Uusperhe apua - vanha sisarus ja uusi vauva

Täällä kun moni kritisoi, että uusperheet on lapsille haitallisia, niin mielelläni kuulisin myös ehdotuksia mitä tehdä asialle. Koska mitä järjeä on kritisoida kun perhe on jo "kasassa"? Vai vieläkö kaikkien uusperheiden pitäisi varmuuden vuoksi vielä erota kertaalleen, jotta kaikki aikuiset voivat sitten olla yksin kunnes lapset lentää pesästä?

Ihan siis vilpittömästi ihmettelen, että tässä on nyt 9 sivua kuultu miten on kauheaa kun uusperheen vanhemmat eivät jääneet sinkuiksi ja hyi hyi kuinka itsekkäitä ovat. Mutta ei kai tuo kritiikki nyt enää auta? Niin onko pointtina vaan ilmoittaa heille kuinka tyhmästi ovat tehneet? Eikö kannattaisi mieluummin neuvoa (koska erinomaisuudessanne neuvoja pitäisi kyllä löytyä) jotta niillä lapsilla nyt olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä tästä uusperhe-traumasta?😅

Ap:n mielestä uusperheessä bonusisän kanssa eläminen ei ole ongelma 12-vuotiaalle, vaan lapsi oireilee jonkin muun syyn kuin uusperhedynamiikan vuoksi. Tämän käsityksen olen saanut ap:n teksteistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun moni kritisoi, että uusperheet on lapsille haitallisia, niin mielelläni kuulisin myös ehdotuksia mitä tehdä asialle. Koska mitä järjeä on kritisoida kun perhe on jo "kasassa"? Vai vieläkö kaikkien uusperheiden pitäisi varmuuden vuoksi vielä erota kertaalleen, jotta kaikki aikuiset voivat sitten olla yksin kunnes lapset lentää pesästä?

Ihan siis vilpittömästi ihmettelen, että tässä on nyt 9 sivua kuultu miten on kauheaa kun uusperheen vanhemmat eivät jääneet sinkuiksi ja hyi hyi kuinka itsekkäitä ovat. Mutta ei kai tuo kritiikki nyt enää auta? Niin onko pointtina vaan ilmoittaa heille kuinka tyhmästi ovat tehneet? Eikö kannattaisi mieluummin neuvoa (koska erinomaisuudessanne neuvoja pitäisi kyllä löytyä) jotta niillä lapsilla nyt olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä tästä uusperhe-traumasta?😅

Siinä vaiheessa kun lapsia on jo kolme kahden miehen kanssa on ihan tarpeeksi sotkua kasassa. Eikä siihen tarvita enää mitään liimalapsia. Tai uusia isäpuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä monet vetoaa siihen, että pitäisikö muka yhna elää loppuelämä, että lapsi ei traumatisoidu: no ei, mutta miksi pitää ottaa uusi kumppani jo pian eron jälkeen ja muuttaa heti yhteen asumaan ja tutustuttaa lapset toisiinsa heti ja aletaan puhua sisaruksista ym. Eikö voi seurustella ilman, että ne lapset vedetään siihen heti mukaan. Lapsella on oikeus tasapainoiseen elämään, ilman vaihtuvia kumppaneita vanhemmilla. Lapsella kun on se äiti ja isä (yleensä), eikä se muuksi muutu lapsen mielessä vaikka tämä niin mukava Seppo tai Tarja kuvioihin tulisi.

Lapseni isä vaihtaa naisia kuin paitaa, on ankkurilapsia, itse olin eron jälkeen 5 vuotta ilman mitään seurusteluja, mutta kun löysin uuden, en lastani esitellyt hänelle ennen kuin olimme olleet jo toista vuotta yhdessä. Lapseni siis tiesi tästä, mutta halusin olla varma että suhde kestää. Nyt 15 vuotta myöhemmin yhä edelleen saman miehen kanssa, lapseni jo aikuinen ja ovat hyvissä väleissä mieheni kanssa. Yhteen muutimme kun lapsi muutti kotoa pois, en kokenut tarvetta muuttaa lapsen kotiympäristöä, vaikka mies luonamme yöpyikin vuosien saatossa.

