Lue keskustelun säännöt.
En ole varma haluanko abortin - mitä teen?
16.07.2022 |
Eli tilanne lyhyesti: viikko sitten positiivinen raskaustesti, ehkäisy pettänyt. Lapsen olisin tahtonut vasta joskus myöhemmin, kun on parempi tilanne. Nykyinen suhde hyvin epävakaalla pohjalla, miehellä jo yksi lapsi eikä tiedä haluaako toista. Minulla opiskelut kesken.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? Voinko soittaa neuvolaan ja kertoa suoraan, että en tiedä vielä mitä haluan? Voinko pyytää ultraa, jossa varmistettaisiin onko kyseessä edes normaali raskaus ennen kuin päätän sen jatkosta? Saako sellaisen jo tässä vaiheessa ja pitääkö se itse maksaa?
Ajatukset on ihan sekaisin ja mielialat heittelee laidasta laitaan.
Kommentit (307)
241/307
|
16.07.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Miksi näissä keskusteluissa on pakko puhua niin alentavasti toisille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska menee joillakin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso uutisoinnista, miten menee USA:ssa ja Puolassa jne. tämän hetkinen kehitys. Tsekkaa myös Handmaid's tale... Under his eye.
Täälläkin alkaa olla jengiä, jotka kuulostavat uskonnon varjolla kiihkoilevilta ääriajattelijoilta. Seuraavaksi varmaan pakotetaan hedelmällisessä iässä olevat naiset raskaaksi jatkuvalla syötöllä ja hedelmät kerätään noiden hurmoksellisten huostaan. Gilead.
Itse tekisin abortin ja seuraavaksi sterilisaation. Missään tapauksessa en antaisi lasta adoptoitavaksi jollekin uskovaiselle.
Ap ei ole pakotettu raskaaksi, eikä suurinta osaa sikiön lopettamista harrastavista. Siinä se ero.
Entäs jos äitisi olisi abortoinut sinut, oletko pohtinut? Hurmoksessa piti kuitenkin?En ole ikinä ymmärtänyt mitä näillä "entä jos äitisi olisi abortoinut sinut?" kysymyksillä haetaan.
Sitten ei olisi olemaan.
Vai mitä ihme pohdintaa itse siitä käyt?Monia asioita on hyvä miettiä omalle kohdalleen, mitä toisille suosittelee. Vai peetäkö muille suositat ja itselle sallisit muuta?
Jos et olisi koskaan syntynyt, et tietäisi sitä, joten mikä on ongelma?
Ongelma näyttää olevan sinun kykysi ymmärtää tekstiä. Onneksi synnyin, niin voin kertoa sen sinulle.
Juu elikkäs siis kun pohdit mitä jos äitisi ei olisikaan sinua synnyttänyt niin se pohdinnan keskiössä siis on se että nyt voit vauvapalstalle kirjotella kommentteja. Mutta se ei silti vastaa siihen mitä jos sinua ei olisi mikä oli se oma alkuperäinen kysymyksesi. Mitä sitten jos sinua ei olisi?
No sitten me emme olisi voineet lukea noita aivoituksia.
Eri
Kukaan ei siis olisi menettänyt mitään.
Onneksi tietty populaatio tekee abortteja, niin ei typeryys lisäänny.
Köyhien ja päihteidenkäyttäjien lapset pitäisi steriloida jo synnytyslaitoksilla.
Köyhän lapsi tulee elämään sossutuella ja narkomaanin lapset jatkavat päihteiden käyttöä.
Kierteen katkaisu pitäisi tehdä voimakeinoin niin Suomi olisi parempi paikka elää.
Monia asioita on hyvä miettiä omalle kohdalleen, mitä toisille suosittelee. Vai peetäkö muille suositat ja itselle sallisit muuta?[/quote]
Jos et olisi koskaan syntynyt, et tietäisi sitä, joten mikä on ongelma?[/quote]
Ongelma näyttää olevan sinun kykysi ymmärtää tekstiä. Onneksi synnyin, niin voin kertoa sen sinulle.[/quote]
Juu elikkäs siis kun pohdit mitä jos äitisi ei olisikaan sinua synnyttänyt niin se pohdinnan keskiössä siis on se että nyt voit vauvapalstalle kirjotella kommentteja. Mutta se ei silti vastaa siihen mitä jos sinua ei olisi mikä oli se oma alkuperäinen kysymyksesi. Mitä sitten jos sinua ei olisi?[/quote]
No sitten me emme olisi voineet lukea noita aivoituksia.
