Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko unohtanut sukusi vanhimmat laitokseen?
16.07.2022 |
Minä kävin taas perjantaina katsomassa isoisääni hoitokodissa. Hän voi hyvin, mutta muuten käynti nosti tunteet pintaan, lähinnä muiden vanhusten hoidon ja olosuhteiden osalta. Oletko sinä unohtanut isoäitisi tai -isäsi laitokseen kuolemaan (pois silmistä, pois mielestä?). Oikein surkea mieli tuli siitä, että osalla potilaista on psyyke pettänyt tai murtunut, omaiset eivät välitä, muisti pettää ja kaikessa vain komennellaan.
Niin, ymmärrän hoitajapulan, mutta eikö tähän voisi miettiä jotain kokonaisrakenteen muutosta. Jos vanhuksella on lähiomaisia, jotka perivät hänet, olisi heidän velvollisuus ottaa vanhus hoitoonsa. Tai sitten hoitoyksikkö saa oikeuden perintöön rintaperillisten ohi. Tuo sen takia että tässä minä-keskeisessä maailmassa näköjään vain raha merkitsee jotain. Ei olla enää inhimillisiä, ei pidetä huolta sukulaisista. Isoisä oli oikein mielissään kun veimme hänelle hillasosetta sekä hillakääretorttua, josta hän on aina pitänyt.
Tee pieni retki sukulaisesi luo, asuipa hän kotona tai laitoksessa, ihan vaikka vain puolisen tuntia, piristät hänen päiväänsä. Joo, siellä saattaa ulosteet haista ja joku huutaa taukoamatta hoitajaa, mutta sen näkyy olevan tämän päivän hoitoa se.
Kommentit (98)
Ei iäkkäitä voi laittaa paikkaan jossa joku huutaa taukoamatta (ja haisee), varmaan ahdistaa muita. Kyllä homma pitäisi saada toimimaan, että huutavalle löytyy joku tueksi. Keskustelua aiheesta taas ja mietintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun olisi joku kansalaispalvelus, jossa jokainen suht täyspäinen joutuisi hoitamaan vanhuksia muutaman viikon ajan. Tulisi kerralla selväksi, miksei vanhuksia hoideta kotona, poikkeuksia lukuun ottamatta.
-Ensinnäkin, nykyään palvelukotipaikkoja on vähän ja vanhukset elävät mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan kotihoidon tuella. Omaiset käyvät vanhuksen luona tekemässä sen, mitä kotihoito ei tee/ehdi, mutteivät tee tästä numeroa. Omaishoito on myös yleistä.
-Muistisairas karkaa ja eksyy, kun omaiset ovat töissä. Jos siis olisi pakko ottaa vanhus omaisen kotiin, kuten AP haikailee.
-Vanhus olisi yksin omaisten työpäivien ajan. On hän toki yksin omassa kodissaankin, mutta nykyajan vanhukset eivät välttämättä halua muuttaa lastensa talouteen vaan pysyä omassa kodissaan.
-Kun muistisairaus pahenee, ulostella ja virtsalla sotkeminen ja aggressiivinen käytös ovat melko yleisiä. Tällaiset vanhukset ovat ehdottomasti ammattilaisten hoidettavia. Haluatko omaan kotiisi tällaisen vanhuksen? Muistisairaat häiritsevät joskus naapureita, kun lähtevät hätääntyneenä etsimään omaisiaan. Kaatumisetkin ovat yleisiä. Miten muuten, oletko valmis tekemään asuntoosi remontit, joissa poistetaan kynnykset ja portaat ym vaaratekijät?
Tuossa muutama syy, miksei vanhuksia hoideta kotona. Ennen vanhaan hoidettiin, koska oli pakko. Tai siis piiat, miniät ja tyttäret hoitivat eivätkä varmasti iloisina, mutta pakko oli oli.
Itse en halua olla kellekään riesa, kun olen vanha. Olen valmis lähtemään barrikadeille, että saan kuolla kunniallisesti ja ajoissa, ennen kuin sairaudet vievät kaiken inhimillisyyden.
