Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla ongelmana että appivanhemmat yrittää väkisin "roolittaa" teidät samalla tavalla kuin heillä itsellään on?
18.07.2022 |
Anoppi tuo minulle (ei siis pojalleen) siivousvälineitä, keittiötarvikkeita yms. Ja appi puolestaan antaa pojalle kirveen, autotarvikkeita jne. Vaikka se olen yleensä minä, joka tekee takkapuita, eikä mies edes omista autoa...
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.
Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.
Toivottavasti olet myös opettanut pojillesi, että ns. perinteiset miesten työt eivät kuulu vain miehille, eikä heidän tarvitse alistua tekemään niiitä yksipuolisesti, vaan sama tasapuolisuus koskee tuotakin. Eikä heidän tarvitse nostaa naisia jalustalle, vaan sama kunnioitus koskee molempia osapuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo ex-anoppi, mutta koska hän oli elänyt 40 vuotta kotiorjana, niin kyläillessämme hän halusi nakittaa minut siihen rooliin. Eli käytännössä minä tein hänen kotityöt, hän arvosteli että liian hitaasti tai väärin tehty, ja jos yritin levähtää ja seurustella muun perheen kanssa kuten vierailuun kuuluu niin olin laiska ja hyödytön miniä. Viimeinen niitti oli kun yritin raatamisen välissä imettää vauvaani olohuoneessa ja anoppi tuli raivoamaan että laiskottelen. Huoneessa olisi ollut hänen aviomiehensä, hänen poikansa sekä kälyn perhe joilla vanhempi lapsi. Mutta hän tarvitsi heitä kaikkia rupattelutuokioon, joten minun olisi pitänyt mennä.
Anoppi vaikutti eropäätökseen, kuten myös se ettei aviomieheni pitänyt puoliani edes siinä vaiheessa kun minulla lopulta napsahti päässä.Tätä en usko.
Mä uskon. Omalla kohdalla ei ollut anoppi, vaan oma äiti, joka nakitti mua jatkuvalla syötöllä joulupöydän laittamiseen kun olin aivan viimeisilläni raskaana. Ja tosiaan tupa täynnä muutakin väkeä. Onneksi oma mies sitten meni äitini avuksi, ja sanoi vielä, että annetaan mun levätä. Toivotaan vauvan syntyvän vasta uuden vuoden puolella. Oli äitini ihmeissään. Sillä puolison tuella on tosiaan aikamoinen merkitys liiton keston kannalta.
Näissä anoppi-appi-jutuissa ihmetyttää aina se, että puoliso häviää kuin aikuiset tenavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Tila on ollut tärkeämpi kuin biologia, välillä siirtynyt pojalle välillä tyttärelle. Patrilineaarisuus on juuri siksi niin yleistä maailmassa koska se huithait biologiasta. Katsopa miten Rooman keisarit olivat sukua toisilleen.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?Ei ole. Erittäin tyypillisesti sukunimi Suomessa on tilan nimi ja se on kulkenut myös naisten kautta.
Vanhemmat päättää lasten sukunimen.
Mua ärsyttää anopin vierailut myös. Meillä ei ole toisillemme mitään sanottavaa. Mutta ruokailun yhteydessä anoppi kehuu minulle ruokia (suurin osa ei ole minun tekemääni) ja haluaa keskustella syvällisesti niiden laitosta. Itse olen aina inhonnut kaikkea ruoanlaittoa enkä todellakaan lähde mukaan tuollaiseen keskusteluun. Ei ole vieläkään oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ajat muuttuvat ja kehitys kehittyy tässäkin asiassa. Ennen vaimo otti lähes aina miehen sukunimen tai kaksoisnimen, ja lapsi sai isän nimen, sitten hoksattiin ettei siihen nykyaikana ole mitään syytä että avioliitossa on molemmilla sama nimi ja samalla tuli mahdolliseksi antaa myös lapselle äidin sukunimi.
Nokun ei. Edellinen sukunimilaki -60,-luvulta käytännössä määräsi miehen nimen yhteiseksi sukunimeksi. Kaksoisnimi oli mahdollinen, mutta vähänlaisesti käytetty. Sitä ennen pidettiin joko oma sukunimi, tai otettiin sen sukunimi jolla oli enemmän paalua päällä/maatila/asema.
Sukunimi Suomessa ei muutenkaan ole kovin vanha ilmiö, 1800-luvulla annettua sukunimiasetusta ennen sukunimi oli lähinnä aatelistolla, muutamissa ammateissa ja talollisilla. Uuden lain ja asetuksen jälkeen kaikille tuli sukunimi, tavalla tai toisella.
