Mies ostaa teinille aivan kaiken mitä tämä keksiikään pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Lapset pärjää oikeasti aika vähällä, ei kannata totuttaa osteluun. Pakollisia hankintoja on ihan tarpeeksi ja jos saa koko ajan leluja ja vaatteita, ei niitä ehdi edes käyttää, eikä mikään tunnu miltään, kun kaiken saa. Mielestäni myös karhunpalvelus lapselle, kun väistämättä elintaso johon on tottunut loppuu opiskeluaikana.

No kyllä näille lapsille vanhemmat ostavat tai vuokraavat mieluiten opiskeluasunnon, jota sitten vanhempien rahoilla kalustetaan ja rempataan mieluisaksi, sekä tietysti ostetaan toivomusten mukaiset astiat, brändilakanat ja muu koti-irtaimisto. Ja niitä vaatteita, kenkiä ja puhelimia ostellaan lapselle vielä koko opiskeluaikakin, ei se näillä katkea omilleen muuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä ei taida olla henkisesti mitään annettavaa, korvaa materiaalilla?

En näkisi asiaa noin yksiviivaisesti. Kyllä hän on ollut lapsen elämässä ja arjessa joka päivä läsnä. Jopa vähän liikaakin, unohtanut omat tarpeensa

Yleensä se menee näin, ennemminkin on tehty kaikki lapsen eteen, tarvittaessa vaikka kotiläksytkin. 😀

Aivan kummallisia vastauksia täällä. Ei ihme että nykynuoriso on hukassa vai liekkö nuo kirjoittelijat itse jonneja?

Yleensä nämä nykyajan teinit eivät edes ole materian perään, kun he ovat niin ympäristötietoisia.

Aivan älytöntä olla ostamatta lapselle mitä hän haluaa jos rahaa on. Ettekö osaa puhua lapsellenne kun pelkäätte sen jotenkin vaurioituvan kun saa kaiken? Tottakai lapselle on kerrottu mistä rahaa saa ja jokaisella sitä ei ole. Lapsen pitää tietenkin perustella miksi jotakin haluaa ja olla kiitollinen kun sen saa.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kummallisia vastauksia täällä. Ei ihme että nykynuoriso on hukassa vai liekkö nuo kirjoittelijat itse jonneja?

Tarkoitatko sitä että kaikki eivät purematta niele pelkkää aloittajan näkökulmaa?

Mä en todellakaan kannata sitä että teinille ei pitäisi opettaa myös arvoja. Mutta joku tässä aloittajan tarinassa mättää. Mä en usko että aloittajan näkökulma on tälläkään kertaa koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset pärjää oikeasti aika vähällä, ei kannata totuttaa osteluun. Pakollisia hankintoja on ihan tarpeeksi ja jos saa koko ajan leluja ja vaatteita, ei niitä ehdi edes käyttää, eikä mikään tunnu miltään, kun kaiken saa. Mielestäni myös karhunpalvelus lapselle, kun väistämättä elintaso johon on tottunut loppuu opiskeluaikana.

No kyllä näille lapsille vanhemmat ostavat tai vuokraavat mieluiten opiskeluasunnon, jota sitten vanhempien rahoilla kalustetaan ja rempataan mieluisaksi, sekä tietysti ostetaan toivomusten mukaiset astiat, brändilakanat ja muu koti-irtaimisto. Ja niitä vaatteita, kenkiä ja puhelimia ostellaan lapselle vielä koko opiskeluaikakin, ei se näillä katkea omilleen muuttoon.

Ja sitten kun (/jos) saavat lapsia niin niille lapsenlapsille ostetaan aivan kaikki mitä ne haluaa. Ei nämä koskaan opi elämään itsenäisesti ilman vanhempien kukkaroa, sieltä kupataan viimeiseen asti. Toisaalta saa kai sitä lapsiaan tukea miten paljon haluaa, parempi vaihtoehto se on kuin se että rahaa olisi mutta lapsiin ei käytetä kuin minimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset pärjää oikeasti aika vähällä, ei kannata totuttaa osteluun. Pakollisia hankintoja on ihan tarpeeksi ja jos saa koko ajan leluja ja vaatteita, ei niitä ehdi edes käyttää, eikä mikään tunnu miltään, kun kaiken saa. Mielestäni myös karhunpalvelus lapselle, kun väistämättä elintaso johon on tottunut loppuu opiskeluaikana.