Et tainnut tutusta ap:n tapaukseen? Olivat hänen mukaansa 4,5 vuotta yhdessä ennen uutta vauvaa, toki ei selvinnyt kauanko oli sinkkuna eron jälkeen. Mutta en näe ollenkaan miten apn tilanne olisi millää tavanla eri kuin sinun.

Jos on jo lapsilla useita eri isiä, niin silloin ei kovinkaan aikailla lasten teon kanssa. On eri asia viedä 1 tai vaikka 5 lasta isälleen viikonlopuksi, kuin viedä mirella Pekalle, Jaakko Oskarille ja tämä uusin Sepon vanhemmille, että saadaan parisuhdeaikaa. Eikun ups, sieltähän tuleekin äitiviikonloppua viettämään Ronja isältään.

Ei se ketä lainasit

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun moni kritisoi, että uusperheet on lapsille haitallisia, niin mielelläni kuulisin myös ehdotuksia mitä tehdä asialle. Koska mitä järjeä on kritisoida kun perhe on jo "kasassa"? Vai vieläkö kaikkien uusperheiden pitäisi varmuuden vuoksi vielä erota kertaalleen, jotta kaikki aikuiset voivat sitten olla yksin kunnes lapset lentää pesästä?

Ihan siis vilpittömästi ihmettelen, että tässä on nyt 9 sivua kuultu miten on kauheaa kun uusperheen vanhemmat eivät jääneet sinkuiksi ja hyi hyi kuinka itsekkäitä ovat. Mutta ei kai tuo kritiikki nyt enää auta? Niin onko pointtina vaan ilmoittaa heille kuinka tyhmästi ovat tehneet? Eikö kannattaisi mieluummin neuvoa (koska erinomaisuudessanne neuvoja pitäisi kyllä löytyä) jotta niillä lapsilla nyt olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä tästä uusperhe-traumasta?😅

Taisi kolahtaa 😅 täällä kritisoidaan sitä, että aikuiset eivät oman mielihyvänsä ja tahtonsa läpi näe sitä, että heidän valintansa omaa itseään kohtaan vaikuttaakin lapsiin ja heidän ympäristöön. Vaikka se uusi kumppani olisi maailman ihanin juuri esim äidille, niin lapsille se on vieras johon pitää väkisin tutustua. Sama juttu toisen vanhemman luona. Jos lapsilta kysyttäisiin niin en usko että kukaan oikeasti haluaisi vanhempien uusia kumppaneita asumaan saman katon alle, parhaimmillaan vielä omien lastensa kanssa.

Uusperhe ei voi toimia, kannattaa uskoa se. Älkää jaksako aina yrittää ja pettyä ja samalla pettää lapset. Yh voi deittailla kyllä, mutta uusperhettä ei kannata perustaa!

Olen kasvanut neljän lapsen uusperheessä.

Me lapset keikuimme siinä kaaoksessa mukana, kenelläkään meistä ei ole nyt keski-iässä tunnetta, että meillä edes olisi ollut vanhempia

Kotoa me kolme vanhinta häivyimme heti kun voimme, ilman apuja. Nuorin jäikin sitten jumiin nelikymppiseksi koska äiti siibä vaiheessa muisti että haluaakin olla äiti ja takertui häneen.

?

Moni täällä epäilee, että uusperhedynamiikka on se syy, miksi ap":n lapsi kiukuttelee, mutta ap on varma siitä, ettei se ole syy siihen, sillä lapsi pitää bonusisästään ja toisinpäin.

