En halua adhd diagnoosia
Häpeän itseäni ja niitä oireita. Olen opetellut elämään oireiden kanssa ja jollain tavalla pärjännyt.
Nyt oma lv ensin alkoi vitsailemaan aiheella minulle ja nyt ruvennut ottamaan asian vakavammin ja uhannut lähettää tutkimuksiin. Onneksi koulu loppui ja koulu vaihtui toisenasteen opintoihin.😀
Toivon ettei ne tiedot mene sinne.
Se oli vissiin pistäny terkkarin tarkastukseen jonku nopeen adhd kyselyn mut vastasin vaa niihin et ei oo mitää ongelmia. Sitte se on vaa alkanu kettuilee asiasta mulle mut se sentää osaa tunneilla aittaa ja ottaa sellaset asiat huomioon. Se on semmonen 30-vuotta alalla ollut ihana opettaja. Tykkäsin hänen opetustavastaan sillä selitti asiat yleensä pari lertaa ensin vähä ripeämmällä tahdilla ja toisen kerran todella hitaasti jolloin antoi mahdollisuuden niille nopeammille oppia heti nopeammalla temmolla ja sitten taas minulle esimerkiksi saattoi yksilöllisesti opettaa jonkun asian joka meni ihan ohi. Siksi kai tiesi miksi suurimman salaisuuteni. Tsemppasi aina mutta patisti niihin tutkimuksiin ja oli vähän pettynyt kun lopulta en mennyt vaikka olin hänelle luvannut. ):
En vain halua sitä diagnoosia, mutta toivon että nyt seuraavissa opinnoissa opettajat olisivat samanlaisia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jostain syystä todella negatiivinen ennakkoasenne. Johtuneeko vanhempien omituista asenteista omna lapsen haasteisiin
Miksi et selvittäisi, onko sinulla ADHD? Jos ei ole, voit saada muuta apua opiskelun tueksi. Ja jos on, voit saada siihenkin apua. Selvästikin sinulla on oppimisen kanssa haasteita, ja toisaalta sinulla olisi opiskelumotivaatiota. Miksi hakata päätä seinään kun ei ole pakko?
Mitem voit olla noin varma että mulla on selvästikkin oppimisen haasteita. Näkyykö se muka jo tämän kitjoittelun perusteella??
Näkyy, kirkkaasti.
Haluatko perustella, en vaa ymmärrä miten kirjotuksen perusteella pystyy päättelemään tollasta
En ole hän, jolle vastasit mutta kyllä se näkyy myös minun silmääni. Ensinnäkin viesteissäsi on paljon kirjoitusvirheitä eivätkä ne kaikki voi olla vahingossa näpyteltyjä. Toiseksi kerrot suoraan viesteissäsi siitä, että sinulla on ollut ongelmia oppimisen kanssa. Kuten tuo yläasteaikainen opettajasi, joka joutui opettamaan sinulle opetettavan asian erikseen hitaammin ja yksilöllistetymmin kuin muille. Ja se, että toteat, että jolleivät opettajasi olisi huomioineet ongelmiasi, et olisi päässyt kursseista läpi. Sekään ei ole tavallista, että kaverisi tekivät jatkuvasti läksyjäsi puolestasi, kun itse olit ne unohtanut tehdä.
Olet kirjoittanut tänne jo monta kertaa aiemmin samasta aiheesta eri nimimerkeillä tai anonyyminä ja saanut aina samat vastaukset. Mene niihin testeihin, koska jos me sinulle vieraat av-mammat huomaamme pelkästä kirjoitustyylistäsi, että sinulla on tiettyjä oppimisen ja itseilmaisun haasteita, niin hyvin todennäköisesti se näkyy sinusta myös reaalielämässä. Lisäksi luokanvalvojasi huomiot kannattaa ottaa tosissaan. Harvalla ns. tavallisella aineenopettajalla on silmää nepsyoireilulle, vaikka työuraa olisi takana se 30 vuotta. Jos nyt saat asianmukaista apua ja opit pärjäämään haasteidesi kanssa, sinusta voi hyvinkin kuoriutua osaava hoitoalan ammattilainen. Muussa tapauksessa sinä niin sanotusti lennät sieltä ambulanssista ulos, koska hajamielinen ja omien heikkouksiensa kanssa hukassa oleva ensihoitaja voi olla pahimmillaan vaarallinen potilaalle.