No kyllä näille lapsille vanhemmat ostavat tai vuokraavat mieluiten opiskeluasunnon, jota sitten vanhempien rahoilla kalustetaan ja rempataan mieluisaksi, sekä tietysti ostetaan toivomusten mukaiset astiat, brändilakanat ja muu koti-irtaimisto. Ja niitä vaatteita, kenkiä ja puhelimia ostellaan lapselle vielä koko opiskeluaikakin, ei se näillä katkea omilleen muuttoon.

Ja sitten kun (/jos) saavat lapsia niin niille lapsenlapsille ostetaan aivan kaikki mitä ne haluaa. Ei nämä koskaan opi elämään itsenäisesti ilman vanhempien kukkaroa, sieltä kupataan viimeiseen asti. Toisaalta saa kai sitä lapsiaan tukea miten paljon haluaa, parempi vaihtoehto se on kuin se että rahaa olisi mutta lapsiin ei käytetä kuin minimi.

Kyllä he osaisivat elää ilman vanhempien kukkaroa, ei se mikään amerikantemppu ole. Heidän ei vaan tarvitse elää ilman vanhempien rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kummallisia vastauksia täällä. Ei ihme että nykynuoriso on hukassa vai liekkö nuo kirjoittelijat itse jonneja?

Tarkoitatko sitä että kaikki eivät purematta niele pelkkää aloittajan näkökulmaa?

Mä en todellakaan kannata sitä että teinille ei pitäisi opettaa myös arvoja. Mutta joku tässä aloittajan tarinassa mättää. Mä en usko että aloittajan näkökulma on tälläkään kertaa koko totuus.

Tämä asenne kumoaa koko keskustelupalstan idean. Tietenkään emme tiedä, mikä on koko totuus tilanteesta. Emme tiedä, onko aloittaja nainen, onko hänellä poikaa tai miestä, emmekä tiedä, ostaako kukaan mistään mitään. Tietenkään. Mutta jotta aiheesta olisi mielekästä keskustella, on tämä esimerkki sitten oikeasti totta tai ei, meillä pitää olla joku yhteinen lähtökohta. Kuvitellaan, että aloittajan esimerkki olisi totta. Mitä neuvoja antaisit? Tai jos sinua helpottaa, kuvittele, että perheen äiti käyttäisi kaikki tulonsa merkkivaatteiden osteluun lapselleen, eikä hänellä olisi enää varaa osallistua yhteisiin menoihin. Minkä neuvon antaisit miehelle?

Huono juttu. Ennustan, että mies tekee toiminnallaan nuoren taloudellisesti riippuvaiseksi itsestään myös silloin, kun nuori on jo muuttanut omaan kämppään. On ok jeesata nuorta esim. opintojen aikana, mutta rajansa silläkin. Tiedän omasta lähipiiristä tilanteita, joissa tällä tavalla "tuettu" nuori aikuinen ei ole saanut itselleen sisäistä turvallisuuden tunnetta siitä, että oikeasti pärjää myös omillaan. Nuori on esim. kokenut painetta siitä, että omien valintojen (esim. ura, kumppani) pitäisi miellyttää tätä sponssaavaa vanhempaa, ja on sitten tehnyt vääriksi osoittautuneita valintoja. Sitten on myös henkilöitä, jotka ovat opiskelleet vanhempien tuella tohtoriksi asti alaa, joka ei tuo toimeentuloa. Lisäksi tällaisessa kuviossa ikääntyvän vanhemman sairastuminen ja kuolema eivät ole ns. normaaleja surun aiheita, vaan niihin liittyy myös pelko siitä, että nuori itse joutuu taloudellisiin vaikeuksiin vanhemman kuoltua. Tiedän yhden nuoren aikuisen, joka teki itsemurhan alle vuosi sen jälkeen, kun iäkäs ja sairas vanhempi oli kuollut.

Se on hyvä, niin lapsesta ei tule materialistia, kun tajuaa, että ne tavarat ovat pelkkää arvotonta romua.

Sielun sivistys on se, joka lopulta merkkaa mitään. 

Paikkaako mies tällä lahjonnalla huonoa itsetuntoaan? Yrittääkö hän (tiedostamattaan) ostaa rakkautta teiniltä?

