Voiko vieraita naisia noin vaan kadulla yms. pyytää treffeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Eli oot pilannu ittes kaikenmaailman sarjadeittailuilla.

Ei ole mikään paras tapa. Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani mutta moni täällä on tuonut samoja asioita esille.

Nainen saattaa olla varattu tai ei ole muusta syystä kiinnostunut ihan lähtökohtaisestikaan. Kadulla harvoin ollaan myöskään viettämässä aikaa ja jos on esimerkiksi hammaslääkäriaika kymmenen minuutin päästä ja ajatukset jossain juurihoidossa, ei siinä lähdetä kahville.

Tuntemattoman kysyminen mihinkään täysin puskista, pyytämättä ja yllättäen, ei voi perustua muuhun kuin ulkonäköön ja itseäni ei ainakaan kiinnostaisi näin ulkonäköön perustuva viritelmä. Oma puolisoni löytyi yhteisen ystävän kautta, tunsimme siis toisemme kohtalaisesti jo ennen treffejä pidemmältä ajalta vaikka mukana olikin hiukan "rakkautta ensisilmäyksellä".

Monella myös on jo ihan turvallisuuden vuoksikin torjuva suhtautuminen sillä siinä voi huonolla tuurilla saada riesakseen stalkkerin tai pahempaa. Ei, en veisi ketään baaristakaan kotiin, kuten täällä joku jankkaa; eri naisilla on erilaisia toimintatapoja, he kun ovat eri yksilöitä. Se, että joku mies harrastaa vaikka laskuvarjohyppyä ei tarkoita, että kaikki miehet harrastavat laskuvarjohyppyä tai edes haluaisivat niin tehdä. Ihan sama pätee naisten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään paras tapa. Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani mutta moni täällä on tuonut samoja asioita esille.

Nainen saattaa olla varattu tai ei ole muusta syystä kiinnostunut ihan lähtökohtaisestikaan. Kadulla harvoin ollaan myöskään viettämässä aikaa ja jos on esimerkiksi hammaslääkäriaika kymmenen minuutin päästä ja ajatukset jossain juurihoidossa, ei siinä lähdetä kahville.

Tuntemattoman kysyminen mihinkään täysin puskista, pyytämättä ja yllättäen, ei voi perustua muuhun kuin ulkonäköön ja itseäni ei ainakaan kiinnostaisi näin ulkonäköön perustuva viritelmä. Oma puolisoni löytyi yhteisen ystävän kautta, tunsimme siis toisemme kohtalaisesti jo ennen treffejä pidemmältä ajalta vaikka mukana olikin hiukan "rakkautta ensisilmäyksellä".

Monella myös on jo ihan turvallisuuden vuoksikin torjuva suhtautuminen sillä siinä voi huonolla tuurilla saada riesakseen stalkkerin tai pahempaa. Ei, en veisi ketään baaristakaan kotiin, kuten täällä joku jankkaa; eri naisilla on erilaisia toimintatapoja, he kun ovat eri yksilöitä. Se, että joku mies harrastaa vaikka laskuvarjohyppyä ei tarkoita, että kaikki miehet harrastavat laskuvarjohyppyä tai edes haluaisivat niin tehdä. Ihan sama pätee naisten kohdalla.

No älä sit puhu yleisellä tasolla vaan ihan omana mielipiteenäs.

Vierailija kirjoitti:

m34 kirjoitti:

Voi. En ole ite pyytänyt tai mennyt. Itteä on pyydetty kotiin tai kahville ku oon ensin kysyn saako koiraa silittää ja sit jutellu eläimistä. Ei edes ole tarkotus tai ajatuksena tollanen mut tykkään eläimistä ylipäätänsä. Siinä sulle myös vinkki miten lähestyä ulkona naisia tai miehiä en kato sukupuolta jos on kivan näkönen koira tai kissa mukana.

"Voiko koiraa silittää" Ihan kuin joku taapero. Jos sut on tämän jälkeen pyydetty kahville niin varmaan siksi että on haluttu tarkistaa, onko sulla kaikki ok tai oletko kenties jostain laitoksesta hukassa.

Öö, vastauksesi taisi olla Provo mutta silti tartun siihen.

Aina, aina pitää pyytää lupa jos aikoo silittää toisen koiraa. Meidän koira ainakin pelkää lapsia ja voi pelätessään näykätä tai puraista lasta jos lapsi tulee vauhdilla ja yllättäen "silittämään".

