En ole varma haluanko abortin - mitä teen?

Olin 19- vuotias kun tulin raskaaksi. Tuore ylioppilas, jolla opinnot katkesivat alkuunsa. Hetkeäkään en harkinnut aborttia. Nälkää ei lapsen kanssa nähty. Tässä maassa saa apua ja tukea myös rahallisesti. Myöhemmin hankin vuosien myötä peräti kolme ammattia. Tosin ennen niitä ehdin saada jo toisenkin lapsen. Ap on jo sen ikäinen, että lapsen hankinta ei myöhemmin enää välttämättä onnistu. Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Vierailija kirjoitti:

Ihmisoikeudet alkavat kohdussa

Kaikki ihmisoikeudet alkavat oikeudesta elämään. Abortti riistää tämän oikeuden. Mutta sitä ennen syntymättömältä lapselta on riistettävä hänen ihmisyytensä.

Kaikki abortin puolustajien argumentit perustuvat syntymättömän ihmisyyden kieltämiseen.

Ei hyvää päivää te olette julmia. Lapsi pitää vaan väkisin synnyttää vaikka se olisi hirveä riski äidin terveydelle ja sen myötä lapsen terveydelle, vaikka se olisi jonkun puskar41sk44jan lapsi, vaikka itse olisi vielä lapsi, vaikka ei pystyisi edes itsestään huolehtimaan. Ihan sama, se kakara on väkisin puskettava tähän maailmaan kärsimään siitä, että oma äiti vihaa. Lapsen tai äidin parasta ei ajattele kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin 19- vuotias kun tulin raskaaksi. Tuore ylioppilas, jolla opinnot katkesivat alkuunsa. Hetkeäkään en harkinnut aborttia. Nälkää ei lapsen kanssa nähty. Tässä maassa saa apua ja tukea myös rahallisesti. Myöhemmin hankin vuosien myötä peräti kolme ammattia. Tosin ennen niitä ehdin saada jo toisenkin lapsen. Ap on jo sen ikäinen, että lapsen hankinta ei myöhemmin enää välttämättä onnistu. Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Pitää aina muistaa, että sinulla onnistui, kaikilla ei. Äitini oli myös 19 tultuaan raskaaksi, sai minut vähän sen jälkeen, kun täytti 20 vuotta. Ei koulutusta, ei työuraa, ei ammattia, ei kunnollisia tuloja. Tässä iässä muut alkavat odotella perintöä vanhemmilta. Minä mietin, että otan pari lusikkaa äidiltä muistoksi, mitään sen suurempaa en ole saamassa.

Sinulla on ollut paljon onneakin matkassa, ja jotain tukea jostakin. Jos ei muuten niin siten, että olet terve (fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti), sinulla on kestävyyttä ja mikään epäonni ei ole osunut kohdalle, kuten vaikka onnettomuus tai vakava sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Olin 19- vuotias kun tulin raskaaksi. Tuore ylioppilas, jolla opinnot katkesivat alkuunsa. Hetkeäkään en harkinnut aborttia. Nälkää ei lapsen kanssa nähty. Tässä maassa saa apua ja tukea myös rahallisesti. Myöhemmin hankin vuosien myötä peräti kolme ammattia. Tosin ennen niitä ehdin saada jo toisenkin lapsen. Ap on jo sen ikäinen, että lapsen hankinta ei myöhemmin enää välttämättä onnistu. Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Menee hieman OT, mutta asiaa sivuten kuitenkin. Hyvin pärjänneet ihmiset eivät usein välttämättä ymmärrä, miten paljon heillä on ollut joko tukea tai puhdasta onnea matkassa. Luin sarjakuvan Maus, joka kertoo sarjakuvantekijän Art Spiegelmanin isän koettelemuksista keskitysleirillä. Isä selvisi hengissä, samoin äiti toisessa leirissä, mutta moni muu ei. Vaikka isä kokee hirveitä asioita, isän tarinaa siivittävät onnenkantamoiset ja sattumalta; sattumalta hän osaa englantia, jonka avulla hän saa apua ja pelastuu. Sattumalta hänellä on tarvittavaa ammattitaitoa, joka pelastaa hänet taas. Sattumalta hänet unohdetaan aamulaskennassa, joka pelastaa hänet. Sattumalta hänellä on mukanaan tarvittavia tavaroita, joilla hän selviää ongelmasta. Sattumalta hän törmää ihmisiin joista on apua myöhemmin, joka pelastaa hänen henkensä. Sattumalta hän ei saa harmitonta ihottumaa tai sairastu, joista kummastakin joutui suoraan kaasukammioon.  Sattumalta yksikään huvikseen vankeja ampuva sotilas ei ota häntä kohteekseen. Sattumalta hän onnistuu lyöttäytymään yhteen ihmisten kanssa, joilta saa ruokaa. Sattumalta hän saa käteensä vankiluvun, joka on täynnä hyviä juutalaisia enteitä ja sattumalta pappi, jota hän ei nähnyt kuin kerran, osaa tulkita nämä enteet ja antaa isälle toivoa, että kävi miten kävi, hän selviää varmasti.