Ap:n olisi vain nostettava kissa pöydälle ja kerrottava, mitä hän itse toivoo ja tarvitsee yhteiselolta. Jos mikään ei muuttuisi, voisin itse harkita eroakin. Mikään ei ole kumppanissa niin epäviehättävää, kuin rajattomuus vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni eivät saa merkkivaatteita, ellei satu kirpparilta löytymään. Kaksi teiniä ja käytännössä kuluttavat vain ruokaa. Kaikki saamansa rahat säästävät ja toinen maksoi säästöillään autokoulun, kuten nuorempikin tulee tekemään. Kaupassa vertailemme hintoja ja rahasta puhutaan muutenkin avoimesti, kuinka paljon sitä tulee ja kuinka paljon menee, mikä on palkka ja mitä sillä saa. Näin on pakko toimia, koska olen yksinhuoltaja, eikä mulla ole nyt tai tulevaisuudessa mahdollista kustantaa lapsille mitään.

Kai olet puhunut lapsille myös omista huonoista valinnoistasi, miksi olet pienituloinen yh?

Niin, tietysti olisi pitänyt pystyä ennustamaan puolison sairauskohtaus, joka vei hänet laitoshoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Aivan älytöntä olla ostamatta lapselle mitä hän haluaa jos rahaa on. Ettekö osaa puhua lapsellenne kun pelkäätte sen jotenkin vaurioituvan kun saa kaiken? Tottakai lapselle on kerrottu mistä rahaa saa ja jokaisella sitä ei ole. Lapsen pitää tietenkin perustella miksi jotakin haluaa ja olla kiitollinen kun sen saa.

Miten käytännössä opetat tavaroiden arvostusta ja järkevää kuluttamista, jos kuten ap:n kuvauksessa lapselle ostetaan tämän tästä uusia kuulokkeita, kun edelliset häviää? Sellainen lapsi tai aikuinen, jolla on vähän, osaa arvostaa ja olla kiitollinen pienestäkin. Sellainen jolla on kaikkea ja paljon, vähät välittää mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni eivät saa merkkivaatteita, ellei satu kirpparilta löytymään. Kaksi teiniä ja käytännössä kuluttavat vain ruokaa. Kaikki saamansa rahat säästävät ja toinen maksoi säästöillään autokoulun, kuten nuorempikin tulee tekemään. Kaupassa vertailemme hintoja ja rahasta puhutaan muutenkin avoimesti, kuinka paljon sitä tulee ja kuinka paljon menee, mikä on palkka ja mitä sillä saa. Näin on pakko toimia, koska olen yksinhuoltaja, eikä mulla ole nyt tai tulevaisuudessa mahdollista kustantaa lapsille mitään.

Kai olet puhunut lapsille myös omista huonoista valinnoistasi, miksi olet pienituloinen yh?

Niin, tietysti olisi pitänyt pystyä ennustamaan puolison sairauskohtaus, joka vei hänet laitoshoitoon.

Miten puolison sairastuminen vaikuttaa siihen, että olet pienituloinen? Kannattaa opettaa vastuu koulutuksesta ja että ammatti kannattaa valita sen mukaan, että sillä tienaa, eikä tyytyä siivoojaksi tai kaupan kassaksi, sitä tarkoitin. Mutta kannattaa toki olla lapsellinen uhriutuja.

Sillä on myös merkitystä, millaisen kumppanin valitsee. Esim. aika moni päätyy ok tyypin kanssa naimisiin asti ja tehdään lapsia ja mikään ei suju. Lapsille kannattaa siis opettaa myös puolisonvalinnasta muutama asia, jotta ei joudu yh:ksi ja hankalaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni eivät saa merkkivaatteita, ellei satu kirpparilta löytymään. Kaksi teiniä ja käytännössä kuluttavat vain ruokaa. Kaikki saamansa rahat säästävät ja toinen maksoi säästöillään autokoulun, kuten nuorempikin tulee tekemään. Kaupassa vertailemme hintoja ja rahasta puhutaan muutenkin avoimesti, kuinka paljon sitä tulee ja kuinka paljon menee, mikä on palkka ja mitä sillä saa. Näin on pakko toimia, koska olen yksinhuoltaja, eikä mulla ole nyt tai tulevaisuudessa mahdollista kustantaa lapsille mitään.

No eiköhän ne nuoret itse valitse puolisonsa kun sen aika tulee. Ohjeistuksesi menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Kai olet puhunut lapsille myös omista huonoista valinnoistasi, miksi olet pienituloinen yh?

Niin, tietysti olisi pitänyt pystyä ennustamaan puolison sairauskohtaus, joka vei hänet laitoshoitoon.

Miten puolison sairastuminen vaikuttaa siihen, että olet pienituloinen? Kannattaa opettaa vastuu koulutuksesta ja että ammatti kannattaa valita sen mukaan, että sillä tienaa, eikä tyytyä siivoojaksi tai kaupan kassaksi, sitä tarkoitin. