Miksi ihmiset hyväksyy fb-kavereiksi sellaisia, joiden ei halua tietävän elämästään?
Yksi opiskelukaveri on jo vuosia jakanut outoja julkaisuja: perhettämme kohtasi suuri menetys. Ja toisessa julkaisussa: vihdoinkin onnellinen ja lähipiiri tietää syyn. Kysyin häneltä suoraan tekstarilla, että mikä menetys. Miehensä oli kuollut. Kysyin, miksei suoraan kertonut fb:ssa, olisin voinut olla tukena. Hän sanoi, että ei halua kaikkien tietävän siitä. Mitä järkeä on haalia sinne 400 puolituttua kavereiksi ja sitten laittaa mystisiä julkaisuja. Toisella kaverilla oli surullinen runo, jonka olisi kai pitänyt aueta. Anteeksi mutten yhtään ymmärrä, mikä sinua vaivaa. Hän oli saanut keskenmenon, ei halunnut jakaa sitä kaikille, mutta kuitenkin laittoi runon ja maisemakuviakin ja jotkut osoittivat ottavansa osaa menetykseen. Minulla ei ole ikinä ollut kuin reilut 100 kaveria ja kaikki ovat sellaisia, että saavat nähdä minun julkaisut.
Kommentit (9)
Joillakin se on sellaista pintaa ja kulissia. Kaikki on upeaa ja mahtavaa. Ihana loma vietetty rakkaiden seurassa.
Sit on kukkakuvien julkaisijat. Ei muutes kiinnosta pätkän vertaa, millaisia kukkia sun pihalla kasvaa. Facessa pitäis olla jokin raja, että max 10 kukkakuvaa vuodessa. Paitsi jos julkaisee paljon muutakin niin sit 20.
Nämä on pahoja, jotka ei itse julkaise koskaan mitään, mutta käyvät tutkimassa toisten sivuilla kaiken mitä irti saa. Semmoisia juoruämmiä, jotka auliisti kertoo, mitä joku on tehnyt ja kenen kanssa.
Erojen piilottelijat on salakavalia. Aiemmin on ollut ihania tekstejä ja kuvia: vaimon kanssa lemmenlomalla kahdestaan tai muistoja meidän elämän suurimmasta päivästä. Luulet että kyllä niillä hyvin menee ja yhtäkkiä facessa on julkaisussa ihan uusi rakas. Siis yleensä siirappisella kuvalla. Siinä sitten ihmettelet, että missäs Päivi-vaimo on. Eikös ne just olleet rakkauslomalla. Ai juu, siitä onkin jo vuosi aikaa, ei tietoa, milloin Päivi lakkasi olemasta osa elämää.
Eniten minua tympäisee itserakkaat. Ne ei tykkää toisen päivityksestä, jos se on jotain hienoa. Jos joku julkaisee kuvan upeasta hotellinäkymästä vaikka New Yorkissa, nämä itserakkaat ei tykkää siitä. Ne kehuu vaan omia matkojaan ja omia saavutuksiaan. Mä vedin puolimaratonin ja nyt on mahtava fiilis. Jos joku toinen laittaa julkaisun maratonilta, täysi ignooraus.
Sit on vielä mummokansa. Seniorit 70 v. kommentoi outoja. En tarkoita pelkästään minulle vaan yleisesti. Pirkko on julkaissut uintikuvan ja kirjoittanut, että virkistävän kylmää vettä. Hänen ystävänsä Anneli kysyy, oliko vesi jo lämmintä. Pirkko vastaa kohteliaasti, että kylmän puoleista oli vielä. Siihen Anneli, että pitääpä jäädä vielä harkitsemaan uintireissuja.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se on sellaista pintaa ja kulissia. Kaikki on upeaa ja mahtavaa. Ihana loma vietetty rakkaiden seurassa.
Sit on kukkakuvien julkaisijat. Ei muutes kiinnosta pätkän vertaa, millaisia kukkia sun pihalla kasvaa. Facessa pitäis olla jokin raja, että max 10 kukkakuvaa vuodessa. Paitsi jos julkaisee paljon muutakin niin sit 20.
Nämä on pahoja, jotka ei itse julkaise koskaan mitään, mutta käyvät tutkimassa toisten sivuilla kaiken mitä irti saa. Semmoisia juoruämmiä, jotka auliisti kertoo, mitä joku on tehnyt ja kenen kanssa.
