Mies kiihottuu bodarinaisista - FETISSI?

Tämä on mielenkiintoinen ketju ja aivan ihania vastauksia on aloittaja saanut (joskin osa ilkeääkin, kuten aina).

Minulla itselläni on aloittajan kanssa paljon samaistumispintaa koko tuohon aiheeseen, syömishäiriötausta ja huono itsetunto ja sitten ajatukseni pyörivät paljon nyt siinä, minkälaisia seksuaalisia ihanteita miehelläni on, ja miten en koskaan niihin yllä. Meillä ei mitään noin spesiaaleja mieltymyksiä ole paljastunut, mutta kuitenkin jotain, mistä olen pahoittanut mieleni.

Kun asiaa pohtii näin ulkoapäin, se tuntuu melko mitättömältä asialta, onhan täysin mahdollista ja luultavaa, että tuollaiset erikoiset viehtymykset ei mitenkään sulje pois sitä, että seksi toisen kanssa on hyvää ja toinen koetaan viehättävänä ja haluttavana.

Kaikilla meillä eriasteisia viehtymyksiä ja monelta osin ne asiat eivät ole omassa kumppanissa millään tavoin oleellisia loppupeleissä, tai edes toivottavia.

Mutta ymmärrän täysin aloittaja tuskasi ja on eheyttävää seurata tätä keskustelua.

Voimia sinulle ja muista, että kun aikasi sulattelet asiaa, tunnekuohu menee varmasti ohi ja asiat saavat taas oikeat mittasuhteet.

Kyllä, ihania vastauksia. Kiitos kaikille uusista näkökulmista <3 On jo auttanut paljon sulattelussa!!

#23:lle paljon tsemppiä. Tällä taustalla asiat kokee vähän monimutkaisemmin kuin sellainen, joka ei ole mentaalisesti niin pohjalla käynyt. Tietynlainen perfektionismi häärii mielen sopukoissa ja tekee kaikesta aina vaikeaa/raskasta!

Hyvin vaikea olisi olla suhteessa, jossa ei itse edusta toisen visuaalisia mieltymyksiä ja yhtäältä kokisin itse jääväni jostain hyvin olennaisesta paitsi, jos kumppanini olisi kaukana omien preferenssieni ulkopuolella.

Avoin suhde ei itseäni ratkaisuna miellyttäisi, vaan etsisin omasta fyysisestä preesensistäni viehättyvän/omia mieltymyksiäni paremmin mukailevan kumppanin.

Toivottavasti pääsette molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, mitään varsinaisia neuvoja ei ole antaa.

Tähän asti olet kertonut pitkälti omia ajatuksiasi siitä mitä nämä fetissit merkitsevät miehellesi eikä niinkään miehesi ajatuksia, eikö totta? Mitä miehesi tästä fetissistä itse sanoo? Mitä sinä ja teidän elämänne hänelle merkitsee jne.? Rakastatko sinä miestäsi edelleen? Entä hän sinua?

Mitä tulee kontaktiin pyrkimiseen, niin mielestäni sen voi nähdä suhteen rajojen rikkomisena. Pyrkimys lähestyä vastakkaista sukupuolta seksuaalisin aikein, flirttailu ja kehuskelu on usemmiten pettämisen valmistelua ja sinun pitäisi nyt miettiä miten suhtaudut siihen? Oletteko sopineet, että näin voi suhteessanne toimia (lähestyä seksuaalisessa mielessä muitakin) vai onko teillä asiasta eri käsitys?

Tässä on valtavan suuria asioita kyseessä, mutta tällä hetkellä ollessasi shokissa näet vain sen pienen asian, ettet kelpaisi miehellesi etkä ole riittävä. Siitä ehkä ei lainkaan ole miehesi näkökulmasta kyse, vaan hän on jäänyt koukkuun tuollaisen toimintaan ja tehnyt suuren vahingon suhteellenne, mikäli hän haluaa suhdetta jatkaa. 

MInusta tärkein kysymys on se, kelpaako miehesi enää sinulle, koska hän on paljastunut toisenlaiseksi kuin ajattelit. Hyväksytkö nämä teot ja tämän fetissipuolen lainkaan, rakastatko häntä enää? Luottamus, kunnioitus ja rehellisyys ovat parisuhteen ytimessä, ilman niitä ei oikeastaan ole paljon jäljellä. 

Kuten edellä ehdotin, kannattaa todellakin ottaa ammattitaitoinen terapeutti näitä asioita käsittelemään, sillä kyse on myös lasten tulevaisuudesta. Olet hoikka ja varmasti erittäin viehättävä nainen, eikä sinulla ole mitään järkeä miettiä itsesi muuttamista, vaan ala tiukasti rakentamaan omannäköistäsi elämää ja tulevaisuutta, missä juuri sinunkaltaisesi nainen viehättää kumppaniasi. Mielestäni on aivan oikeutettua tuntea itsesi petetyksi jo alun perin, koska miehesi ei ole omista ulkonäkömieltymyksistään ollut aivan rehellinen. 

