Mies kysyi rahaa lainaksi, välitön turnoff!
Uusi miestuttavuus kysyi voisinko lainata rahaa ja maksaisi palkkapäivänä takaisin. Ollaan tunnettu noin kolmisen viikkoa. Heti meni jotenkin maku koko tyypistä. En halua lähteä näihin leikkeihin enää kenenkään kanssa, vaikka summa ei edes ollut iso, 50 euroa. Jokainen maksakoot itse omat laskunsa! Olenko liian nipo?
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ihmisiä täällä. Joko te jakelette vapaasti rahaanne kaiken maailman huijareille, tai hysteerisesti kieltäydytte kokonaan?
Vain kaksi ääripäätä on olemassa, eikä mitään muuta.
Miten pitkiä pohdintoja haluat tänne "keskustelu"palstalle?
Ihmeen mustavalkoinen lähestymistapa sulla.
Voisitteko te katsoa maailmaa joskus muustakin perspektiivistä, kuin omasta uhrimentaliteetistanne? Te itse menette hyysäämään toisia, ettekä vaadi rahaanne takaisin. Ja sitten te oletatte, että jokainen lainaisyritys on *aina* merkki hyväksikäytöstä.
Mistä oletat ettei rahoja ole vaadittu takaisin? Lainayritys ei aina ole merkki hyväksikäytöstä, vaan aika hiton monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi erilaisista arvoista. Jos ei sytytä se, että elellään kädestä suuhun ja viikkoa ennen palkkapäivää lainaillaan rahaa, niin ei sytytä. Jos on jo elänyt sellaista elämää.
Onhan täällä myös kuvaamasi kaltaisia viestejä, mutta on mustavalkoista sanoa, että kaikki ovat.
-lainaamasi
Oma läheinen sukulaismies jäi lasten yksinhuoltajaksi, kun lasten äippä häipyi yhtäkkiä kuvioista. Hän opiskeli vastuullisella alalla ja nousi siitä suosta kyllä, mutta joutui ajoittain rahaa lainaamaan.
Erään vastavalmistuneen lääkärinaisen mies vaan päätti, ettei hän kustanna hoitovapaalla olevan naisen (tai edes lapsensa!) menoja. Hän joutui lainaamaan sukulaisilta.
Aina ei ole kyse mistään arvomaailmoista, vaan olosuhteista, joita ei ole itse valinnut joko kokonaan tai osittain. Veikkaan, että moni noista mustavalkoisista on jotain almuja elämänsä aikana itsekin saanut.
Toki kokonaisuus ratkaisee asiassa kuin asiassa. Enkä itse kehtaisi ikimaailmassa keltään muulta kuin joltain läheiseltä lainata, johon molemminpuolinen kunnioitus- ja luottamussuhde vallitsee. En ikinä keltään tapailukumppanilta.
Ohis
Jos joutuu lainaamaan sukulaisilta/läheisiltä niin se tarkoittaa ettei saa enää lainaa pankista, eli edellisetkin lainat ovat maksamatta käytännössä. Aika riskialtista hommaa lainata. Oman isäni kanssa oli hetken aikaa kierre, että lainasin joka kuukausi 100€ koska hänellä oli luottkortti limiitti jo käytetty. Muutaman kuukauden jälkeen sanoin että en lainaa enää kun tämä toistuu joka kuukausi, eli on hyödytöntä lainata kun sen maksaminen tekee sen saman lainan tarpeen uudelleen.
Tai sitten on kyse ihmisestä, jolla ei ole koskaan ollutkaan pankkilainaa. Sellaisiakin on, varsinkin köyhemmissä. Joskus kasarilla tai ysärillä saattoi pienituloisempikin saada lainaa, mutta ei enää pitkään aikaan.
Outoa siis kuvitella, että on automaattisesti vanhat lainat maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein 50 eikä kukaan ole koskaan pyytänyt minulta rahaa lainaan. Onko sellaisia piirejä Suomessa, missä aikuiset lainailevat toisiltaan rahaa?
