Rehellisesti: Haittaako jos vanhemmastasi ei tule/tullut ylioppilasta tai akateemista?

Ei todellakaan haittaa. Esimerkiksi amiksen logistiikka puolelta saatavat tienestit ovat yhtä hyvät vuoden koulutuksella, kuin lääkärillä niin hyvä vaan jos sinne menee 🙈 typerää kouluttautua akateemisesti monta vuotta, jos palkka on huono.

No miten sen nyt ottaa. Isä ei aikoinaan päässyt ylioppilaskirjoituksista läpi jä päätyi muusikoksi. Olisi tainnut saada parempaa palkkaa musiikinopettajana jos olisi ollut tutkinto eikä vain vuosikausien soittokokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan haittaa. Esimerkiksi amiksen logistiikka puolelta saatavat tienestit ovat yhtä hyvät vuoden koulutuksella, kuin lääkärillä niin hyvä vaan jos sinne menee 🙈 typerää kouluttautua akateemisesti monta vuotta, jos palkka on huono.

Omasta mielestäni on elämän tuhlaamista ajaa rekkaa 50 vuotta ihan palkasta riippumatta

Ei emme tiedä

Ei. 

Äitini on vain sosionomi AMK:sta. Saa sitä hävetä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kysytä noin, vaan kysytään mihin emä hakee opiskelemaan. Ei lukio ole nykyaikana mikään itsestäänselvyys, en ole sitä itsekään käynyt, ja silti olen perheeni ainoa korkeakoulutettu, jopa kaksi tutkintoa. Lukiota ei näihin tarvittu.

Yli puolet menee lukioon. Eli on aika itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Itse en käynyt lukiota, mutta yliopiston kyllä. Haittaakohan se kovasti?

Nykyään ei taida päästä ilman lukiota.

Ei tietenkään haittaa. Olen itse luonut akateemisen uran ja olen kiitollinen kaikesta, mitä duunaritaustaiset vanhempani tekivät hyväkseni lapsuudessa. Minun ei tarvitse olla nousukas.

No haittaa. Loppuisi se paremminkoulutettujen työn vähättely jos edes yrittäisivät joskus itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa, mutta vähän haittaa jos vanhemmista tulee sellaisia, joita muiden koulujen käynti tai käymättömyys haittaa.

Tällaisia on paljon! Omat duunarivanhemmat jotka ei päässeet edes oppikluluun (eli vain kansakoulu) vihaavat sydämensä pohjasta ns. herroja (herra on siis heille kuka vaan akateeminen tai muuten työssän menestynyt).

He kaikin tavoin yritti estää menoni lukioon ja yliopistoon, uhkailua, kiristystä, vaikka mitä. Eivätkö tosiaan maksaneet mitään kirjoja tms.

Kun sitkeästi vaan kamppailin, minusta tuli suvun eka akateeminen - ja se herra, jota inhotaan ja kadehditaan. En missään nimessä ole leuhka vaan päin vastoin pienennän itseni ja mitätöin saavutukseni vanhempien kuullen. Silti he eräällä tapaa hylkäsi minut. Heille työtön kouluttamaton sisarus on rakkain ja siitä sisaruksesta he ovat ylpeitä. Minusta eivät ole. Ovat sanoneet tämän päin naamaa.

Tämä herraviha on yllättävän yleistä varsinkin vähän iäkkäämmissä kouluttamattomissa kansan riveissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kysytä noin, vaan kysytään mihin emä hakee opiskelemaan. Ei lukio ole nykyaikana mikään itsestäänselvyys, en ole sitä itsekään käynyt, ja silti olen perheeni ainoa korkeakoulutettu, jopa kaksi tutkintoa. Lukiota ei näihin tarvittu.

Tuo onkin varmaan yleisempi ja parempi tapa kysyä. Kaikki kaverini vanhemmat ovat käyneet lukion ja suurin osa yliopiston ja meille ammattikoulu on ollut outo ja vieras paikka, jonne menevät ovat jotenkin epäonnistuneet.

ap

Jäisi aika moni palvelu sinulta saamatta ilman tavallisia duunareita. Epäonnistuminen on minun mielestäni sitä, että on itsestään noin epävarma, että täytyy mollata ja katsoa alaspäin muita.

No haittaa, mutta minkäs teet kun eivät he muuta kuin sikiävät. Mitään vastuuta eivät omasta elämästään ota.

Kysyykö nykyisen nuoret tosiaan tuollaista? No, oma äitini ei aikoinaan päässyt edes seminaariin, josta kovasta haaveili, koska isänsä oli kuollut ja "naimisiin kuitenkin menee" niin kuin siihen aikaan tytöille sanottiin.

Epäilen, että omat lapseni eivät ole kovinkaan ylpeitä siitä, että minulla on akateeminen tutkinto.

Mun vanhemmat oli köyhiä kouluttamattomia duunareita mutta sivistymättömiä he eivät olleet.

He olivat aikoinaan hyvin aktiivisia niin kulttuuri- , uheilu- kuin poliittisissakin piireissä, osaavia ja lukivat paöljon. Harva akateeminen tänäänkään tietää niin paljon historiasta kuin mun isäni aikoinaan!

Koulutus on vain yksi asia, jos sitä katsoo mustavalkoisesti sulkee aljon tietoa, sivistystä ja ymmärrystä pois.

Itse olen paljon suppempi tietämykseltäni vaikka koulutettu olenkin ja hyvän työuran tehnyt.

Minun vanhempani opiskeleekin 9.luokkaa, lukiota ja yliopistossa kvanttifysiikkaa samaan aikaan.

Jessus missä kuplassa täällä muhitaan. Minun on vaikea uskoa miten sivistymättömiä voivat korkeakoulutetut olla. Ihanko te olette tosissanne?

Esimerkiksi itse olen lukiota käymätön ammattikouluttautunut, olen tehnyt fyysistä työtä vuosikymmeniä. Fyysinen kuntoni ja terveyteni on silti hyvä. Olen harrastanut kaiken mahdollisen lukemista historiasta ja tähtitieteestä lähtien, sen sijaan että viettäisin vapaa-aikani tuijottamalla vähä-älyisenä seinää kuola suusta valuen, niinkuin täällä tunnutaan oletettavan.

Olen myös kirjoittanut. Ensimmäinen kirjani hyväksyttiin painettavaksi ensilukemalla ja myyntikin on ollut hyvä.

Toinen syntini on se että asun maaseudulla. Ihmettelen joskus miten saatan nykymittapuun mukaan olla tyytyväinen elämääni? Kaikki on väärin. Mahdanko olla harhainen?

Ei haittaa eikä kiinnosta että vanhemmat eivät ole akateemisia.

Isästä tuli muutaman mutkan kautta sähkäri yhteen firmaan ja äiti toimi perus toimistotyöntekijänä samassa paikassa. Sieltä löysivät toisensa ja tekivät töitä ikänsä.

Itse kävin lukion josta suurin hyöty oli pari uutta ystävää, muuten ei ollut käytännössä hyötyä näin jälkikäteen ajateltuna.

Vakituisessa duunarityössä olen.

Pikkuveli haki oman kiinnostuksen takia ICT-alalle ja on jo kolmannessa työpaikassa 2 vuoden sisällä kun erikoistumisensa takia ovet on auki minne tahansa. Hyvä vaan hänelle.

Haittaa monella tapaa ja ärsyttääkin ettei se ole pakollista kaikille, vaan valtaosa pääsee paljon helpommalla ja vapaamatkustavat silti osaavien suomalaisten saavutuksilla vertaillessaan itseään ulkomaalaisiin.