Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu...vauvan nimen salailu Suomessa?
16.07.2022 |
Asun Englannissa ja kun kerron tutuille paikallisille, kuinka monet uudet vanhemmat eivät kerro vauvan nimeä ennen ristiäisiä (2kk??) kaikki on ihan ihmeissään. MIKSI? Ja tarkemmin ajatellen, en ymmärrä minäkään. Täällä nimi on päätetty YLEENSÄ (98%) etukäteen ja ilmoitetaan heti kun vauva on syntynyt. Miksi pitää odottaa ristiäisiin? Onko tää taas yksi suomalaisen luonteen kummallisuuksia?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Tästä johtuu suomalaisten yleinen väärinkäsitys, että itse kasteella saadaan nimi. Monelle suomalaiselle on jopa kovin vaikeaa uskoa, etteikö kaste tarkoitakaan nimen antamista. Muissa maissa tällaista ajatusta ei ole. Nimen antaminen ja kastaminen ovat ihan erilliset jutut.
Kyllä se kastaminen on ollut synonyyminä nimenantamiselle koska lapsi laitettiin kasteen yhteydessä kirkonkirjaan ja nimi tuli kasteen yhteydessä viralliseksi. Ja nykyäänkin ne liittyvät sikäli että lasta ei voi kastaa ilman nimeä. Ja yhä nykyään pappi vie kasteen jälkeen nimen ja kastetiedot kirkonkirjoihin ja väestörekisteriin (ellei vanhemmat ole toimittaneet nimeä aiemmin rekisteriin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin päätettiin nimi vasta kasteen yhteydessä. Pappi sakastissa hoputti laittamaan nimet paperiin että pääsee kastamaan 😁
Laivatkin kastetaan kasteseremoniassa kun niille annetaan nimi. Eikä tosiaan ole kyse seurakuntaan liittämisestä 😂
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä salailla, höntti.
Olet totisesti tietämätön ihminen.
Minkä ikäinen olet ja millaisessa perheessä olet kasvanut, jollet tälläistä asiaa tiedä etkä tunne?
Minusta on myös outoa, että nimeä salaillaan ja jopa raskautta. Eihän se tietenkään muille kuulu, mutta... Eräskin pariskunta ihan hihittelivät keskenään että siinä ne muut kärvistelee kun eivät tiedä vauvan nimeä. Ehkä joku heidän sukulaisistaan sitten kärvisteli, itse oli silleen ahaa, ok. Minusta on vain omituista että on ihminen, mutta en tiedä hänen nimeään. Oman lapsen kohdalla nimi päätettiin jo ennen syntymää sillä ehdolla, että lapsi on "nimen näköinen". Kukaan ei uskonut ennen ristiäisiä, että hänen nimensä on se. Miehen kanssa annettiin asian vain olla eikä lähdetty siihen hössötykseen mukaan.
Itse muistan aina lapsena että vauvaa kutsuttiin jollain nimellä, sitten ristiäisissä alettiinkin kutsumaan jollain ihan toisella nimellä. Hämmentävää. Tuntui jotenkin huonolta että lapsen nimi unohdettiin ja aivan kuin tämä olisi ollutkin joku toinen lapsi uuden nimen myötä. No, ehkä minä vain olen omituinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI TAIKAUSKOA vaan ihan kristillinen pohja, jolla papit aikoinaan pelottelivat kansaa. Lapsi on suojaton ilman nimeä, vasta nimen saatuaan hän on jumalan suojeluksessa "sillä nimeltä minä olen hänet kutsunut". Samasta syystä varottiin, ettei nimi joudu paholaisen tietoon, silloin paholainen ehtii ennen ristiäisiä liittää lapsen omaan laumaansa. Siksi lapsen nimeä ei saanut sanoa eikä kertoa ennen ristiäisiä.
Kastamatonta lasta ei saanut kuljetella julkisesti eikä viedä kyläpaikkoihin, sillä jos jotain sattuu, lapsi ei pääse jumalan valtakuntaan, koska vasta kasteessa herralle ilmoitetaan nimi, jolla lapsi kutsutaan. Tuota noudatetaan vielä aika yleisesti, eli kastamatonta lasta ei kuljetella.
Kristillinen usko ei ole eri asia kuin taikausko. Kaikkien uskontojen uskomukset ovat taikauskoa, kristilliset uskomukset ihan samalla tavoin kuin muutkin uskomukset.
Yksi kristillinen uskomus on ollut tuo, että on olemassa "paholainen", joka voi siepata lapsen laumaansa. Samainen uskomus vaikuttaa piilevänä vielä nykyaikanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me ainakaan päätetty nimiä ennen lasten syntymää. Ei haluttu tietää sukupuoltakaan. Siinähän niitä nimiä on mukava makustella, kun vauvaan tutustuu.
Mikä ihmeen kiire siinä pitäisi olla? Mitä ne muut ihmiset sillä nimitiedolla tekee?No ei mitään, eiköhän sitä ihan vain kohteliaisuudesta tiedustella. Ei se silti ole mikään loukkaus kysyä.
Miksi sitten on ihmetyksen aihe sanoa, että ei ole päätetty???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suvussa (siis ihan Suomessa) annettu nimi aina heti. Anopin mielestä pilattiin kaikki, kun kerrottiin nimi kaikille, kun lapsi oli syntynyt eikä edes kastettu lasta tai pidetty muitakaan juhlia. Kauhea valitus, kun ei noudatettu heidän suvun perinteitä. Minusta olisi ollut typerää olla kutsumatta lasta nimellä, kun se oli jo päätetty.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ilmeisesti vieläkään kirjoiteta syntymätodistusta samana päivänä kun lapsi syntyy, siis jo laitoksella. Useassa maassa tehdään näin ja siksi lapsella on heti nimi joka on rekisteröity ja syntymätodistusta tarvitaan moneen paikkaan elämän aikana.
Se salailu Suomessa on huvittavaa, nimet usein vielä huvittavampia mutta minkäs teet kun perinteitä ei ole ja nekin vähät mitä oli, on heitetty roskikseen jo ajat sitten.
Jos nimeä ei ole päätetty, ei ole kyse salaamisesta. Tai tavallaan, nimi on siinä vaiheessa salainen vielä vanhemmillekin.
Miten se on eräille outo ajatus, että "joku ulkopuolinen päättäisi lapsen nimen"? Ette sitten ole tavanneet ihmistä, joka itsepäisesti puhuttelee lasta Maijaksi, vaikka nimi Raija. Oikeasti tietenkin ulkopuolisten painostukselta ja (erikoisemman) nimen ihmettelyltä välttyy sillä, että ilmoittaa väestörekisteriin vauvan nimen heti syntymän jälkeen. Ihminen voidaan kastaa ja liittää seurakuntaan aikuisena, vaikka nimi ollut jo vauvana. Ei mitenkään tavatonta kirkkohäitä suunnittelevilla, joita ei ole kastettu eivätkä ole käyneet rippikoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain vanhaa taikauskoa taustalla? Tuo huonoa onnea nimen paljastaminen ennen ristiäisiä?
Ei pelkästään huonoa onnea, vaan paholainen voi viedä vauvan jos tietää hänen nimensä ennen ristiäisiä. Vauvan uskottiin olevan turvassa vasta kun on päässyt seurakunnan jäseneksi.
Tämän perinteen taustat ovat muistaakseni jollain tavalla vanhoissa pakanauskonnoissa. Ne sekoittuivat kristinuskon tapoihin uskonnon vaihtumisen myötä.
Yritän muistella vuosikymmeniä vanhoja asioita. Ei ollut mitään taikauskoa vaan yleinen tapa pitää nimiasia piilossa jostain syystä? Tai haluttiin miettiä nimeä ihan "loppuun asti"? En tiedä onko nykyään, mutta ennen piti olla valmiina synnytykseen mennessä nimi tytölle tai pojalle, mahdollista hätäkastetta varten. Kumpikaan meidän lapsemme ei sitten loppujen lopuksi saanut tuota "hätänimeä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me päätimme lapsen nimen vasta silloin, kun pappi oli eteisessä. Miksi se pitää etukäteen päättää?