Eri[/quote]
Kukaan ei siis olisi menettänyt mitään.[/quote]
Onneksi tietty populaatio tekee abortteja, niin ei typeryys lisäänny.[/quote]
Mikä on tämä "tietty populaatio", joka tekee abortteja?
En haluaisi olla lapsi, jonka kohdalla aborttia on edes mietitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun siitä vaan teet yhden ei-toivotun lapsen maailmaan ja lapsi tulee tietämään joka hetki ettei ole kaivattu, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso uutisoinnista, miten menee USA:ssa ja Puolassa jne. tämän hetkinen kehitys. Tsekkaa myös Handmaid's tale... Under his eye.
Täälläkin alkaa olla jengiä, jotka kuulostavat uskonnon varjolla kiihkoilevilta ääriajattelijoilta. Seuraavaksi varmaan pakotetaan hedelmällisessä iässä olevat naiset raskaaksi jatkuvalla syötöllä ja hedelmät kerätään noiden hurmoksellisten huostaan. Gilead.
Itse tekisin abortin ja seuraavaksi sterilisaation. Missään tapauksessa en antaisi lasta adoptoitavaksi jollekin uskovaiselle.
Ap ei ole pakotettu raskaaksi, eikä suurinta osaa sikiön lopettamista harrastavista. Siinä se ero.
Entäs jos äitisi olisi abortoinut sinut, oletko pohtinut? Hurmoksessa piti kuitenkin?En ole ikinä ymmärtänyt mitä näillä "entä jos äitisi olisi abortoinut sinut?" kysymyksillä haetaan.
Sitten ei olisi olemaan.
Vai mitä ihme pohdintaa itse siitä käyt?Monia asioita on hyvä miettiä omalle kohdalleen, mitä toisille suosittelee. Vai peetäkö muille suositat ja itselle sallisit muuta?
Jos et olisi koskaan syntynyt, et tietäisi sitä, joten mikä on ongelma?
Ongelma näyttää olevan sinun kykysi ymmärtää tekstiä. Onneksi synnyin, niin voin kertoa sen sinulle.
Juu elikkäs siis kun pohdit mitä jos äitisi ei olisikaan sinua synnyttänyt niin se pohdinnan keskiössä siis on se että nyt voit vauvapalstalle kirjotella kommentteja. Mutta se ei silti vastaa siihen mitä jos sinua ei olisi mikä oli se oma alkuperäinen kysymyksesi. Mitä sitten jos sinua ei olisi?
No sitten me emme olisi voineet lukea noita aivoituksia.
Eri
Eli ei oikeastaan ole mitään väliä onko juuri tuo kyseinen henkilö syntynyt tähän maailmaan. Suomen ja maailman mittakaavassa hän on täysin merkityksetön. Mutta vauvapalstalla kirjoittelu voi toki tuntua omasta näkökulmasta merkitykselliseltä.
Toinen eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos täällä jo ollaan, niin eikun lauteille. Tiivistetään sen verran ja löylyä lisää. Ei täältä nyt kenenkään ennen aikoja tarvitse lähteä, vaikkei kaikkien mieleen olisikaan.
En nyt lähtökohtaisesti keneltäkään estäisi syntymistä, jos en pakottaisi juuri nyt syntymäänkään. Kukas sen tietää, miten ne sielut kiertää ja missä on kenenkin paikka milloinkin?
Eikös se Jumala ole kaikkitietävä? Hän siis tietää jo valmiiksi mitkä alkiot abortoidaan, mitkä raskaudet menee kesken, ja mitkä vauvat eivät synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla lapsi, jonka kohdalla aborttia on edes mietitty.
Miksi? Luuletko, että maailmassa kaikki ihmiset ovat olleet toivottuja lapsia? Uskallan väittää, että huomattavan suuri osa on vahinkoja tai vain hyväksyttyjä asiaintiloja.
Ihmeellistä lasten palvontaa alkaa olla nykyajassa. Tai osalla jo niiden pikkukoirien pukemista, trimmaamista, vaahtokylvettämistä ja kärryissä työntelyä, koiralle leperrellään "mami oli kovin huolissaan, kun menit tuonne pensaaseen..."
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Jumala ole kaikkitietävä? Hän siis tietää jo valmiiksi mitkä alkiot abortoidaan, mitkä raskaudet menee kesken, ja mitkä vauvat eivät synny.