Voihan uusperheen lapset pitää näistä vanhempiensa uusista kumppaneista, mutta ei ne korvaa omaa isää tai äitiä. Ja ihan takuulla varhaisteinille tulee paha olo, kun äiti ja äidin mies hoitaa yhteistä lasta, jolla molemmat vanhemmat ovat saman katon alla, kun taas toisilla on isiä ripoteltuna ympäriinsä ja on puolikkaita sisaruksia ja sitten uusien kumppaneiden lapsia. Vähemmästäkin alkaa oireilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistä livaa tekemistä, ota teini mukaan lapsenhoitoon mutta älä pakota. Muista myös viettää hänen kanssaan yksin aikaa. Laita mies hoitamaan siksi aikaa vauvaa. Kyllä se siitä!

Tämä neuvo oli niin väärä kuin olla ja voi. Ei missään nimessä pakoteta minkäänlaista vastuuta vauvasta teinille. Se ei luo sidettä, pelkästään kasvattaa ahdistusta ja inhoa viatonta kohtaan.

Ja hei, vauvat syö nukkuu ja paskoo, joskus kaikkea kolme yhtä aikaa. Mitään yhteistä kivaa ei ole kuin aikaisintaan mukelon mennessä kouluun. Silloin nyt 12v onkin jo omillaan, todennäköisesti. 

Onko lukihäiriö vai muuten vaan skippasit kohdan "mutta älä pakota"

En skipannut. Kehotit "ottamaan mukaan" mikä jo itsessään on toisen pakottamista ja painostamista. 12v on itsekin lapsi vielä, on väärin painostaa osallistumaan tilanteessa, missä itse ei oikein voi mihinkään vaikuttaa. 

12v voi jollei päättää niin ainakin sanoa mielipiteensä asumispaikasta. Ehkä tässä tapauksessa muutto isänsä tai isovanhempien luokse olisi teinille parasta.

Ei kannata kaikkien kanssa lapsia tehdä,yksi mies riittää ja kun se epäonnistuu niin sit hyväksyy sen eikä tee enempää lapsia,seurustella toki voi..

Minulle tulee mieleen, että tuo 12 vuotias on henkisesti pahassa paikassa ja kokee olevansa yksin. Hän ei ole varsinaisesti enää lapsi, muttei ihan vielä nuorikaan. Ajatukset muuttuvat, sosiaaliset kuviot muuttuvat, maailman realiteetit alkavat paljastua ja oma kehokin jo muuttuu. Äiti on ajautunut pois, isällä on erillinen elämä, isäpuoli on kutsumaton vieras ja nuorempi biosisarus on vielä lapsi. Hänellä ei ole ketään kenelle puhua. 

Tätä ei moni äiti halua myöntää, mutta siinä vaiheessa kun huomaa olevansa raskaana kääntyy maailma osoittamaan omaa napaa. Vauvan synnyttyä se osoittaa vauvaa. Kukapa isosisarus ei olisi tätä ulkopuolelle jäämistä kokenut ja todennut ettei perhedynamiikka enää palannut siihen, mitä se ennen oli. Enkä nyt sano, että siinä on mitään väärää -päin vastoin näinhän se menee. Eläinmaailmassakin kun uusi pienokainen syntyy, emo sietää vielä vanhempaa poikasta, mutta tämä ei ole enää silmäterä.

Ap ei enää ehkä tätä lue, mutta neuvoisin viettämään jokaisen lapsen kanssa kahdestaan omaa aikaa.

Edes vartti päivässä huomio vain häneen. Viikonloppuna pidempi aika. Eiköhän se läheisyys ja keskusteluyhteys palaa. Ei vauvaa tai vierasta miestä siihen mukaan. Ajatuksena kuulostaa varmaan helpolta, joten toivottavasti on rohkeutta kokeilla käytännössäkin :)

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.

Kyllä.

Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.

Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.

Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.

Ap

Erosit toisesta miehestäsi viisi vuotta sitten ja tämän nykyisen kanssa olet ollut viisi vuotta. Mitä ihmettä, siis samantien uuteen suhteeseen!???

Kun pikkuveli syntyi olin 11 v. Äidin kaikki energia ja kiinnostui kohdistui jatkossa pikkuveljeen. Ihan bioperhe.