Nyt oli kyllä tyhjentävä vastaus, en oikee tiiä enää mitä kommentoida tähän...
Se vielä, että hoitoala on monin paikoin hierarkkinen ja sovinnainen eikä räväkkää joukosta erottumista aina katsota hyvällä. Työpaikkakiusaaminen ei ole oikein mutta esimerkiksi juuri ensihoitajat ovat keskimäärin kurinalaista ja suoraviivaista porukkaa, joilla tuskin riittää ymmärrystä sähläävälle, inttävälle, nenäkkäälle ja pelkästään perusasioista pihalla olevalle opiskelijalle. Saati samanmoiselle kollegalle. Jos haluat jatkaa valitsemallasi tiellä, niin onnea matkaan, koska sitä tulet tarvitsemaan. Harjoitteluissa asialliset ja fiksut opiskelijatkin saavat monesti niskaansa lokaa täysin aiheetta ja voin ikävä kyllä kuvitella, että nykyiselläsi sinä joutuisit koko osaston silmätikuksi. Kestääkö itsetuntosi sen? Yrität antaa itsestäsi varsin kaikkitietävän ja rempseän kuvan mutta pinnan alla vaikutat sittenkin kovin epävarmalta.
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jostain syystä todella negatiivinen ennakkoasenne. Johtuneeko vanhempien omituista asenteista omna lapsen haasteisiin
Miksi et selvittäisi, onko sinulla ADHD? Jos ei ole, voit saada muuta apua opiskelun tueksi. Ja jos on, voit saada siihenkin apua. Selvästikin sinulla on oppimisen kanssa haasteita, ja toisaalta sinulla olisi opiskelumotivaatiota. Miksi hakata päätä seinään kun ei ole pakko?
Mitem voit olla noin varma että mulla on selvästikkin oppimisen haasteita. Näkyykö se muka jo tämän kitjoittelun perusteella??
Näkyy, kirkkaasti.
Haluatko perustella, en vaa ymmärrä miten kirjotuksen perusteella pystyy päättelemään tollasta
Esimerkiksi loputon jankuttaminen ja puupäisyys kertoo ongelmista vastaanottaa tietoa.
Hahha. Se kertoo vain siitä että en anna helpolla periksi omista mielipiteistäni kun joku toinen on erimieltä
Se ei ole mielipideasia miten diagnosointi tehdään. Mutta whatever. Mitä sä täällä jauhat kun kaikki on sulle jo niin selvää ja kaiken tiedät?
En oo sanonu että tiedän kaikkea ja kaikki ei ole todellakaan selvää, mut ok. Ärsyttää vaan kun ei kuitnekaan kotona otettais tosissaan ja en halua sitä että sitten leimaavat minut esittäjäksi ja laiskaksi.
Kuule jos aivokemia ei toimi optimaalisesti niin se ei tarkoita että ois esittäjä tai laiska. Sun vanhemmat ei vaan tajua ettet pysty hyödyntämään koko potentiaaliasi jos et saa lääkitystä.
