa oli toki kuunteleva, kun oli ihastunut, mutta sitten korvat kasvoivat umpeen. Lakkasin lopulta kertomasta elämäni tärkeitä juttuja ja tavallaan elin niitä asioita sitten muiden läheisten ihmisten kanssa. Eipä tehnyt lopulta enää mieli edes kuunnella kovin tarkkaavaisesti miehen juttuja, kun ei vastavuoroisuutta ollut. Tällä tavoin koko mies liukui elämässäni ulkokehälle.
Tuossa välissä sain jonkin aikaa keskusteluapua ja huomasin, kuinka tärkeää se onkaan, että joku muistaa oikeasti asiani. Pidän huolta nykyisin kaikissa ihmissuhteissa, että tulen nähdyksi ja kuulluksi. Nykyinen kumppaninikin on aivan toisenlainen kuin edellinen.
Meille on käynyt vaivihkaa näin: huomaan, että mies on elämässäni ulkokehällä, enkä itsekään tukeudu häneen enää entiseen tapaan. Hän on myös kasvanut ainoana lapsena, ja on ylipäätään aina tosi vahvasti "omassa kuplassaan", johon ei mahdu muita. Kompromissien teko on tosi hankalaa ja ylipäätään parisuhteessa olo. Minä en häntä pysty muuttamaan, ehkä jonkun toisen kanssa hän päästää. Tai ehkä hän tarvitsee vierelleen toisen samanlaisen ihmisen - molemmat vain puuhailevat omia juttujaan eivätkä kaipaa syvää yhteyttä.
Kiitos silmiä avaavasta viestistäsi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
Kirjoitin viestissäni, että herätyskelloon herääminen on minun vastuullani. Ei mieheni.
Lähinnä olisi ollut mukavaa perushuomaavaisuutta, että hän olisi tajunnut tulla herättämään minut jossain vaiheessa, kun tiesi milloin juna lähtee sen sijaan, että pari tuntia odottelee ja kuuntelee, kun kelloni soi. Se oli lähinnä esimerkki monista, monista vastaavista esimerkeistä vuosien varrelta - ei mikään yksittäinen pinttynyt pakkomielle "silloin kerran vuosia sitten hän ei tajunnut herättää...!".
Mielestäni tämä on lähinnä jatketta sille, että ei tsemppaa ennen työhaastattelua, ei kysy miten päivä meni, ei kysy oliko reissussa kivaa, ei ikään kuin ole perillä tai huomioi koskaan, vaan on lähinnä omassa kuplassaan.Pahantahtoinen hän ei ole. Luulen, että emme yksinkertaisesti ole oikeat ihmiset toisillemme.
Ap
Sinähän et voi olla satavarma siitäkään, onko hän pahantahtoinen vai ei.
Ulkopuolisesta näyttää siltä, että sinä saat alta riman ja olet tyytynyt siihen. Jotta oma psyykeesi kestäisi, selittelet asioita parhain päin. Vaatii itseltä riittävän vahvaa pohjakuntoa pystyä myöntämään iyselleen se, ettei ole tärkeä eikä erityinen sille ihmiselle, jonka pitäisi olla rakkain ja läheisin.
Muista, sinun arvosi ei ole kiinni siitä näkeekö toinen ihminen sen vai ei. Sinä olet arvokas ja erityinen, vaikka muut kohtelisivat sinua kuin roskaa. Sulla on hyviä ystäviä, pidä niistä kiinni. Ton yhden luuserin voit laittaa kiertoon,kun olet siihen valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika karseata nillitystä. Huh. Pitänee alkaa reagoimaan vielä vähemmän siipan jatkuvaan ja turhaan lässytykseen kaiken maailman turhista asioista. Jospa se sillä lähtis, kun ei jaksa itse tehdä asian eteen mitään. Asunto on kuitenkin mun niin ei siinä kai muuta eroa ole, kuin ihana hiljaisuus ja lisääntynyt kaappitila. Viemäritkin pysynevät avoimina paremmin.
