Oletko unohtanut sukusi vanhimmat laitokseen?
Minä kävin taas perjantaina katsomassa isoisääni hoitokodissa. Hän voi hyvin, mutta muuten käynti nosti tunteet pintaan, lähinnä muiden vanhusten hoidon ja olosuhteiden osalta. Oletko sinä unohtanut isoäitisi tai -isäsi laitokseen kuolemaan (pois silmistä, pois mielestä?). Oikein surkea mieli tuli siitä, että osalla potilaista on psyyke pettänyt tai murtunut, omaiset eivät välitä, muisti pettää ja kaikessa vain komennellaan.
Niin, ymmärrän hoitajapulan, mutta eikö tähän voisi miettiä jotain kokonaisrakenteen muutosta. Jos vanhuksella on lähiomaisia, jotka perivät hänet, olisi heidän velvollisuus ottaa vanhus hoitoonsa. Tai sitten hoitoyksikkö saa oikeuden perintöön rintaperillisten ohi. Tuo sen takia että tässä minä-keskeisessä maailmassa näköjään vain raha merkitsee jotain. Ei olla enää inhimillisiä, ei pidetä huolta sukulaisista. Isoisä oli oikein mielissään kun veimme hänelle hillasosetta sekä hillakääretorttua, josta hän on aina pitänyt.
Tee pieni retki sukulaisesi luo, asuipa hän kotona tai laitoksessa, ihan vaikka vain puolisen tuntia, piristät hänen päiväänsä. Joo, siellä saattaa ulosteet haista ja joku huutaa taukoamatta hoitajaa, mutta sen näkyy olevan tämän päivän hoitoa se.
Kommentit (98)
En. Yksikään suvustani ei asu laitoksessa, vaan ihan omissa kodeissaan kaikki ja aivan itsenäisesti.
Jos lähiomaiseni olisi niin huonossa ja paljon hoitoa vaativassa kunnossa kuin laitosporukka keskimäärin on, en kyllä ottaisi häntä hoitooni mistään maailman rahasta, eikä sellainen olisi hoidettavankaan etu. Katsomassa voi toki käydä, mutta välimatka tietysti vaikuttaa siihen, kuinka usein pääsee.
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus on ennen vanhuuttaan käyttäytynyt asiallisesti, ei häntä hylätä.
Jos on ollut kusipää niin ei se vanhuus häntä enää pelasta.
Tämä. Ei se pelkkä vanheneminen tee kamalasta ihmisestä herttaista.
Hyvä pointti! En nyt 3 vuoteen ole ehtinyt käydä katsomassa vanhempia, jokohan sinne pääsisi eli koronarajoitukset poistuneet?
Sinne laitokseen ei pääse ennen kuin on laitoskunnossa.
Ei ole nyt ketään missään ja olleita ei unohdettu. Pappa viimeisin ja hänenkin luonaan käytiin.
Muistisairas haahuilemaan asuntoon siksi ajaksi, kun muut ovat töissä? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laitos. Kerran viikossa käymme katsomassa. Omakin elämä on elettävänä.
Joskus tulee vaan pakko eteen, kun kotona asuminen käy liian riskialttiiksi, eikä omaisilla ole mahdollista järjestää tarkkailua 24/7. Molemmat isoäitini (toinen jo edesmennyt) ovat vaikean muistisairauden takia joutuneet lopulta hoitokotiin, mutta en ole unohtanut heitä. Käyn tällä hetkellä viikottain isoäitini luona, vaikka hän ei enää olekaan ns. tässä maailmassa ja joka kerran seuraan huolestuneena, kuinka hänen vointinsa heikkenee.
Ns. hoitajien "kiire" ja hoitajapula ko. hoitokodissa ei näy minulle. Joka kerran siellä käydessäni isoäitini makaa sängyssä, koska on kuulemma taas väsynyt. Hoitajat seisoskelevat toimettomina rupattelemassa keskenään yleisissä tiloissa, joissa vanhukset istuvat joko pyörätuoliin kytkettynä tai vaeltelevat ympäri käytäviä. Isoäitini liikuntakyky on lähestulkoon kadonnut parissa kuukaudessa. Jalkoihin on ilmestynyt parantumattomia haavoja. Hän on laihtunut huomattavasti.
