Oletko unohtanut sukusi vanhimmat laitokseen?

Monet ovat hoitaneet karkailevaa, sotkevaa ja kaatuilevaa vanhusta vuosikaudet vanhuksen kotona. Koko oma elämä mennyt vanhuksen luona juoksemiseksi ja kun vanhus viimein saa palvelukotipaikan, omainen on niin uupunut ettei jaksa juosta enää siellä vanhusta katsomassa ja mahdollisia haukkumisia kuulemassa. Tässä yksi syy, miksei monia käydä katsomassa laitoksissa. Kai se joku oikeus omaan elämään on niillä 50-70 -vuotiailla lapsillakin?

Itse asiassa, ymmärrän joka ikisen syyn, miksei vanhuksia käydä katsomassa. Heidän hoitonsa on rankkaa ja usein vanhus ei ole ikinä tyytyväinen, ei ikinä. Jos omaiset käyvät, vanhus narisee ettei käydä tarpeeksi tai on "hylätty laitokseen". Sairaudentunnottomuus kuuluu usein lieväänkin muistisairauteen.

Ihmisen ei kuuluisi elää niin vanhaksi, kuin nykyään eletään. Ei ole oikein hyviä ratkaisuja, miten elämästä saisi mielekästä. Itse koen, että työni on nimenomaan niiden omaisten auttamista. Tärkein työni onkin usein saada se omainen hyvälle mielelle ja vakuuttuneeksi, että mummo tai pappa pärjää täällä ja omainen voi nauttia omasta elämästään.

T. Se terveyskeskussairaalan vuodeosaston sairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat hoitaneet karkailevaa, sotkevaa ja kaatuilevaa vanhusta vuosikaudet vanhuksen kotona. Koko oma elämä mennyt vanhuksen luona juoksemiseksi ja kun vanhus viimein saa palvelukotipaikan, omainen on niin uupunut ettei jaksa juosta enää siellä vanhusta katsomassa ja mahdollisia haukkumisia kuulemassa. Tässä yksi syy, miksei monia käydä katsomassa laitoksissa. Kai se joku oikeus omaan elämään on niillä 50-70 -vuotiailla lapsillakin?

Itse asiassa, ymmärrän joka ikisen syyn, miksei vanhuksia käydä katsomassa. Heidän hoitonsa on rankkaa ja usein vanhus ei ole ikinä tyytyväinen, ei ikinä. Jos omaiset käyvät, vanhus narisee ettei käydä tarpeeksi tai on "hylätty laitokseen". Sairaudentunnottomuus kuuluu usein lieväänkin muistisairauteen.

Ihmisen ei kuuluisi elää niin vanhaksi, kuin nykyään eletään. Ei ole oikein hyviä ratkaisuja, miten elämästä saisi mielekästä. Itse koen, että työni on nimenomaan niiden omaisten auttamista. Tärkein työni onkin usein saada se omainen hyvälle mielelle ja vakuuttuneeksi, että mummo tai pappa pärjää täällä ja omainen voi nauttia omasta elämästään.

T. Se terveyskeskussairaalan vuodeosaston sairaanhoitaja

Minusta sekin on silti tavallaan valetta, että "omainen nauttii elämästään". Jos mietin itseäni niin myönnän täysin sen, että olisi pitänyt käydä pappaa katsomassa useammin. Meillä oli vaan pitkä matka sinne ja papan kunto vaihteli. Ehdimme hyvästelemään ja hän kuoli seuraavana päivänä. Näin ketään ei saisi kuitenkaan unohtaa. Ei ole iso vaiva käydä katsomassa jos matkaa ei nyt ihan hirveästi ole. Jotenkin nykyään halutaan ehkä siivota elämästä niitä epäkohtia pois ja näin esim vanhukset, vammaiset yms laitetaan ihan mieluusti säilytykseen laitokseen. Monessa tilanteessa oikein, mutta silti voisi miettiä miten parantaa omaisen elämää. Juuri nuo käynnit voivat olla niitä.

Itse näen taas sen, että ihminen elää vanhaksi monesti vaan hyvänä juttuna. Monet vanhukset voivat hyvin ja asuvat kotona pitkään. Onneksi omatkin isovanhemmat saivat asua kotona pitkään. Pappa vietti tosin laitoksessa aikaa lopussa, mummu taas kuoli kotiin. Tietysti vanhusten huono kunto ja loppuvuosien elämä voi olla ikävää. Silti uskon, että vanhuksen elämää voi parantaa pieninkin asioin.