Hyvä, kun aloitit nillityksen. En olisi muuten tajunnut tätä kikkaa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika karseata nillitystä. Huh. Pitänee alkaa reagoimaan vielä vähemmän siipan jatkuvaan ja turhaan lässytykseen kaiken maailman turhista asioista. Jospa se sillä lähtis, kun ei jaksa itse tehdä asian eteen mitään. Asunto on kuitenkin mun niin ei siinä kai muuta eroa ole, kuin ihana hiljaisuus ja lisääntynyt kaappitila. Viemäritkin pysynevät avoimina paremmin.
Hyvä, kun aloitit nillityksen. En olisi muuten tajunnut tätä kikkaa. Kiitos.
Ihan voit sanoa sille jo tänään, että alkaa etsiä uutta kotia itselleen. Tai jos puhuminen vaatii liikaa energiaa, voit näyttää tuon kirjoittamaai viestin. Jos sinä haluat pilata ainutkertaisen elämäsi, kumppanisi välttämättä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei vain kiinnosta, mitä sinulle kuuluu, siinä se. Minullakin oli ennen mies, joka oli kasvanut ainoana lapsena ja oletti, että kaikki elävät hänen elämäänsä ja ainoastaan hänelle tapahtuvat asiat ja hänen tunteensa ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Alussa oli toki kuunteleva, kun oli ihastunut, mutta sitten korvat kasvoivat umpeen. Lakkasin lopulta kertomasta elämäni tärkeitä juttuja ja tavallaan elin niitä asioita sitten muiden läheisten ihmisten kanssa. Eipä tehnyt lopulta enää mieli edes kuunnella kovin tarkkaavaisesti miehen juttuja, kun ei vastavuoroisuutta ollut. Tällä tavoin koko mies liukui elämässäni ulkokehälle.
Tuossa välissä sain jonkin aikaa keskusteluapua ja huomasin, kuinka tärkeää se onkaan, että joku muistaa oikeasti asiani. Pidän huolta nykyisin kaikissa ihmissuhteissa, että tulen nähdyksi ja kuulluksi. Nykyinen kumppaninikin on aivan toisenlainen kuin edellinen.
Meille on käynyt vaivihkaa näin: huomaan, että mies on elämässäni ulkokehällä, enkä itsekään tukeudu häneen enää entiseen tapaan. Hän on myös kasvanut ainoana lapsena, ja on ylipäätään aina tosi vahvasti "omassa kuplassaan", johon ei mahdu muita. Kompromissien teko on tosi hankalaa ja ylipäätään parisuhteessa olo. Minä en häntä pysty muuttamaan, ehkä jonkun toisen kanssa hän päästää. Tai ehkä hän tarvitsee vierelleen toisen samanlaisen ihmisen - molemmat vain puuhailevat omia juttujaan eivätkä kaipaa syvää yhteyttä.
Kiitos silmiä avaavasta viestistäsi!Ap
Olisko mahdollista jopa, että miehesi on autistinen? (Ja jos päädyt tähän tulkintaan, onko sillä väliä ja jos on, niin mihin?) Tarkoitus ei oo nyt usuttaa diagnosoimaan mutta oma kokemus on se, että joku sukulainen arveli isäni olevan autistinen ja se pisti kirjaimellisesti kaiken päässäni uusiksi, moni juttu sai selityksen. Eihän niitä aikoinaan ole diagnosoitu, toisaalta ihmisten on ehkä annettukin olla enemmän "originelleja" aiemmin. Mutta pääsin itse jostain tosi hankalista tunnelukoista irti kun tajusin, ettei se ns. ilkeyttään ole asioita tehnyt tai tekemättä jättänyt. Tietty ihan eri asia ja eri kuvio, mutta kannattaa miettiä tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Ymmärrätkö, että tuo kaikki on ihan omaa sepitettäsi.
