En halua adhd diagnoosia
Häpeän itseäni ja niitä oireita. Olen opetellut elämään oireiden kanssa ja jollain tavalla pärjännyt.
Nyt oma lv ensin alkoi vitsailemaan aiheella minulle ja nyt ruvennut ottamaan asian vakavammin ja uhannut lähettää tutkimuksiin. Onneksi koulu loppui ja koulu vaihtui toisenasteen opintoihin.😀
Toivon ettei ne tiedot mene sinne.
Se oli vissiin pistäny terkkarin tarkastukseen jonku nopeen adhd kyselyn mut vastasin vaa niihin et ei oo mitää ongelmia. Sitte se on vaa alkanu kettuilee asiasta mulle mut se sentää osaa tunneilla aittaa ja ottaa sellaset asiat huomioon. Se on semmonen 30-vuotta alalla ollut ihana opettaja. Tykkäsin hänen opetustavastaan sillä selitti asiat yleensä pari lertaa ensin vähä ripeämmällä tahdilla ja toisen kerran todella hitaasti jolloin antoi mahdollisuuden niille nopeammille oppia heti nopeammalla temmolla ja sitten taas minulle esimerkiksi saattoi yksilöllisesti opettaa jonkun asian joka meni ihan ohi. Siksi kai tiesi miksi suurimman salaisuuteni. Tsemppasi aina mutta patisti niihin tutkimuksiin ja oli vähän pettynyt kun lopulta en mennyt vaikka olin hänelle luvannut. ):
En vain halua sitä diagnoosia, mutta toivon että nyt seuraavissa opinnoissa opettajat olisivat samanlaisia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Yleensä on niin, että jos on suorittanut jossain aineessa mukautetun oppimäärän, tulee siitä maininta todistukseen. Siis jos opetetut sisällöt eivät vastaa sitä mitä normaalisti tutkinnossa. Jos mukautus on jossain amiksen yleissivistävässä aineessa, niin en tiedä katsooko niitä kukaan, mutta on varsin todennäköistä että merkintä tulee. Mutta eihän mukautusta tehdä sellaiselle, joka pystyisi suorittamaan normaalin oppimäärän, joten mukautuksen vaihtoehtona ei ole päästötodistus ilman mukautusmerkintää, vaan valmistumatta jääminen - näin ainakin kuvittelisin. Kannattaa selvittää asia.
Username1294392 kirjoitti:
Tarkoitatko siis että olen tyhmä ja hidas?
Ei tarkoita. ADHD:n valinnat, etenkin jos yrittää peitellä ja juosta karkuun diagnoosiaan voi saada näyttämään toimet tyhmälle ja hitaalle. Näyttämään on eri asia kuin se miten asiat todellisuudessa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
On haittaa. Työnantaja ei palkkaa niin kauan kun tavallisella todistuksella hakevia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ADHD, olet ADHD. En ymmärrä miksei sitä saa sanoa.
Olen sh:n haastattelujen perusteella adhd ja sanoi ettei ole lääkäri mutta lääkitys tulee 100-varma vaikkei diagnoosia,oireet ovat samat ja Soidinkujalla anetaan silloin lääkitys.Mutta ei mulle.Lääkärit myöntää kieltäessään lääkityksen muka että kardiologi kielsi;sepelvaltimotauti.Ja yksityisen puolen lääkäri sanoi ettei se ole este lääkitykselle!!!Mutta kun yksi lääkäri vuosia sitten sanoi "ja me ei sulle piri-reseptia anneta..." niin ei anneta...ja sekin luuli yli vuoden että sitoumus apteekissa että sekin olisi ollut liikaa että prkl ilmaiseksi...!!
