Rehellisesti: Haittaako jos vanhemmastasi ei tule/tullut ylioppilasta tai akateemista?

Ei haittaa.

Vanhempani saavat opiskella sitä mitä tahtovat.

Yksi vanhempi tekee kaksoistutkintoa: saa ammatin, käy lukion ja kirjoittaa ylioppilaaksi, kaikki samaan aikaan.

Meillä lapsilla on molemmilla yliopistotutkinto, yksi vanhemmista meni amikseen. Oli selvä alavalinta hänelle, valmistui hyvin arvosanoin ja tekee nyt mieleistään työtä. Miten voisin olla muuta kuin onnellinen vanhempani puolesta, että on löytänyt oman alansa ja tykkää työstään?

Mun lapsille oli tosin kova paikka tuo ettei isovanhempi mennyt lukioon, mua alkoivat kovistella siitä, että pitäisi vanhempi sinne lukioon "laittaa". Eli ehkä se joillekin on joku statuskysymys, mulle vanhemman valinnat ei ole oman statuksen rakentamista, niin en oikein sellaista ymmärrä.

Heistä tuli.

Kumpikaan ei edes ollut sukunsa ensimmäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on vasta päiväkodissa, mutta olisi itselleni iso juttu, jos eivät menisi lukioon ja yliopistoon. Ja niille hyvin pärjänneiden lapsille, jotka muuta väitätte:  puhutte potaskaa. Helppo sanoa, kun ei tosissaan tarvitse miettiä. Tuokin vanhempani kävivät Ressun lukion -kommentoija olisi ollut ihmeissään, jos emä olisikin valinnut ruveta levyseppähitsaajaksi.

Ei olisi. Ei mun vanhemmat nytkään valinneet aloja jotka itsellä olisi heille ollut ekana mielessä.

Vaikka olisivat ryhtyneet sikatilallisen vaimoksi niin jos se on heidän valintansa niin sitten on.

Molemmat on lukiossa, mutta ei mua haittais, vaikka ei olis sinne menneet. Pääasia on, että löytävät jotain, mitä ITSE haluavat.

Mulle riittää, että ovat onnellisia ja kunnollisia.

Siis täh, on kysymys haittaako ihmistä, jos hänen vanhempansa eivät ole ylioppilaita tai akateemisia? Siis miten se ketään voisi haitata, koska vanhemmathan ovat olleet olemassa jo kauan ennen kuin heidän lapsensa? Että hehän ovat valintansa tehneet jo kauan sitten, eikä kai niihin kukaan lapsi voi enää vaikuttaa. Ja siis miksi ylipäätään pitäisi haitata vai ymmärsinkö kysymyksen väärin?

Ei ollenkaan haittaisi. Koulutus ei ole tae elämänmenestyksestä eikä muutenkaan määritä ihmistä. Kävin itse lukion ja sen jälkeen AMK:n. Molemmat vanhempani kävivät lukion ja yliopiston . He olivat ylpeitä kun valmistuin AMK:ista.

Itse olen sukuni eka ylioppilas ja isänkin puolelta vaan yksi käynyt yliopiston. Duunariammateissa kaikki muut eli aikaisemmin en ole ikinä ajatellut että pitäisi käydä yliopisto.

Nykyisin kavereiden vanhemmista iso osa sinne pyrkii ja pääseekin. Eli ilmeisesti se onkin aika hienoa sen pohjalta miten lapset asiaa hehkuttavat.

Kyllä aavistuksen tuntuu että jään näissä keskusteluissa kakkoseksi kun en voi niihin osallistua. Vaikka periaatteessa sillä ei ole mitään väliä, mutta kai sitä jokainen toivoo vanhemmalleen parasta, ettei heidän tarttisi esim kärsiä esim rahahuolista. Mutta loppupeleissä tärkeintä että vanhempi löytää alan mistä itse tykkää.

Ei ole väliä . Pääasia että vanhempi löytää oman polkunsa ja leipätyönsä. Ei ole itseänikään haitannut ammattiinlukeminen lakin sijaan.

Suomen yhteiskunnassa tuijotetaan liikaa koulutuspaikkaan ja valmistumispaperiin, vaikka todellisuudessa monet käyvät kouluissa vain chillailemassa. Huom. käyvät koulussa, eivät koulua.

Lähihoitajakoultuksessa chillailijat, eli he , jotka eivät viitsi tehdä edes pienimuotoisiakaan tehtäviä ja hakevat osaamisen tunnustuksia milloin mistäkin, ovat sellaista sakkia, jotka työelämässä tulevat olemaan täysnollia.