Aina pitää kysyä lupa saako morjestaa koiraa, oli itsellä koira tai ei (käsittämättömän moni tulee heti koiran iholle ja ovat ihmeissään jos koira ärähtää). Samoin yllättävän moni pyöräilee, juoksee tai kävelee melkein koiran päältä tai ihan vierestä eikä väistä yhtään... Kannattaisi ehkä huomioida, että koira voi liikkua kuin lapsi, eli sännätä yhtäkkiä äkkiarvaamatta kävelytien puolelta toiselle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään paras tapa. Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani mutta moni täällä on tuonut samoja asioita esille.

Nainen saattaa olla varattu tai ei ole muusta syystä kiinnostunut ihan lähtökohtaisestikaan. Kadulla harvoin ollaan myöskään viettämässä aikaa ja jos on esimerkiksi hammaslääkäriaika kymmenen minuutin päästä ja ajatukset jossain juurihoidossa, ei siinä lähdetä kahville.

Tuntemattoman kysyminen mihinkään täysin puskista, pyytämättä ja yllättäen, ei voi perustua muuhun kuin ulkonäköön ja itseäni ei ainakaan kiinnostaisi näin ulkonäköön perustuva viritelmä. Oma puolisoni löytyi yhteisen ystävän kautta, tunsimme siis toisemme kohtalaisesti jo ennen treffejä pidemmältä ajalta vaikka mukana olikin hiukan "rakkautta ensisilmäyksellä".

Monella myös on jo ihan turvallisuuden vuoksikin torjuva suhtautuminen sillä siinä voi huonolla tuurilla saada riesakseen stalkkerin tai pahempaa. Ei, en veisi ketään baaristakaan kotiin, kuten täällä joku jankkaa; eri naisilla on erilaisia toimintatapoja, he kun ovat eri yksilöitä. Se, että joku mies harrastaa vaikka laskuvarjohyppyä ei tarkoita, että kaikki miehet harrastavat laskuvarjohyppyä tai edes haluaisivat niin tehdä. Ihan sama pätee naisten kohdalla.

No älä sit puhu yleisellä tasolla vaan ihan omana mielipiteenäs.

Niinhän juuri tein. Jopa ilmoitin tämän ensimmäisessä kappaleessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m34 kirjoitti:

Voi. En ole ite pyytänyt tai mennyt. Itteä on pyydetty kotiin tai kahville ku oon ensin kysyn saako koiraa silittää ja sit jutellu eläimistä. Ei edes ole tarkotus tai ajatuksena tollanen mut tykkään eläimistä ylipäätänsä. Siinä sulle myös vinkki miten lähestyä ulkona naisia tai miehiä en kato sukupuolta jos on kivan näkönen koira tai kissa mukana.

"Voiko koiraa silittää" Ihan kuin joku taapero. Jos sut on tämän jälkeen pyydetty kahville niin varmaan siksi että on haluttu tarkistaa, onko sulla kaikki ok tai oletko kenties jostain laitoksesta hukassa.

Öö, vastauksesi taisi olla Provo mutta silti tartun siihen.

Aina, aina pitää pyytää lupa jos aikoo silittää toisen koiraa. Meidän koira ainakin pelkää lapsia ja voi pelätessään näykätä tai puraista lasta jos lapsi tulee vauhdilla ja yllättäen "silittämään".

Aina pitää kysyä lupa saako morjestaa koiraa, oli itsellä koira tai ei (käsittämättömän moni tulee heti koiran iholle ja ovat ihmeissään jos koira ärähtää). Samoin yllättävän moni pyöräilee, juoksee tai kävelee melkein koiran päältä tai ihan vierestä eikä väistä yhtään... Kannattaisi ehkä huomioida, että koira voi liikkua kuin lapsi, eli sännätä yhtäkkiä äkkiarvaamatta kävelytien puolelta toiselle..

Kannattas ehkä pitää sitä koiraa hihnassa ettei se pääse säntäilemään miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Eli oot pilannu ittes kaikenmaailman sarjadeittailuilla.

Niin, haluaisin sitoutuneen parisuhteen ja perheen, mutta en ole löytänyt siihen halukasta miestä, monenlaisia muita miehiä kyllä. Etsin kunnes löydän. En ole pilannut erityisesti itseäni. Olen vain sata kertaa entistä varovaisempi ennen kuin luotan kehenkään. Se lienee ihan fiksua? 

Ei voi, miesten tulee jättää lähestyminen naisille.

Tai vielä parempaa, naisen vanhemmat voivat jutella miehen vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Eli oot pilannu ittes kaikenmaailman sarjadeittailuilla.

