Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani on tylsää ja päivät on siksi ihan kamalia
20.07.2022 |
Lapsi on neljä. Naapurustossa ei asu muita lapsia ja meidän tuttavapiirissä/sukulaisilla ei myöskään ole muita lapsia. Tai on mutta ne on teinejä kaikki jo. Hoidosta ei ole saanut kavereita. Käydään joka päivä leikkipuistoissa, mutta niissä ei juuri ole muita lapsia tai jos on niin ne vaikuttaa haluavan olla omissa porukoissaan. Yritän usein mennä juttelemaan niille vanhemmille, mutta eivät vaikuta haluavan jutella.
Minä kyllä teen lapsen kanssa paljon asioita. Leikitään, pelataan, piirretään, ulkoillaan jne kaikkea joka päivä. Mutta välillä joudun hetken tekemään omia asioitani, ja tällöin lapsi joko kiipeilee seinille tylsyydestä tai pahoittaa mielensä kun en voi joka sekunti olla hänen kanssa.
Joten: mitä kivaa teidän lapset tykkää tehdä yksin? Olisi hyvä, että löytäisimme lapselle jotain kivaa tekemistä siksi aikaa kun vaikka 10 min ajan meikkaan tai vastaavaa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olet kasvattanut rasittavan karan, olen samanlaisen täti. Lapsi janoaa jatkuvaa huomiota ja leikittäjää. Ei voi hetkeäkään antaa aikuisten jutella vaan pölöttää päälle ja pyytää koko ajan leikkimään. Ei osaa leikkiä ollenkaan yksin. On ainoa lapsi ja lellitty ihan pilalle. Liian myöhään ovat vanhemmat heränneet opettamaan lapselle yksin leikkimistä ja sitä että aikuisille pitää välillä antaa rauha keskustella. Esim jos ollaan kahvipöydässä ja kahvit kupissa, niin lapsi tulee uudestaan ja uudestaan pyytämään leikkeihin. Ei ole opetettu, että jos on ruokailu tai kahviaika, niin ei silloin kaikki pyöri lapsen navan ympärillä. Mulla on itselläkin lapsia ja en voi mitenkään ymmärtää että lapsen annetaan määrätä, mitä aikuiset tekee tai tulee kauhea itku ja känkkäränkkä. Voi xeesus. Lapsesi on siinä iässä ettei mene rikki, jos tuotetta, että äiti tekee nyt omia hommiaan, leiki legoilla. Jos tulee narinaa niin anna narista.
Jos toteat, piti kirjoittaa, ei tuotetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia asioita? 🤣 Omat asiasi on nyt myös lapsen asioita. Otat sen lapsen mukaan niihin sinun omiin asoihin.
Höpsis. Tietenkin äidillä on myös omia asioita. Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että äiti ei saisi enää edes meikata ilman että lapsi meikkaa siinä mukana.
Minusta sen ei pitäisi olla liian raskas ponnistus tehdä asioita sen lapsen kanssa ja ottaa se oma aika sitten kun isä tulee töistä. Sen ajan pärjää jopa ilman meikkiä.🤣
Pärjää kai ilman meikkiä mutta ei siinä mitään pahaa ole jos haluaa vähän meikata. Ei lapsen kanssa tarvitse ihan joka sekunti olla.
Valitettavasti kaikille ei ole suotu lasta joka ei tarvitse joka sekuntti.
Kehitykseltään normaali perusterve lapsi ei tarvitse joka sekunti vanhemman viihdystä. Aloituksesta ei ainakaan ilmene että olisi kyseessä kehityshäiriö tms..
Itsenäistä leikkiä pitää pohjustaa, rakennatte aluksi yhdessä legoilla vaikkapa talon, sitten sanot lapselle että hän saa tehdä koirankopin sillä aikaa kun sinä keität kahvia. Sitten ihastuneet kehut kun lapsi on tehnyt itse niin upean jutun. Sitten tarvitaankin se koira ja sinä voit sillä aikaa ripustaa pyykit. Ja kun tulette ulkoilemasta niin äiti tarvitsee hiukan lepoa mutta lapsen ei ole pakko levätä vaan hän saa leikkiä hienolla legotalollaan. Hän voi myös yllätykseksi äidille/isälle/kummille/mummille piirtää jotain itsekseen.
Toimiiko tällaiset ollenkaan?
Jos lapsi on vain tylsistynyt niin antaa olla. Ei sille mitään voi että välillä on tylsää. Itse ehdotan aina että jos on tylsää niin oman huoneen siivous tai muu kotityö. Nopeasti on tylsyydet kadonneet.
Neljävuotias ei ole vielä kovin iso, eli se itsenäinen leikki voisi kerrallaan kestää esimerkiksi 10 - 15 minuuttia, jonka jälkeen pienellä ylläpidolla (kehut, lisäideat, hetken leikkiminen mukana) voisi tulla toinen mokoma lisää.