Ap, sinun kannattaisi ottaa tämä adhd-asia puheeksi vaikka jossain nuorten chat-palvelussa. Se selvästi vaivaa sinua, koska teet siitä jatkuvasti aloituksia ja nuorten kanssa toimiva ammattilainen voisi osata auttaa sinua. Olet varmaan huomannut, että täältä et saa kovin myötätuntoista vastakaikua, koska ihmiset yleisesti ottaen kyllästyvät saman asian jankkaamiseen ja siihen, että et kaikesta ongelmiesi puimisesta huolimatta halua adhd-tutkimuksiin. Ihmisillä ei yksinkertaisesti riitä energiaa olla asiallisia ja kannustavia. Ammattilainen osaa suhtautua sinuun rauhallisesti ja objektiivisesti ja häneltä todennäköisesti saat toimivampia neuvoja siihen, mitä sinun kannattaisi nyt tehdä tämän asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se vielä, että hoitoala on monin paikoin hierarkkinen ja sovinnainen eikä räväkkää joukosta erottumista aina katsota hyvällä. Työpaikkakiusaaminen ei ole oikein mutta esimerkiksi juuri ensihoitajat ovat keskimäärin kurinalaista ja suoraviivaista porukkaa, joilla tuskin riittää ymmärrystä sähläävälle, inttävälle, nenäkkäälle ja pelkästään perusasioista pihalla olevalle opiskelijalle. Saati samanmoiselle kollegalle. Jos haluat jatkaa valitsemallasi tiellä, niin onnea matkaan, koska sitä tulet tarvitsemaan. Harjoitteluissa asialliset ja fiksut opiskelijatkin saavat monesti niskaansa lokaa täysin aiheetta ja voin ikävä kyllä kuvitella, että nykyiselläsi sinä joutuisit koko osaston silmätikuksi. Kestääkö itsetuntosi sen? Yrität antaa itsestäsi varsin kaikkitietävän ja rempseän kuvan mutta pinnan alla vaikutat sittenkin kovin epävarmalta.
Aika hyvin osasit kuvailla minut, olen kehittämyt vähän paksumman kuoren ksoka mm koulukiusaamistaustaa yms. Onneks löyty hyvät ja oikeet ystävät yläasteella. Loppujenlopuksi olen aika epävarma itsestäni.
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se dg tarkoittais sitä että saat mahdollisesti oireita lievittävän lääkityksen ja apua muutenkin. ADHD-nuoren vanhempana voin kertoa että ero on kuin yöllä ja päivällä lääkityksen saamisen jälkeen. Koulu sujuu paljon paremmin kun nuori pystyy keskittymään yhteen asiaan sen sijaan että aivoissa koko ajan surisisi miljoona ideaa.
Mitä ajattelit dgstä, minkä ikäisenä lapsellesi todettiin adhd.
Lapsi oli teini ja dg oli helpotus koska sitten ongelmaan sai apua. Lapsi opiskelee yliopistossa nyt.
Mä kannustan sua hakeutumaan tutkimuksiin. Se voi muuttaa elämäsi parempaan suuntaan. Ymmärrän kyllä ettei asia vanhemmille ole mieluinen mutta nyt ei ole kyse heistä vaan susta ja sun loppuelämästä ja sun potentiaalista. Sulla on ongelma aivokemiassa. Sellasta sattuu ja siihen saa apua. Osa joutuu taistelemaan vuosia jotta pääsee tutkimuksiin joten jos sulle mahdollistetaan pääsy niihin niin ota vastaan. Adhd on aika tavallinen mutta alidiagnosoitu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun kannattaisi ottaa tämä adhd-asia puheeksi vaikka jossain nuorten chat-palvelussa. Se selvästi vaivaa sinua, koska teet siitä jatkuvasti aloituksia ja nuorten kanssa toimiva ammattilainen voisi osata auttaa sinua. Olet varmaan huomannut, että täältä et saa kovin myötätuntoista vastakaikua, koska ihmiset yleisesti ottaen kyllästyvät saman asian jankkaamiseen ja siihen, että et kaikesta ongelmiesi puimisesta huolimatta halua adhd-tutkimuksiin. Ihmisillä ei yksinkertaisesti riitä energiaa olla asiallisia ja kannustavia. Ammattilainen osaa suhtautua sinuun rauhallisesti ja objektiivisesti ja häneltä todennäköisesti saat toimivampia neuvoja siihen, mitä sinun kannattaisi nyt tehdä tämän asian kanssa.
Niinhän se varmaankin on. Täällä on aika moni sellaisia äkäisiä ja varsinkin kun puhutaan itselle vaikeasta aisasta niin tulee otettua herkemmin itseensä asiat. Onneksi sentään täällä on sinunkaltaisia ihmisiä jotka osaavat sanoa asinasa asiallisesti ja kiltisti.
