En halua adhd diagnoosia
Häpeän itseäni ja niitä oireita. Olen opetellut elämään oireiden kanssa ja jollain tavalla pärjännyt.
Nyt oma lv ensin alkoi vitsailemaan aiheella minulle ja nyt ruvennut ottamaan asian vakavammin ja uhannut lähettää tutkimuksiin. Onneksi koulu loppui ja koulu vaihtui toisenasteen opintoihin.😀
Toivon ettei ne tiedot mene sinne.
Se oli vissiin pistäny terkkarin tarkastukseen jonku nopeen adhd kyselyn mut vastasin vaa niihin et ei oo mitää ongelmia. Sitte se on vaa alkanu kettuilee asiasta mulle mut se sentää osaa tunneilla aittaa ja ottaa sellaset asiat huomioon. Se on semmonen 30-vuotta alalla ollut ihana opettaja. Tykkäsin hänen opetustavastaan sillä selitti asiat yleensä pari lertaa ensin vähä ripeämmällä tahdilla ja toisen kerran todella hitaasti jolloin antoi mahdollisuuden niille nopeammille oppia heti nopeammalla temmolla ja sitten taas minulle esimerkiksi saattoi yksilöllisesti opettaa jonkun asian joka meni ihan ohi. Siksi kai tiesi miksi suurimman salaisuuteni. Tsemppasi aina mutta patisti niihin tutkimuksiin ja oli vähän pettynyt kun lopulta en mennyt vaikka olin hänelle luvannut. ):
En vain halua sitä diagnoosia, mutta toivon että nyt seuraavissa opinnoissa opettajat olisivat samanlaisia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Yleensä on niin, että jos on suorittanut jossain aineessa mukautetun oppimäärän, tulee siitä maininta todistukseen. Siis jos opetetut sisällöt eivät vastaa sitä mitä normaalisti tutkinnossa. Jos mukautus on jossain amiksen yleissivistävässä aineessa, niin en tiedä katsooko niitä kukaan, mutta on varsin todennäköistä että merkintä tulee. Mutta eihän mukautusta tehdä sellaiselle, joka pystyisi suorittamaan normaalin oppimäärän, joten mukautuksen vaihtoehtona ei ole päästötodistus ilman mukautusmerkintää, vaan valmistumatta jääminen - näin ainakin kuvittelisin. Kannattaa selvittää asia.
Siis ajattelisin että jos matikassa on erityis/pienryhmässä opiskelemassa niin miksi sitä kirjattaisiin todistukseen että on opiskellut asiat vain puenemmässä ryhmässä ja erityisopettajan avustuksella?
Ja suurin ongelma tässä on se kun tarkoitus jatkaa korkeakouluun ni onko sitten sellaisella merkatulla paperilla vaikeampi sitten päästä korkeakouluun?
Ihan amikseen pääsykin vaikeutuu kevennetyllä todistuksella. Siitä saa huonommin pisteitä.
Olen aina ihmetellyt ihmisten halua hakea diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt ihmisten halua hakea diagnooseja.
Tuollaiset kommentit ovatkin juuri se syy miksi en tvälttämättä edes halua sitä diagnoosia. Mut leimataa ja olen muiden silmissä adhd eli en ole normaali. En halua sitä. Varsinkin kun vain yksi elämä elettävänä niin jos se diagnoosi pilaa loppuelämän niin kaduttaa jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt ihmisten halua hakea diagnooseja.
Ihmettele rauhassa, mutta ei ääneen sitä tarvitse tehdä. Et ymmärrä kun itselläsi ei todennäköisesti ole ADHD kun kommentoit tuollaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reiku kolmekymppinen nainen, ja saanut ADHD-diagnoosin muutama viikko sitten. Ymmärrän kyllä aloittajan ajatuksia, sillä ainakin itselläni oli paljon ahdistusta ja ihan häpeääkin aikanaan sen kanssa, että sai ponnistella ja pinnistellä. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta jos olisin voinut tuolloin valita, olisin kyllä halunnut, että joku huomaisi ja että nämä vaikeudet oltaisiin tunnistettu jo tuolloin.
Vuosikymmenten kompensoiminen on jättänyt ainakin omaan itsetuntooni hyvin hankalasti korjattavat jäljet.
Yritän tällä sanoa sitä, että ADHD:ssa tai sen hoitamisessa ei ole mitään hävettävää. Vika ei ole sinussa. Lääkitys ei ole pakollinen, mutta ainakin itselläni se auttaa kyllä paljon. Sivuvaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa ja lähtökohtaisesti lieviä.
