Masennus ja elintavat

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että se vaikuttaa mikä johtanut masennukseen alunperin

Olipas tyhmä kommentti

Ihana kuulla, ap, että olosi on helpottanut! Toisekseen on ihanaa, että sulla on ymmärtäväinen asenne niitä masentuneita kohtaan, joille nuo keinot eivät toimi/riitä/ei ole pienintäkään mahista toteuttaa niitä. Se on oikeasti harvinaista. 

Mulla on ollu toistuva masennus yli 20 vuotta, välillä psykoottinen (ilman harhoja), välillä lievä. Muutakin mielen kremppaa on ollut ja on. Jossain määrin tämän kanssa oppii elämään kuten reuman tai diabeteksen kanssa, joskus sairaus vie 6-0. 

Toivon sulle kaikkea hyvää, jaksamista huonoina päivänä ja syksyn tullen. Itse olen ollut huono pyytämään apua, joten tsemppaan sua myös siihen; älä epäröi vaan pyydä sitä, kun huomaat heikentyväsi. Aina on helpompi pohtia jonkun toisen kanssa, missä mennään, on se sitten jokin auttava puhelin, päivystys jne. Lääkkeetkään eivät ole haitallisia, kun niitä käytetään harkiten. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, ap, että olosi on helpottanut! Toisekseen on ihanaa, että sulla on ymmärtäväinen asenne niitä masentuneita kohtaan, joille nuo keinot eivät toimi/riitä/ei ole pienintäkään mahista toteuttaa niitä. Se on oikeasti harvinaista. 

Mulla on ollu toistuva masennus yli 20 vuotta, välillä psykoottinen (ilman harhoja), välillä lievä. Muutakin mielen kremppaa on ollut ja on. Jossain määrin tämän kanssa oppii elämään kuten reuman tai diabeteksen kanssa, joskus sairaus vie 6-0. 

Toivon sulle kaikkea hyvää, jaksamista huonoina päivänä ja syksyn tullen. Itse olen ollut huono pyytämään apua, joten tsemppaan sua myös siihen; älä epäröi vaan pyydä sitä, kun huomaat heikentyväsi. Aina on helpompi pohtia jonkun toisen kanssa, missä mennään, on se sitten jokin auttava puhelin, päivystys jne. Lääkkeetkään eivät ole haitallisia, kun niitä käytetään harkiten. 

Kiitos ihanasta viestistä! :)

Nyt kun oma olo jonkun verran parempi niin jaksan paremmin olla tukena läheisilleni kenellä raskasta. Olen myös keskustelujen kautta ymmärtänyt, että pystyn auttamaan vaan tiettyyn pisteeseen saakka enkä voi oman teveyteni kustannuksella yrittää pelastaa muita vaan jokaisen aikuisen itse ymmärrettävä tehdä parempia valintoja/hakea apua ongelmiinsa.

Ap

Nyt mää sanosin että kivat sulle💛💛💛

Nyt mää sanosin että kivat sulle💛💛💛

Moi! minusta on todella hienoa Ap että masennuksen keskellä pystyit tekemään parannuksia elintapoihisi, kuten liikunnan lisääminen. onnittelut! jatka samalla radalla ja muista keskustella elämästä ja voinnista toisten kanssa, se auttaa pitämään mielenterveyttää kunnossa ja pään kasassa. itse sairastin teininä masennusta koska kotiolot olivat karmeat. söin lääkkeitäkin joiden avulla jaksoin käydä jotekin lukiota.

sen jälkeen olen ollut ajoittain lievästi masentunut. en ole enää syönyt lääkkeitä siihen.

terveet ja säännölliset elämäntavat edesauttavat mielenterveyttä. liikunta, hyvä uni, hyvä ruoka ja juoma, ei mielellään liikaa alkoa, ja sosiaalinen elämä kuten ystävät ja kamut ja harrasteet vaikka lukeminen musiikki tai liikunta.

lisäksi pitää olla unelmia ja pyrkiä niitä kohti vaikka olisi kuinka vaikeaa. omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää meille jokaiselle. voimahalit kaikille joilla on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt mää sanosin että kivat sulle💛💛💛

Ja viel kerran mää vissiin sen sulle sanon

Olet Arvokas ja Tärkeä Ihminen. Sydän !

Minun masennukseni oireili mm huimauksena, joka teki kotoa lähtemisestä vaikeaa, sekä pohjattomana väsymyksenä. Lisäksi oli kuulo- ja näköhäiriöitä ja epämääräisiä särkyjä. Ei siinä paljon lenkkeilty ja panostettu elämäntapoihin ennen kuin lääkityksellä toimintakyky alkoi palata.

Vierailija kirjoitti:

Minun masennukseni oireili mm huimauksena, joka teki kotoa lähtemisestä vaikeaa, sekä pohjattomana väsymyksenä. Lisäksi oli kuulo- ja näköhäiriöitä ja epämääräisiä särkyjä. Ei siinä paljon lenkkeilty ja panostettu elämäntapoihin ennen kuin lääkityksellä toimintakyky alkoi palata.

Itsellä oli ensin vuosikausia jatkunut stressitila, joka lopulta johti masennukseen. Silloin oli tuota huimausta, epämääräisiä kiputiloja sekä iho oireita.

Ap

Ap

 yksi tie paranemiseen on nimenomaan se että saa itseäsi edes vähän liikkeelle, aluksi pakottamallakin vaikka mieli kuinka haraa vastaan. Sama syömisen kanssa, roskaruuan kierre on saatava poikki, se ei paranna oloa mitenkään. Pelkkä lääkitys ja puoli vuotta sohvalla makaaminen sitä masennusta ei paranna, muutenhan suomessa ei olisi jo miljoona näitä lääkkeiden popsijoita. Kannattaa kuunnella Johann Harin äänikirja Mielen yhteydet - masennuksen todelliset syyt tai voi sen toki lukeakin jos jaksaa.

Alapeukkuja odotellessa, sillä tän palstan mukaan masennuksen ainoa oikea hoito on sohvalla makoilu ja siideriä ja sipsiä pahaan mieleen. Rohkea veto ap:lta kertoa omasta kokemuksesta ja moni täällä on tsempannutkin ja toisaalta muutama sohvakeissi tietty ei koska heidän masennushan ei ikinä tule poistumaan. Oletteko miettinyt mitä sellaista masennus tuo teidän elämään että siitä ei halua luopua, tietyn identiteetin? Vapautuksen tekemisestä? Aiheesta löytynee ihan suomalaistenkin lääkäreiden kirjoituksia että masennus ei pelkällä lääkehoidolla lähde, sieltä pitää itse haluta ulos ja se edellyttää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

 yksi tie paranemiseen on nimenomaan se että saa itseäsi edes vähän liikkeelle, aluksi pakottamallakin vaikka mieli kuinka haraa vastaan. Sama syömisen kanssa, roskaruuan kierre on saatava poikki, se ei paranna oloa mitenkään. Pelkkä lääkitys ja puoli vuotta sohvalla makaaminen sitä masennusta ei paranna, muutenhan suomessa ei olisi jo miljoona näitä lääkkeiden popsijoita. Kannattaa kuunnella Johann Harin äänikirja Mielen yhteydet - masennuksen todelliset syyt tai voi sen toki lukeakin jos jaksaa.

Alapeukkuja odotellessa, sillä tän palstan mukaan masennuksen ainoa oikea hoito on sohvalla makoilu ja siideriä ja sipsiä pahaan mieleen. Rohkea veto ap:lta kertoa omasta kokemuksesta ja moni täällä on tsempannutkin ja toisaalta muutama sohvakeissi tietty ei koska heidän masennushan ei ikinä tule poistumaan. Oletteko miettinyt mitä sellaista masennus tuo teidän elämään että siitä ei halua luopua, tietyn identiteetin? Vapautuksen tekemisestä? Aiheesta löytynee ihan suomalaistenkin lääkäreiden kirjoituksia että masennus ei pelkällä lääkehoidolla lähde, sieltä pitää itse haluta ulos ja se edellyttää toimintaa.

Nimenomaan. Masemnusta pitää koittaa pienin askelin hoitaa. Nousta sieltä sohvalta ja pikkuhiljaa tehdä niitä parempia valintoja. Jotkut tosiaan haluavat jäädä rypemään pahaan oloon eikä ole valmiita mitään itse olonsa kohenemiseksi tekemään. Vakavissa tapauksissa ehdottomasti suosittelen lääkkeitä tueksi, mutta ei lääkkeetkään oloa paranna, jos muutoin elintavat pielessä.

Hienoa kuulla ap! Täällä toinen masennuksesta selvinnyt/päivittäin uudelleen selviytyjä. Koen että masennus on sellainen sairaus jota vastaan joutuu kamppailemaan vaikka siitä pahimmasta vaiheesta onkin selvinnyt.

Päivittäiset toimet ylläpitävät parantumista nykyäänkin. En voi valvoa myöhään, juoda alkoholia, käyttää kofeiinia esimerkiksi edelleenkään. Uniongelmat puskevat heti päälle, jos näitä teen ja käytän.

Liikunta ja ruokavalio vaikuttaa kuntoon merkittävästi. Ylipäänsä rutiinit ovat tärkeitä. Olin tuossa kuukauden lomalla, ja huomasin että ajatukset alkoivat ajoittain synkistyä sinne omaan maailmaan. Onneksi nykyään osaa tiedostaa sairautensa ja elää sen mukaan. Voin parhaiten kun elämässäni on minua eteenpäinvieviä ja tärkeitä asioita.