Me katsomme ensin, minkä nimen näköinen ja oloinen lapsesta tulee. Ja yksi syy voi olla se, että emme välitä kuunnella kenenkään arvosteluja, moitteita ja ehdotuksia paljon paremmasta nimestä ennen kuin se on liian myöhäistä.
En ole koskaan kuullutkaan mistään nimeen ennen ristiäisiä liittyvästä taikauskosta. Ja minä olen sentään kuullut ja lukenut vaikka millaisista perinteistä suomalaisista uskomuksista melko paljon yli 50 vuoden ajan.
Erikoinen kuvitelma, että lapsen nimen päättäisi joku muu tai saisi vaikuttaa siihen, jos nimen kertoo ennen ristiäisiä. Ristiäiset ei ole mikään nimenantojuhla. Suurimmassa osassa kristillistä maailmaa nimi kerrotaan heti lapsen synnyttyä tai parin päivän sisällä. Ristiäisten aika on myöhemmin.
Ristiäiset voivat olla myös nimenantojuhla, jos vanhemmat niin haluavat. Ja niinhän se usein onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain vanhaa taikauskoa taustalla? Tuo huonoa onnea nimen paljastaminen ennen ristiäisiä?
Ei pelkästään huonoa onnea, vaan paholainen voi viedä vauvan jos tietää hänen nimensä ennen ristiäisiä. Vauvan uskottiin olevan turvassa vasta kun on päässyt seurakunnan jäseneksi.
Tämän perinteen taustat ovat muistaakseni jollain tavalla vanhoissa pakanauskonnoissa. Ne sekoittuivat kristinuskon tapoihin uskonnon vaihtumisen myötä.
Nykyään konservatiiviset kristityt julkistavat raskauden heti kun testi on tehty (koska vastustavat aborttia ja haluavat korostaa että sikiö on henkilö ihan alusta saakka) ja paljastavat nimen heti kun vauva on syntynyt (koska vastustavat "kasteessa lapsi saa nimen"- ajattelua ja haluavat korostaa, että kasteessa lapsi liitetään kristinuskoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös outoa, että nimeä salaillaan ja jopa raskautta. Eihän se tietenkään muille kuulu, mutta... Eräskin pariskunta ihan hihittelivät keskenään että siinä ne muut kärvistelee kun eivät tiedä vauvan nimeä. Ehkä joku heidän sukulaisistaan sitten kärvisteli, itse oli silleen ahaa, ok. Minusta on vain omituista että on ihminen, mutta en tiedä hänen nimeään. Oman lapsen kohdalla nimi päätettiin jo ennen syntymää sillä ehdolla, että lapsi on "nimen näköinen". Kukaan ei uskonut ennen ristiäisiä, että hänen nimensä on se. Miehen kanssa annettiin asian vain olla eikä lähdetty siihen hössötykseen mukaan.
Itse muistan aina lapsena että vauvaa kutsuttiin jollain nimellä, sitten ristiäisissä alettiinkin kutsumaan jollain ihan toisella nimellä. Hämmentävää. Tuntui jotenkin huonolta että lapsen nimi unohdettiin ja aivan kuin tämä olisi ollutkin joku toinen lapsi uuden nimen myötä. No, ehkä minä vain olen omituinen. :)
Ei meillä ole vauvoja kutsuttu miksikään muuksi kuin vauvaksi ennen kastepäivää. Enkä ole päättänyt nimiä ennen syntymää. Vaihtoehtoja on toki listattu ja mietitty mutta minusta on tärkeää että nimi näyttää lapselta, joten en osaisi päättää sitä mitenkään ennen vauvan tapaamista. Esikoisellakin meni kaikki ideatkin uusiksi syntymän jälkeen! Jonkun verran ennen kastetta nimi on sitten lyöty lukkoon, mutta en näe miksi siinä olisi niin kiire, tai miksi se olisi syytä kertoa heti kun on päätetty. Minusta on hauska julkistaa se yhtäaikaa kaikille siinä kasteen yhteydessä. Samoin on kiva arvailla ja jännittää läheisten lasten nimiä siihen päivään asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ilmeisesti vieläkään kirjoiteta syntymätodistusta samana päivänä kun lapsi syntyy, siis jo laitoksella. Useassa maassa tehdään näin ja siksi lapsella on heti nimi joka on rekisteröity ja syntymätodistusta tarvitaan moneen paikkaan elämän aikana.