Nykyinen sukunimilaki (ysärin perintöä) antoi huomattavasti enemmä liikkumavaraa, ja viilaukset siihen on lisänneet edelleen vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.
Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.
Toivottavasti olet myös opettanut pojillesi, että ns. perinteiset miesten työt eivät kuulu vain miehille, eikä heidän tarvitse alistua tekemään niiitä yksipuolisesti, vaan sama tasapuolisuus koskee tuotakin. Eikä heidän tarvitse nostaa naisia jalustalle, vaan sama kunnioitus koskee molempia osapuolia.
Vaan kun niitä perinteisiä miesten harvassa huushollissa edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Jos viiskymppiset appivanhemmat "paasaa ja komentaa" ei kyllä nuoripari ole aikuisia ja itsenäistyneitä. Sitä on lapsuudenkodista muutettu avioon , annettu avaimet molempien vanhemmilke, ruinataan heiltä rahaa ja siivousapua .
En ymmärrä, olen 77 enkä tuommoista ole ikinä nähnyt esim. Isossa suvussani. Että kukaan kenenkään kaapeille, ehkä lastenvaatekaapille jos mummoilla hoidatetaan lapset. Päinvastoin kyllä, kun mummut vanhentuneet muistivikaisiksi nuorempi polvi käy kotia tutkimassa minne mummu pannut kenkänsä piiloon.
Pitäisi olla laki että jokainen asuu vähintään viisi vuotta yksin vähintään 100 kilometrin päässä vanhemmistaan jotta itsenäistyy, oppii huolehtimaan asioistaan.
Mutta kun jäädään siihen kilometrin päähän vanhemmista asumaan kun ei siivet kanna.
Kun menen lasten kotiin, menen kylään. Minulla ei ole avaimia. Imurointia enemmän en ole kenelläkään ees siivonnut, sen olen joskus tehnyt jos olen eläin/lapsivahtina. Ikinä en ole avannut kuin lastenhuoneen ja keittiön kaappeja.
Kukin lähti 19- vuotiaana kauas opiskelemaan ja juurtunut muyalle. Kohtaamme aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Sorry, ei oikeen terveeltä vaikuta tuo lauseesi "valheita ja syytöksiä levitetään ympäri maata". Joku nyt on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Jos viiskymppiset appivanhemmat "paasaa ja komentaa" ei kyllä nuoripari ole aikuisia ja itsenäistyneitä. Sitä on lapsuudenkodista muutettu avioon , annettu avaimet molempien vanhemmilke, ruinataan heiltä rahaa ja siivousapua .
En ymmärrä, olen 77 enkä tuommoista ole ikinä nähnyt esim. Isossa suvussani. Että kukaan kenenkään kaapeille, ehkä lastenvaatekaapille jos mummoilla hoidatetaan lapset. Päinvastoin kyllä, kun mummut vanhentuneet muistivikaisiksi nuorempi polvi käy kotia tutkimassa minne mummu pannut kenkänsä piiloon.Pitäisi olla laki että jokainen asuu vähintään viisi vuotta yksin vähintään 100 kilometrin päässä vanhemmistaan jotta itsenäistyy, oppii huolehtimaan asioistaan.
Mutta kun jäädään siihen kilometrin päähän vanhemmista asumaan kun ei siivet kanna.Kun menen lasten kotiin, menen kylään. Minulla ei ole avaimia. Imurointia enemmän en ole kenelläkään ees siivonnut, sen olen joskus tehnyt jos olen eläin/lapsivahtina. Ikinä en ole avannut kuin lastenhuoneen ja keittiön kaappeja.
Kukin lähti 19- vuotiaana kauas opiskelemaan ja juurtunut muyalle. Kohtaamme aikuisina.
Mieheni on lähtentt kotoa 18-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan.
Minä 16-vuotiaana.
Eikä olla jääty yhtikäs mihinkään.
Tämä ei millään tavoin estänyt tunkemasta meille komentelemaan vaikka oltiin jo valmiita akateemisia työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Sorry, ei oikeen terveeltä vaikuta tuo lauseesi "valheita ja syytöksiä levitetään ympäri maata". Joku nyt on pielessä.
Niinhän minä sanoin. Ei oel tervettä ei.