Sattuman sattuman sattuman sattuman sattuma pelasti Art Spiegelmanin isän, sen lisäksi, että hän piti yllä toivoa tulevasta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee itse päätöksensä.

Itse tein vastaavassa tilanteessa lapsen. Harvoin kukaan lastaan katuu. Olisin tehnyt tuossa tilanteessa kevyesti abortinkin. Ratkaiseva asia oli vihreä valo mun tapauksessa miehen puolelta.

Nyt tuo poika tuossa on. On 21-vuotias komea dippainssiksi opiskeleva harteikas nuorimies.

Niitä lapsiaan katuvia on yllättävän paljon, siitä vaan ei voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Biologia on kanssasi eri mieltä. Vai mistä muusta se lapsi syntyy kuin solumöykystä? Me kaikki ollaan oltu aikoinaan solumöykkyjä.

Vai onko se lapsi heti minikokoinen vauva, joka vaan isonee kooltaan ajan kuluessa kohdussa? Ilmeisesti monen mielestä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso uutisoinnista, miten menee USA:ssa ja Puolassa jne. tämän hetkinen kehitys. Tsekkaa myös Handmaid's tale... Under his eye.

Täälläkin alkaa olla jengiä, jotka kuulostavat uskonnon varjolla kiihkoilevilta ääriajattelijoilta. Seuraavaksi varmaan pakotetaan hedelmällisessä iässä olevat naiset raskaaksi jatkuvalla syötöllä ja hedelmät kerätään noiden hurmoksellisten huostaan. Gilead.

Itse tekisin abortin ja seuraavaksi sterilisaation. Missään tapauksessa en antaisi lasta adoptoitavaksi jollekin uskovaiselle.

Ap ei ole pakotettu raskaaksi, eikä suurinta osaa sikiön lopettamista harrastavista. Siinä se ero.

Entäs jos äitisi olisi abortoinut sinut, oletko pohtinut? Hurmoksessa piti kuitenkin?

Jos äitini olisi abortoinut minut, en minä siitä mitään tietäisi koska en olisi koskaan tiedostavaksi olennoksi kehittynyt. Tuollaiseen on turha vedota, miten joku joka ei ole koskaan elänyt voisi kärsiä siitä ettei ole koskaan elänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teit ratkaisun asiaan harrastamalla seksiä. Kaikki tietää mitä siitä voi syntyä.

Tämä pätisi sitten myös siihen mieheen. Se teiltä tuomitsijoilta aina jotenkin unohtuu. Eli jos asia olisi noin, niin mies sitoutuisi isyyteen ihan sama oliko halunnut lapsen vai ei. Miksi ette koskaan vaadi tätä, vaan syyllistätte pelkästään naisen?

Niin, unohtuiko ehkäisy mieheltä vai oliko ehkäisy laitettu vain naisen vastuulle

Raskaaksi voi tulla vaikka käyttäisi ehkäisyä. Edes tuplaehkäisy ei ole täysin varma, vaan raskaaksi voi tulla vaikka naisella olisi täysin oikein asennettu toimiva ehkäisykapseli ja mies käyttäisi virheetöntä kondomia täysin oikein.

Se kannattaisi pitää mielessä ennen kuin harrastaa seksiä. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen niin kannattaisi olla housut jalassa sitten.

