En halua adhd diagnoosia
Häpeän itseäni ja niitä oireita. Olen opetellut elämään oireiden kanssa ja jollain tavalla pärjännyt.
Nyt oma lv ensin alkoi vitsailemaan aiheella minulle ja nyt ruvennut ottamaan asian vakavammin ja uhannut lähettää tutkimuksiin. Onneksi koulu loppui ja koulu vaihtui toisenasteen opintoihin.😀
Toivon ettei ne tiedot mene sinne.
Se oli vissiin pistäny terkkarin tarkastukseen jonku nopeen adhd kyselyn mut vastasin vaa niihin et ei oo mitää ongelmia. Sitte se on vaa alkanu kettuilee asiasta mulle mut se sentää osaa tunneilla aittaa ja ottaa sellaset asiat huomioon. Se on semmonen 30-vuotta alalla ollut ihana opettaja. Tykkäsin hänen opetustavastaan sillä selitti asiat yleensä pari lertaa ensin vähä ripeämmällä tahdilla ja toisen kerran todella hitaasti jolloin antoi mahdollisuuden niille nopeammille oppia heti nopeammalla temmolla ja sitten taas minulle esimerkiksi saattoi yksilöllisesti opettaa jonkun asian joka meni ihan ohi. Siksi kai tiesi miksi suurimman salaisuuteni. Tsemppasi aina mutta patisti niihin tutkimuksiin ja oli vähän pettynyt kun lopulta en mennyt vaikka olin hänelle luvannut. ):
En vain halua sitä diagnoosia, mutta toivon että nyt seuraavissa opinnoissa opettajat olisivat samanlaisia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Se vielä, että hoitoala on monin paikoin hierarkkinen ja sovinnainen eikä räväkkää joukosta erottumista aina katsota hyvällä. Työpaikkakiusaaminen ei ole oikein mutta esimerkiksi juuri ensihoitajat ovat keskimäärin kurinalaista ja suoraviivaista porukkaa, joilla tuskin riittää ymmärrystä sähläävälle, inttävälle, nenäkkäälle ja pelkästään perusasioista pihalla olevalle opiskelijalle. Saati samanmoiselle kollegalle. Jos haluat jatkaa valitsemallasi tiellä, niin onnea matkaan, koska sitä tulet tarvitsemaan. Harjoitteluissa asialliset ja fiksut opiskelijatkin saavat monesti niskaansa lokaa täysin aiheetta ja voin ikävä kyllä kuvitella, että nykyiselläsi sinä joutuisit koko osaston silmätikuksi. Kestääkö itsetuntosi sen? Yrität antaa itsestäsi varsin kaikkitietävän ja rempseän kuvan mutta pinnan alla vaikutat sittenkin kovin epävarmalta.
Onko oikeasti hoitoalalla tälläistä?
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä, että hoitoala on monin paikoin hierarkkinen ja sovinnainen eikä räväkkää joukosta erottumista aina katsota hyvällä. Työpaikkakiusaaminen ei ole oikein mutta esimerkiksi juuri ensihoitajat ovat keskimäärin kurinalaista ja suoraviivaista porukkaa, joilla tuskin riittää ymmärrystä sähläävälle, inttävälle, nenäkkäälle ja pelkästään perusasioista pihalla olevalle opiskelijalle. Saati samanmoiselle kollegalle. Jos haluat jatkaa valitsemallasi tiellä, niin onnea matkaan, koska sitä tulet tarvitsemaan. Harjoitteluissa asialliset ja fiksut opiskelijatkin saavat monesti niskaansa lokaa täysin aiheetta ja voin ikävä kyllä kuvitella, että nykyiselläsi sinä joutuisit koko osaston silmätikuksi. Kestääkö itsetuntosi sen? Yrität antaa itsestäsi varsin kaikkitietävän ja rempseän kuvan mutta pinnan alla vaikutat sittenkin kovin epävarmalta.
Onko oikeasti hoitoalalla tälläistä?
????