Anoppi soittelee meistä vihapuheluja valtavalle suvulleen. Jauhaa valheita ja keksittyä höpöhöpöä. Kun en suostu pompoteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. On sanonut, että ruoanlaitot ja siivoamiset ja lastenhoito kuuluvat naiselle, kun minä ne lapset olen halunnutkin (yhdessä ne on tehty). Appi sanoo, että isät nyt on tuollaisia, että niitä alkaa kiinnostaa lapset vasta kouluiässä ja anoppi puolestaan, että pienet lapset tarvitsee enemmän äitiä, kun yritän kaikin keinoin osallistaa isää. Lapset siis 4kk vauva ja alle 2v taapero.
Meillä siis riidellään koko ajan (monta kertaa viikossa) siitä, miten vähän mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon ja kun sitten loppuun palamisen partaalla huudan miehelle ja välillä räjähtelen lapsillekin väsymystäni, minua syyllistetään koko miehen perheen voimin. Uhkaillaan, että jos huuto ja riitely jatkuu, niin sitten lastensuojeluun yhteyttä ja pahimmassa tapauksessa lapset kokonaan pois. Siis ihan oikeasti heidän mielestään parempi vaihtoehto, että lapset viedään pois minultakin, joka olen heidät 90% yksin tähän saakka hoitanut ja kasvattanut, kuin että heidän poikansa osallistuisi lastenhoitoon tarpeeksi. Tietävät myös poikansa olevan väkivaltainen minua kohtaan, mutta miehen lyömisestäkin syytetään minua. Olen kuulemma provosoinut, kun olen kehdannut valittaa, ettei mies auta.
En edes pyydä mahdottomia. Vain että mies vahtii lapsia kun olen ruoanlaitossa/vessassa, tai pitää taaperolle seuraa, ettei tuhoa paikkoja sillä aikaa kun imetän vauvaa ja että tekisi oman osansa kotitöistä, kuten tiskeistä ja pyykkien laittamisesta kuivamaan. (Ei tee ruokaa, eikä pyykkää, eikä siivota kuin kerran kuussa jos sitäkään, kun ei auta.) Ei, tekee omia asioitaan ja taapero pyörii aina jaloissa, levittää kaiken ympäri kämppää, ja vauva ei saa ruokarauhaa. Päivät jo hoidan lapsia yksinäni, kun mies on töissä, joten töiden jälkeen sitä kaipaisi edes hetken keskittymisrauhaa ja etenkin sitä kuuluisaa omaa aikaa, mutta sitä saa paljon vähemmän kuin lasten kanssa keskenään, kun taapero vonkaa isiltä pahoja tekemällä huomiota, mitä ei saa normaalisti.
Sanomattakin varmaan selvää, että sanoin miehelle, että jos noin aletaan uhkailla, niin loppuu lasten vierailut isovanhemmilla ja että jos pistää valitsemaan, että joko kasvatan lapset yksinäni (eron jälkeen) tai että mennään lasuun, niin valitsen aina ensimmäisen vaihtoehdon. Minähän ne lapset olen tähänkin mennessä kasvattanut ja hoitanut 90% yksinäni, niin voin ne loputkin 10% hoitaa. Omaa aikaa ja rauhaa en saa sittenkään, mutta ainakaan lasten ei tarvitse kuunnella huutoa sen takia, että isiä ei kiinnosta, kun se huudon suurin syypää on poissa kuvioista. Viettäkööt sitten lasten kanssa aikaa, kun oikeasti kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, niin osallistuu sitten vain rahallisesti.
Tuommoisen miehen minä jätin jo 70-luvulla.
Kuvioon kuuluu todennäköisesti myös se, että vaikka mitä miehelle nyt sanotkin, niin mitään se ei usko tapahtuvan, ei se ota kuuleviin korviinsa.
Vasta kun otat ja todellakin lähdet, alkaa havahtuminen todellisuuteen. Jaa niin, mihin todellisuuteen? Miehen todellisuuteen tietenkin, ja anopin. Koska siis siinäkään vaiheessa eivät halua tajuta oikeata syytä lähtöösi. Sinä siis lähdet, koska olet itsekäs, et ymmärrä miestäsi, olet paha ihminen ja suurimpana syynä se, että haluat vierasta miestä. Eli olet hoo.
Näin se meillä meni. Yhtäkään minun ties kuinka monta kertaa esittämääni todellista syytä lähtööni ei otettu huomioon. Kaikkihan oli niin hyvin. Minä vain suuressa itsekkyydessäni ja ilkeydessäni tuhosin hyvän avioliiton. Ja jos jotain asiaa ei voinut suoranaisesti kieltää, niin sekin sitten käännettiin minun itseni syyksi. Jollain tapaa, jotenkin kummallisesti. "No kun sinä...." Aina.
Ei ole ajat muuttuneet, edelleen on siis noita miehiä ja noita ihme anoppeja, joiden kallot on kuin umpiluuta.