Itse uusperheen kasvatti ja ei tosiaan hyvä juttu lapsen kannalta. 1990-2000-luvulla tuo oli trendikästä, mutta lasten etua ei juuri ajateltu. Vaikutukset varmaan tulevat näkymään, jo siinäkin että monet oman kaltaisen kohtalon kokeneet eivät halua omia lapsia.

12-vuotias ei ole teini.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen, että tuo 12 vuotias on henkisesti pahassa paikassa ja kokee olevansa yksin. Hän ei ole varsinaisesti enää lapsi, muttei ihan vielä nuorikaan. Ajatukset muuttuvat, sosiaaliset kuviot muuttuvat, maailman realiteetit alkavat paljastua ja oma kehokin jo muuttuu. Äiti on ajautunut pois, isällä on erillinen elämä, isäpuoli on kutsumaton vieras ja nuorempi biosisarus on vielä lapsi. Hänellä ei ole ketään kenelle puhua. 

Tätä ei moni äiti halua myöntää, mutta siinä vaiheessa kun huomaa olevansa raskaana kääntyy maailma osoittamaan omaa napaa. Vauvan synnyttyä se osoittaa vauvaa. Kukapa isosisarus ei olisi tätä ulkopuolelle jäämistä kokenut ja todennut ettei perhedynamiikka enää palannut siihen, mitä se ennen oli. Enkä nyt sano, että siinä on mitään väärää -päin vastoin näinhän se menee. Eläinmaailmassakin kun uusi pienokainen syntyy, emo sietää vielä vanhempaa poikasta, mutta tämä ei ole enää silmäterä.

Ap ei enää ehkä tätä lue, mutta neuvoisin viettämään jokaisen lapsen kanssa kahdestaan omaa aikaa.

Edes vartti päivässä huomio vain häneen. Viikonloppuna pidempi aika. Eiköhän se läheisyys ja keskusteluyhteys palaa. Ei vauvaa tai vierasta miestä siihen mukaan. Ajatuksena kuulostaa varmaan helpolta, joten toivottavasti on rohkeutta kokeilla käytännössäkin :)

Kiva ajatus mutta ei tule toimimaan käytännössä, koska ap:llä ei ole kapasiteettiä tuohon. Jos olisi, miksi olisi siirtänyt jo vanhimman lapsensa isälleen ja nyt toiseksi vanhimman lapsensa kanssa ei ns. tiedä mitä tehdä, ja haluaisi tehdä samat?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun moni kritisoi, että uusperheet on lapsille haitallisia, niin mielelläni kuulisin myös ehdotuksia mitä tehdä asialle. Koska mitä järjeä on kritisoida kun perhe on jo "kasassa"? Vai vieläkö kaikkien uusperheiden pitäisi varmuuden vuoksi vielä erota kertaalleen, jotta kaikki aikuiset voivat sitten olla yksin kunnes lapset lentää pesästä?

Ihan siis vilpittömästi ihmettelen, että tässä on nyt 9 sivua kuultu miten on kauheaa kun uusperheen vanhemmat eivät jääneet sinkuiksi ja hyi hyi kuinka itsekkäitä ovat. Mutta ei kai tuo kritiikki nyt enää auta? Niin onko pointtina vaan ilmoittaa heille kuinka tyhmästi ovat tehneet? Eikö kannattaisi mieluummin neuvoa (koska erinomaisuudessanne neuvoja pitäisi kyllä löytyä) jotta niillä lapsilla nyt olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä tästä uusperhe-traumasta?😅

Naurattaa toi ydinperheissä kasvaneiden kermaperseiden vittuilu asiasta josta ei mitään tiedä. Kiva että sulla meni kivasti sillon lapsena! Kaikilla muilla ei mennyt.

Ei se bondaus ole ikäerosta kiinni. Meillä 2kk vauva, 5v isoveli ja 12v isoveli. 12v ilahtuu ikihyviksi, kun pyydän auttamaan vauvan hoitamisessa. Jos pitäisi ennustaa hänen tulevaisuutta, niin ennustan hänestä isää, joka todella on läsnä lapsilleen ja on yhdenvertainen hoitaja lapsensa äidin kanssa.