Mies kysyi rahaa lainaksi, välitön turnoff!

Jos muut tutut ja sukulaiset on lypsetty kuiviin eikä vippiä enää sieltä heru, niin mun empatia olisi toki miehen puolella.

Veisin hänet automaatille, nostaisin satasen ja verisuoni miehen kahville. Siellä antaisin rahat ja sanoisin, että hän saa se sillä ehdolla että häviää elämästäni saman tien.

Maksan mielelläni oppirahat hyvissä ajoin, enkä tuhlaisi enää elämääni moiseen tyyppiin.

Verisuoni?

Vei-sin

Vierailija kirjoitti:

Jos muut tutut ja sukulaiset on lypsetty kuiviin eikä vippiä enää sieltä heru, niin mun empatia olisi toki miehen puolella.

Veisin hänet automaatille, nostaisin satasen ja verisuoni miehen kahville. Siellä antaisin rahat ja sanoisin, että hän saa se sillä ehdolla että häviää elämästäni saman tien.

Maksan mielelläni oppirahat hyvissä ajoin, enkä tuhlaisi enää elämääni moiseen tyyppiin.

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.

Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?

Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.

Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.

Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?

En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.

Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.

Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.

Ja silloinkin sitä rahaa pyydetään lainaan läheisiltä, ei tuntemattomilta. Ei ole sinällään väliä puhutaanko ap:n tapauksesta vai ei.

Ja minä en ottanut alun alkaenkaan kantaa siihen, keneltä lainalta rahaa. Minä otin kantaa siihen, miten hyvin pitää asioiden olla elämässä, että voi alkaa seurustelemaan jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista, jonka käsilaukku varastettiin istuessamme ravintolassa. Tarjouduin lainaamaan sen verran, ettei nainen joudu pulaan. Seuraavaksi nainen pyysi minua lähettämään tilinumeroni, että hän voi maksaa takaisin - jonka sitten tekikin. Onhan tämäkin yksi tapa kertoa, ettei halua tavata.

Noin käy kaukomaihin matkaaville miehille. Kiimasena pitää lähteä putsattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.

Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?

Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.

Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.

Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?

En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.

Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.

Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.

Ja silloinkin sitä rahaa pyydetään lainaan läheisiltä, ei tuntemattomilta. Ei ole sinällään väliä puhutaanko ap:n tapauksesta vai ei.

Ja minä en ottanut alun alkaenkaan kantaa siihen, keneltä lainalta rahaa. Minä otin kantaa siihen, miten hyvin pitää asioiden olla elämässä, että voi alkaa seurustelemaan jonkun kanssa.

Huolehdit itsestäsi. Usein pa tyypeillä on muutakin häikkää. Arse mähmäsenä, auto seisonnassa, työpaikka juotu. Pankkiin ei haluta mennä luottotietojen puuttumisen vuoksi. Taloudenhallinta kertoo paljon

Näille ei pidä antaa centtiäkään. En ikinä kehtaisi pyytää rahaa muutaman viikon tuttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on rahan lainaamista puolusteltu sillä, että life happens ja vaikeuksia voi sattua kenelle hyvänsä.

Epäilemättä voikin, mutta kysymys kuuluu, miten vastuullista on ruveta deittailemaan siinä vaiheessa, kun elämä on retuperällä?

Minusta ainakin vastuulliset fiksut ihmiset fiksaavat ensin sen elämäntilanteensa, ennen kuin alkavat etsiä kumppania. Eikä niin, että yritetään saada joku kohtalotoveri revittyä siihen suonsilmäkkeeseen seurauksi.

Onko esim. tilapäinen talousongelma = elämä retuperällä? No ei ole.

Eikä niitä ihmisiä tarvitse etsimällä etsiä. Ihan vain tavallista elämäänsä elämällä voi törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin ja vaikka jopa rakastua. Sekö sitten pitää kieltää itseltään ja siltä toiselta, jos kaikki asiat eivät ole viimeisen päälle kunnossa molemmilla?