Jokainen abortti on siis Jumalan tahto, koska niin hän on tarkoittanut tapahtuvan. Ihminen toimii vain Jumalan välikätenä. Praise be!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 ja mies 34. Olemme seurustelleet kolme vuotta, mutta kyseessä ei ole mikään täydellinen suhde, vaan monesti ollaan mietitty kannattaako jatkaa yhdessä. Tässä kuitenkin ollaan.
Olisin tahtonut odottaa vielä muutaman vuoden ja katsoa sitten olisiko sopiva aika lapselle. Joko niin, että tämä nykyinen suhde olisi vakiintunut, tai sitten ihan toisen kumppanin kanssa. Siihen mennessä olisi varmaan työ kuviotkin selvinneet ja opiskelut päättyneet.
Ajatus abortista ei kuitenkaan tunnu niin itsestään selvältä nyt kun siitä oikeasti pitäisi päättää. Mies ei ole täysin tyrmännyt asiaa, mutta ei tässä kumpikaan riemusta hypi.
Ap
Jos suhde on jo nyt alkuvaiheessa niin huonolla tolalla, että mietitte eroa, niin miten se paranee lapsella? Ei mitenkään. Pidä lapsi, jos olet valmis olemaan yksinhuoltaja, koska siihen tuo johtaa ja mitä todennäköisimmin hyvin nopeasti lapsen synnyttyä. Ota myös huomioon, että lapsi voi mahdollisesti syntyä eri haasteiden kanssa - asitiyliherkkyys, astma, koliikki, allergioita, vaativa temperamentti, ADHD, autismi, asberger jne. - koska joillekin nuokin lapset syntyvät. Ei ole mitään takuita siitä, että a) suhde kestää b) saat terveen lapsen.
Aina pitää miettiä lapsiasia sen pahimman mahdollisen skenaarion kautta ja pohtia, selviäisinkö siitä yksin.
Tsemppiä päätöksentekoon, jos et ole tehnyt sitä jo (en lukenut vielä koko ketjua)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä voidaan konkreettisestikin auttaa.
Kunhan joku sanoisi, miten pitää auttaa?
Oma mielipiteeni edelleen: pidä lapsi, älä varaa aikaa keskeytykseen.
Onko ap vielä linjoilla? Mikä saisi sinut muuttamaan mielesi, ettet mene keskeytykseen?
Millaista apua tarvisit?
Osta aloittajalle asunto ja maksa hänelle rahallista tukea lapsen 18-vuotissynttäreihin asti. Lupaa hoitaa lasta joka kuukausi yhden viikonlopun ajan. Sitten tee testamentti ap:n hyväksi. Eiköhän noilla pääse alkuun, jos muutama muukin tulee mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 ja mies 34. Olemme seurustelleet kolme vuotta, mutta kyseessä ei ole mikään täydellinen suhde, vaan monesti ollaan mietitty kannattaako jatkaa yhdessä. Tässä kuitenkin ollaan.
Olisin tahtonut odottaa vielä muutaman vuoden ja katsoa sitten olisiko sopiva aika lapselle. Joko niin, että tämä nykyinen suhde olisi vakiintunut, tai sitten ihan toisen kumppanin kanssa. Siihen mennessä olisi varmaan työ kuviotkin selvinneet ja opiskelut päättyneet.
Ajatus abortista ei kuitenkaan tunnu niin itsestään selvältä nyt kun siitä oikeasti pitäisi päättää. Mies ei ole täysin tyrmännyt asiaa, mutta ei tässä kumpikaan riemusta hypi.
Ap
Jos suhde on jo nyt alkuvaiheessa niin huonolla tolalla, että mietitte eroa, niin miten se paranee lapsella? Ei mitenkään. Pidä lapsi, jos olet valmis olemaan yksinhuoltaja, koska siihen tuo johtaa ja mitä todennäköisimmin hyvin nopeasti lapsen synnyttyä. Ota myös huomioon, että lapsi voi mahdollisesti syntyä eri haasteiden kanssa - asitiyliherkkyys, astma, koliikki, allergioita, vaativa temperamentti, ADHD, autismi, asberger jne. - koska joillekin nuokin lapset syntyvät. Ei ole mitään takuita siitä, että a) suhde kestää b) saat terveen lapsen.
Aina pitää miettiä lapsiasia sen pahimman mahdollisen skenaarion kautta ja pohtia, selviäisinkö siitä yksin.