Jep, tuttu 50v nainen tuli raskaaksi, vaikka olis sterilotu (klipsit), endometrioosi, ja endometrioosin takia laitettu kierukka. Ei tosiaan tuossa iässä enää pitänyt lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso uutisoinnista, miten menee USA:ssa ja Puolassa jne. tämän hetkinen kehitys. Tsekkaa myös Handmaid's tale... Under his eye.

Täälläkin alkaa olla jengiä, jotka kuulostavat uskonnon varjolla kiihkoilevilta ääriajattelijoilta. Seuraavaksi varmaan pakotetaan hedelmällisessä iässä olevat naiset raskaaksi jatkuvalla syötöllä ja hedelmät kerätään noiden hurmoksellisten huostaan. Gilead.

Itse tekisin abortin ja seuraavaksi sterilisaation. Missään tapauksessa en antaisi lasta adoptoitavaksi jollekin uskovaiselle.

Ap ei ole pakotettu raskaaksi, eikä suurinta osaa sikiön lopettamista harrastavista. Siinä se ero.

Entäs jos äitisi olisi abortoinut sinut, oletko pohtinut? Hurmoksessa piti kuitenkin?

En ole ikinä ymmärtänyt mitä näillä "entä jos äitisi olisi abortoinut sinut?" kysymyksillä haetaan.

Sitten ei olisi olemaan.

Vai mitä ihme pohdintaa itse siitä käyt?

Monia asioita on hyvä miettiä omalle kohdalleen, mitä toisille suosittelee. Vai peetäkö muille suositat ja itselle sallisit muuta?

Niin siis voisitko vaan vastata mitä ihme pohdintaa itse käyt siitä jos et olisi olemassa? Tuo nyt vaan on tosi outo lause ja ihan irralaam kaikesta.

Minun ei tarvitse miettiä, koska en kannata elämän lopettamista.

Niin, vain elämä on tärkeää. Sillä elämän laadullahan ei ole mitään väliä, kunhan vain sinnittelee elossa, olisi se sitten minkälaista kärsimystä tahansa. Näin ne abortin vastustajat ajattelevat.

Eri

Uskovien harvoin tarvitsee sinnitellä elossa, koska elämässä koetaan olevan merkitys

T. Eri

Eli esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi joutunut pakkosynnytetty lapsi kokee elämänsä merkitykselliseksi, vaikka häntä kidutetaan jatkuvasti, mitä hirveimmillä tavoilla ennen pian koittavaa kuolemaansa?

Tai todella pahasti vammainen lapsi, joka pakkosynnytetään, jotta hän voisi elää hirveässä tuskassa ja kärsimyksessä muutaman tunnin, kokee elämänsä merkityksellisenä?

Tai kuoleman sairas, väkisin elossa pidetty ihminen, joka elää hirveissä tuskissa elämän ja kuoleman rajamailla ilman mahdollisuutta riittävään kivun lievitykseen, kokee sen hetkisen elämänsä merkityksellisenä?

Joopa joo. Uskovilla ei näytä elämän realiteetit olevan hallussa.

Katso tilastoja, millaisia abortteja tehdään. Saat realiteetit haltuun.

Kirjoitus koski nyt sitä, että elämä ei aina ole elämisen arvoista, vaikka joku uskis kokee jonkun hirvittävän kärsimyksen ja tuskan täyteisenkin elämän muka merkityksellisenä. Elämällä ei pidä olla sellaista itseisarvoa, vaan joskus kuolema on elämää parempi vaihtoehto.

Universumin mittakaavassa kaikkien elämä täällä on ihan täysin merkityksetöntä. Koko galaksi on oikeastaan täysin merkityksetön. Näin ollen jokaiselle meistä annettakoon oikeus itse päättää miten haluaa viettää koko sen elämäksi kutsutun merkityksettömän ajanjakson tällä täysin merkityksettömällä planeetalla, jotta voisi mahdollisimman hyvin nauttia tästä kyseisestä ajanjaksosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se Jumala ole kaikkitietävä? Hän siis tietää jo valmiiksi mitkä alkiot abortoidaan, mitkä raskaudet menee kesken, ja mitkä vauvat eivät synny.