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se dg tarkoittais sitä että saat mahdollisesti oireita lievittävän lääkityksen ja apua muutenkin. ADHD-nuoren vanhempana voin kertoa että ero on kuin yöllä ja päivällä lääkityksen saamisen jälkeen. Koulu sujuu paljon paremmin kun nuori pystyy keskittymään yhteen asiaan sen sijaan että aivoissa koko ajan surisisi miljoona ideaa.
Mitä ajattelit dgstä, minkä ikäisenä lapsellesi todettiin adhd.
Lapsi oli teini ja dg oli helpotus koska sitten ongelmaan sai apua. Lapsi opiskelee yliopistossa nyt.
Mä kannustan sua hakeutumaan tutkimuksiin. Se voi muuttaa elämäsi parempaan suuntaan. Ymmärrän kyllä ettei asia vanhemmille ole mieluinen mutta nyt ei ole kyse heistä vaan susta ja sun loppuelämästä ja sun potentiaalista. Sulla on ongelma aivokemiassa. Sellasta sattuu ja siihen saa apua. Osa joutuu taistelemaan vuosia jotta pääsee tutkimuksiin joten jos sulle mahdollistetaan pääsy niihin niin ota vastaan. Adhd on aika tavallinen mutta alidiagnosoitu.
Nii en tiiä. Enkai sillä enään voi mitään menettää...
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se dg tarkoittais sitä että saat mahdollisesti oireita lievittävän lääkityksen ja apua muutenkin. ADHD-nuoren vanhempana voin kertoa että ero on kuin yöllä ja päivällä lääkityksen saamisen jälkeen. Koulu sujuu paljon paremmin kun nuori pystyy keskittymään yhteen asiaan sen sijaan että aivoissa koko ajan surisisi miljoona ideaa.
Mitä ajattelit dgstä, minkä ikäisenä lapsellesi todettiin adhd.
Lapsi oli teini ja dg oli helpotus koska sitten ongelmaan sai apua. Lapsi opiskelee yliopistossa nyt.
Mä kannustan sua hakeutumaan tutkimuksiin. Se voi muuttaa elämäsi parempaan suuntaan. Ymmärrän kyllä ettei asia vanhemmille ole mieluinen mutta nyt ei ole kyse heistä vaan susta ja sun loppuelämästä ja sun potentiaalista. Sulla on ongelma aivokemiassa. Sellasta sattuu ja siihen saa apua. Osa joutuu taistelemaan vuosia jotta pääsee tutkimuksiin joten jos sulle mahdollistetaan pääsy niihin niin ota vastaan. Adhd on aika tavallinen mutta alidiagnosoitu.Nii en tiiä. Enkai sillä enään voi mitään menettää...