Kyllä on, pienituloiset. Joskus vain tulee tilanteita jolloin rahaa ei ole. Itse olen saanut ystävältä viisikymppiä lainaan, että sain ostettua lenkkarit, kun rahaa ei ollut ja ainoat kengät hajosivat. Itse lainasin puolestaan ystävälle kolmesataa sairaalalaskuun. Molemmat lainaamiset tapahtuivat niin, että tarjouduimme lainaamaan, ei pyytämällä. Pienituloisina emme pyydä rahaa lainaksi, koska tiedämme, ettei toisella välttämättä ole.
Ei parempituloiset varmaan ymmärrä. Minä ja miesystäväni lainaillaan toisillemme aina välillä pieniä summia. Joskus yllättäviin menoihin ja joskus ihan vain siksi, ettei tarvitse ihan viimeisillä euroilla kärvistellä, se kun lisää aika paljon stressiä.
Toisinaan pyydetään, toisinaan tarjoudutaan lainaamaan pyytämättä, kun huomataan, mikä on toisen tilanne.
Aika keskiluokkaiset arvot tässä ketjussa. Vähän muiden todellisuudesta vieraantuneita.
Ymmärtäisin tilanteen, mikäli hän olisi ollut kolikkoja vailla, MUTTA...........
Vierailija kirjoitti:
joo testi tehtii ap.
olit niin tyhmä ettet tajunnut.
minä olin seurustellut 2 kk kun mies pyysi satasta lainaksi. annoin heti.
lupasi maksaa takaisin.
kun maksunaika tuli. antoi minulle 500 ja sanoi mene ostamaan mitä haluat.
en kerro tarkemmin ettei tarinan henkilöä tunnisteta.
moni mammoista tunnistaisi tämän miehen.
Olen iloinen etten tunnista. Minulla on tapana leikata tuollaiset ihmissuhdepelaajat elämästäni. Tosi raskasta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein 50 eikä kukaan ole koskaan pyytänyt minulta rahaa lainaan. Onko sellaisia piirejä Suomessa, missä aikuiset lainailevat toisiltaan rahaa?
Kyllä on, pienituloiset. Joskus vain tulee tilanteita jolloin rahaa ei ole. Itse olen saanut ystävältä viisikymppiä lainaan, että sain ostettua lenkkarit, kun rahaa ei ollut ja ainoat kengät hajosivat. Itse lainasin puolestaan ystävälle kolmesataa sairaalalaskuun. Molemmat lainaamiset tapahtuivat niin, että tarjouduimme lainaamaan, ei pyytämällä. Pienituloisina emme pyydä rahaa lainaksi, koska tiedämme, ettei toisella välttämättä ole.
Ei parempituloiset varmaan ymmärrä. Minä ja miesystäväni lainaillaan toisillemme aina välillä pieniä summia. Joskus yllättäviin menoihin ja joskus ihan vain siksi, ettei tarvitse ihan viimeisillä euroilla kärvistellä, se kun lisää aika paljon stressiä.
Toisinaan pyydetään, toisinaan tarjoudutaan lainaamaan pyytämättä, kun huomataan, mikä on toisen tilanne.
Aika keskiluokkaiset arvot tässä ketjussa. Vähän muiden todellisuudesta vieraantuneita.
Ei se ole keskiluokkaista vaan tervettä järkeä kyseenalaistaa miksi tapailemansa ihmisen ovat hänen läheisensä ja perheensä hylänneet.
Joku syy sille on. Mene lukemaan vaikka tuota päiväkirjamurhaaja ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan ole nipo. Läheiseni tekee tuota kaikille puolitutuillekin, on ollut useaan kertaan vankilassa petoksista. On tyhjentänyt kumppaniensa tilit ja ottanut niin paljon lainaa kuin vain on saanut eksiensä nimiin. En edes tiedä kuinka paljon hänellä on velkaa eri tahoille, satoja tuhansia? Ja sama meno jatkuu, aina vain. Aina on joku selitys sille miksi rahat ovat loppu ja aina lupaa maksaa. Ja samalla tuusaa taustalla niin, ettei toinen edes huomaa että lainoja on otettu toisen nimiin. Ei näe toiminnassaan mitään vikaa, jotain on pahasti vialla yleisessä moraalissa, empatiassa ja vastuuntunnossa.