Erojen piilottelijat on salakavalia. Aiemmin on ollut ihania tekstejä ja kuvia: vaimon kanssa lemmenlomalla kahdestaan tai muistoja meidän elämän suurimmasta päivästä. Luulet että kyllä niillä hyvin menee ja yhtäkkiä facessa on julkaisussa ihan uusi rakas. Siis yleensä siirappisella kuvalla. Siinä sitten ihmettelet, että missäs Päivi-vaimo on. Eikös ne just olleet rakkauslomalla. Ai juu, siitä onkin jo vuosi aikaa, ei tietoa, milloin Päivi lakkasi olemasta osa elämää.
Eniten minua tympäisee itserakkaat. Ne ei tykkää toisen päivityksestä, jos se on jotain hienoa. Jos joku julkaisee kuvan upeasta hotellinäkymästä vaikka New Yorkissa, nämä itserakkaat ei tykkää siitä. Ne kehuu vaan omia matkojaan ja omia saavutuksiaan. Mä vedin puolimaratonin ja nyt on mahtava fiilis. Jos joku toinen laittaa julkaisun maratonilta, täysi ignooraus.
Sit on vielä mummokansa. Seniorit 70 v. kommentoi outoja. En tarkoita pelkästään minulle vaan yleisesti. Pirkko on julkaissut uintikuvan ja kirjoittanut, että virkistävän kylmää vettä. Hänen ystävänsä Anneli kysyy, oliko vesi jo lämmintä. Pirkko vastaa kohteliaasti, että kylmän puoleista oli vielä. Siihen Anneli, että pitääpä jäädä vielä harkitsemaan uintireissuja.
Hauska kuvaus, etenkin tuo mummokansa. Juuri näin minullakin. Kun laitoin kuvan, jossa näkyy järvi ja laituri, anoppi kysyi, onko se uimapaikka lähellä. Vastasin, että järven rannalla ollaan. Anopin sisko kysyi yksityisviestinä, että onko teidän mökillä sinilevää. En tiedä, miten se tuli edes mieleen. Välillä nuo kaksi senioria laittavat hulvattomia kommentteja, kuten jouluna Onko piirakkaa tarjolla. Kyllä me mieheni kanssa naurettiin.
Opiskelukaveri, jonka kanssa et ole muuten tekemisissä kuin FB seuraajana? Osa ihmisistä ei kehtaa kieltää kaverpyyntöjä ja sitten siellä onkin ihmisiä, joiden kanssa ei oikeasti olla tekemisissä. Osa vielä tilaa mitä on tapahtunut 🤮
Kierrän FB:t kaukaa, lähinnä juoruämmien sähköinen tiedonsiirtoalusta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi FB ole jo mummojen juttu.
Ehkä se on. Twitter myös mummojen juttu. Mä olen 26 v. Moni mun ystävistä ei seuraa fb, vaikka niillä on profiili. Mulla on aikaa katsoa instaa ja fb ja YouTubea, kun ei oo vakkarityötä. Mieluummin mä luen fb:sta jonkun kuulumisia kuin seuraan julkkisten ja itseään täynnä olevien muka-tähtien videoita. Fb:ssa kommentit on monesti kannustavia. Mua inhottaa somessa, jos lytätään ja haukutaan toisia. Feikkikuvat myös ärsyttää instassa.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se on sellaista pintaa ja kulissia. Kaikki on upeaa ja mahtavaa. Ihana loma vietetty rakkaiden seurassa.
Sit on kukkakuvien julkaisijat. Ei muutes kiinnosta pätkän vertaa, millaisia kukkia sun pihalla kasvaa. Facessa pitäis olla jokin raja, että max 10 kukkakuvaa vuodessa. Paitsi jos julkaisee paljon muutakin niin sit 20.
Nämä on pahoja, jotka ei itse julkaise koskaan mitään, mutta käyvät tutkimassa toisten sivuilla kaiken mitä irti saa. Semmoisia juoruämmiä, jotka auliisti kertoo, mitä joku on tehnyt ja kenen kanssa.
Erojen piilottelijat on salakavalia. Aiemmin on ollut ihania tekstejä ja kuvia: vaimon kanssa lemmenlomalla kahdestaan tai muistoja meidän elämän suurimmasta päivästä. Luulet että kyllä niillä hyvin menee ja yhtäkkiä facessa on julkaisussa ihan uusi rakas. Siis yleensä siirappisella kuvalla. Siinä sitten ihmettelet, että missäs Päivi-vaimo on. Eikös ne just olleet rakkauslomalla. Ai juu, siitä onkin jo vuosi aikaa, ei tietoa, milloin Päivi lakkasi olemasta osa elämää.