Silloin pahimmassa vaiheessa, tälläisestä tasaisesta elämästä sai vain unelmoida. Muistan vieläkin ne päivät ja hetket kun vain huuusin itkusta peilin edessä, en saanut itseäni liikkeelle, jaksanut opiskella/tehdä töitä. Kaikki energia meni selviytymiseen hengissä, henkisesti ja fyysisesti.

Jokaisella on oma tarinansa. En lähtisi vähättelemään kenenkään selviytymismetodeja tai sitä onko kyseessä paha masennus jos on löytänyt elintavoista suuren voimavaran paranemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kuulla ap! Täällä toinen masennuksesta selvinnyt/päivittäin uudelleen selviytyjä. Koen että masennus on sellainen sairaus jota vastaan joutuu kamppailemaan vaikka siitä pahimmasta vaiheesta onkin selvinnyt.

Päivittäiset toimet ylläpitävät parantumista nykyäänkin. En voi valvoa myöhään, juoda alkoholia, käyttää kofeiinia esimerkiksi edelleenkään. Uniongelmat puskevat heti päälle, jos näitä teen ja käytän.

Liikunta ja ruokavalio vaikuttaa kuntoon merkittävästi. Ylipäänsä rutiinit ovat tärkeitä. Olin tuossa kuukauden lomalla, ja huomasin että ajatukset alkoivat ajoittain synkistyä sinne omaan maailmaan. Onneksi nykyään osaa tiedostaa sairautensa ja elää sen mukaan. Voin parhaiten kun elämässäni on minua eteenpäinvieviä ja tärkeitä asioita.

Silloin pahimmassa vaiheessa, tälläisestä tasaisesta elämästä sai vain unelmoida. Muistan vieläkin ne päivät ja hetket kun vain huuusin itkusta peilin edessä, en saanut itseäni liikkeelle, jaksanut opiskella/tehdä töitä. Kaikki energia meni selviytymiseen hengissä, henkisesti ja fyysisesti.

Jokaisella on oma tarinansa. En lähtisi vähättelemään kenenkään selviytymismetodeja tai sitä onko kyseessä paha masennus jos on löytänyt elintavoista suuren voimavaran paranemiseen.

Lisään: Itse kokeilin lääkkeitä, eivät toimineet. Itselläni rutiinit ja niissä pysyminen auttoi eniten. Toki tähänkin vaikutti se että minulla oli jatkuvasti tukea perheeltä ja terapiasta.

Masennuksessa tuli itselläni myös sellaisia vaiheita. Joskus näytti paremmalta, mutta äkkiä olo saattoi palata jopa pahempaan mistä oli lähtenyt. Sitten kun on sairautensa kanssa siinä pisteessä että saa jostain sen uuden voiman suorittaa elämäänsä, voi taputtaa itseään olkapäälle. Ei ole helppo juttu. Aluksi se on nimenomaan suorittamista ja pakottamista rutiineihin ja liikkeelle. Pikkuhiljaa se helpottaa.

Itselläni masennus oli seuraus traumaperäisestä stressihäiriöstä. En voi edes oikein kirjoittaa tuosta ajasta kun olin pahimmillani. Se on niin raskasta aikaa muistellakaan. Sitä tunnetilaa ei voi edes kuvailla. Onnea ap! Kaikkea parasta elämääsi! On parasta kun näkee taas elämässä unelmia ja tulevaisuutta. Se on kuin heräisi pitkästä painajaisesta<3

Masennukset ja niiden syyt ovat moninaiset. Sinulla ilmeisesti syy oli alkoholi + muut huonot elintavat. Hyvä, että syy selvisi, ja sait itsesi parempaan kuntoon.

Ja hyvä, että kerroit kokemuksestasi. Jollain muulla voi olla samat syyt masennuksen taustalla.

Ei tästä pidä mieltään pahoittaa sellaisen, jonka masennus selvästikään ei ole alkoholista tai muista huonoista elintavoista johtuvaa, vaan on kokonaan toisen tyyppisestä masennuksesta kyse. Kumpikin ovat ihan oikeita masennuksia. On ihan tutkittu tosiasia, että masennusta on olemassa ainakin 12 erilaista perustyyppiä. Varmaan niissäkin alalajeja ties kuinka paljon ja monenlaisia. Jollain voi olla sekoitus useampaakin masennustyypistä samalla ihmisellä.