Älkää ikinä lainailko tapailukumppanille, edes kymmentä euroa. Älkääkä seurustelukumppanillekaan. Voitte joutua nalkkiin samanlaisen huijarin kanssa, mitä läheiseni on ja siinä vaiheessa menee teiltäkin luottotiedot ja alkaa pitkät oikeusprosessit. Ettekä tule saamaan mitään jälkikäteen takaisin. Osaavat olla todella hurmaavia, kivoja ja sympaattisia. Jos aikuinen ihminen ei osaa hoitaa raha-asioitaan säntillisesti, sen pitäisi olla ihan ehdoton varoitusmerkki ja merkki siitä, että tapailu kannattaa lopettaa.
Miten luottotiedot voi mennä, jos lainaa jollekin muutaman kympin? Tai joutua oikeuteen siitä?
Varmaan hyvä tarkoitus sulla, mutta hiukan lähti nyt mopo käsistä.
Ihan miten vaan, mutta totta tämä valitettavasti on. Ei tuollaiset tyypit heti lainaile isompia rahoja, vaan testaavat pienemmillä mitä tapahtuu. Ja ihan tiedoksesi, yhä edelleenkin voi toinen henkilö ottaa nimissäsi lainoja tietämättäsi, jos vain saa ongittua riittävästi henkilötietoja sinusta. Kukaan normaali ei ruinaa muutaman viikon tuntemaltaan deitiltä rahaa lainaan, kyseessä on aina tavalla tai toisella poikkeusyksilö, joka tietää pelkkiä harmeja. Pahimmillaan ajan myötä menee luottotiedot. Läheiseni on tehnyt samat kusetukset jo lukuisille henkilöille, on vaihtanut paikkakuntaakin kahdesti, joten tällaisilla henkilöillä ehtii olla paljon uhreja ennen kuin oikeuslaitos reagoi millään tavalla. Hänkin sai kusettaa ihmisiä yli 10 vuotta ennen kuin joutui ensimmäistä kertaa vankilaan.
Että sä voit vähätellä ja sulkea silmäsi ja väittää liioitteluksi, ei vaan valitettavasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.
Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?
Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.
Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.
Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?
En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Oli vahingossa (?) jättänyt ajokorttinsa kämppääni ja kun kerroin tästä niin sanoi että olisin voinut pitää sitä panttina kunnes saan rahat takaisin. Eli ehkä olisi kyllä maksanut takaisin, mutta silti en suostunut. Kyllä se sen sitten lopulta ymmärsi. Näin myös hylätyn toimeentulohakemuksen pöydällään kun kävin kylässä. Tapailun jatkaminen ei kyllä innosta, en jaksa näitä talousongelmaisia.
Ap
Se korttikin on yleensä lompakossa ja taskussa eikä unohdu mihin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.
Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?
Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.
Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.
Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?
En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.
Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
joo testi tehtii ap.
olit niin tyhmä ettet tajunnut.
minä olin seurustellut 2 kk kun mies pyysi satasta lainaksi. annoin heti.
lupasi maksaa takaisin.
kun maksunaika tuli. antoi minulle 500 ja sanoi mene ostamaan mitä haluat.
en kerro tarkemmin ettei tarinan henkilöä tunnisteta.
moni mammoista tunnistaisi tämän miehen.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään ottaa parin kuukauden tuttavuudelta 400 euroa. En käsitä, miksi teit niin. Hyi olkoon.
Se että ei tarvitse joltain random tindernaiselta lainaan 50e ei vielä ole täydellisen hyvin. Asiat o tosi huonosti jos tuntemattomilta joutuu anelemaan lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenköhän naiset reagoisi, jos nainen on se, joka pyytäisi pientä apua? :] Anna kun arvaan... Syy on silloinKIN miehessä. :]
Naiset haluaa miehen, jolla on rahaa. Ja mies ei saa olla kitupiikki, koska nainen haluaa hyvää! Muistakaa tämä, brot.
Jos rahaa on pakko saada eikä ole luottokorttia, niin ekana kysytään niitä, jotka tuntevat sinut vuosikymmenien ajalta eikä puolitutulta, jonka on tuntenut muutaman viikon.
Vierailija kirjoitti:
joo testi tehtii ap.
olit niin tyhmä ettet tajunnut.
minä olin seurustellut 2 kk kun mies pyysi satasta lainaksi. annoin heti.
lupasi maksaa takaisin.
kun maksunaika tuli. antoi minulle 500 ja sanoi mene ostamaan mitä haluat.
en kerro tarkemmin ettei tarinan henkilöä tunnisteta.
moni mammoista tunnistaisi tämän miehen.