Minun oli pakko vieraannuttaa lapsi anopista, koska tämä ei kyennyt erottamaan asioita toisistaan. Ei pienelle lapselle pidä alkaa syöttää satuja siitä, miten tämän äiti on ilkeä juonittelija ja miesten perässä juoksija ja laiskottelija ja lapsen isää kiusaava koopää jne. Ei kuulu anopin rooliin se. Mitä ihmettä ajattelee aikuinen nainen, kun tällaista peliä alkaa pelata. Minä yritin päinvastoin jopa kaunistella exäni tekosia lapselle, ettei tämä saisi isästään vallan huonoa kuvaa ja että isäsuhde kumminkin voisi toimia. Mutta ei onnistunut, lapsi oli jo ehtinyt nähdä yhtä ja toista ja osasi itsekin ajatella. Eikä isästä ollut isäksi. Teki ohareita lapsellekin, joten siihen jäi sekin mahdollisuus.
No, tämä tästä, mutta älkää nykytytöt suostuko enää piian rooliin. Toki hyvää miestä on ilo jopa hemmotella välillä, mutta silloin kyse onkin hyvästä miehestä. Seurustelkaa niin kauan, että varmasti näette, mitä mahdollisesti edessä on, jos yhteen menette ja lapsia aiotte tehdä. Ja ei, yksikään nainen ei miestä rakkaudellaan muuta miksikään. Siihen ei saa uskoa, se on pelkkää satua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.
Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.
Toivottavasti olet myös opettanut pojillesi, että ns. perinteiset miesten työt eivät kuulu vain miehille, eikä heidän tarvitse alistua tekemään niiitä yksipuolisesti, vaan sama tasapuolisuus koskee tuotakin. Eikä heidän tarvitse nostaa naisia jalustalle, vaan sama kunnioitus koskee molempia osapuolia.
Miesten työt eli auto viedään renkaanvaihtoon tai tarvittaessa huoltoon ja asumisen suhteen välillä soitetaan huoltoliikkeelle. Hui, miten työlästä ja hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Nyt en ihan tiedä, miten vastauksen muotoilisin. Jos vanhusten puheista ei tarvitse välittää, niin sehän on sitten "mummo houraa omiaan, ei sitä tarvitse kuunnella, mitä lie höpöttää". Vaikka ikää tuleekin, niin luulisi, että nuorempien kanssa voi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä eikä niin, että toinen jankkaa omiaan ja toinen yrittää olla kuuntelematta. Eläminen on melko ikävää sinun tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.
Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.
Onko aina pakko suorittaa...Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.
älä naurata:-Detkö oikeasti halua antaa onnetonta salaattinippua jollekkin jota kiinnostaa muut asiat?siis tehdä läheinen ehkä iloiseksi? Onneksi nämä anopit k-vaa kansanperinnettä:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Alle viisikymppiset appivanhemmat? Hehän kuuluu tähän uuteen nuoreen sukupolveen, jotka ei tällaista tee! Hehän ovat itse niitä, joita ärsyttää heidän omat boomerivanhempansa, joita he haukkuvat joka käänteessä. Ja nyt sitten ovatkin itse samanlaisia ärsyttävyyksiä?
Jopas toki. Luulin, että rajattomat appivanhemmat on niitä boomereita, mutta löytyy niitä näköjään nuoristakin. Samaa virttä siis veisaavat itse kun anopiksi ja apeksi päätyvät.
Ja ne, keiden apet ja anopit on vielä alle viisikymppisiä, ovat kyllä itsekin vielä tavallista nuorempia pareja. En ihmettele kielenkäyttöä, nuoret on sellaisia. Jos teillä ei ole minkäänlaista tarvetta hyötyä näistä appivanhemmista, ette tarvitse taloudellista tukea ym., niin kyllä te keinot löydätte, ei nykyaika pakota asumaan lähekkäin eikä kukaan pääse toisen kotiin ilman avaimia.
Kirjoitat paasauksesta, joten voi olla, että olette vielä ns. paasauksen alaisiakin, ihan mahdollista nimittäin sekin. Teettekö typeriä ratkaisuja, joiden takia joudutte sitten kuitenkin pyytämään myöhemmin vanhemmiltanne apua? Otatteko yhtään vastaan kokemusperäistä neuvoa, vai luuletteko osaavanne kaiken itse ja sitten voi käydäkin köpelösti? Kuinkahan monet vanhemmat ja appivanhemmat ovatkaan joutuneet pelastamaan näitä tikanpoikia pulasta, kun tarkoituksellisesti tehdään päinvastoin kuin neuvotaan tai uskotaan hyväuskoisesti kaikenlaiseen typeryyteen, mennään mukaan vaikka mihin höpö höpöön ja sitten itketään, kun sattuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.