Siis tarkotin sitä diagnoosia ajatellen et sitten saan jos saan
Vierailija kirjoitti:
Kauhee pitkävideo ei tommasta jaksa kattoa😂💀
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhee pitkävideo ei tommasta jaksa kattoa😂💀
Mahtaakohan tääki olla adhd oire
Joo kannattaa mennä jonnekin ammattichattiin jankkaamaan. Ne jaksaa jankata sulle sitä ihan samaa seuraavat 10 vuotta. Sun mielipidettähän kun ei muuteta :D
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa mennä jonnekin ammattichattiin jankkaamaan. Ne jaksaa jankata sulle sitä ihan samaa seuraavat 10 vuotta. Sun mielipidettähän kun ei muuteta :D
Ei vai? Oon päättäny et meen juttelemaan sit kesän jälkeen ehkä jollekkin jos sille tuntuu? Kyllä mä ja ammattilaiset varmasti uskoo siihen että mulla voi olla adhd mutta se on eriasia että uskooko tutut ja ystävät
Miksi välität niin paljon tuttujen mielipiteistä? Sinun elämäsi ja sinun hyvinvointisi tässä on kyseessä. Kaikesta saa sen kuvan, että sinä sisimmässäsi tiedät, että adhd-tutkimuksiin hakeutuminen olisi aiheellista mutta et viitsi tehdä niin, koska...? Todennäköisesti vanhempasi ottaisivat sinut enemmän tosissaan, jos saisivat tietää, että sinulla on tarkkaavaisuuteen, muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin vaikuttava oireyhtymä. Usko pois, ADHD:ta ei diagnosoida huvin vuoksi ja etenkin naisten on vaikea saada edes lähetettä tutkimuksiin. Sinulla saattaisi olla helpompaa sen perusteella, että olet niin nuori ja oireilusi varmaankin näkyy selkeämmin kuin aikuisilla. Moni diagnosoimaton ADHD-aikuinen on oppinut "maskaamaan" eli peittelemään oireitaan ja romahtaa osaksi sen takia, kun jatkuva esittäminen ja salailu ei jossain kohtaa enää vain toimi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi välität niin paljon tuttujen mielipiteistä? Sinun elämäsi ja sinun hyvinvointisi tässä on kyseessä. Kaikesta saa sen kuvan, että sinä sisimmässäsi tiedät, että adhd-tutkimuksiin hakeutuminen olisi aiheellista mutta et viitsi tehdä niin, koska...? Todennäköisesti vanhempasi ottaisivat sinut enemmän tosissaan, jos saisivat tietää, että sinulla on tarkkaavaisuuteen, muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin vaikuttava oireyhtymä. Usko pois, ADHD:ta ei diagnosoida huvin vuoksi ja etenkin naisten on vaikea saada edes lähetettä tutkimuksiin. Sinulla saattaisi olla helpompaa sen perusteella, että olet niin nuori ja oireilusi varmaankin näkyy selkeämmin kuin aikuisilla. Moni diagnosoimaton ADHD-aikuinen on oppinut "maskaamaan" eli peittelemään oireitaan ja romahtaa osaksi sen takia, kun jatkuva esittäminen ja salailu ei jossain kohtaa enää vain toimi.
No ei sekää kivaa oo et niistä oireista mitä ne huomaa ni väännetään vitsiä. Yks päivä kuulin ku toine vanhemmist sano ns läpällä toiselle et onsk sulla joku adhd ku kokoajan touhuut jotai. Sillon teki vaa lähtee muuaalle et en halua kuunnella sitä keskustelua ja vitsailua ku se on mulle ihan oikea asia ja koen sen niin.
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi välität niin paljon tuttujen mielipiteistä? Sinun elämäsi ja sinun hyvinvointisi tässä on kyseessä. Kaikesta saa sen kuvan, että sinä sisimmässäsi tiedät, että adhd-tutkimuksiin hakeutuminen olisi aiheellista mutta et viitsi tehdä niin, koska...? Todennäköisesti vanhempasi ottaisivat sinut enemmän tosissaan, jos saisivat tietää, että sinulla on tarkkaavaisuuteen, muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin vaikuttava oireyhtymä. Usko pois, ADHD:ta ei diagnosoida huvin vuoksi ja etenkin naisten on vaikea saada edes lähetettä tutkimuksiin. Sinulla saattaisi olla helpompaa sen perusteella, että olet niin nuori ja oireilusi varmaankin näkyy selkeämmin kuin aikuisilla. Moni diagnosoimaton ADHD-aikuinen on oppinut "maskaamaan" eli peittelemään oireitaan ja romahtaa osaksi sen takia, kun jatkuva esittäminen ja salailu ei jossain kohtaa enää vain toimi.
No ei sekää kivaa oo et niistä oireista mitä ne huomaa ni väännetään vitsiä. Yks päivä kuulin ku toine vanhemmist sano ns läpällä toiselle et onsk sulla joku adhd ku kokoajan touhuut jotai. Sillon teki vaa lähtee muuaalle et en halua kuunnella sitä keskustelua ja vitsailua ku se on mulle ihan oikea asia ja koen sen niin.