En olisi varmaan ikinä voinut seurustella kenenkään kanssa, jos olisin ajatellut, että se edellyttää sitä että kaikki asiat ovat täydellisen hyvin. Eikä olisi suurin osa ystävistänikään. Olisi elämä ollut kyllä hyvin köyhää ihmissuhderintamalla, jos noin ajattelisi.

Tilapäisissä ongelmissa käännytään läheisten puoleen, ei puolituntemattomien. Ja jos niitä läheisiä ei ole, edes läheisiä kavereita, niin kyllä se vain kertoo ihmisestä jotain ei niin hyvää. En ole kermaperse, vaan lastensuojelutaustainen. Omat kokemukset ovat auttaneet siinä, että en todellakaan ole liian naiivi tai sinisilmäinen ihmisten suhteen.

Minä kyllä käsitin, että tässä puhutaan jo yleisemmin rahan lainaamisesta ja siitä, että elämä voi yllättää -ei siis enää pelkästään ap:n tapailumiehestä.

Ja silloinkin sitä rahaa pyydetään lainaan läheisiltä, ei tuntemattomilta. Ei ole sinällään väliä puhutaanko ap:n tapauksesta vai ei.

Ja minä en ottanut alun alkaenkaan kantaa siihen, keneltä lainalta rahaa. Minä otin kantaa siihen, miten hyvin pitää asioiden olla elämässä, että voi alkaa seurustelemaan jonkun kanssa.

No voisko tästä tehdä vaikka ihan oman ketjunsa eikä sotkea tätä ketjua jankkaamalla asian vierestä?

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista, jonka käsilaukku varastettiin istuessamme ravintolassa. Tarjouduin lainaamaan sen verran, ettei nainen joudu pulaan. Seuraavaksi nainen pyysi minua lähettämään tilinumeroni, että hän voi maksaa takaisin - jonka sitten tekikin. Onhan tämäkin yksi tapa kertoa, ettei halua tavata.

...koin nimittäin, että olisi ollut ystävällistä jotenkin osoittaa olevansa kiitollinen pienestä vipistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista, jonka käsilaukku varastettiin istuessamme ravintolassa. Tarjouduin lainaamaan sen verran, ettei nainen joudu pulaan. Seuraavaksi nainen pyysi minua lähettämään tilinumeroni, että hän voi maksaa takaisin - jonka sitten tekikin. Onhan tämäkin yksi tapa kertoa, ettei halua tavata.

Noin käy kaukomaihin matkaaville miehille. Kiimasena pitää lähteä putsattavaksi.[/quote

Itselläni oli kyseessä ihan kantasuomalainen nainen.]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista, jonka käsilaukku varastettiin istuessamme ravintolassa. Tarjouduin lainaamaan sen verran, ettei nainen joudu pulaan. Seuraavaksi nainen pyysi minua lähettämään tilinumeroni, että hän voi maksaa takaisin - jonka sitten tekikin. Onhan tämäkin yksi tapa kertoa, ettei halua tavata.

...koin nimittäin, että olisi ollut ystävällistä jotenkin osoittaa olevansa kiitollinen pienestä vipistäni.

Miehet on hankalia, niille ei mikään kelpaa. Jos olet maksettua seksiä vailla, osta ammattilaiselta. Käsilaukkuvarkaus ei muuta naista prostituoiduksi, eikä myöskään halusi saada "kiitollisuudenosoituksia".

Vierailija kirjoitti:

Unohda ja äkkiä. Jos on pokkkaa ja tarvetta pyytää naiselta rahaa lainaksi, niin ei jatkoon.

Mielenkiintoista kuinka tämä on tasa-arvoa vaativille naisille sukupuolikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista, jonka käsilaukku varastettiin istuessamme ravintolassa. Tarjouduin lainaamaan sen verran, ettei nainen joudu pulaan. Seuraavaksi nainen pyysi minua lähettämään tilinumeroni, että hän voi maksaa takaisin - jonka sitten tekikin. Onhan tämäkin yksi tapa kertoa, ettei halua tavata.