Älkää kieltäytykö kaikesta avusta, jos sellaista on mahdollista saada. Tulevaisuuden sinä kiittää.
Ensiviikolla vastuuopettajan kanssa hoks keskustelu. Siellä käydään läpi testi tuloksia sis kartoittava oppimisvaikus testi, matikka testi ja lukihäiriötestit. Pelottaa miten meni varsinkin toi matikkatesti. Oppimishäiriö kartoittava kyselyyn vastasin puoliksi rehellisesti. Mitä vastaan kun rupee kyselemään oireista. Väittävät kovasti siellä että hwillä on vaitiolo velvollisuus ja eivät ilmoita vanhemmille ilman minun omaa suostumusta, mutta kuitnekin jos tarvitsee tehdä hojks eli mukautettu opintosuunnitelma silloin tarvitsee olla huoltajat mukana. Eli ei kannata puhua totta jos ei halua, että vanhemmille ilmoitetaan asiasta?
Heii muuten mitne se mukautettu opintosuunnitelma oikeen tarkottaa. Voiko siitä olla jatkon kannalta haittaa?
Yleensä on niin, että jos on suorittanut jossain aineessa mukautetun oppimäärän, tulee siitä maininta todistukseen. Siis jos opetetut sisällöt eivät vastaa sitä mitä normaalisti tutkinnossa. Jos mukautus on jossain amiksen yleissivistävässä aineessa, niin en tiedä katsooko niitä kukaan, mutta on varsin todennäköistä että merkintä tulee. Mutta eihän mukautusta tehdä sellaiselle, joka pystyisi suorittamaan normaalin oppimäärän, joten mukautuksen vaihtoehtona ei ole päästötodistus ilman mukautusmerkintää, vaan valmistumatta jääminen - näin ainakin kuvittelisin. Kannattaa selvittää asia.
Siis ajattelisin että jos matikassa on erityis/pienryhmässä opiskelemassa niin miksi sitä kirjattaisiin todistukseen että on opiskellut asiat vain puenemmässä ryhmässä ja erityisopettajan avustuksella?
Ja suurin ongelma tässä on se kun tarkoitus jatkaa korkeakouluun ni onko sitten sellaisella merkatulla paperilla vaikeampi sitten päästä korkeakouluun?
Ihan amikseen pääsykin vaikeutuu kevennetyllä todistuksella. Siitä saa huonommin pisteitä.
Amikseen pääsin helposti, mietin ennemminkin sitä korkeakouluun pääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt ihmisten halua hakea diagnooseja.
Tuollaiset kommentit ovatkin juuri se syy miksi en tvälttämättä edes halua sitä diagnoosia. Mut leimataa ja olen muiden silmissä adhd eli en ole normaali. En halua sitä. Varsinkin kun vain yksi elämä elettävänä niin jos se diagnoosi pilaa loppuelämän niin kaduttaa jälkeenpäin.
Ei kaduta. Usko nyt. Ymmärrät tämän ennemmin tai myöhemmin...
Amerikassa voisit parantaa oloasi semmosilla aineilla mitkä luokitellaan täällä alzheimer lääkkeiksi.
kannattaa kerätä diagnooseja. ihana harrastus
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa voisit parantaa oloasi semmosilla aineilla mitkä luokitellaan täällä alzheimer lääkkeiksi.
En halua syödä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
kannattaa kerätä diagnooseja. ihana harrastus
Niinpä varmaan itsekkin harrastat samaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa voisit parantaa oloasi semmosilla aineilla mitkä luokitellaan täällä alzheimer lääkkeiksi.
En halua syödä lääkkeitä.
Mikset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa voisit parantaa oloasi semmosilla aineilla mitkä luokitellaan täällä alzheimer lääkkeiksi.
En halua syödä lääkkeitä.
Mikset?
En usko että toimisivat, ja en tiedä mitä muut siitä ajattelisivat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa voisit parantaa oloasi semmosilla aineilla mitkä luokitellaan täällä alzheimer lääkkeiksi.
En halua syödä lääkkeitä.
Mikset?
En usko että toimisivat, ja en tiedä mitä muut siitä ajattelisivat...
Älä mieti mitä muut ajattelevat. Tämä on sinun elämäsi, käytä se fiksusti.
https://www.kela.fi/neuropsykologinen-kuntoutus