Olet paljon vanhempi ja fiksumpi kuin nuorena, kun kärsit anoreksiasta. Olet äiti, viisas nainen, et sinä enää putoa mihinkään nuoruusiän kelpaamattomuusleikkeihin, kun et anna sen tapahtua. Arvosta itseäsi, pidä puolesi ja mieti mitä sinä itse haluat. Älä mieti miestä, vaan lapsia. Miehelläsi on iso työ vakuuttaa sinut, että suhdetta edes kannattaa jatkaa. Vai onko parasta erota.

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.

Tuollainen toiminta on yksi seksiriippuvuuden muoto. Ap:nkin tapauksessa voi ikävä kyllä olla myös sellaisesta kyse, jolloin olet saanut selville vasta jäävuoren huipun. 

Jos mies ei osoita katumusta, ei halua terapiaa eikä ymmärrä aiheuttamaansa vahinkoa, niin katson, että hyvin vaikea on nähdä suhteessa terveen ja tasapainoisen parisuhteen ja perhe-elämän jatkoa siinä tapauksessa. 

Onko saitille tullut joku sisällönkirjoittaja, joka vielä keskustelee itsensä kanssa. Eihän tuota soopaa lue pirukaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko saitille tullut joku sisällönkirjoittaja, joka vielä keskustelee itsensä kanssa. Eihän tuota soopaa lue pirukaan.

Ei, vaan joku joka haluaa ymmärtää ja auttaa toisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.

Haluaisin kommentoida tuota lihavoitua osiota erotettuna pakkomielteisestä käyttäytymisestä. Vaan ihan "vain" fetissinä".

Eikö ole ihan tervettä ja tavallista että jokaisella on parisuhteessaankin kaikenlaista omaa ja yksityistä, ja että aina ihan kaikki toiveet ja halut ei mene yksiin? Tarvitseeko sitä sinänsä nähdä vihollisena, vaikka kyse onkin seksuaalisista asioista? Jos niitä toteuttaa itsekseen. Mietin vaan että miten se eroaa vaikkapa ihan tavallisesta masturboinnista ja fantasioinnista jota haluaa tehdä yksikseen ilman kumppaniaan. Jokaisella lienee oikeus siihen ja eikö fetissistään nauttiminen kuulu samaan nippuun? Ymmärtääkseni ap:n mies ei kuitenkaan varsinaisesti hänen nähtensä asialla retostele ja hänen silmilleen sitä hiero, vaan ap tietää näistä koska itse otti selvää. Ymmärrän ap:n tunteita ja että hän tuntee olonsa ahdistuneeksi, mutta toivoisin että myös ap:n miehen oikeudet yksityisiin fantasioihinsa otettaisiin huomioon. Että siinä ei sinänsä pitäisi olla mitään väärää että toteuttaa suuntautumustaan katselemalla jotain mitä pitää kiihottavana.

Vierailija kirjoitti:

Onko saitille tullut joku sisällönkirjoittaja, joka vielä keskustelee itsensä kanssa. Eihän tuota soopaa lue pirukaan.

Kyllä meitä useampi on, olen kirjoittanut kaksi pitkähköä viestiä. Ne voi helposti hypätä yli, jos ei kiinnosta. En minäkään lue mitään trollijuttuja täällä enkä vastaile tyhmiin ketjuihin. Harvoin täällä mitään oikeaa asiaa on enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.

Haluaisin kommentoida tuota lihavoitua osiota erotettuna pakkomielteisestä käyttäytymisestä. Vaan ihan "vain" fetissinä".

Eikö ole ihan tervettä ja tavallista että jokaisella on parisuhteessaankin kaikenlaista omaa ja yksityistä, ja että aina ihan kaikki toiveet ja halut ei mene yksiin? Tarvitseeko sitä sinänsä nähdä vihollisena, vaikka kyse onkin seksuaalisista asioista? Jos niitä toteuttaa itsekseen. Mietin vaan että miten se eroaa vaikkapa ihan tavallisesta masturboinnista ja fantasioinnista jota haluaa tehdä yksikseen ilman kumppaniaan. Jokaisella lienee oikeus siihen ja eikö fetissistään nauttiminen kuulu samaan nippuun? Ymmärtääkseni ap:n mies ei kuitenkaan varsinaisesti hänen nähtensä asialla retostele ja hänen silmilleen sitä hiero, vaan ap tietää näistä koska itse otti selvää. Ymmärrän ap:n tunteita ja että hän tuntee olonsa ahdistuneeksi, mutta toivoisin että myös ap:n miehen oikeudet yksityisiin fantasioihinsa otettaisiin huomioon. Että siinä ei sinänsä pitäisi olla mitään väärää että toteuttaa suuntautumustaan katselemalla jotain mitä pitää kiihottavana.