Eniten minua tympäisee itserakkaat. Ne ei tykkää toisen päivityksestä, jos se on jotain hienoa. Jos joku julkaisee kuvan upeasta hotellinäkymästä vaikka New Yorkissa, nämä itserakkaat ei tykkää siitä. Ne kehuu vaan omia matkojaan ja omia saavutuksiaan. Mä vedin puolimaratonin ja nyt on mahtava fiilis. Jos joku toinen laittaa julkaisun maratonilta, täysi ignooraus.
Sit on vielä mummokansa. Seniorit 70 v. kommentoi outoja. En tarkoita pelkästään minulle vaan yleisesti. Pirkko on julkaissut uintikuvan ja kirjoittanut, että virkistävän kylmää vettä. Hänen ystävänsä Anneli kysyy, oliko vesi jo lämmintä. Pirkko vastaa kohteliaasti, että kylmän puoleista oli vielä. Siihen Anneli, että pitääpä jäädä vielä harkitsemaan uintireissuja.
Muuten samaa mieltä, mutta oikeasti, jos sua ei kiinnosta pätkääkään ne kukkakuvat, niin sun ei oo pakko olla sen tyypin kaveri facessa, se juttu on molempien päätettävissä.
Samaa ihmettelen. Ei mulla ole kuin reilu 60 kaveria facessa, perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä joitain kavereita jotka olen tuntenut jostain piireistä todella pitkään. Pari työkaveriakin on työpaikasta jossa en enää ole töissä, koska ne lasken ystäviksi, nykyisestä työpaikasta ei ketään.
Aluksi hyväksyin kaveriksi kaikki tutut kun siellä ei niitä niin paljon vielä ollutkaan, mutta olen vuosien mittaan karsinut sellaiset pois joiden kanssa en oikeasti ole tekemissä, paitsi sukulaiset ja hyvät ystävät vuosikymmenten takaa pidän, koska oikeasti haluan että edes facen välityksellä vähän pysytään kartalla toisen elämästä. Jotkut ei itse sitten postaa mitään, mutta eipä sen väliä, näkevät mun jutut jos haluavat.
Jos nyt aloittaisin facessa, olisin vieläkin tarkempi siitä kenet hyväksyn kaveriksi.
Jep. Yksi tuttu on vaihtanut työpaikkaa - se on tullut ilmi - mutta ei ole kertonut, mikä uusi työ on. Välillä laittaa jotain työhön liittyviä kryptisiä päivityksiä, joista ei pysty päättelemään, mitä tekee. Miksi vihjailla mitään, jos ei voi suoraan sanoa, että olen nykyään yrityksen x palveluksessa tai teen töitä asian x parissa? Kyseessä nyt ei kuitenkaan ole mistään salattavasta.
Toinen opiskelee jotain, ei kuitenkaan ole kertonut missä ja mitä opiskelee. Useammin viikossa kuitenkin tulee päivityksiä näistä "salaisista" opinnoista.
Kolmas on sairastellut talvesta asti. Ensin pari kertaa sairaalakuvia tippa kädessä, sitten sitä vihjailua "teen sen minkä jaksan", "nyt jo jaksoi kävellä takapihalla", "tänään jaksoin jo kantaa kauppakassia, mutta varovainen pitää olla" jne.
Mikä tämän tarkoitus on? 😄 Eikö voi sitten vain läheisimmille viestitellä yksityisesti, miksi kaikkille julkinen päivitys, että jotain spesiaalia nyt on, mutta lälläslää, en kerro tarkemmin? Vai onko tarkoitus vaan kerjätä kommentteja ja yv? Itse en kysy koskaan lisätietoja, ajattelen, että ei ilmeisesti ole mun korville tarkoitettu, jos ei voi sitä suoraan kertoa. 😄
Samaa ihmetellyt, mutta äidin kohdalla. Siis kun kysyn, kuka on Risto A. niin se on joku lehtori, joka oli aikoinaan samassa oppilaitoksessa opettajana, mutta yhtään ei muista minä vuonna tai mitään muutakaan. Mä kysyin, miksi sen Risto A:n pitää olla kaverina, jos äitini ei muuta muista kuin että samassa koulussa joskus olleet, niin äitini vastaus on, että onhan se mielenkiintoista, mihin ihmisten polut elämässä kulkee. Juu. Risto A:n polut ei paljon mihinkään, kun ei se tunnu julkaisevan mitään oleellista itsestään.