Samoin kun hän tietää jo valmiiksi ketkä niistä syntyvistä ihmisistä pelastuu ja ketkä ei. Vapaata tahtoa ei siis ole jos Jumalaan uskoo, kaikki on ennalta määrättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS. Kukaan ei ole vauva kuin n. vuoden ajan. Jos synnytät, synnytät aivan uuden ihmisen, joka tulee vaikuttamaan elämääsi ja muiden ihmisten elämään koko elinaikansa. .

Tämä on hirvittävän tärkeä asia! Aina puhutaan vaan lapsesta, vauvasta, mutta se on kokonainen uusi ihminen. Aikuisen ihmisen alku. Siitä lapsesta kasvaa aikuinen ja minkälainen aikuinen? No, siihen vaikuttaa minkälaisessa ympäristössä hän kasvoi, minkälaiset vanhemmat olivat jne.

Ehdottomasti suutin osa traumoista, joita aikuiset kantavat mukanaan ja joiden kanssa he kamppailevat, juontuu lapsuudesta ja lapsuuden olosuhteista. Eli, se uusi ihminen ei ole lapsi, joka on vanhempien hoidossa, ja sitten siitä mystisesti kasvaa vanhemmista erillinen aikuinen, jonka lapsuutta ei enää ole eikä se vaikuta. Ei, se koko jana kulkee sen ihmisen mukana syntymästä kuolemaan.

Siitä lapsesta kasvaa aivan tavallinen ihminen joka jo lähtökohtaisesti on ahne, itsekäs, ja välinpitämätön. Ihminen lajina on syöpä, joka pitäisi poistaa jotta tämä maapallo pelastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Biologia on kanssasi eri mieltä. Vai mistä muusta se lapsi syntyy kuin solumöykystä? Me kaikki ollaan oltu aikoinaan solumöykkyjä.

Vai onko se lapsi heti minikokoinen vauva, joka vaan isonee kooltaan ajan kuluessa kohdussa? Ilmeisesti monen mielestä on.

Ensimmäisenä kehittyy pärsaukko. Jos sitä vauvana pitää, niin siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.

Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne.  Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset.  Eli pärjäät kyllä.  Tunteet: haluatko surmata lapsesi?

Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.

T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.

Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.

Siinä kai se ero että me emme ikinä ole olleet täysin tukien varassa. Minä hölmö tein töitä ja opiskelin. Selvästi ei olisi kannattanut.

Nyt kun alan päästä vauhtiin niin lisää tositapahtumia 2000-luvun Suomesta.

Lapsestani tehtiin päiväkodin toimesta lastensuojeluilmoitus koska hän oli siellä pitkiä päiviä. Tunnit eivät menneet yli sopimuksen koskaan, minulla oli todella hyvä tukiverkosto.

Silti siellä päättivät ettei ne pitkät päivät sovi plus se että itse en ole aina häntä hakemassa tai viemässä.

Tästä ei meille mitään seurannut mutta on selvästi paljon asioita joita raskauden jatkamisen puolella olevat eivät lainkaan ajattele.

Millainen tukiverkko aplla olisi? Entä voimavarat? Ystävälläni stressi laukaisi lapsivuodepsykoosin jota ei oikein vieläkään Suomessa myönnetä olevan ja äitejä siinä auteta.

Jatkan meidän tarinaa. Minulla jäi sähkölasku rästiin ja lopulta katkesi sähköt. Se oli todella pelottaa vaikka isäni sen laskun maksoi etten menettäisi luottotietoja.

Mutta se ilta kun tulimme kotiin. Oli syksy ja jo pimeää koska kello jo paljon minun päästessä iltavuorosta.

Ymmärsin mitä oli tapahtunut mutta en sitä voinut lapselle kertoa. Sytytin kynttilän makuuhuineen lattialle ja sanoin että leikitään että ollaan metsäretkellä nuotiolla. Minä pidättelin itkua mutta olen siinä aika huono ja neljä vuotias lapsi ei ole tyhmä. Hän kyllä ymmärsi ettei kaikki ole hyvin.

En itse ymmärtänyt mitä se kaikki tulisi tekemään ennen kuin muutama vuosi sitten luin Suomessa tehdyn tutkimuksen miten lapsiköyhyys vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen. Lapsi stressaa ja väsyy. Lopulta monelle lapselle varttuessa seuraus on masennus.