Olen eri kuin kommentoimasi, mutta tässähän ei ollut kyse fantasioinnista, vaan kontaktin ottamisesta.

Kannattaa lukea kirja Paula Hall, Koukussa seksiin ja jos pystyt lukemaan englanniksi, niin saman kirjoittajan Sex Addiction: partner's perspective. 

T. Samantyyppistä kokenut ja pitkään kärsinyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.

Haluaisin kommentoida tuota lihavoitua osiota erotettuna pakkomielteisestä käyttäytymisestä. Vaan ihan "vain" fetissinä".

Eikö ole ihan tervettä ja tavallista että jokaisella on parisuhteessaankin kaikenlaista omaa ja yksityistä, ja että aina ihan kaikki toiveet ja halut ei mene yksiin? Tarvitseeko sitä sinänsä nähdä vihollisena, vaikka kyse onkin seksuaalisista asioista? Jos niitä toteuttaa itsekseen. Mietin vaan että miten se eroaa vaikkapa ihan tavallisesta masturboinnista ja fantasioinnista jota haluaa tehdä yksikseen ilman kumppaniaan. Jokaisella lienee oikeus siihen ja eikö fetissistään nauttiminen kuulu samaan nippuun? Ymmärtääkseni ap:n mies ei kuitenkaan varsinaisesti hänen nähtensä asialla retostele ja hänen silmilleen sitä hiero, vaan ap tietää näistä koska itse otti selvää. Ymmärrän ap:n tunteita ja että hän tuntee olonsa ahdistuneeksi, mutta toivoisin että myös ap:n miehen oikeudet yksityisiin fantasioihinsa otettaisiin huomioon. Että siinä ei sinänsä pitäisi olla mitään väärää että toteuttaa suuntautumustaan katselemalla jotain mitä pitää kiihottavana.

Olen eri kuin kommentoimasi, mutta tässähän ei ollut kyse fantasioinnista, vaan kontaktin ottamisesta.

Piti ihan lukea ketju alusta asti uudelleen. Joo olihan siellä maininta pyrkimyksestä kontaktiin kyllä ja onhan se jo eri asia.

No ehkä tuon aiemman tekstini voi sitten lukea sitä kautta että se tarve katsella ja kiihottua katselemastaan kuitenkin on (olipa kontaktinottoa tai ei). Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, vaikka mieltymys olisikin kaukana omista. Enkä näe pelkkää someseuraamistakaan sellaisena, sehän on yksi väylä muiden joukossa. Jatkuva keskustelu on toki sitten jo toinen juttu.

Pidin lihaksikkaita naisia puoleensa vetävinä ja kauniiden vartaloiden katselu oli himottavaa. Sängyssä tilanne muuttui, kova lihaksikas peppu ja miehekäs rintakehä oli livenä aika erilainen, kuin mitä olin kuvitellut.

Piti aina välillä tarkistaa, että olihan kyseessä nainen : )

On totta että olisi hyvä olla omia salaisia fantasioita eikä kaikkea tarvitse jakaa tai tietää. Ehdottomasti. Tilanne täällä oli sellainen, että mies koki tämän jo ongelmaksi ja tunsi helpotusta kun sain asiasta tietää. Eli kyseessä jonkinasteinen addiktio, joka alkaa heikentämään elämänlaatua. Tässä tapauksessa kummankin osapuolen.

Miehellä on nyt hänestä itsestään lähtenyt pyrkimys irroittautua materiaalin pakonomaisesta kuluttamisesta, minulla pyrkimys vastata hänen tarpeisiinsa kuten pystyn. En ole vaatinut häneltä mitään muutosta. (Lähinnä olen käpertynyt omaan huonoon olooni ja yrittänyt rangaista omaa ikuisesti vääränlaista kehoa mm. laihduttamalla, joka on nuoruudessa opittu toimintamalli.) Tietenkin voi olla, että hän haluaa vain vakuuttaa minut siitä, ettei ero kannata tms. Ja saattaa kaikesta huolimatta jatkaa harrastustaan salassa. Tämä on siis hyväksyttävä, jos jstkamme yhteiseloa. Salapoliisityöt saavat osaltani riittää. Mitä enemmän asiaa mietin, sen pahemmin jumissa olen huonommuuden, riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden tunteissa. Riitänkö kumppanille ikinä, riitänkö itsrlleni? Riittääkö tämä suhde minulle vai joko riittää kärsimys?