Niin, haluaisin sitoutuneen parisuhteen ja perheen, mutta en ole löytänyt siihen halukasta miestä, monenlaisia muita miehiä kyllä. Etsin kunnes löydän. En ole pilannut erityisesti itseäni. Olen vain sata kertaa entistä varovaisempi ennen kuin luotan kehenkään. Se lienee ihan fiksua? 

Nii oot pariutunu vaa jonku tinderin kautta ni sit et halua pariutua mitään muutakaan kautta ku tinderistä on huonot kokemukset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Kuka ylipäänsä tunkee itestään nettiin niin paljon tietoa että se on helposti googlella löydettävissä. Oon joskus googletellut joitain tuttujen nimiä aikani kuluks eikä niistä melkein kenestäkään löydä juuri mitään tietoa. Ehkä sitten olen tutustunut keskivertoa fiksumpiin ihmisiin elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään naista, joka olisi lähtenyt jonkun tuntemattoman, kadulla tavatun miehen kanssa treffeille. Enkä tunne yhtään, joka tuollaisesta treffipyynnöstä ilahtuisi.

Katsele vähemmän pokauskouluttajien videoita. Ne ovat ihan sontaa ja naiset ovat maksettuja näyttelijöitä tai prostituoituja niissä videoissa.

Sen sijaan lähes kaikilla naisilla on kokemusta siitä, kun kännissä lähdetään tuntemattoman miehen mukaan baarista kotiin. En näe hirveän suurta logiikkaa tässä turvallisuuden kannalta... Varmasti selvinpäin kadulla lähestyvä mies, joka pyytää treffeille kahvilaan, on parempi vaihtoehto.

En ymmärrä logiikkaasi. Jos tapaan (kuten aikoinani monta kertaa tapasin) baarissa kiinnostavan miehen, jonka kanssa haluan seksiä, niin miten minulle on parempi jättää lähtemättä hänen kanssaan ja jäädä odottamaan, että mahdollisesti joskus minua lähestyy kadulla selvinpäin mies, joka pyytää treffeille kahvilaan?

Ei hyvänen aika. Olen eri vastaaja, mutta ihan oikeasti nyt. Kummassa on isompi mahdollisuus tulla vaikka raiskatuksi? Keskellä kirkasta päivää kahvilassa, jossa on lukuisia silminnäkijöitä vai yksityisasunnossa aamuyöstä kahdestaan miehen kanssa?

Mistä tuo raiskauksen pelko tuli? Kyse on siitä, kiinnostaako lähteä treffeille ventovieraan miehen kanssa. Jos hän kysyisi edes vain kahville, niin sekin olisi jo pienempi kynnys kuin lähteä treffeille. Mutta mikä on todennäköisyys, että kysyjällä olisi niin valloittava persoonallisuus, että mielenkiinto heräisi siinä silmänräpäyksessä?

Sen baarimiehen kanssa kemiat ovat jo kohdanneet; on juteltu, flirttailtu, vähän koskettukin jo. Molemmat tietävät, että toinen on kiinnostunut.

Tuossa edellä puhuttiin nimenomaan turvallisuudesta.

Mutta siis ihan muutenkin, jos tapaat baarissa ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut siihen baari-illan aikana, niin eroaako se jotenkin radikaalisti siitä, että tapaat kaupungilla ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut häneen siinä kahvikupposen äärellä? Mikä siinä on erona?

Onko olennainen ero se, että baarissa alkoholi avittaa tutustumista? Että se jotenkin epäilyttää ja  pelottaa, että ihan selvin päin pitäisi tutustua uuteen ihmiseen? Vai mikä?

Se ero on siinä, että minä tutustun siihen baarimieheen siellä baarissa, jossa valmiiksi olen. Ihan yhtä lailla voisin tutustua siihen kahvimieheen, jos olisin jo kahvilla ja esimerkiksi istuisimme vierekkäisissä pöydissä ja meillä alkaisi juttu jostakin.

Se on aivan eri asia kuin lähteä jonkun kanssa kahville. Saati, jos hän pyytää treffeille. Kun olen valmiiksi kahvilassa (tai baarissa), voin sanoa ihan koska tahansa, että kiitos seurasta, ja lähteä pois/siirtyä toiseen paikkaan/jonkun muun seuraan. Jos olen lähtenyt jonkun kanssa kahville, minun odotetaan seurustelevan hänen kanssaan sen kahvikupillisen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Eli oot pilannu ittes kaikenmaailman sarjadeittailuilla.

Niin, haluaisin sitoutuneen parisuhteen ja perheen, mutta en ole löytänyt siihen halukasta miestä, monenlaisia muita miehiä kyllä. Etsin kunnes löydän. En ole pilannut erityisesti itseäni. Olen vain sata kertaa entistä varovaisempi ennen kuin luotan kehenkään. Se lienee ihan fiksua? 