Se pelottaa minua nyt kun esiteinini alkaa jo oireilla. En olisi ikinä häntä synnyttänyt jos minulle olisi kerrottu että "pärjäämisen" seuraukset hän tulee kantamaan pitkään.

Otan osaa. Olet varmasti tehnyt parhaasi pärjätäksesi, eikä siitä voi syyttää sinua.

Köyhyys on traumaattinen kokemus lapselle, kun se on vielä pitkäkestoista. Ei siis sellaista, etten saanut Nintendoa kuten muut, vaan mietitään mistä rahat laskuihin, ruokaan jne. Olen itse kasvanut todella köyhässä perheessä, jossa olen joutunut miettimään näitä asioita nuorena ja osallistumaan perheen elatukseen mm. antamalla kaikki kesätyörahani vanhemmilleni saamatta itse penniäkään. Enkä ole edes vanha, elänyt lapsuuteni 90-luvulla. Meillä ei rahaa mennyt viinaan tai tupakkaan, jos joku alkaa siitä huudella.

Vasta tässä muutama vuosi sitten olen alkanut rentoutua rahan suhteen. Että on OK ostaa pitsa kotiin, koko elämä ei kaadu siihen. On OK ostaa vähän kalliimpi hyväntuoksuinen saippua kuin se halvin korpuksi kuivattava palasaippua. Että selviän laskuistani.

Kannan edelleen mukanani vanhempieni pienituloisuutta, koska olen joutunut huolehtimaan taloudellisesti itsestäni siitä lähtien, kun muutin kotoa. Kun muut menivät kotiin vanhempien lihapatojen ääreen, minä toin perheelle osan opintotuesta, että saadaan syötyä, ja ostin omat ruokani. Edelleen ostan vanhemmilla käydessäni omat ruokani ja maksan kaikki bensat, jos minun takia pitää käyttää autoa.

Aina lasten kanssa selviää - mutta mitä se maksaa sille lapselle? Se pitää pohtia myös, AP:n erityisesti nyt.

Nämä on asioita joita nuo eivät ole edes ajatelleet jotka kovin kepeästi ehdottavat pitämään lapsen. Se ei ole vauva ikuisesti, itse asiassa hyvin vähän aikaa. Sitten siitä kasvaa oma itsensä, ihminen. Ja apn käsissä on nyt millaisen pohjan tämä potentiaalinen ihminen saisi lapsuudelleen ja persoonalleen. Olisko se hyvä pohja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 19- vuotias kun tulin raskaaksi. Tuore ylioppilas, jolla opinnot katkesivat alkuunsa. Hetkeäkään en harkinnut aborttia. Nälkää ei lapsen kanssa nähty. Tässä maassa saa apua ja tukea myös rahallisesti. Myöhemmin hankin vuosien myötä peräti kolme ammattia. Tosin ennen niitä ehdin saada jo toisenkin lapsen. Ap on jo sen ikäinen, että lapsen hankinta ei myöhemmin enää välttämättä onnistu. Uskovainen en ole ja sen verran tiesin jo nuorena, että vauvanalku ei ole solumöykky

Menee hieman OT, mutta asiaa sivuten kuitenkin. Hyvin pärjänneet ihmiset eivät usein välttämättä ymmärrä, miten paljon heillä on ollut joko tukea tai puhdasta onnea matkassa. Luin sarjakuvan Maus, joka kertoo sarjakuvantekijän Art Spiegelmanin isän koettelemuksista keskitysleirillä. Isä selvisi hengissä, samoin äiti toisessa leirissä, mutta moni muu ei. Vaikka isä kokee hirveitä asioita, isän tarinaa siivittävät onnenkantamoiset ja sattumalta; sattumalta hän osaa englantia, jonka avulla hän saa apua ja pelastuu. Sattumalta hänellä on tarvittavaa ammattitaitoa, joka pelastaa hänet taas. Sattumalta hänet unohdetaan aamulaskennassa, joka pelastaa hänet. Sattumalta hänellä on mukanaan tarvittavia tavaroita, joilla hän selviää ongelmasta. Sattumalta hän törmää ihmisiin joista on apua myöhemmin, joka pelastaa hänen henkensä. Sattumalta hän ei saa harmitonta ihottumaa tai sairastu, joista kummastakin joutui suoraan kaasukammioon.  Sattumalta yksikään huvikseen vankeja ampuva sotilas ei ota häntä kohteekseen. Sattumalta hän onnistuu lyöttäytymään yhteen ihmisten kanssa, joilta saa ruokaa. Sattumalta hän saa käteensä vankiluvun, joka on täynnä hyviä juutalaisia enteitä ja sattumalta pappi, jota hän ei nähnyt kuin kerran, osaa tulkita nämä enteet ja antaa isälle toivoa, että kävi miten kävi, hän selviää varmasti.