T. Terveyskeskussairaalan vuodeosaston sh.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
60-vuotiaana?
Silloin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Itse olen 59, ja ei ole tarkoitus rapistua pitkään aikaan.
Olen ja ihan tarkoituksella. On itsekäs narsisti. En ole ollut tekemisissä 30 vuoteen enkä tuu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
60-vuotiaana?
Silloin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Itse olen 59, ja ei ole tarkoitus rapistua pitkään aikaan.
Suomessa ei olisi vanhuspommia jos kaikki vanhukset olis yhtä fiksuja kuin tuo aikaisempi kirjoittaja. Yli 70v ei kenenkään kuulu elää. Tulee vaan kauheat kustannukset jotka nuoret joutuvat maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
60-vuotiaana?
Silloin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Itse olen 59, ja ei ole tarkoitus rapistua pitkään aikaan.
Voi voi, sähän oot rapistunu jo 10 vuotta ja rapistut koko ajan lisää.
Mä ajattelen kyllä ekana sitä vastuuta mikä olis, jos ottais sairaan sukulaisen omaan kotiin hoidettavaks, sehän olis mun vika jos jotaki sattuis, sit sais muilta sukulaisilta syyt niskaan, että on huonosti hoidettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
60-vuotiaana?
Silloin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Itse olen 59, ja ei ole tarkoitus rapistua pitkään aikaan.Voi voi, sähän oot rapistunu jo 10 vuotta ja rapistut koko ajan lisää.
Aikaa ei saa pysäytettyä, mutta pystyy liikkumaan, nostamaan puntteja ja voimistelemaan, eli ajan hidastaminen onnistuu.
Voihan sitä jäädä sohvan pohjalle rapistumaan, jos niin valitsee. Mutta sitten ei kannata valittaa.
Pidetään hyvää huolta. Lähellä asuvat sisarukset käy useita kertoja viikossa mahdollisuuksien mukaan. Itse käyn vain kerran tai kaksi vuodessa, kun matkustan Suomeen. Soitan joka viikko. Suomeen tullaan lomalla katsomaan isää ja muuta sukua. Äiti on jo kuollut.
Kotihoito käy 3-4 kertaa päivässä. Ruoka on tilattu yksityiseltä, että olis parempaa kuin kunnan ja tietty siskot ostaa tarvittavat muut jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole unohtanut. Olen lakannut käymästä katsomassa äitiäni laitoksessa koska se tuntui turhalta. Hänen alzheimerintautinsa on edennyt niin pitkälle että keskustelu on mahdotonta. Hän ei muista kuka minä olen. Hän makaa sängyssä kaiket päivät ja tuijottaa telvisio-ohjelmia joiden sisältöä ei ymmärrä. Ulos hän ei jaksa lähteä. Sitä naista jonka tunsin äitinäni ei ole enää olemassa. Isäni kuoli lenkkarit jalassa sydänkohtaukseen ja sellainen kuolema on paras mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita.
Mä kävin loppuun saakka, aina kun pääsin Suomeen.
Lopussa äiti oli aivan sänkypotilas, eikä näyttänyt olevan tajuissaan, mutta mä luulen, että tunsi, että olin siellä. Hieroin käsiin käsivoidetta, kasvoihin päivävoidetta ja juttelin meidän kuulumisia. Harjasin hiuksia edestä mistä pystyin ja vaan juttelin. Viimeisellä kerralla ennen lähtöä halasin ja sanoin hyvästit koko perheeltä - ja tiesin sen olevan viimeinen kerta.
Äiti kuoli seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Missä teidän rakkaus on äitiänne ja isäänne kohtaan?
Kas kun minä olen miettinyt, missä oli vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan. Vihaa ja inhoa vain sai niskaansa. Turha siis odottaa kovin läheisiä ja lämpimiä välejä vanhuudenpäivilläänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan suvusta ei ole laitoksessa. Mummo on suvun vanhin, 77v, hyvässä kunnossa ja kotona asuu.