Terveyskeskuksen vuodeosasto ei muutenkaan saisi olla pitkäaikaishoidon paikka. Näin usein on, kun muualle ei enää pääse tai paikat täynnä. Näin moni jää sinne pitkäksi aikaa. Vanhainkodeissakin puutteita, mutta on sentään omat huoneet ja monesti ohjelmaa edes vähän. Tk:ssa joskus jopa 3 vanhusta samassa ja ei mitään virikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat hoitaneet karkailevaa, sotkevaa ja kaatuilevaa vanhusta vuosikaudet vanhuksen kotona. Koko oma elämä mennyt vanhuksen luona juoksemiseksi ja kun vanhus viimein saa palvelukotipaikan, omainen on niin uupunut ettei jaksa juosta enää siellä vanhusta katsomassa ja mahdollisia haukkumisia kuulemassa. Tässä yksi syy, miksei monia käydä katsomassa laitoksissa. Kai se joku oikeus omaan elämään on niillä 50-70 -vuotiailla lapsillakin?

Itse asiassa, ymmärrän joka ikisen syyn, miksei vanhuksia käydä katsomassa. Heidän hoitonsa on rankkaa ja usein vanhus ei ole ikinä tyytyväinen, ei ikinä. Jos omaiset käyvät, vanhus narisee ettei käydä tarpeeksi tai on "hylätty laitokseen". Sairaudentunnottomuus kuuluu usein lieväänkin muistisairauteen.

Ihmisen ei kuuluisi elää niin vanhaksi, kuin nykyään eletään. Ei ole oikein hyviä ratkaisuja, miten elämästä saisi mielekästä. Itse koen, että työni on nimenomaan niiden omaisten auttamista. Tärkein työni onkin usein saada se omainen hyvälle mielelle ja vakuuttuneeksi, että mummo tai pappa pärjää täällä ja omainen voi nauttia omasta elämästään.

T. Se terveyskeskussairaalan vuodeosaston sairaanhoitaja

Minusta sekin on silti tavallaan valetta, että "omainen nauttii elämästään". Jos mietin itseäni niin myönnän täysin sen, että olisi pitänyt käydä pappaa katsomassa useammin. Meillä oli vaan pitkä matka sinne ja papan kunto vaihteli. Ehdimme hyvästelemään ja hän kuoli seuraavana päivänä. Näin ketään ei saisi kuitenkaan unohtaa. Ei ole iso vaiva käydä katsomassa jos matkaa ei nyt ihan hirveästi ole. Jotenkin nykyään halutaan ehkä siivota elämästä niitä epäkohtia pois ja näin esim vanhukset, vammaiset yms laitetaan ihan mieluusti säilytykseen laitokseen. Monessa tilanteessa oikein, mutta silti voisi miettiä miten parantaa omaisen elämää. Juuri nuo käynnit voivat olla niitä.

Itse näen taas sen, että ihminen elää vanhaksi monesti vaan hyvänä juttuna. Monet vanhukset voivat hyvin ja asuvat kotona pitkään. Onneksi omatkin isovanhemmat saivat asua kotona pitkään. Pappa vietti tosin laitoksessa aikaa lopussa, mummu taas kuoli kotiin. Tietysti vanhusten huono kunto ja loppuvuosien elämä voi olla ikävää. Silti uskon, että vanhuksen elämää voi parantaa pieninkin asioin.

Terveyskeskuksen vuodeosasto ei muutenkaan saisi olla pitkäaikaishoidon paikka. Näin usein on, kun muualle ei enää pääse tai paikat täynnä. Näin moni jää sinne pitkäksi aikaa. Vanhainkodeissakin puutteita, mutta on sentään omat huoneet ja monesti ohjelmaa edes vähän. Tk:ssa joskus jopa 3 vanhusta samassa ja ei mitään virikkeitä.

Pääsit todella helpolla pappasi kanssa. Tämänkin olen työssäni nähnyt, että eniten laitoshoitoa kritisoivat ne, jotka eivät oikeasti ole veivanneet arkea vanhuksen kanssa ja väsyneet siihen. Katsomassa käyminen on helpoimpia asioita, mutta ei sinulla nyt siihenkään ollut aikaa/halua.  Ja minä niin ymmärrän sen täysin. 