En ymmärrä miksei lääkitystä...!!??? Lääkäreitä vaihtaneet ja hoitosuhteet "on/off" ja TAAS lähete tk:sta sinne..Yksi viimeisimmistä lääkäreistä sanoi "että joo joo,sulla on adhd...ok...mutta kun tähän ikään olet jo päässyt niin eikös se mene edelleen..." ??!! voi vtu kun tää ajatus harhailu ja kaikki vaan pahenee iän myötä !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ADHD, olet ADHD. En ymmärrä miksei sitä saa sanoa.
Olen sh:n haastattelujen perusteella adhd ja sanoi ettei ole lääkäri mutta lääkitys tulee 100-varma vaikkei diagnoosia,oireet ovat samat ja Soidinkujalla anetaan silloin lääkitys.Mutta ei mulle.Lääkärit myöntää kieltäessään lääkityksen muka että kardiologi kielsi;sepelvaltimotauti.Ja yksityisen puolen lääkäri sanoi ettei se ole este lääkitykselle!!!Mutta kun yksi lääkäri vuosia sitten sanoi "ja me ei sulle piri-reseptia anneta..." niin ei anneta...ja sekin luuli yli vuoden että sitoumus apteekissa että sekin olisi ollut liikaa että prkl ilmaiseksi...!!
En ymmärrä miksei lääkitystä...!!??? Lääkäreitä vaihtaneet ja hoitosuhteet "on/off" ja TAAS lähete tk:sta sinne..Yksi viimeisimmistä lääkäreistä sanoi "että joo joo,sulla on adhd...ok...mutta kun tähän ikään olet jo päässyt niin eikös se mene edelleen..." ??!! voi vtu kun tää ajatus harhailu ja kaikki vaan pahenee iän myötä !!!
F A K !!
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Tarkoitatko siis että olen tyhmä ja hidas?
Ei tarkoita. ADHD:n valinnat, etenkin jos yrittää peitellä ja juosta karkuun diagnoosiaan voi saada näyttämään toimet tyhmälle ja hitaalle. Näyttämään on eri asia kuin se miten asiat todellisuudessa ovat.
Kysyin ystäviltäni ovatko huomanneet ongelmia ja olivat vaikka olin yrittänyt oikeasti täysillä peitellä. Olin ihan järkyttynyt. Luulin että osaan hyvin peittää, mutta ilmeisesti en...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Yleensä on niin, että jos on suorittanut jossain aineessa mukautetun oppimäärän, tulee siitä maininta todistukseen. Siis jos opetetut sisällöt eivät vastaa sitä mitä normaalisti tutkinnossa. Jos mukautus on jossain amiksen yleissivistävässä aineessa, niin en tiedä katsooko niitä kukaan, mutta on varsin todennäköistä että merkintä tulee. Mutta eihän mukautusta tehdä sellaiselle, joka pystyisi suorittamaan normaalin oppimäärän, joten mukautuksen vaihtoehtona ei ole päästötodistus ilman mukautusmerkintää, vaan valmistumatta jääminen - näin ainakin kuvittelisin. Kannattaa selvittää asia.
Siis ajattelisin että jos matikassa on erityis/pienryhmässä opiskelemassa niin miksi sitä kirjattaisiin todistukseen että on opiskellut asiat vain puenemmässä ryhmässä ja erityisopettajan avustuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Yleensä on niin, että jos on suorittanut jossain aineessa mukautetun oppimäärän, tulee siitä maininta todistukseen. Siis jos opetetut sisällöt eivät vastaa sitä mitä normaalisti tutkinnossa. Jos mukautus on jossain amiksen yleissivistävässä aineessa, niin en tiedä katsooko niitä kukaan, mutta on varsin todennäköistä että merkintä tulee. Mutta eihän mukautusta tehdä sellaiselle, joka pystyisi suorittamaan normaalin oppimäärän, joten mukautuksen vaihtoehtona ei ole päästötodistus ilman mukautusmerkintää, vaan valmistumatta jääminen - näin ainakin kuvittelisin. Kannattaa selvittää asia.