Minä ymmärrän sinua ihan hyvin, olen itsekin olllut samassa tilanteessa. Alat kuitenkin lähestyä pistettä, jolloin olet valmis avaamaan silmäsi.
Mää sain neljätoista alapeukkua! :) Tell little lies,,, tell me little lies! ....hyräilee!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmuuden vuoksi: lue ketjut Narsistin keskustelutyyli ja ilmainen nettikirja Why does he do that.
Ja jos sun mies haluaisi käyttäytyä paremmin, hän käyttäytyisi paremmin. Ei ole mitään mystistä väärinkäsitystä tai lapsuustraumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Mitä väliä, kun sua kohtaan on anyways paska?
Ajattelin itse noin nuorena paskapääeksästä. No, vuosikymmenet on osoittaneet, että olen itse tasapainoinen ja hyvinvoiva pitkässä parisuhteessa. Hänellä on ollut avioliittoja ja eroja ja naiset rinnalla muuttuvat depressoituneen näköisiksi.
Mun mielestä on ihan tyypillistä, että miehet eivät tajua kysyä puolison tai ylipäätään kavereiden kuulumisia. Me naiset vaan ajatellaan niin, että meille tulee automaationa se, että kysytään miten kaverilla menee jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa häntä ei vain kiinnosta ja ne herätyksetkin hän kuunteli oikein hyvillä mielin sinua herättämättä koska halusi sinun myöhästyvän. Nämä on paljon todennäköisemmät syyt kuin se että olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka on järjeltään 3 vuotiaan tasolla.
Tuo vaatisi jo aktiivista pahantahtoisuutta, että haluaisi minun myöhästyvän.
Järjen puutteestakaan ei ole kyse. Hän on hyvin älykäs ihminen - hän vain on aina omissa maailmoissaan. Omat jutut tulevat ennen muiden juttuja. Olisi kiinnostavaa tietää, käyttäytyisikö hän eri tavalla ihmisen kanssa, johon hän on tosi rakastunut. Siis meinaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin. En osaa sanoa.
Ap
Niin se vaatisi. Olen ollut naimissa narsistin kanssa ja passiivisin väkivallan muoto on se kun toisesta tehdään näkymätön. Pitkässä juoksussa ihminen alkaa epäillä muistiaan, onko omat tarpeet ylimitoitettuja ja perus inhimillisestä kohtelustakin tulee niin harvinaista että et edes tiedä koskeeko oikeus siihen edes sinua. Hän kohtelee sinua kuin olisit näkymätön, sinun elämäsi hänelle on näkymätön, sinun ilosi, surusi, näkymätön. Tarpeesi, näkymätön. Ihan mielenkiinnosta. Kuinka monta kertaa muistat hänen olleen iloinen kun sinulle on tapahtunut jotain hyvää? Millä tavalla hän ilmaisee, että olet osa hänen elämäänsä, millä tavalla teidän elämänne sulautuu yhteen? Mieti näitä.
Ap:lle vinkiksi, että ei kannata ihan jokaiseen narsismi/autismivinkkiin suhtautua vakavasti. Jengillä on omia kokemuksia jotka on varmaan ihan todellisia heille, mutta jos on tuommoinen ehkä traumatisoinutkin kokemus takana, niin sitten sitä näkee ihan joka paikassa, sielläkin, missä sitä ei ole.
Ollaan oltu 20 vuotta kohta miehen kanssa eikä ole koskaan kysynyt miten minulla menee, miten päivä on mennyt tai mitään muutakaan. On loukkaantunut jollen kysy häneltä joka päivä miten on mennyt. Tosin siihenkin pitää sitten hänen vaan vastata jotakin veemäistä tai yliolkaista takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Pakko naisena myöntää ettei minuakaan kiinnostaisi lähisukulaisen (tai miehen) ihan kaikki kissanristiäiset ja uraputkihommat. Se olisi liian tylsää. Vaikka varmaan tukisi muuten. Matkat kyllä kiinnostaisivat ja saisi haastattelun aikaan.