Tsemppiä päätöksentekoon, jos et ole tehnyt sitä jo (en lukenut vielä koko ketjua)
Vierailija kirjoitti:
PS. Kukaan ei ole vauva kuin n. vuoden ajan. Jos synnytät, synnytät aivan uuden ihmisen, joka tulee vaikuttamaan elämääsi ja muiden ihmisten elämään koko elinaikansa. .
Tämä on hirvittävän tärkeä asia! Aina puhutaan vaan lapsesta, vauvasta, mutta se on kokonainen uusi ihminen. Aikuisen ihmisen alku. Siitä lapsesta kasvaa aikuinen ja minkälainen aikuinen? No, siihen vaikuttaa minkälaisessa ympäristössä hän kasvoi, minkälaiset vanhemmat olivat jne.
Ehdottomasti suutin osa traumoista, joita aikuiset kantavat mukanaan ja joiden kanssa he kamppailevat, juontuu lapsuudesta ja lapsuuden olosuhteista. Eli, se uusi ihminen ei ole lapsi, joka on vanhempien hoidossa, ja sitten siitä mystisesti kasvaa vanhemmista erillinen aikuinen, jonka lapsuutta ei enää ole eikä se vaikuta. Ei, se koko jana kulkee sen ihmisen mukana syntymästä kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin abortin jos haluaisin jatkaa suhteessa.
Molempien vanhempien pitää todella haluta lasta. Varsinkin kun lapsia on jo ennestään. Toinen lapsi ei todellakaan mene siinä sivussa. Kyllä se työmäärä aina moninkertaistuu.
Voin kuvitella että naiset joskus ajautuu tilanteeseen jossa hankkivat abortin, mutta se on täysin käsittämätöntä että sen jälkeen jatkaisivat suhteessa lapsen/sikiön isän kanssa.
Ap:lle vielä neuvoja. Itse lähes vastaavassa tilanteessa olin niin ahdistunut, että halusin lääkärin vastaanotolle saman tien seuraavana maanantaina (tein positiivisen testin viikonloppuna, eikä ollut aavistustakaan, kuinka pitkällä raskaus oli, sillä söin pillereitä ja minulla on ollut koko elämän pitkät jopa yli 60pv kierrot), jotta tilanne selviää. Kävin siis yksityisellä gynellä Terveystalossa, jossa ultrattiin ja sain keskustella mukavan lääkärin kanssa huolissani. Raskaus oli tuolloin muistaakseni vasta 3-4. viikolla, jolloin ei voitu aivan varmasti edes todeta, että se oli kiinnittynyt oikein. Sain siis siinä myös hieman mietintäaikaa lisää. Käynti maksoi muistaakseni 180 euroa. Menin uudestaan samalle lääkärille ultraan 2 viikon päästä, jossa pystyttiin todentamaan, että kyseessä kohdunsisäinen raskaus ja sikiökaiku kuului.. en vieläkään osannut päättää, mitä tein, joten sovimme lääkärin kanssa, että jos päädyn keskeytykseen (jota hän jopa elämäntilanteessani suositteli), voin soittaa hänelle, ja hän tekee sitten lähetteen sairaalaan toiselle lääkärille jolloin prosessi pääsee jatkumaan.
Soitin sitten n. viikon päästä tälle lääkärille, ja hän teki lähetteen toiseen kaupunkiin (seilasin tuolloin kahden kaupungin välillä), tässä tapauksessa Helsinkiin naistenklinikalle. Sain sinne ajan noin viikon päähän, ja tuossa ajassa ehdin saada myös postitse lääkärin valmistelemat paperit keskeytykseen, sillä niihin tarvittiin minun allekirjoitus myös. Menin sitten papereiden kanssa Naistenklinikalle sovitusti, jossa ensin keskustelin hoitajan kanssa vielä tilanteen läpi. Esitin toiveeni kaavinnasta, en halunnut lääkkeellistä keskeytystä. Hetken odottelun jälkeen pääsin tämän mukavan hoitajan kanssa lääkärille, joka ultrasi ja pisti toiveeni kaavinnasta täytäntöön soittamalla päiväkirurgisen ajan samalle viikolle. Tämän jälkeen hoitaja kävi kanssani läpi vielä miten valmistaudun operaatioon, hän antoi mukaan otettavaksi esilääkkeet ja lähdin kotiin.