Sekin on totta, että sosiaali- ja terveysalalla hoitajalla tulisi olla edes jonkinmoinen common sense ja sydämen sivistys. Valitettavasti lähihoitajaksi valmistuu paljon ihmisiä, joiden tietotaito on todella heikolla pohjalla vaikka miten opettajat rautalangasta yrittäisivät vääntää.

Mitä tulee tuohon emäjuttuun, niin emä ja edesmennyt isä selvisivät minimaalisella koulutuksella kiinni isoihin rahoihin , koska siihen aikaa Suomi eli kasvukauttaan. Kumpikaan heistä ei satavarmasti olisi pärjännyt yliopistossa, eikä pystyneet tekemään yhtäkään esim. lähihoitajakoulutuksen tehtävää. No, ehkä emä olisi pystynyt.

Meillä emä halusi amikseen matkailupuolelle. Keskustelua asiasta toki käytiin, kun emä on lahjakas matemaattisesti, mutta emä piti päänsä. Noh, valmistui ja sai heti alansa töitä hotellista, vaikkei työkokemusta ollutkaan, mutta oli hyvät paperit ja hyvin menneet harjoittelujaksot, sai stipendin täällä arvostetusta hotellista, jossa teki viimeisimmän harkan. Vuoden teki töitä, pyrki AMK:hon, pääsi ja valmistui töiden ohella restonomiksi. Teki edelleen töitä edeten esimiesasemaan. Haki kauppakorkeaan ja tänä keväänä valmistui ekonomiksi huippuarvosanoin. Työskentelee nyt kansainvälisen hotelliketjun johtoportaassa. Mutta amiksesta aloitti ja aika harvalla 29-vuotiaalla on 3 tutkintoa ja 9 vuoden työkokemus koulutustaan vastaavalta alalta (ja tulot sen mukaiset).

Ei harmita yhtään, ettei lukioon mennyt. Muunkinlaisia opintopolkuja on nykyään onneksi olemassa.

Ennemmin oikeaa duunia tekevä, kuin käsiäheiluttelija humanisti.

Yliopistoista valmistuu vuosittain tuhansia hyödyttömiä käsienheiluttajia, joiden duunit pystyisi tekemään kuka vaan parin viikon perehdytksellä.

Joo harmittaa että vanhempani olivat köyhistä perheistä ja ei niillä ollut aikanaan rahaa oppikouluun. Älyä olisi ollut

Liian putkinäköisesti ja mukatehokkaasti toimii koko koulutusjärjestelmä. Aikansa kun päätään johonkin seinään hakkaa, sitä joko motivoituu muuhun tai toteaa, että tämä on mulle ihan ok. Vanhemmasta ei pitänyt koskaan tulla yhtään mitään (terveiset lukiomaikoille) ja nyt tekee suvun ekaa lisuria, peräti hyväpalkkaiselta alalta (suvun ensimmäinen siinäkin mielessä). Vanhemmat on kuin poppari, poksuu eri aikaan.

Harmittais se. Vaikka on selvää että etenkin Suomessa on hyvä olla toimija, ei tieteilijä. Toimeentulo varmempi ja usein myös parempi. Ehkä vanhempien kasvaessa oppisin paremmin ymmärtämään että heidän valinnat on hyviä vaikka ovatkin eri kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna, haittaisi. En sitä koskaan ääneen sano, mutta kyllä mua haittaisi.

Sama homma. Olisi se noloa jos vanhempi valitsisi amiskoulutuksen, joka nyt ihan rehellisesti sanottuna on vaan ihan luokattoman surkeaa.

Ei hirveästi harmita. Hyvin pärjäävät, molemmilla kaksi ammattia.

Ois ollut kiva saada ns. akateeminen roolimalli lapsuuteen, olen ajelehtinut paljon kun meillä ei ole sellaista koulutuskeskeisyyttä ollut. Toki nyt voin valita aikuisena toisin itse, mutta mielummin olisin lähtenyt 10v sitten vaikka yliopistoon.

Itselläni molemmat vanhemmat lukiossa/lukion käyneitä, keskiarvo yli 9. Toinen ei lähtenyt lukion jälkeen yliopistoon, mikä ei harmita, sillä hän seurasi intohimoaan ja tulee valitsemastaan alasta onnelliseksi. Itkin vanhempani puolesta ilosta, kun hän pääsi haluamaansa kouluun, vaikka ei ole yliopisto.

Meidän suvussa on kaikki tavallista työtä tekeviä. Äidillä ei ole ammattia ollenkaan, vaikka on töitä tehnyt. Ei minua haitannut vaikka hänestä ei tullut akateemista.

Ei ole päivääkään ollut työtön, ainakin siltä osin on elämä mennyt mukavasti.