Ap oli ihan sitä mieltä, että vanhuksia pitäisi hoitaa kotona ja minä taas yritän vääntää rautalangasta, miksei koti ole muistisairaalle ja/tai muuten sairaalle useinkaan se paras paikka. Laitoksessa katsomassa käyminen on ihan toinen juttu ja ymmärrän senkin, etteivät omaiset halua käydä ja siihen on monia syitä. Yksi syy on muuten se, että jotkut muistisairaat menevät siitä vielä enemmän sekaisin, että tutut ihmiset käy, mutteivat ota mukaan ja vie kotiin. Joskus pitää jopa lääkitä vanhusta omaisten käynnin jälkeen, koska loppuilta menee niin levottomasti.

Ei vastuuta toisesta ihmisestä voi kaataa omaisten niskaan, kyllä se on yhteiskunnan tehtävä, jotta omaiset eivät uuvu täysin. Kenen etu se on, etteivät omaiset jaksa mennä töihin, huolehtia muusta perheestään tai itsestään?

Vanhukset ja vammaiset tarvitsevat ammattitaitoista hoitoa, toisinaan jopa kahden, jopa kolmen tai neljänkin hoitajan avun esim. wc:ssä käyntiin tai peseytymiseen. Kukahan se käytännössä siellä kotona olisi, joka nämä tilanteet hoitaisi? Miten on, olisitko valmis pesemään äitiäsi tai isääsi kotonasi? Entä jos hän olisi keskellä yötä lähdössä töihin? Jaksatko itse töihin, kun olet yöllä valvonut? Siivoatko kodistasi pissa- ja kakkavahingot? Aina omainen ei edes pääse kauppaan, kun muistisairas voi karata sillä aikaa.  On todella alentavaa sanoa, että "siivotaan laitokseen", kun se asukas tai potilas ei oikeasti pärjää siellä kotona, vaan tarvitsee ammattihoitajien apua. Ja Suomessa laitokseen ei todellakaan pääse ennen kuin maksimi kotiavut on käytössä. 

Tk-sairaalan vuodeosastolta kotiutetaan kyllä hyvin nopeasti, kun potilaan kunto vähänkin paranee. Vaikka laitospaikkaan olisi oikeuskin, osastojakso saattaa kuitenkin venähtää, jos potilaan kunto ei salli palvelukotiin siirtymistä. Esim. erittäin aggressiivisia tai suonensisäistä nesteytystä/lääkitystä saavia eivät ota niihin. 

Mutta kokeilkaa ihmeessä hoitaa vanhuksianne kotona, niin tiedätte, mitä se on.

Löydettiin hyvä hoivakoti, jonne sijoitettuna saadaan perintö parissa vuodessa.

Kuinka moni tietää etä viimeiseen kahteen vuoteen ei laitoksiin ole haluttu vieraita koronan takia? Osaan ei pääse ollenkaan, osaan ei suositella käyntejä.

Ja ap; ihan vapaasti voit hoitaa vanhuksia kotona. Se on äärimmäisen rankkaa 24/7 vahdintaa, tappelua ja taantumista eikä onnistu työelämässä olevien osalta.

Laitospaikkoja, tuettua asumista ja valtavasti lisää henkilökuntaa vanhustenhoitoon tarvitaan kyllä. Ja kaikkien ei tarvitsisi olla lähi- tai sairaanhoitajia; ihan siivoajien ja apulaisten paikkoja lisäämällä laatu kohenisi kun terveydenhoitoalan ammattilaiset voisi keskittyä hoitamiseen eikä siivoamiseen tai puuronkeittoon laitoksissa

Appivanhemmat muutti kahden tunnin ajomatkan päästä kuuden tunnin ajomatkan päähän.

Me olemme työelämässä, nuorin lapsi vielä alaikäinen. Kaksi muuta nuoria aikuisia ja tarvitsevat vielä kaikenlaista apua.

Paikkakunnalla jonne muuttivat ei ole ketääb tuttua, joten joudumme asumaan hotellissa joka kerta siellä käydessämme.

Jos olisivat pysyneet siellä entisessä paikassa, voisimme käydä useammin, mutta nyt tähän on tyydyttävä että siellä ei alvariinsa ehdi juosta.

"Menkää vaikka puoleksi tunniksi katsomaan"

Ap olettaa, että nämä vanhukset asuvat samalla paikkakunnalla tai vähintään naapurikunnassa. Meillä vanhemmat ja isovanhemmat (nyt jo kuolleet) asuivat 600-850km päässä. Sinne ei niin vain piipahdeta puoleksi tunniksi.