Vierailija kirjoitti:
Olet kasvattanut rasittavan karan, olen samanlaisen täti. Lapsi janoaa jatkuvaa huomiota ja leikittäjää. Ei voi hetkeäkään antaa aikuisten jutella vaan pölöttää päälle ja pyytää koko ajan leikkimään. Ei osaa leikkiä ollenkaan yksin. On ainoa lapsi ja lellitty ihan pilalle. Liian myöhään ovat vanhemmat heränneet opettamaan lapselle yksin leikkimistä ja sitä että aikuisille pitää välillä antaa rauha keskustella. Esim jos ollaan kahvipöydässä ja kahvit kupissa, niin lapsi tulee uudestaan ja uudestaan pyytämään leikkeihin. Ei ole opetettu, että jos on ruokailu tai kahviaika, niin ei silloin kaikki pyöri lapsen navan ympärillä. Mulla on itselläkin lapsia ja en voi mitenkään ymmärtää että lapsen annetaan määrätä, mitä aikuiset tekee tai tulee kauhea itku ja känkkäränkkä. Voi xeesus. Lapsesi on siinä iässä ettei mene rikki, jos tuotetta, että äiti tekee nyt omia hommiaan, leiki legoilla. Jos tulee narinaa niin anna narista.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta aloittajan tenavasta. Jokin on mennyt kasvatuksessa pieleen pahasti, jos lapsi on noin huomionhakuinen kitisijä niin kuin aloittajalla.
Omasta lapsuudesta on aikaa, mutta 4-vuotiaana osallistuin jo taloustöihin eli tiskasin astioita käsin, kuivasin astioita astiapyyhkeeseen, imuroin, vaihdoin lakanat, pyyhin pölyt ja kun äiti oli teettänyt minulla kaikki taloustyöt sain omaa aikaa eli virkkasin, neuloin ja tein kanavatöitä. Lapsuus oli joskus ihan erilainen kuin nyt. Joskus sain palan paperi sanomalehden reunasta ja piirelin siihen. Jos menin hakemaan huomiota aikuiselta, minut laitettiin töihin. Äiti yleensä vain puhui puhelimessa kavereilleen, meikkasi tai vain makasi sängyssä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsenäistä leikkiä pitää pohjustaa, rakennatte aluksi yhdessä legoilla vaikkapa talon, sitten sanot lapselle että hän saa tehdä koirankopin sillä aikaa kun sinä keität kahvia. Sitten ihastuneet kehut kun lapsi on tehnyt itse niin upean jutun. Sitten tarvitaankin se koira ja sinä voit sillä aikaa ripustaa pyykit. Ja kun tulette ulkoilemasta niin äiti tarvitsee hiukan lepoa mutta lapsen ei ole pakko levätä vaan hän saa leikkiä hienolla legotalollaan. Hän voi myös yllätykseksi äidille/isälle/kummille/mummille piirtää jotain itsekseen.
Toimiiko tällaiset ollenkaan?
Jos lapsi on vain tylsistynyt niin antaa olla. Ei sille mitään voi että välillä on tylsää. Itse ehdotan aina että jos on tylsää niin oman huoneen siivous tai muu kotityö. Nopeasti on tylsyydet kadonneet.
Neljävuotias ei ole vielä kovin iso, eli se itsenäinen leikki voisi kerrallaan kestää esimerkiksi 10 - 15 minuuttia, jonka jälkeen pienellä ylläpidolla (kehut, lisäideat, hetken leikkiminen mukana) voisi tulla toinen mokoma lisää.
Voi apua, jos koko päivä on tuollaista aamusta iltaan, että kuusikin kertaa tunnissa pitäisi olla lasta kehumassa, ideoimassa leikkiä, leikkimässä mukana jne. Kuka oikeasti jaksaa tuollaista?
Jaa-ha taas niin tätä. Jos ei pentu osaa hetkeäkään olla itsekseen, niin pitäisikö sinun katsoa peiliin. Komennat sen olemaan hetken omissa oloissaan, voi pyhä yksinkertaisuus tätä avuttomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on tylsää, niin sano hänelle, että hän voi imuroida lattiat. Kummasti ei haluakaan tehdä sitä, ja löytää mieluisampaa tekemistä.
Olet kasvattanut rasittavan karan, olen samanlaisen täti. Lapsi janoaa jatkuvaa huomiota ja leikittäjää. Ei voi hetkeäkään antaa aikuisten jutella vaan pölöttää päälle ja pyytää koko ajan leikkimään. Ei osaa leikkiä ollenkaan yksin. On ainoa lapsi ja lellitty ihan pilalle. Liian myöhään ovat vanhemmat heränneet opettamaan lapselle yksin leikkimistä ja sitä että aikuisille pitää välillä antaa rauha keskustella. Esim jos ollaan kahvipöydässä ja kahvit kupissa, niin lapsi tulee uudestaan ja uudestaan pyytämään leikkeihin. Ei ole opetettu, että jos on ruokailu tai kahviaika, niin ei silloin kaikki pyöri lapsen navan ympärillä. Mulla on itselläkin lapsia ja en voi mitenkään ymmärtää että lapsen annetaan määrätä, mitä aikuiset tekee tai tulee kauhea itku ja känkkäränkkä. Voi xeesus. Lapsesi on siinä iässä ettei mene rikki, jos tuotetta, että äiti tekee nyt omia hommiaan, leiki legoilla. Jos tulee narinaa niin anna narista.