Nii oot pariutunu vaa jonku tinderin kautta ni sit et halua pariutua mitään muutakaan kautta ku tinderistä on huonot kokemukset? 

Ja missäköhän näin sanoin? En maininnut tinderistä sanallakaan. En ole ollut tiderissä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Kuka ylipäänsä tunkee itestään nettiin niin paljon tietoa että se on helposti googlella löydettävissä. Oon joskus googletellut joitain tuttujen nimiä aikani kuluks eikä niistä melkein kenestäkään löydä juuri mitään tietoa. Ehkä sitten olen tutustunut keskivertoa fiksumpiin ihmisiin elämäni aikana.

Monesti facebookissa ihmisillä on parisuhdestatus tai kuvia puolisoista ja lapsista. Nämä minä ainakin tsekkaan mahdollisuuksien mukaan ennen kuin lähden kenenkään kanssa treffeille. Mies saattaa joskus unohtaa mainita olevansa parisuhteessa. Ja jopa lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Ennen pariutuminen ei ollut sellaista peliä kuin se tuntuu nykään olevan. En minäkään ennen epäillyt ketään, mutta koksmeusten opettamana epäilen nykyään ihan kaikkia. Minua ei vedätä enää yksikään mies. 

Eli oot pilannu ittes kaikenmaailman sarjadeittailuilla.

Niin, haluaisin sitoutuneen parisuhteen ja perheen, mutta en ole löytänyt siihen halukasta miestä, monenlaisia muita miehiä kyllä. Etsin kunnes löydän. En ole pilannut erityisesti itseäni. Olen vain sata kertaa entistä varovaisempi ennen kuin luotan kehenkään. Se lienee ihan fiksua? 

Nii oot pariutunu vaa jonku tinderin kautta ni sit et halua pariutua mitään muutakaan kautta ku tinderistä on huonot kokemukset? 

Ja missäköhän näin sanoin? En maininnut tinderistä sanallakaan. En ole ollut tiderissä ikinä. 

Se nyt tulee varmaan monelle mieleen ekana sarjadeittailusta. Mutta voithan toki täsmentää jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska en ole missään "deittimarkkinoilla" vaikka kävelen normaalisti ulkona. Deittimarkkinat on ihan eri paikoissa ja niissä ne lähestymiset pitää tapahtua, esim, tinder, baarit(?) jne. 

No, minäpä en ole koskaan ollut tinderissä enkä myöskään käy baareissa. Multa sais tulla kysymään kadullaki :) N29

Kysyn tässä. Lähdetkö treffeille? T.M47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Kuka ylipäänsä tunkee itestään nettiin niin paljon tietoa että se on helposti googlella löydettävissä. Oon joskus googletellut joitain tuttujen nimiä aikani kuluks eikä niistä melkein kenestäkään löydä juuri mitään tietoa. Ehkä sitten olen tutustunut keskivertoa fiksumpiin ihmisiin elämäni aikana.

Monesti facebookissa ihmisillä on parisuhdestatus tai kuvia puolisoista ja lapsista. Nämä minä ainakin tsekkaan mahdollisuuksien mukaan ennen kuin lähden kenenkään kanssa treffeille. Mies saattaa joskus unohtaa mainita olevansa parisuhteessa. Ja jopa lapset.

Kuka pitää facebookkiansa julkisena. Eihän kukaan edes käytä facebookkia tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet ilmeisesti kuvittelevat että voi! Joku kulttuurin rikastaja oli pyytänyt 14v tyttöäni kahville. Siis aikuinen mies! Eikö aikuinen mies muka näe, että kyseessä on alaikäinen, nuori tyttö, vai mikä tällaisen lähestymisen tarkoitus on. Tai tiedän kyllä, tää maailma on mennyt aivan p**kaksi ettei teinitytötkään saa olla enää rauhassa. Ja kysyjälle, ei ole Ok, pyytää jotain random-kadullakulkevaa naista treffeille. Tuo on varmaan jostain amerikkalaisista elokuvista kopioitu ajattelutapa, jossa naisia muka tavataan kahvilan jonossa, ruokakaupassa, kadulla. Miksi luulet että ketä tahansa naispuolista kiinnostaisi sinun seurasi. Tai niinkuin kaikki kadulla kulkevat naiset olisivat jotenkin vapaata riistaa.

Nuo nyt on eri asia turhaa sinä niistä täällä kiukuttelet ei ne tätä palstaa käytä.