Hoitokodissa oleva äitini ei enää juuri juttele# käy kerran viikossa. Myös mieheni onnsuljettu laitokseen, aina vierailutunnilla käynm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap miettinyt, että jos haluamasi muutokset tehtäisiin olisi isoisäsi sitten sinun luonasi? Jaksaisitko hoitaa häntä 24/7 palkatta ja oman utasi tauolle laitraen? Ja kenellä tähän olisi varaa?
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
Miksi katoat mihinkään noin paljon ennen eläkeikää?
Mitä sitten vaikka lapsilla on oma elämä? Sinä olet osa sitä heidän elämäänsä, ja mahdollisten lastenlasten.
Sulla on hyvinkin vielä 10 vuotta hyvää peliaikaa ennenkuin alkaa oikeasti terveys mennä. Nykyään kuusikymppiset elävät täyttä elämää töissä ja vapaa-ajalla, eivätkä asetu vanhuuteen kuin vasta pitkälti yli seitsemänkymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
60-vuotiaana?
Silloin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Itse olen 59, ja ei ole tarkoitus rapistua pitkään aikaan.Voi voi, sähän oot rapistunu jo 10 vuotta ja rapistut koko ajan lisää.
Itse asiassa se rapistuminen alkaa 25-vuotiaana, silloin ihminen saavuttaa ns. piikkinsä, aivot on kehittyneet täyteen mittaansa jne. ja sitte alkaa lasku vanhuutta kohti, solutasolla rapistuminen alkaa, naisilla alkaa hedelmällisyys laskea jne. Ennen kun ihmiset eli vain nelikymppiseksi, niin luonto on suunnitellut sen niin, eikä niin että lastentekemisajan jälkeen pyöritään täälä vielä toiset 40 vuotta.
Muuten olen eri mieltä ja kotona ei pysty vanhuksia hoitamaan. Tarkoitan siis sitä ettei voisi ottaa kotiinsa asumaan. Silti se kyllä on surullista jos vanhusta ei käydä edes katsomassa ikinä. Silloin voisi miettiä vähän haluaisiko itse samaa sitten joskus kun on vanha. Kesälläkin voisi käydä katsomassa ja vaikka viedä joskus uloskin. Kuitenkin ne joita käydään katsomassa ilahtuvat monesti. En usko, että jokainen vanhus on ollut se kauhea ihminen nuorempana. Samoin välillä omaiset eivät huolehdi edes vaatteita vanhukselle. Saattaa ne ainoat paidat ja housut olla jo uhan rikki. Sitten ne revitään päälle, kun ei ole mitään muuta. Sekin on surullista. Silloin voisi miettiä vähän miltä sekin tavallaan näyttää, että omainen on rääsyissä siellä ja vaan parit rikkinäiset vaatekerrat. Kaikilla näillä tosin ei ole lähiomaisia. Monella on silti.
En, tai siis mummua ja pappaa kävin katsomassa. Mummua käytiin äidin kanssa katsomassa, niin paljon kuin vaan äidiltä työt antoi periksi:
Äiti kysyi äidiltään, oletko nukkunut hyvin? Mummu siihen: olisin, mut tuo yks teki lasta koko yön :)))
Pappa sitten oli jo aika väsynyt, se pilke silmissä oli jo hävinnyt. Aika surulliselta tuntui. Luonnollistahan se on. Kuitenkin muistelen heitä hyvillä mielin. Paljon viisaita neuvoja antoivat.
Kyllä. Ukko häipyi kymmeniä vuosia sitten. Nyt sitten vanhana ja sairaana taas olisi meitä aikuisia lapsia vailla.
Alue: Aihe vapaa
Pidä nyt huoli, että sinun ruumiisi löytyy suhteellisen äkkiä meren aaltoihin menon jälkeen. On todella paskamaista pilata lasten elämä katoamalla.