Olen asunut elämäni ensimmäiset 17v kolmen sukupolven taloudessa. Voin kertoa, että se oli yhtä helvettiä. En suosittele kellekään.

Itse olen kirjoittanut omakannan hoitotahtoon, että jos menen sellaiseen kuntoon, etten voi huolehtia itsestäni, niin hoitoani ei saa sälyttää lapsilleni vaan yhteiskunnan tulee järjestää hoito. 

Ja kuten joku joku totesi, ihmistä ei ole tarkoitettu elämään niin pitkään kuin nykyään eletään. Tämä on itseaiheutettu ongelma: ihmisiä neuvotaan syömään terveellisesti, liikkumaan, olemaan polttamatta ja välttämään liiallista alkoholin käyttöä. Monet noudattavat ohjeita ja elävät pitkään. Siinä on vain se vika, että kun alkaa olla 70 mittarissa (ja jo aiemminkin) ilmestyy kuitenkin jos jonkinlaista vanhuuden vaivaa vaikka olisi elänyt kuinka säntillisesti tahansa (jopa Aira Samulinilla). Sitten meillä on vanhusongelma ja hoitajapula.

Mieheni ei elänyt ohjeiden mukaan ja hän kuoli 56-vuotiaana haimasyöpään. Oli sairaalassa yhteensä 10 päivää kahdessa jaksossa. Ei siis paljon kuormittanut terveydenhuoltoa. Itse olen nyt 59v ja toivon kuolevani viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu jäämään eläkkeelle. 

En, en unohtanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat hoitaneet karkailevaa, sotkevaa ja kaatuilevaa vanhusta vuosikaudet vanhuksen kotona. Koko oma elämä mennyt vanhuksen luona juoksemiseksi ja kun vanhus viimein saa palvelukotipaikan, omainen on niin uupunut ettei jaksa juosta enää siellä vanhusta katsomassa ja mahdollisia haukkumisia kuulemassa. Tässä yksi syy, miksei monia käydä katsomassa laitoksissa. Kai se joku oikeus omaan elämään on niillä 50-70 -vuotiailla lapsillakin?

Itse asiassa, ymmärrän joka ikisen syyn, miksei vanhuksia käydä katsomassa. Heidän hoitonsa on rankkaa ja usein vanhus ei ole ikinä tyytyväinen, ei ikinä. Jos omaiset käyvät, vanhus narisee ettei käydä tarpeeksi tai on "hylätty laitokseen". Sairaudentunnottomuus kuuluu usein lieväänkin muistisairauteen.

Ihmisen ei kuuluisi elää niin vanhaksi, kuin nykyään eletään. Ei ole oikein hyviä ratkaisuja, miten elämästä saisi mielekästä. Itse koen, että työni on nimenomaan niiden omaisten auttamista. Tärkein työni onkin usein saada se omainen hyvälle mielelle ja vakuuttuneeksi, että mummo tai pappa pärjää täällä ja omainen voi nauttia omasta elämästään.

T. Se terveyskeskussairaalan vuodeosaston sairaanhoitaja

Minusta sekin on silti tavallaan valetta, että "omainen nauttii elämästään". Jos mietin itseäni niin myönnän täysin sen, että olisi pitänyt käydä pappaa katsomassa useammin. Meillä oli vaan pitkä matka sinne ja papan kunto vaihteli. Ehdimme hyvästelemään ja hän kuoli seuraavana päivänä. Näin ketään ei saisi kuitenkaan unohtaa. Ei ole iso vaiva käydä katsomassa jos matkaa ei nyt ihan hirveästi ole. Jotenkin nykyään halutaan ehkä siivota elämästä niitä epäkohtia pois ja näin esim vanhukset, vammaiset yms laitetaan ihan mieluusti säilytykseen laitokseen. Monessa tilanteessa oikein, mutta silti voisi miettiä miten parantaa omaisen elämää. Juuri nuo käynnit voivat olla niitä.

Itse näen taas sen, että ihminen elää vanhaksi monesti vaan hyvänä juttuna. Monet vanhukset voivat hyvin ja asuvat kotona pitkään. Onneksi omatkin isovanhemmat saivat asua kotona pitkään. Pappa vietti tosin laitoksessa aikaa lopussa, mummu taas kuoli kotiin. Tietysti vanhusten huono kunto ja loppuvuosien elämä voi olla ikävää. Silti uskon, että vanhuksen elämää voi parantaa pieninkin asioin.