Seuraavana päivänä kävin vielä labrassa veren soveltuvuuskokeissa (pakollinen kun nukutetaan) ja samana päivänä illalla otin sovitusti antibiootit (kohtutulehduksen estämiseksi). En saanut syödä klo 24 jälkeen. Aamulla piti laittaa Cytotec lääkettä kohdunkaulaa pehmentämään, ja sitten taksilla sairaalaan klo 7.30. Siellä hoitaja otti vastaan, "haastatteli" vielä, ohjasi vaihtamaan vaatteet ja minut vietiin odotushuoneeseen. Odottelin siellä jonkin aikaa, cytotec alkoi myös vaikuttamaan eli kivut alkoi ja verenvuoto... Hoitaja tulikin juuri hakemaan kun olo alkoi käydä sietämättömäksi, annettiin rauhoittavaa (Tenox), ja kävelin leikkaussaliin. Siellä mukavan tiimi vastassa, ja minut humautusnukutettiin. Operaatio oli mennyt hyvin, ja minut herätettiin siitä n. tunnin päästä. Hieman oli tokkurainen olo, mutta toivuin siitä nopeasti saatuani mehua. Iski hetkeksi kylmähorkka, johon auttoi saamani lämpöpeitot. Jäin samaan odotushuoneeseen muutamaksi tunniksi seurantaan, ja tämän aikana sain syötävää ja kahvia. Jälkivuoto oli varsin niukkaa, enkä kokenut kipuja ollenkaan. Sain lähteä kotiin n klo 14 ja voin ihan ok loppupäivän. Mitään komplikaatioita ei tullut, ja jälkivuoto tosiaan loppui kahdessa päivässä kokonaan, mikä oli mukavaa... koin saavani lämmintä ja mukavaa hoitoa kaikilta hoitotahoilta, ja kokemus oli "niin hyvä" kuin se tässä tilanteessa saattoi olla. Elämä jatkui ja raskauduin itse asiassa jo seuraavana vuonna, nyt minulla on lapsi.
Tsemppiä prosessiin, ja muista tosiaan, että sinulla on matkan varrella mahdollisuus muuttaa mielesi. Niin ja tietenkin poliklinikkamaksut maksoin julkisella puolella saamastani hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena mulla ei ole koskaan ollut niin sanottua vauvakuumetta ja olen jo yli 30-vuotias. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta en vieläkään tiedä haluanko omaa lasta. Nämä on vaikeita päätöksiä, jotka voi muuttaa koko elämän.
Korjaan; joka MUUTTAA koko elämän. Varsinkin lapsi muuttaa elämää niin perinpohjaisesti, koska olet lapsesta vastuussa 24/7 ja siitä hommasta ei ole lomaa, korkeintaan taukoja, jos isä on fiksu tyyppi ja hoitaa osuutensa. Lapsien mukana tulevat myös mahdolliset lapsenlapset ja jos elät pitkäksi, lastenlastenlapset. Se ei ole pieni, hetkellinen muutos, kuten vaikka koira, joka elää 15 vuotta ja pärjää itsekseenkin jo hyvin nuoresta iästä lähtien, kun koira koulutetaan hyvin.
Lapsen hankkiminen on totaalinen elämänmuutos, jota ei voi perua. Adoptioon antaessasikin lapsen olet silti vanhempi ja teillä on ainakin biologinen side keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Mee ultraan heti vaikka omakustanteisesti, mutta jos on normaali raskaus niin pidä se! Itsellä kävi joskus niin, kun olin päättänyt lapsen pitää, että 3kk hirveä raskauspahoinvointi ja sitten keskenmeno, koska tuulimunaraskaus. Kiva olla kuukausitolkulla sairaana turhaan. Aiemmin olen joutunut tekemään kerran abortin ja se kaduttaa, älä tee. Ja ehkäisy on aina ollut kunnossa, turha siitä kenenkään alkaa väittää, ne vain ei ole kovin luotettavia.
Abortti rikkoo sut itsesi myöhemmin ja parisuhde ainakin kaatuu. Ehdit opiskella yms myöhemminkin.
Varaamalla ajan aborttiin pääsee ihan ilmaiseksi ultraan. Vähän eri juttu sitten miten pitkällä ap on että pystyykö kukaan arviomaan onko kaikki normaalisti. Siihen menee kauan ja siksi meillä on erityistilanteissa aborttioikeus aika pitkälle.
Kyllä se maksaa kahden poliklinikkakäynnin verran tuo abortin tekokin.