Hirveän huono fiilis tuli tämän lukemisesta, kun itselläni on samantyyppinen tausta eli vuosikymmenten suhde addiktin kanssa. Myös ekalla kerralla paljastuminen oli samanlaista, että lähinnä ajattelin vain omaa kelpaavuuttani, vaikka kyse on puolison addiktiosta ja persoonasta, joka kykenee kaksoiselämään.

Muutos ei onnistu, se on varma, jos ei mene pitkään psykoterapiaan ja sittenkin tulee repsahduksia. Eikä tuo fetissi varmaan ole ainoa, vaan sieltä paljastuu lisää fetissejä ja kaksoiselämää eikä tällainen ihminen pysty ikinä olemaan rehellinen. Täällä netissähän ne sellaiset myös kokoontuu joiden mukaan kaksoiselämä on ihan normaalia fantasiaa ja pidetään viimeiseen asti kiinni fetissien harmittomuudesta ja ne ovat loppupeleissä tärkeämpiä kuin mikään, lapsetkin lopulta joutuvat kohtaaman kaksoiselämän ja fetissit.

Ei todellakaan ole sattumaa, että millaisen puolison tällaiset ihmiset valitsevat eli normaalin taustan omaavat eivät tuohon lähde, vaan lähtevät kun ensimmäinen tai viimeistään toinen juttuvyyhti paljastuu. Tuossa englanninkielisessä kirjassa käsitellään tuota asiaa eli minusta kokemani perusteella on tärkeintä, että itse menisit ap terapiaan. Et voi mitenkään vaikuttaa miehesi juttuun, koska hän on jo lapsuudessa vahingoittunut kuten varmaan sinäkin. Mitkään lupaukset eivät häntä paranna kuten eivät paranna alkoholistia ja narkkariakaan. 

Vaikka tämä tietysti on turha edes kirjoittaa, sehän on vain harmitonta fantasiaa, kun netissä eletään kaksoiselämää. Puoliso voi luvata ja siihen voi uskoa, koska halutaan molemmat uskoa, ei kaksoiselämää elävän puolison kanssa pysty elämään, jos ei ole itsellä traumataustaa. Järkipuhe kaikuu kuuroille korville, koska ei ole sitä normaali itsepuolustusvaistoa mikä muilla on. Itsellä raja kulki, että lapsia ei sentään näillä jutuilla vahingoiteta, mutta minua sai näköjään kohdella kuin roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loukkaa, kun toinen katsoo fetististä pornoa. Pakonomainen fetistisyyys liittynee siihen ja pitää otteessaan. Se on ikään kuin yksi, erillinen osa-alue. Uskon, että sinuun hän tuntee toisenlaista, kiintymyksestä kumpuavaa halua.[/quote]

Pitkään uskoin minäkin tuollaista juttua. Puoliso mahdollistaa normaalilta näyttävän elämän lapsineen ja hienoine julkisivuineen. Kumpi puoli on totta, se kaksoiselämä vai se kivan kuuloinen elämä, missä puolisoa rakastetaan ja puhutaan nättejä? Koko asetelma on syvästi sairas, että on kaksi ihan erillistä elämää ja sen erillisen elämän oikeutuksesta ehkä vielä pidetään tiukasti myös kiinni. Sille voidaan esittää vaikka millaisia kivoja selityksiä alkaen uhriutumisesta, ressukasta vaikeasta lapsuudesta ja päätyen siihen, että on normaalia että on fetissejä ja fantasioita eli otetaan normaalista käytöksestä osia, joiden avulla selitetään omaa kaksoiselämää niin, että se kuulostaa normaalilta.

Onko fetissit normaaleja? En oikeasti tiedä. Missä se raja menee?

Vierailija kirjoitti:

Onko fetissit normaaleja? En oikeasti tiedä. Missä se raja menee?

Siinä varmaan, että onko se addiktiivista, koska se addiktiivisuus johtaa panosten kovenemiseen ja lopulta jopa seksuaalirikoksiin. Addikti vähät välittää mistään muusta kuin siitä, että saa mitä haluaa, vaikka ehkä osaa puhua olevansa kovinkin ressukka. Eiköhän nuo seksuaalirikolliset ole kaikki fetisistejä nekin. 

En halua olla missään tekemisissä tuon porukan kanssa enää, koska normaalejakin miehiä on olemassa. Ällöttää nuo kaikki selitysjutut mitä täälläkin on, missä normalisoidaan vinksahtanutta ajatusmaailmaa. Täällähän ne kaikki addiktit kokoontuu eli netissä. 

Seksi aiheuttaa paljon pahaa maailmassa, vaikka sen pitäisi olla hieno asia.

Vierailija kirjoitti:

Onko fetissit normaaleja? En oikeasti tiedä. Missä se raja menee?

Kai se on normaalia, mutta raja kulkee juuri tuossa em. kaksoiselämän elämisessä. Apn tapauksessa on hän joutunut elämään valheessa yli 10 vuotta.