Rehellisesti: Haittaako jos vanhemmastasi ei tule/tullut ylioppilasta tai akateemista?
Tiedättekö sen tunteen, kun ystävät kysyvät mihin lukioon emä pääsi ja vastaat, että valitsi lähihoitajakoulun. Siinä sitten väännetään tekohymyä ja kiusallisesti todetaan miten hienoa ja upea ala ja varmasti saa töitä. Oikeasti tekisi mieli vain huutaa tyynyyn ja miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Minkälaisia kokemuksia teillä?
Kommentit (72)
Ne, jotka eivät mene lukioon, ovat erityislapsia. Ja suotakoon se erityislapsille.
Ei Suomessa kannata kouluttautua. Tuilla pärjää ihan hyvin ja välillä voi tehdä pimeitä hommia ja kerätä mustikoita, puolukoita, sieniä.
Haittaa todella paljon, voin täällä sen nimettömänä myöntää.
Ei, mutta ei pidä sitten valittaa pientä palkkaa, kiirettä ja työn raskautta.
Täälläpä yks, joka olis halunnu amikseen mutta lukio piti käydä joten valitsin kaksoistutkinnon. Sain kuulla miten opiskelemaani alaa lähtee opiskelemaan ”vaan ne jotka ei muualle pääse” ja muutenkaan siihen ei suhtauduttu ollenkaan myönteisesti. 48-vuotiaana repäisin ja lopetin kummankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat kävi Ressun ja pääsi heti yliopistoon.
Mutta ei se mua haittaisi että olisivat jotain muuta valinneet.
Eikä meidän vanhempien valintoja ole kukaan edes minulta kysellyt😂
Palstalle pitää perustaa oma alaosasto Ressun lukion käyneiden lapsille. Heillä on pakahduttava tarve kertoa asiasta joka ketjussa, myös niissä joiden aiheena ei ole Ressu.
Onko noin oikeasti? Ekan kerran tuohon nyt törmäsin. T: Ressun käynyt, omat vanhemmat eivät olleet ylioppilaita edes ja omat lapset ovat valinneet muut lukiot
Ihanaa, että palstalla on joku Ressun käynyt! Olen niin monessa ketjussa törmännyt ressulaisten kehuskeleviin vanhempiin, mutta en niihin, jotka olisi itse käyneet Ressun tai ainakaan siitä maininneet.
Eräs äiti väitti, että kaikilla Ressun käyneillä on akateemiset vanhemmat, useimmat vielä tohtoreita...
Mäkin oon käynyt Ressun. Ressun alakoulussa äänestämässä
Vähän haittasi, kun perheen ensimmäisenä yliopisto-opiskelijana ei kotoa saanut mitään tukea.
Kun olin aikuisten lasteni kanssa eräässä paikassa, jossa sai opiskelija-alennuksia ja sitä kysyttiin, kääntyivät lapset kysymään "äiti, onko sinulla se opiskelijakortti". Aikuisena siis opiskelin. En tiedä, haittasiko se heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta ei pidä sitten valittaa pientä palkkaa, kiirettä ja työn raskautta.
Eikä pätkätyötä, jos on akateeminen tutkija, jolla on aina kiire, kun pitäisi saada määräajassa valmista ja sitten taas hakea uutta yhtä epävarmaa apurahaa.
Mun kummityttö meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun, sähkölinjalle. Oli 5 v töissä, äitiyslomalla AMK ja nyt yliopistossa suorittaa opintoja työn ja 3 lapsen ohella.
Oppari on aloitettu ja kesälomalla rutistaa loppuun.
Mikä on kellekin oikea polku.
Kun pääsi yliopistoon sisään, pomo onnitteli ja antoi palkankorotuksen
Vanhempani ovat rikkaita maailmanmatkaajia, joten ei ole haitannut, lapsenaan olen saanut oman osani, ja voin viettää rikkaan laiskaa elämää.
En osaa edes sanoa, miksi akateeminen köyhyys olisi milläin tavoin tavoiteltava elämäntilanne.
Meitä on neljän sisaruksen kahteen syssyyn sybtynyt parvi. Kaikilla hyvä koulumenestys, minulla esikoisena eli harjoituakappaleena huonoin; yli 8 ka ilman läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta. Minusta seuraavalla siskolla oli yli 9 ka perukoulun lopussa. Meni silti amikseen. Kaks nuorinta on korkeakoulutettuja. Meillä vanhimmilla syy olla menemättä lukioon/korkeakouluun oli kotiolot, jotka aiheutti korkeasti koulutettu hullu isämme. Minun oli pakko päästä pois heti peruskoulun päätyttyä sillä kuulin jo ääniä kotistressin takia. Sisko jäi huolehtimaan äidistä ja pikkusisaruksista, mutta ei hänkään voinut valita pitkää opi topolkua, piti olla ajatus, että on pian taloudellisesti itsenäinen.
Äitimme on vähän koulutettu, mutta ei sitä hänestä päällpäin uskoisi. Siistiä sisätyötä tehnyt ikänsä samassa lafkassa. Äidin suvussa muutamaa vuotta vanhempi serkkuni oli ensimmäinen ylioppilas, pikkusisarukseni ainoat sen jälkeen. Isän suvussa kaikki serkut on ylioppilaita, minä ja siskoni kummajaisia.
Hävettää se tietämättömyys, esim. että yliopistossa tai lukiossa ei tarvitse lukea, oppii suunnittelemaan ydinvoimaloita kunhan ei opiskele vaan menee vaikka keräämään pulloja tai maalaamaan navettaa kun on niin hieno keli. "Et kai vaan lue? Mene pihalle. Joko sä valmistut??"