Isoisän kanssa ollaan kyselty lääkkeiden muutoksista, lääkärikäynneistä, yleisistä asioista, mutta aina vastaukset ovat epämääräistä mutinaa, josta ei ota selvää.
Soisin, että Suomessakin eutanasia tulisi luvalliseksi. Aion myös olla kaukaa viisas ja laatia selkeän hoitotahdon kirjallisena vanhuuden/ sairauden varalle mitä pikimmin.
Oman sukuni vanhimmat elävät mukavasti omakotitalossa, nyt tosin matkoilla Teneriffalla, yli 90 vuotiasta puhutaan.
En ole unohtanut. Olen lakannut käymästä katsomassa äitiäni laitoksessa koska se tuntui turhalta. Hänen alzheimerintautinsa on edennyt niin pitkälle että keskustelu on mahdotonta. Hän ei muista kuka minä olen. Hän makaa sängyssä kaiket päivät ja tuijottaa telvisio-ohjelmia joiden sisältöä ei ymmärrä. Ulos hän ei jaksa lähteä. Sitä naista jonka tunsin äitinäni ei ole enää olemassa. Isäni kuoli lenkkarit jalassa sydänkohtaukseen ja sellainen kuolema on paras mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita.
Ap ei tajua miten monella vanhuksella on muistisairaus.
Miten moni on valmis jättämään koko muun elämänsä ollakseen vieressä 24/7 vuosikausia? Pesemään pyllyn, käyttämään suihkussa, hommamaan sijaisen kauppa- ja apteekkireissujen ajaksi, ja luonnollisesti jättämään oman työnsä?
100 vuotta sitten oli isot perheet ja joku oli aina kotona. Nyt on toiset ajat.
Miksei aloittaja ota isoisäänsä asumaan luokseen vaan on hylännyt hänet laitokseen? Aijai, pikkuisen itsekästä toimintaa, myöntänet sen itsekin.
Ap:n ehdotus on sikäli julma, että vain jos olet rikas ja sinulla on vain muutama rintaperillinen (eli isot perinnöt luvassa) motivoi tuo hoitamaan vanhusta muualla (btw ilman ammattitaitoa, ne enemmän perintöä saavathan kuivattavat vanhuksen kuoliaaksi sitä nopeammin!) ja köyhät vanhukset hoidetaan tietysti laitoksessa ihan samaan malliin.
Jos vanhuksen hoito ja vointi hoivalla mietityttää ettekä saa kunnollisia vastauksia, soittakaa jollekin Mehiläisen geriatrille tunnin puhelinaika. He näkevät tiedoistaan vanhuksen lääkityksen ja pyytäkää lääkeohjeita. Valokuvia voi lähettää geriatrille niistä haavoista.
Ohjeet sitten kirjallisena hoidoista ylimmälle vastaavalle. Kontrollisoitto tarvittaessa.
Älkää unohtako asumisyksiköissä asuvia kehitysvammaisia läheisiänne!!
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi kehitellä edelleen siten, että miten sinä toivoisit itseäsi hoidettavan kun oma kunto alkaa rapistua? Minä katoan meren aaltoihin kun täytän 60v, sen olen päättänyt jo 7 vuotta sitten. Eli pari vuotta tässä vielä ollaan ja tehdään töitä. Lapsilla oma elämä.
Mitä ihmettä? Toivottavasti tarkoitat katoamisella sitä, että myyt omaisuutesi ja lähdet rinkka selässä kiertämään maailmaa ja "katoat aaltoihin" aamuisin Balilla.
Sairasta vanhusta on mahdoton hoitaa kotona, jos itse käy töissä. On se niin raskasta. Sitä ei ymmärrä, että lähiomaiset on koettu niin huonoiksi ihmisiksi ettei edes katsomassa käydä.
Missä teidän rakkaus on äitiänne ja isäänne kohtaan? Oletteko itse täydellisiä?
En hylännyt omaisiani laitokseen, mutta muu suku hylkäsi. Edes lapsenlapset eivät käyneet lainkaan.
Itsekästä, sitä se on. Sydämetöntä.
Kävin mä kerran katsomassa. Nyt on kuollut.
Jos vanhus on ennen vanhuuttaan käyttäytynyt asiallisesti, ei häntä hylätä.
Jos on ollut kusipää niin ei se vanhuus häntä enää pelasta.