Siis ajattelisin että jos matikassa on erityis/pienryhmässä opiskelemassa niin miksi sitä kirjattaisiin todistukseen että on opiskellut asiat vain puenemmässä ryhmässä ja erityisopettajan avustuksella?
Ja suurin ongelma tässä on se kun tarkoitus jatkaa korkeakouluun ni onko sitten sellaisella merkatulla paperilla vaikeampi sitten päästä korkeakouluun?
Kukapa nyt sitä adhd diagnoosia haluaisi. Sen kanss aon vain elettävä. Vaikeuttaa se elämää, mutta minkäs voit.
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Tarkoitatko siis että olen tyhmä ja hidas?
Ei tarkoita. ADHD:n valinnat, etenkin jos yrittää peitellä ja juosta karkuun diagnoosiaan voi saada näyttämään toimet tyhmälle ja hitaalle. Näyttämään on eri asia kuin se miten asiat todellisuudessa ovat.
Enemmänkin olen sählääjä kuin hidas..
Jos ADHD kuvittelee että kukaan ei tiedä siitä jos ei kerro niin pieleen menee. Vähän sama juttu kuin sulta puuttuisi toinen jalka ja luulet voivasi peittää sen.
add1 kirjoitti:
Jos ADHD kuvittelee että kukaan ei tiedä siitä jos ei kerro niin pieleen menee. Vähän sama juttu kuin sulta puuttuisi toinen jalka ja luulet voivasi peittää sen.
No olin varma kummes ystäväni kertoivat totuuden. Kyllähän sitä aika esimerkiksi kavereiden läsnä yrittää olla mahdollisimman normaali.
Moikka, täällä 38v ADHD-aikuinen.
Sain vasta päälle 30-vuotiaana diagnoosin.
Työterveyshuolto tutki, kun mistään muusta ei ollut enää apua jatkuvaan loppuunpalamiseen ja myöhästelyyn. Oli vaikea saada sinnekään lähetettä, koska ne tutkimukset todella on kalliit.
Tutkimuksissa tutkitaan myös työmuisti ja sen häiriöherkkyys. Olin 100% varma, etten tehnyt yhdessä yksinkertaisessa tehtävässä yhtään huolimattomuusvirhettä. En ees huomannut, että tutkija häiritsi mua tahallaan koska olin niin keskittynyt tehtävään.
Joka kerta kun tutkija oli mua häirinnyt, olin tehnyt virheen! Se tuntui uskomattomalta. Oon tosi tarkka ja huolellinen.
Tein silloin vaativaa asiakaspalvelutyötä. En tehnyt siinä virheitä koska ponnistelin niin kovasti. Mutta työkaverit kyllä huomasivat, kuinka uppouduin keskittymään, enkä kuullut mitä mulle puhutaan.
Seuraus siitä oli niin kova uupumus, etten vapaa-ajallani jaksanut oikein mitään. Kesti vuosikymmenen tajuta ja hyväksyä se. Se hämäsi, että puuskittain jaksoin paljonkin. Joku puuska kesti vuoden, pari, että jaksoin esim. Käydä salilla.
Kannattaa tutkituttaa asia ja saada sekä lääkitys että nepsyvalmennus. Sun on opittava tunnistamaan, milloin alat väsähtää. Varsinkin työssä jossa olet muista vastuussa, ensin täytyy auttaa itseään ja ottaa itsestä vastuu.
Minä ja moni vasta aikuisena dg:n saaneet surraan, että olispa saanut aiemmin.
Lopulta mulla tuli seinä vastaan jaksamisessa, kun sain lapsen. Niin käy tosi monelle: Lue Katri Mannisen haastiksia!
Mun oli lopetettava työ josta pidin koska en töiden jälkeen jaksanut perhettäni.
Jos olisin oppinut ajoissa säännöstelemään voimiani niin ehkä en olisi nyt uupunut?