Terveyskeskuksen vuodeosasto ei muutenkaan saisi olla pitkäaikaishoidon paikka. Näin usein on, kun muualle ei enää pääse tai paikat täynnä. Näin moni jää sinne pitkäksi aikaa. Vanhainkodeissakin puutteita, mutta on sentään omat huoneet ja monesti ohjelmaa edes vähän. Tk:ssa joskus jopa 3 vanhusta samassa ja ei mitään virikkeitä.

Pääsit todella helpolla pappasi kanssa. Tämänkin olen työssäni nähnyt, että eniten laitoshoitoa kritisoivat ne, jotka eivät oikeasti ole veivanneet arkea vanhuksen kanssa ja väsyneet siihen. Katsomassa käyminen on helpoimpia asioita, mutta ei sinulla nyt siihenkään ollut aikaa/halua.  Ja minä niin ymmärrän sen täysin. 

Ap oli ihan sitä mieltä, että vanhuksia pitäisi hoitaa kotona ja minä taas yritän vääntää rautalangasta, miksei koti ole muistisairaalle ja/tai muuten sairaalle useinkaan se paras paikka. Laitoksessa katsomassa käyminen on ihan toinen juttu ja ymmärrän senkin, etteivät omaiset halua käydä ja siihen on monia syitä. Yksi syy on muuten se, että jotkut muistisairaat menevät siitä vielä enemmän sekaisin, että tutut ihmiset käy, mutteivat ota mukaan ja vie kotiin. Joskus pitää jopa lääkitä vanhusta omaisten käynnin jälkeen, koska loppuilta menee niin levottomasti.

Ei vastuuta toisesta ihmisestä voi kaataa omaisten niskaan, kyllä se on yhteiskunnan tehtävä, jotta omaiset eivät uuvu täysin. Kenen etu se on, etteivät omaiset jaksa mennä töihin, huolehtia muusta perheestään tai itsestään?

Vanhukset ja vammaiset tarvitsevat ammattitaitoista hoitoa, toisinaan jopa kahden, jopa kolmen tai neljänkin hoitajan avun esim. wc:ssä käyntiin tai peseytymiseen. Kukahan se käytännössä siellä kotona olisi, joka nämä tilanteet hoitaisi? Miten on, olisitko valmis pesemään äitiäsi tai isääsi kotonasi? Entä jos hän olisi keskellä yötä lähdössä töihin? Jaksatko itse töihin, kun olet yöllä valvonut? Siivoatko kodistasi pissa- ja kakkavahingot? Aina omainen ei edes pääse kauppaan, kun muistisairas voi karata sillä aikaa.  On todella alentavaa sanoa, että "siivotaan laitokseen", kun se asukas tai potilas ei oikeasti pärjää siellä kotona, vaan tarvitsee ammattihoitajien apua. Ja Suomessa laitokseen ei todellakaan pääse ennen kuin maksimi kotiavut on käytössä. 

Tk-sairaalan vuodeosastolta kotiutetaan kyllä hyvin nopeasti, kun potilaan kunto vähänkin paranee. Vaikka laitospaikkaan olisi oikeuskin, osastojakso saattaa kuitenkin venähtää, jos potilaan kunto ei salli palvelukotiin siirtymistä. Esim. erittäin aggressiivisia tai suonensisäistä nesteytystä/lääkitystä saavia eivät ota niihin. 

Mutta kokeilkaa ihmeessä hoitaa vanhuksianne kotona, niin tiedätte, mitä se on.

Tiedän, mitä se on. Olen edelleen uupunut.

En ole vanhus, mutta hyvin yksinäinen omassa kodissani,  mietin jotain yhteisöasumista.  Minulla on aikuisia lapsia mutta eivät he minua käy katsomassa.  No, en minäkään vieraillut omien vanhempien luona aikoinaan.  Omat vanhemmat tuppautuivat käymään kodissani lähes päivittäin ja aina esim. jouluna vaikka sanoin, että emme vietä joulua ym.  Hoitolaitoksissa kukaan ei ole yksin, siellä on muita asukkaita ja hoitajia.  

Yksikään mun sukulainen ei ole asunut hoitolaitoksessa, joten ei mitään kokemusta asiasta. Kaikki ovat asuneet kodeissaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Koko sukuni on laitoksessa.