Itselläni masennuksen syyt ovat lapsuuden traumat sekä jokin kipuaistimus aivoissa. Kyse ei siis ole mistään tavanomaisesta päänsärystä, eikä kipu ole erityisen voimakas. Kipumasennukseen auttaa parhaiten se, kun otan nukkumaan mennessä tulehduskipulääkkeen, jolloin saan nukuttua hyvin. Aamulla on jo parempi olo. Tarvittaessa otan vielä toisenakin iltana sen tulehduskipulääkkeen. Harvoin enää kolmatta tarvitsen. Traumateräiseen masennukseen on auttanut traumojen käsittely ja niiden "jättäminen taakse". Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 yksi tie paranemiseen on nimenomaan se että saa itseäsi edes vähän liikkeelle, aluksi pakottamallakin vaikka mieli kuinka haraa vastaan. Sama syömisen kanssa, roskaruuan kierre on saatava poikki, se ei paranna oloa mitenkään. Pelkkä lääkitys ja puoli vuotta sohvalla makaaminen sitä masennusta ei paranna, muutenhan suomessa ei olisi jo miljoona näitä lääkkeiden popsijoita. Kannattaa kuunnella Johann Harin äänikirja Mielen yhteydet - masennuksen todelliset syyt tai voi sen toki lukeakin jos jaksaa.

Alapeukkuja odotellessa, sillä tän palstan mukaan masennuksen ainoa oikea hoito on sohvalla makoilu ja siideriä ja sipsiä pahaan mieleen. Rohkea veto ap:lta kertoa omasta kokemuksesta ja moni täällä on tsempannutkin ja toisaalta muutama sohvakeissi tietty ei koska heidän masennushan ei ikinä tule poistumaan. Oletteko miettinyt mitä sellaista masennus tuo teidän elämään että siitä ei halua luopua, tietyn identiteetin? Vapautuksen tekemisestä? Aiheesta löytynee ihan suomalaistenkin lääkäreiden kirjoituksia että masennus ei pelkällä lääkehoidolla lähde, sieltä pitää itse haluta ulos ja se edellyttää toimintaa.

Nimenomaan. Masemnusta pitää koittaa pienin askelin hoitaa. Nousta sieltä sohvalta ja pikkuhiljaa tehdä niitä parempia valintoja. Jotkut tosiaan haluavat jäädä rypemään pahaan oloon eikä ole valmiita mitään itse olonsa kohenemiseksi tekemään. Vakavissa tapauksissa ehdottomasti suosittelen lääkkeitä tueksi, mutta ei lääkkeetkään oloa paranna, jos muutoin elintavat pielessä.

Silloin, kun tuntuu, että haluaa jäädä rypemään siihen omaan kurjuuteensa, pitää antaa itselleen siihen lupa, jos ei ole mitään elintärkeitä velvollisuuksia hoidettavana. Luin jokin päivä sitten, kuinka Sampo Kaulanen kertoi, että on oppinut nauttimaan niistä synkistä hetkistä. Hienoa. Itselläni oli reilu vuosi sitten tuo vaihe. Se on ollut iso askel kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun oppii nauttimaan siitä synkistelystä. Nauttiminen, ihan mistä tahansa, on hyvä lääke masennukseen.

Ja jokaisella on oma tiensä. Pitää opiskella itseään ja opetella ajattelemaan uudella tavalla. Ei sitä voi tehdä ystävä, ei terapeutti, ei lääkäri, eikä kukaan muukaan sinun puolestasi. Se on tehtävä ihan itse. Apua voi toki saada moneltakin taholta. Ei se oppiminen etene, jos ei ota vastaan uutta tietoa omien aivojen ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksessa tuli itselläni myös sellaisia vaiheita. Joskus näytti paremmalta, mutta äkkiä olo saattoi palata jopa pahempaan mistä oli lähtenyt. Sitten kun on sairautensa kanssa siinä pisteessä että saa jostain sen uuden voiman suorittaa elämäänsä, voi taputtaa itseään olkapäälle. Ei ole helppo juttu. Aluksi se on nimenomaan suorittamista ja pakottamista rutiineihin ja liikkeelle. Pikkuhiljaa se helpottaa.

Tiedän tuon aaltoilevan olon masennuksen kanssa kamppailtaessa. Aamuisin herätessä olo oli aina todella tunkkainen ja itkeskelin yksinäni, että miten selviydyn tästäkin päivästä. Lopulta olo oli niin voimaton, että hain apua ja siitä se paranemisprosessi alkoi. Kun ulkopuolinen ammattiauttaja sanoi ettei ihmekään olen näin piipussa ja oli hyvä hain apua tässä kohtaa niin siitä hetkestä alkoi toipuminen. Silloin tulevaisuus näytti synkältä ja ajoittain mietin loppuisipa koko elämä, nyt nauran jälleen ja suunnittelen tulevaisuuttani kuitenkin tiedostaen huonojakin kausia varmasti vielä tulee.

Ap