Voi lapsparka, kasva aikuiseksi ja hyväksy se, että olisi parasta käydä tutkimuksissa ja saada diagnoosi. Silloin olisi myös mahdollista saada hoitoa ja tukea, ehkä lääkitystäkin, jos tarpeen. Tuo turha ylpeys kolahtaa vielä omaan nilkkaasi.
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsparka, kasva aikuiseksi ja hyväksy se, että olisi parasta käydä tutkimuksissa ja saada diagnoosi. Silloin olisi myös mahdollista saada hoitoa ja tukea, ehkä lääkitystäkin, jos tarpeen. Tuo turha ylpeys kolahtaa vielä omaan nilkkaasi.
Hyväksyn sen että pitäs mennä varmistamaan se tutkimuksissa mutta en hyväksy sitä et söisin jotai lääkkeitä. Ei mun vanhemmat tuu ymmärtämään mua, muutneki tuntuu et kokoajan tarvii vääntää vastuista ja siitä ettäolen laiska ja kuinka en tee mitään ja sählään vaan. Pitäs kasvaa vaan aikuseks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Välillä vaan toivoisin että se potku tulisi kuin tyhjästä.
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Välillä vaan toivoisin että se potku tulisi kuin tyhjästä.
Eipä tänne näytä enää kukaan vastaavan
Mitä haittaa siitä diagnoosista on?
Pelkkää hyötyä. Lääkkeistä voi olla apua ja jos niitä ei halua syödä, ne voi myydä erittäin hyvään hintaan. Kuukauden lääkkeistä helposti muutama sata euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Niin? Potkua silti. Ja aika merkittävää hyötyä todellakin.
Ja neurotyypillinen saa niistä myöskin opiskeluunsa potkua, pystyy keskittymään vieläkin paremmin.
Tosin tuo että saisi potkua vain aluksi on kukkua, useimmat saa sitä potkua niin kauan kuin niitä lääkkeitä syö.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Niin? Potkua silti. Ja aika merkittävää hyötyä todellakin.
Ja neurotyypillinen saa niistä myöskin opiskeluunsa potkua, pystyy keskittymään vieläkin paremmin.
Tosin tuo että saisi potkua vain aluksi on kukkua, useimmat saa sitä potkua niin kauan kuin niitä lääkkeitä syö.
-eri
Ihan sama miten ne vaikuttaa vaikka kuinka olisi ongelmia en niitä syö. Niissä on paljon sivuvaikutuksia ja se on noloa. En halua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä diagnoosista on?
Pelkkää hyötyä. Lääkkeistä voi olla apua ja jos niitä ei halua syödä, ne voi myydä erittäin hyvään hintaan. Kuukauden lääkkeistä helposti muutama sata euroa.
En ole mikään diileri. Ihan tyhmää touhua eikä ole rahasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä diagnoosista on?
Pelkkää hyötyä. Lääkkeistä voi olla apua ja jos niitä ei halua syödä, ne voi myydä erittäin hyvään hintaan. Kuukauden lääkkeistä helposti muutama sata euroa.
Kuka oikeesti myy noita lääkkeitä???
Niin joku kertoi että hoitoalalla on aika brutaalia toimintaa koska siellä ei hyväksytä erillaisuutta tai sähläämistä. Onko siellä oikeasti sellaista.
Username1294392<br />
kirjoitti:Niin joku kertoi että hoitoalalla on aika brutaalia toimintaa koska siellä ei hyväksytä erillaisuutta tai sähläämistä. Onko siellä oikeasti sellaista.
??????????????
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
Eihän adhd sairaus olekaan. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tosin hoitamattomana sairastuttaa monet. Se lääkkeistä saatava "potku" on sitä, että pystyy keskittymään ilman hillitöntä pinnistelyä, joka aiheuttaa taas valtavaa väsymystä. Se on sellainen "potku", joka teillä normaaliaivoisilla on olemassa ihan luonnostaan, ilman lääkkeitä.
Niin? Potkua silti. Ja aika merkittävää hyötyä todellakin.
Ja neurotyypillinen saa niistä myöskin opiskeluunsa potkua, pystyy keskittymään vieläkin paremmin.