Noin käy kaukomaihin matkaaville miehille. Kiimasena pitää lähteä putsattavaksi.[/quote

Itselläni oli kyseessä ihan kantasuomalainen nainen.]

Kantasuomalainen nainen pyrkii heti maksamaan velkansa, kaukomaiden hunaja-ansa putsaa kaiken. Se vaatii joskus useamman tapailukerran.

Kumma että ätmien mukaan naisten pitäisi lainata vielä rahaa melkein tuntemattomille. Hyvä, lainaisiko ätmiskä rahaa jollekkin naiselle jonka kanssa on toisilla treffeillä? Enpä usko..;) 

Jos tyyppi on normaalisti töissä, niin takuuvarma merkki jostain pahasta addiktiosta jos ei nyt ole mikään puhdas huijari. Itselläni puoliso oli peliriippuvainen ja vippaili minulta satasia joka kuukausi, maksoi aina takaisin korkoineen toki. Eli täysi reppana jonka peliongelmaa toki olin rahoittamassa, kun en jaksanut sitä häirintää muuten ja en osannut siinä elämäntilanteessa erotakaan.

Oli fiksu kun nimenomaan kysyi rahaa lainaksi. Eikä mennyt käsilaukullesi penkomaan kun silmäsi vältti, ja ottamaan sieltä irtoseteleitä omaan käyttöön. Kiittäisit häntä siitä.

Fudut voit silti antaa, jos et tykkää tyypistä jolla tilapäinen cash flow problem.

No hetikö se rupesi rahaa pummaamaan. Jos se on niitä, jotka on velkaa vähän joka puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Oli vahingossa (?) jättänyt ajokorttinsa kämppääni ja kun kerroin tästä niin sanoi että olisin voinut pitää sitä panttina kunnes saan rahat takaisin. Eli ehkä olisi kyllä maksanut takaisin, mutta silti en suostunut. Kyllä se sen sitten lopulta ymmärsi. Näin myös hylätyn toimeentulohakemuksen pöydällään kun kävin kylässä. Tapailun jatkaminen ei kyllä innosta, en jaksa näitä talousongelmaisia.

Ap

Eiköhän sille ole hyvä syy miksi se totu on hylätty, kuten on myös hyvä syy miksi se jätettiin sinun nähtäville.  Kuule tuttua on. Minä menin tuohon kusetukseen, ole sinä fiksumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 50 eikä kukaan ole koskaan pyytänyt minulta rahaa lainaan. Onko sellaisia piirejä Suomessa, missä aikuiset lainailevat toisiltaan rahaa?

Kyllä on, pienituloiset. Joskus vain tulee tilanteita jolloin rahaa ei ole. Itse olen saanut ystävältä viisikymppiä lainaan, että sain ostettua lenkkarit, kun rahaa ei ollut ja ainoat kengät hajosivat. Itse lainasin puolestaan ystävälle kolmesataa sairaalalaskuun. Molemmat lainaamiset tapahtuivat niin, että tarjouduimme lainaamaan, ei pyytämällä. Pienituloisina emme pyydä rahaa lainaksi, koska tiedämme, ettei toisella välttämättä ole.

Ei parempituloiset varmaan ymmärrä. Minä ja miesystäväni lainaillaan toisillemme aina välillä pieniä summia. Joskus yllättäviin menoihin ja joskus ihan vain siksi, ettei tarvitse ihan viimeisillä euroilla kärvistellä, se kun lisää aika paljon stressiä.

Toisinaan pyydetään, toisinaan tarjoudutaan lainaamaan pyytämättä, kun huomataan, mikä on toisen tilanne.

Aika keskiluokkaiset arvot tässä ketjussa. Vähän

muiden todellisuudesta vieraantuneita.

Näin on. Itse tunnen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka joutuvat lainaamaan, kuin sellaisia, jotka eivät. Mut mä asunkin lähiön neukkukuutiossa.