Taattua av kamaa 👍

Ei tee mieli käydä katsomassa hoitokodissa asuvaa vanhaa sukulaistani vain siksi, että hän on vanha. Hän on jo reilusti yli 80-vuotias ja tarvitsee hoitoa, mutta hänen älyssään tai muistissaan ei ole vikaa, eli muistisairautta hänellä ei ole. Sen sijaan hän on ilmeisesti aina ollut ihan pikkutytöstä asti olut erittäin ilkeä, mikä hänellä on korostunut nyt erityisesti vanhana. Hänellä on kyllä erilaisia terveysvaikeuksia ja kipuja ja lisäksi häntä harmittaa olla muiden vanhojen ihmisten joukossa, joista monet lisäksi ovat muistisairaitakin, mutta ei se silti häntä oikeuta olemaan ilkeä kuten hän itse tuntuu ajattelevan. Ei siis paljon huvita käydä tapaamassa häntä, kun hän heti alusta asti vain karjuu, kiroilee ja valittaa kaikesta. Jos hänelle veisi vaikka hänen lempikarkkejaan tai vaikka kukkia tai mitä tahansa, niin hän heittäisi nekin roskiin ja käskisi sitten vieraiden painua Helvettiin luotaan.

Vanhainkodit ovat täynnä. Haluaisin 95-vuotiaan äitini sinne, koska hän kaatuilee kotona rollaattorilla. Itsekin hän menisi mielellään, kiska kärsii yksinäisyydestä ja kuolemanpelosta. Dementikot elävät muistoissa ja unimaailma sekä todellisuus sekoittuvat. Hyvin dementoituneet eivät muista omaisten nykykäyntejä välttämättä 2 minuuttia pidempään eivätkä loppuvaiheessa tunnista vieraiden (eli entisten tunnettujen) kasvoja. Hoitajien rauhallinen ääni, lempeys käsissä ja hymyilevät seesteiset kasvot ovat tärkeämpiä kuin omaisten vierailut. Toki perushoito on kulmakivi: kuivat vaipat, ruoka ja neste sekä kivunlievitys. Ihmiset joutuvat elämään nykyisin liian vanhoiksi ylilääkinnän ja leikkausten takia.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muutti kahden tunnin ajomatkan päästä kuuden tunnin ajomatkan päähän.

Me olemme työelämässä, nuorin lapsi vielä alaikäinen. Kaksi muuta nuoria aikuisia ja tarvitsevat vielä kaikenlaista apua.

Paikkakunnalla jonne muuttivat ei ole ketääb tuttua, joten joudumme asumaan hotellissa joka kerta siellä käydessämme.

Jos olisivat pysyneet siellä entisessä paikassa, voisimme käydä useammin, mutta nyt tähän on tyydyttävä että siellä ei alvariinsa ehdi juosta.

Meillä sama tilanne. Appivanhemmat halusivat väen väkisin estelyistämme huolimatta muuttaa apen ns kotiseuduille hornan tuuttiin. Ei siellä ole ketään tuttua heilläkään. Sitten terveys romahti ja anoppi kuoli, appi joutui sinne laitokseen. Ei me yksinkertaisesti jakseta siellä hornan tuutissa juosta koko ajan, eikä appea saa myöskään siirrettyä Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on ennen vanhuuttaan käyttäytynyt asiallisesti, ei häntä hylätä.

Jos on ollut kusipää niin ei se vanhuus häntä enää pelasta.

Selitä sitten miksi ladyeni serkuille kelpasi mummo hoitajaksi jopa yötä päivää kuukaudeksi lapsuudesta teini- ikään, mutta aikuisena ajettiin anopin asuinkaupungin ohitustietä ohi? Anoppi oli kyllä mukava ihminen, mutta vanhana heille hyödytön, joten epäilen syyksi vain sitä. Käytiinkö itse? Kyllä. Minä usein ja mieheni monta kertaa viikossa. Meidän lapset aina kun olivat paikkakunnalla.

Soitin laitokseen, ei ollut siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on ennen vanhuuttaan käyttäytynyt asiallisesti, ei häntä hylätä.

Jos on ollut kusipää niin ei se vanhuus häntä enää pelasta.

Tämä. Ei se pelkkä vanheneminen tee kamalasta ihmisestä herttaista.

Yleensä tekee vielä kamalamman ja ilkeän kun kaikki esitysmekanismit kadonneet.

Vanha ketju, mutta ap:n kirjoittama totta. On törkeää hylätä vanhus laitokseen.

Et voi tietää mitä henkistä ja fyysistä väkivaltaa on taustalla kun vanhempi/isovanhempi ei saa vierailijoita. Vanhuus ei poista kusipäisyyttä.