Tosin tuo että saisi potkua vain aluksi on kukkua, useimmat saa sitä potkua niin kauan kuin niitä lääkkeitä syö.
-eri
Ihan sama miten ne vaikuttaa vaikka kuinka olisi ongelmia en niitä syö. Niissä on paljon sivuvaikutuksia ja se on noloa. En halua sitä.
Sivuvaikutukset hyvin vähäisiä adhd-lääkkeillä, ja siitä hyvä että jos on nuita,ne menee todella nopeasti ohi ,lopettaa lääkkeen tai vaihtaa annosta tai uus lääke testiin. . Eikä kukaan osaa sanoa onko edes mitään haittaa pidemmällä ajalla, ilman lääkettä takuulla ois haittoja .
Meillä 9v pojalla tutkimukset kesken. Ensin epäiltiin add ja nyt vahvistumassa sittenkin aspergeriksi. Pojalla on adhd lääkitys käytössä ja siitä ollut kovasti apua koulun käyntiin (tätä lääkitystä siis käytetään myös aspergeriin). Saa paremmin ohjeet kuunneltua. Nyt kesällä ei lääke käytössä ja kyllä huomaa, että on hajamielisempi. Kunhan diagnoosi varmistuu,niin haemme semmoiseen kelan tukemaan "laku-kuntoutukseen". Se on semmoinen enintään 1,5 vuotta kestävä "sopeutumis valmennus" sekä pojalle että koko perheelle. Sieltä saadaan vinkkejä mm. Kotiin,arkeen ja koulun käyntiin. Poika on pienempänä käynyt myös toimintaterapiasta. Koulussa pääsee välillä erkkarin kanssa pienryhmään ja luokassa paljon avustaja. Kouluaineet sujuu hyvin.
Tämä kaikki apu on saatu,kun on "annettu" poikaa tutkia ja otettu opettajien huolet tosissaan.
Ikävää että sinun vanhemmat vähättelevät adhd:ta.
Mutta ei se tutkimuksiin meno ole vielä myöhäistä sinullakaan :)
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja ei todellakaan kannata ottaa, jos pärjää ilmankin. Ne vaikuttavat koko elämään, työn saamiseen jopa vakuutuksen saamiseen...
Eihän sairauksia edes kysytä esim. työelämässä. Harva työnhakija on 100% terve tai sitten lääkäri ei tarpeeksi tutkinut.
Ihmiset sairastavat diabetestä, sydänsairauksia, astmaa, suolistosairauksia ja lukematon määrä muita, eikä yksi ADHD ole poikkeus. iästä riippumatta.
Jokaisella saa olla omat mielipiteet. Tutkimukset eivät ole pakollisia. Eikä lääkkeitä saa pakottaa ketään syömään!
ADHD voi elää hyvää elämää vaikka ei olisi lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella saa olla omat mielipiteet. Tutkimukset eivät ole pakollisia. Eikä lääkkeitä saa pakottaa ketään syömään!
ADHD voi elää hyvää elämää vaikka ei olisi lääkityksellä.
Kyllä ne on aika lailla pakollisia. Ei varmastikkaan auta sanoa että en halua. Sitten kysyvät miksen ja mitäs muutakaan siihen vastata kuin etten halua diagnoosia. Tiedostan kyllä itsekkin että ongelmia on ja paljon mutta silti mielestäni pitöisi olla oma valintani että menenkö tutkimuksiin vai en. No okei joo mulle annettiin mahdollisuus mennä vapaa ehtoisesti tutkimuksiin mutta kueltäydyin. Monet keksustelut on käyty lvn kanssa että olis hyvä käydä testeissä ja sit kuulemma elämä vaa helpottuis ja muutki ymmärtäis paremmin sun ongelmia vaikka koulussakin. Vmp
En nyt ihan ymmärtänyt tekstistäsi tarkoititko että adhdta ei ole olemassa? Johtuuko siitä että tekee työseen noita adhd diagnooseja niin varmaan aika monella hänen vastaanotollaan se hyös on