Aloitin työnteon 16-vuotiaana ja jaksoin näin pitkään!
Älä tee tätä itsellesi.
ADHD:lle on tyypillistä yliarvioida kykyjään ja jaksamistaan ja paikata älyllä puutteitaan. Se hämää jos on tosi fiksu, koska oppii niin hyvin soveltamaan.
Et ehkä saa tapaturmavakuutusta yms, mutta se on pientä. Ja voithan ehkä hankkia ne ennen kuin saat diagnoosin. Joku 10e/kk vai mitä ne on?
Ja kun kerroin etten tehnyt virheitä, tarkoitin etten enempää kuin muutkaan ja en vakavia.
Kuitenkin sähläilin ja olin nolo.
Työpaineet vaikuttaa, et ehkä nyt niin paljon sählää etkä oo hidas, mutta kun uuvahdat ja virheitä alkaa tulla ainakin vapaa-ajalla niin alat tarkastamaan varuiksi töissä mitä teet monta kertaa niin se hitaus tulee sit siitä.
Ymmärrät varmaan että ensihoitajalle tuo on huono juttu ja että tuut väsymään siinä nopeasti koska alat stressata ettet tee kohtalokkaita virheitä.
Hanki ADHD-ryhmistä, ADHD-liitosta yms. Tietoa ja vertaistukea. Huomaat, että meitä on joka alalla ja meillä on omat piirit.
On ihmisiä, jotka ymmärtää sua eikä pidä tyhmänä.
en päässyt tutkimuksiin. 4 kertaa kokeillu.syy 2012 kirajttu psykologin lausunto jonka mukaan mulle ois tehty "laajat neurologiset testit" jotka osoittaa etti mulla ei voi olla adhd:ta. En ole koskaan ollut neurologin asiakkaana eikä mulle ole tehty ikinä mitään laajoja testejä.
En saa edes kopiota tuosta lausunnosta enää. Aina se hukkuu muka jonnekin.
Username1294392 kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Tietääkö joku siirtyykö noi tiedpt jossain opettajien tietokannassa?
Saako opettajat tietoon sen diagnoosin jos sellaisen saan
Opettajille ei periaatteessa mene mikään terveystieto. Opettajille kuuluu vain tieto, millaisia järjestelyjä tarvitset opiskelun tueksi, jos tarvitset jotain erityistä. Koulussa on joku taho, jonka kanssa voi sopia erityistarpeista ja jolle diagnoosi on hyvä kertoa, mutta ilman sun lupaa ei saa mitään diagnooseja kertoa yhtään mihinkään. Jos opettajalle kerrotaan, että tarvitset sitä ja tätä lisäaikaa, selkeämpiä ohjeita, rauhallisemman ympäristön niin opettaja kyllä voi päätellä, että sulla on varmaan ADHD tai joku sen tapainen. Tietty ope on voinut sen huomata muutenkin.
Tässä vähän, mitä diagnoosin myötä voi saada muuta kuin lääkkeitä:
1. nepsykuntoutusta, jossa oppii pärjäämään ADHD:n kanssa
2. vertaisryhmiä, joissa opitaan pärjäämään ADHD:n kanssa
3. oikeuden esim. lisäaikaan kokeissa
4. itsetuntemusta
Periaatteessa tietoa ja tukea voi etsiä ilmankin diagnoosia ja kokeilla erilaisia ratkaisuja ongelmiin, mutta ADHD:n kanssa harvoin sujuu niin hyvin itsenäisesti etsiä ja selvittää ja toteuttaa kaikkea. Kuntoutuksella ja vertaisryhmillä on myös terapeuttinen merkitys, kun saa purkaa mieltä epäonnistumisista ja kuulla muiden kokemuksia ja alkaa uskoa, että ongelmiin voi löytyä ratkaisuja.
Siis mitä ihmeen kuntoutusta? ei se adhd siitä parane tai poistu koskaan.
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.