Totta toinen puoli. Vanhempasi ovat varmaankin huomanneet oireilusi mutta eivät osaa ottaa asiaa puheeksi kanssasi. Siitä tuo vitsailu, koska eivät asiasta osaa muutenkaan puhua. Et kuitenkaan voi koko loppuelämääsi elää sen varassa, että muut oppisivat ottamaan oireesi tosissaan. Kuten sanottua, diagnoosin saaminen ja jo pelkästään tutkimuksiin hakeutuminen todennäköisesti saavat vanhempasi muuttamaan kantaansa ja näkemään, että ADHD on sinulle oikeasti ongelma eikä mitään puolihuvittavaa sähläystä.
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi välität niin paljon tuttujen mielipiteistä? Sinun elämäsi ja sinun hyvinvointisi tässä on kyseessä. Kaikesta saa sen kuvan, että sinä sisimmässäsi tiedät, että adhd-tutkimuksiin hakeutuminen olisi aiheellista mutta et viitsi tehdä niin, koska...? Todennäköisesti vanhempasi ottaisivat sinut enemmän tosissaan, jos saisivat tietää, että sinulla on tarkkaavaisuuteen, muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin vaikuttava oireyhtymä. Usko pois, ADHD:ta ei diagnosoida huvin vuoksi ja etenkin naisten on vaikea saada edes lähetettä tutkimuksiin. Sinulla saattaisi olla helpompaa sen perusteella, että olet niin nuori ja oireilusi varmaankin näkyy selkeämmin kuin aikuisilla. Moni diagnosoimaton ADHD-aikuinen on oppinut "maskaamaan" eli peittelemään oireitaan ja romahtaa osaksi sen takia, kun jatkuva esittäminen ja salailu ei jossain kohtaa enää vain toimi.
No ei sekää kivaa oo et niistä oireista mitä ne huomaa ni väännetään vitsiä. Yks päivä kuulin ku toine vanhemmist sano ns läpällä toiselle et onsk sulla joku adhd ku kokoajan touhuut jotai. Sillon teki vaa lähtee muuaalle et en halua kuunnella sitä keskustelua ja vitsailua ku se on mulle ihan oikea asia ja koen sen niin.
Totta toinen puoli. Vanhempasi ovat varmaankin huomanneet oireilusi mutta eivät osaa ottaa asiaa puheeksi kanssasi. Siitä tuo vitsailu, koska eivät asiasta osaa muutenkaan puhua. Et kuitenkaan voi koko loppuelämääsi elää sen varassa, että muut oppisivat ottamaan oireesi tosissaan. Kuten sanottua, diagnoosin saaminen ja jo pelkästään tutkimuksiin hakeutuminen todennäköisesti saavat vanhempasi muuttamaan kantaansa ja näkemään, että ADHD on sinulle oikeasti ongelma eikä mitään puolihuvittavaa sähläystä.
Niin no en tiedä. Aina alkaa ihan kauhee ahdistus ja paniikki jos joku sanoo ääneen adhd. Kerroin veljelle jonkun aikaa sitten ja hän oli sitämieltä että ei ihmettelisi yhtään sen todennäköisyyttä ja on huomannut kyllä. Kertominen oli hänelle erittäin vaikeaa koska en tiennyt miten reagoisi. Onneksi ymmärsi ja tiesi mistä puhun.
ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei mikään konkreettisesti olemassa oleva sairaus. Vähän aikaa sitten Hesarissa joku psykologi kirjoitti mielipidesivulla, että tietystä kutsuntojen ikäluokasta, jotka olivats siis hänen asiakkaitaan, 25% oli saanut ADD- tai ADHD-diagnoosin.
Kyllä niillä stimulanteilla saa potkua opiskeluun, aluksi. Pitkällä aikavälillä haittoja on todennäköisesti enemmän kuin hyötyjä.
En oo sanonu että tiedän kaikkea ja kaikki ei ole todellakaan selvää, mut ok. Ärsyttää vaan kun ei kuitnekaan kotona otettais tosissaan ja en halua sitä että sitten leimaavat minut esittäjäksi ja laiskaksi.