Tietenkin voi, mutta kysehän oli nyt niistä, jotka joutuu tätä kuuntelemaan. Heidän ei ole pakko reagoida eikä provosoitua.
Täällä kyllä kuitenkin reagoidaan ja provosoidutaan ihan urakalla. Miksi ihmeessä? Vanhoja ihmisiä vanhoine käsityksineen, mitä niistä nyt niin suuresti pitää välittää?
Eikös nykynuorilla ole niin paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista ja kivaa tekemistä ja erilaisia kiinnostavia asoita, ettei luulisi takertuvan vanhan ihmisen ikivanhoihin asenteisiin, ne on menneestä maailmasta ja pitää sellaisina tajuta.
Kauanko sitä paasausra pitää sitten kuunnella jos ja kun appivanhemmat on alle viiskymppisiä? 40 vuotta? Ja kun se ei edes rajoitu siihen paasaukseen vaan menee kaappien penkomiseksi ja kunnianloukkauksiksi kun niitä valeita ja syytöksiä levitetään ympäri maata?
Alle viisikymppiset appivanhemmat? Hehän kuuluu tähän uuteen nuoreen sukupolveen, jotka ei tällaista tee! Hehän ovat itse niitä, joita ärsyttää heidän omat boomerivanhempansa, joita he haukkuvat joka käänteessä. Ja nyt sitten ovatkin itse samanlaisia ärsyttävyyksiä?
Jopas toki. Luulin, että rajattomat appivanhemmat on niitä boomereita, mutta löytyy niitä näköjään nuoristakin. Samaa virttä siis veisaavat itse kun anopiksi ja apeksi päätyvät.
Ja ne, keiden apet ja anopit on vielä alle viisikymppisiä, ovat kyllä itsekin vielä tavallista nuorempia pareja. En ihmettele kielenkäyttöä, nuoret on sellaisia. Jos teillä ei ole minkäänlaista tarvetta hyötyä näistä appivanhemmista, ette tarvitse taloudellista tukea ym., niin kyllä te keinot löydätte, ei nykyaika pakota asumaan lähekkäin eikä kukaan pääse toisen kotiin ilman avaimia.
Kirjoitat paasauksesta, joten voi olla, että olette vielä ns. paasauksen alaisiakin, ihan mahdollista nimittäin sekin. Teettekö typeriä ratkaisuja, joiden takia joudutte sitten kuitenkin pyytämään myöhemmin vanhemmiltanne apua? Otatteko yhtään vastaan kokemusperäistä neuvoa, vai luuletteko osaavanne kaiken itse ja sitten voi käydäkin köpelösti? Kuinkahan monet vanhemmat ja appivanhemmat ovatkaan joutuneet pelastamaan näitä tikanpoikia pulasta, kun tarkoituksellisesti tehdään päinvastoin kuin neuvotaan tai uskotaan hyväuskoisesti kaikenlaiseen typeryyteen, mennään mukaan vaikka mihin höpö höpöön ja sitten itketään, kun sattuu!
Anoppini tekaisi lapsensa parikymppisenä.
Minä olen lähemmäs 30 ja huolehrinut itsestäni ja kodistani vuosikausia jo.
Me ollaan opiskeltu, hankittu hyvät työpaikat ja ostettu asunto. Elämänhallinta erinomaista.
Appivanhemmilla wi ole mitään näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.
Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.
Onko aina pakko suorittaa...Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.
älä naurata:-Detkö oikeasti halua antaa onnetonta salaattinippua jollekkin jota kiinnostaa muut asiat?siis tehdä läheinen ehkä iloiseksi? Onneksi nämä anopit k-vaa kansanperinnettä:-D
Totta kai, mutta pitää muistaa myös vastavuoroisuus. Joskus pitää itsekin antaa jotain itsestään, eikä aina olla vain ottavana puolena. Ystävällisyys ja avuliaisuus ei maksa mitään, sille salaattinipun saajallekaan.
No, jos ne salaattia antavat anopit ovat todellakin katoavaa kansanperinnettä, niin sitten saa kyllä etsiä niitä salaattejaan sieltä nokkospuskista, ei voi mitään. Ja kun vielä toivotit, että "onneksi."
Riehui, riehui, räyhäsi... Jatkuvaa sitä ja tätä.
Älähän viitsi. Aikuisten oikeesti.