Ja luulet että tuo on yleinen käytäntö? Ei ole,maksamatta jättäminen kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.
Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?
Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.
Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.
Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?
En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.
Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.
Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.
Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?
Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.
Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.
Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?
En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.
Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.
Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.
Lisäys: Tai siis ylipäätään tuoreista tuttavuuksista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.
Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?
Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.
Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.
Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?
En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.
Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.
Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.
Ja silloinkin sitä rahaa pyydetään lainaan läheisiltä, ei tuntemattomilta. Ei ole sinällään väliä puhutaanko ap:n tapauksesta vai ei.
Kusettajahan se on. Jos on oikeasti jostain kiinnostunut niin yrittäisi kaikkensa tehdä vaikutusta jos on juuri tutustunut. Tää yrittää kaikkensa lypsääkseen rahaa mistä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan ole nipo. Läheiseni tekee tuota kaikille puolitutuillekin, on ollut useaan kertaan vankilassa petoksista. On tyhjentänyt kumppaniensa tilit ja ottanut niin paljon lainaa kuin vain on saanut eksiensä nimiin. En edes tiedä kuinka paljon hänellä on velkaa eri tahoille, satoja tuhansia? Ja sama meno jatkuu, aina vain. Aina on joku selitys sille miksi rahat ovat loppu ja aina lupaa maksaa. Ja samalla tuusaa taustalla niin, ettei toinen edes huomaa että lainoja on otettu toisen nimiin. Ei näe toiminnassaan mitään vikaa, jotain on pahasti vialla yleisessä moraalissa, empatiassa ja vastuuntunnossa.
Älkää ikinä lainailko tapailukumppanille, edes kymmentä euroa. Älkääkä seurustelukumppanillekaan. Voitte joutua nalkkiin samanlaisen huijarin kanssa, mitä läheiseni on ja siinä vaiheessa menee teiltäkin luottotiedot ja alkaa pitkät oikeusprosessit. Ettekä tule saamaan mitään jälkikäteen takaisin. Osaavat olla todella hurmaavia, kivoja ja sympaattisia. Jos aikuinen ihminen ei osaa hoitaa raha-asioitaan säntillisesti, sen pitäisi olla ihan ehdoton varoitusmerkki ja merkki siitä, että tapailu kannattaa lopettaa.
Miten luottotiedot voi mennä, jos lainaa jollekin muutaman kympin? Tai joutua oikeuteen siitä?
Varmaan hyvä tarkoitus sulla, mutta hiukan lähti nyt mopo käsistä.
Ihan miten vaan, mutta totta tämä valitettavasti on. Ei tuollaiset tyypit heti lainaile isompia rahoja, vaan testaavat pienemmillä mitä tapahtuu. Ja ihan tiedoksesi, yhä edelleenkin voi toinen henkilö ottaa nimissäsi lainoja tietämättäsi, jos vain saa ongittua riittävästi henkilötietoja sinusta. Kukaan normaali ei ruinaa muutaman viikon tuntemaltaan deitiltä rahaa lainaan, kyseessä on aina tavalla tai toisella poikkeusyksilö, joka tietää pelkkiä harmeja. Pahimmillaan ajan myötä menee luottotiedot. Läheiseni on tehnyt samat kusetukset jo lukuisille henkilöille, on vaihtanut paikkakuntaakin kahdesti, joten tällaisilla henkilöillä ehtii olla paljon uhreja ennen kuin oikeuslaitos reagoi millään tavalla. Hänkin sai kusettaa ihmisiä yli 10 vuotta ennen kuin joutui ensimmäistä kertaa vankilaan.
Että sä voit vähätellä ja sulkea silmäsi ja väittää liioitteluksi, ei vaan valitettavasti ole.
No kyllä ne sinisilmäiset totaalisen huijattavat, jotka lähtevät lainailemaan aina vain isompia ja isompia summia, ovat yhtä lailla poikkeusyksilöitä. Kyllä 99% ihmisistä tajuaa jo aiemmin jossain vaiheessa, mikä on homman nimi.
Luuserit eivät saa pankista lainaa.