Sattuman sattuman sattuman sattuman sattuma pelasti Art Spiegelmanin isän, sen lisäksi, että hän piti yllä toivoa tulevasta.

Menee todellakin OT, mutta Spiegelman on tehnyt sarjakuvansa isänsä kertoman perusteella. Kuulostaa siltä että isä on tiedostanut sattuman sattumat erittäin hyvin. Voi olla että jopa korostaa sattumaa.

Kaikki on aina tulkintaa, en oikein usko puhtaaseen totuuteen. Osa ihmisistä näkee itsensä epäonnekkaina ja huono-osaisina hyvin jääräpäisesti.

Ap:n tilanteeseen en osaa sanoa..ehkä vähän tuntuu, että jos lapsi joka tapauksessa on ollut haaveissa, ikää jo kohta 30v ja suhde noinkin pitkä, niin abortti saattaisi jäädä kyllä aika pahasti kaihertamaan. Mutta kukaan muu ei voi tietää onko ap:lla voimavaroja yksinhuoltajaksi.

Rukoile Jumalaa ja pyydä saada selvyyttä tilanteeseen. Oli tilanteesi mikä tahansa, sinä kyllä selviät. Mä muistan sinua tänään iltarukouksessani.

Vierailija kirjoitti:

Rukoile Jumalaa ja pyydä saada selvyyttä tilanteeseen. Oli tilanteesi mikä tahansa, sinä kyllä selviät. Mä muistan sinua tänään iltarukouksessani.

Mitä tahansa ap päättääkin, kaikkitietävä Jumala on sen jo tiennyt. Praise be.

Valtava määrä murhanhimoisia ihmisiä.

Ehkäisy neuvolat on kesällä kiinni

Olen alusta asti lukenut ketjua. Ap totesi aikovansa ehkä tehdä abortin. Surullista, niin tätä päivää. Minä olen se joka olen tärkeä, ei se rinnan alla oleva kasvava taimi.

Surullista myös miten moni tässä ketjussa on valmis kannattamaan kuin itsestään selvyytenä lapsi hankitaan vasta kun ITSE haluaa.  (Naisen oikeus, vastaan lapsen oikeus).

Me halusimme lapsen mieheni kanssa, yritimme ja koin keskenmenon kahdesti. Jäimme lapsettomiksi. Elämäni suurin suru nyt jo monen vuosikymmenen ajan.  Ei kannata ajatella vain mitä (vapautta jne) menettää jos saa lapsen.  Kannattaa myös ajatella, mitä saa lapsen saadessaan. Niin paljon hyvää ja kaunista. Elämä on lahja.

Vierailija kirjoitti:

Olen alusta asti lukenut ketjua. Ap totesi aikovansa ehkä tehdä abortin. Surullista, niin tätä päivää. Minä olen se joka olen tärkeä, ei se rinnan alla oleva kasvava taimi.

Surullista myös miten moni tässä ketjussa on valmis kannattamaan kuin itsestään selvyytenä lapsi hankitaan vasta kun ITSE haluaa.  (Naisen oikeus, vastaan lapsen oikeus).

Me halusimme lapsen mieheni kanssa, yritimme ja koin keskenmenon kahdesti. Jäimme lapsettomiksi. Elämäni suurin suru nyt jo monen vuosikymmenen ajan.  Ei kannata ajatella vain mitä (vapautta jne) menettää jos saa lapsen.  Kannattaa myös ajatella, mitä saa lapsen saadessaan. Niin paljon hyvää ja kaunista. Elämä on lahja.

Ap ei sanonut tekevänsä aborttia ja sinun kokemus ja tunteet on täysin merkityksettömiä hänen elämässään. Miten itsekäs ihminen on kun tulee itsestään tällaiseen keskusteluun jauhamaan? Miksi et voi ajatella apta?