Se salailu Suomessa on huvittavaa, nimet usein vielä huvittavampia mutta minkäs teet kun perinteitä ei ole ja nekin vähät mitä oli, on heitetty roskikseen jo ajat sitten.
Jos nimeä ei ole päätetty, ei ole kyse salaamisesta. Tai tavallaan, nimi on siinä vaiheessa salainen vielä vanhemmillekin.
Miten se on eräille outo ajatus, että "joku ulkopuolinen päättäisi lapsen nimen"? Ette sitten ole tavanneet ihmistä, joka itsepäisesti puhuttelee lasta Maijaksi, vaikka nimi Raija. Oikeasti tietenkin ulkopuolisten painostukselta ja (erikoisemman) nimen ihmettelyltä välttyy sillä, että ilmoittaa väestörekisteriin vauvan nimen heti syntymän jälkeen. Ihminen voidaan kastaa ja liittää seurakuntaan aikuisena, vaikka nimi ollut jo vauvana. Ei mitenkään tavatonta kirkkohäitä suunnittelevilla, joita ei ole kastettu eivätkä ole käyneet rippikoulua.
Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, milloin vauvan nimi on ilmoitettu väestörekisteriin. Vauvalla on de facto nimi heti kun vanhemmat ovat sen ilmoittaneet muille.
Me ilmoitimme nimen kaikille heti kun synnäriltä tultiin kotiin. Miten tästäkin nyt jonkun ongelman voisi keksiä?
Vierailija kirjoitti:
On suomalaisia kummallisuuksia ja perustuu alkujaan taikauskoon. Jos kutsuu lasta nimellä ennen ristiäisiä, paholainen voi kutsua lapsen luokseen.
Suomalaisia perinteitä. Ei kummallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Yritän muistella vuosikymmeniä vanhoja asioita. Ei ollut mitään taikauskoa vaan yleinen tapa pitää nimiasia piilossa jostain syystä? Tai haluttiin miettiä nimeä ihan "loppuun asti"? En tiedä onko nykyään, mutta ennen piti olla valmiina synnytykseen mennessä nimi tytölle tai pojalle, mahdollista hätäkastetta varten. Kumpikaan meidän lapsemme ei sitten loppujen lopuksi saanut tuota "hätänimeä"
Kyllä lapsen on aina voinut synnyttää myös ilman sitä hätäkastenimeä 🙄
Se, että jossain lomakkeessa on kysytty nimeä, ei tarkoita sitä, että jalat pitäisi pitää ristissä eikä antaa lapsen syntyä.
Se on suomalainen tapa. Ei sitä ole pakko noudattaa. Aloittaja taitaa olla taas yksi näitä jotka halveksii kaikkea mitä suomalaiset tekee, ja ylistää miten hienosti kaikkialla muualla asiat tehdään. Häivytetään kaikki suomalaiset perinteet pois ja aletaan olla niinkuin kaikki muutkin, se on hienoa.
Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että eri maissa on eri tapoja.
Ja aina ne meidän omat on niitä outoja, kummallisia, huonoja. Ei muiden. Muilla on aina oikeammat perinteet.
EI TAIKAUSKOA vaan ihan kristillinen pohja, jolla papit aikoinaan pelottelivat kansaa. Lapsi on suojaton ilman nimeä, vasta nimen saatuaan hän on jumalan suojeluksessa "sillä nimeltä minä olen hänet kutsunut". Samasta syystä varottiin, ettei nimi joudu paholaisen tietoon, silloin paholainen ehtii ennen ristiäisiä liittää lapsen omaan laumaansa. Siksi lapsen nimeä ei saanut sanoa eikä kertoa ennen ristiäisiä.
Kastamatonta lasta ei saanut kuljetella julkisesti eikä viedä kyläpaikkoihin, sillä jos jotain sattuu, lapsi ei pääse jumalan valtakuntaan, koska vasta kasteessa herralle ilmoitetaan nimi, jolla lapsi kutsutaan. Tuota noudatetaan vielä aika yleisesti, eli kastamatonta lasta ei kuljetella.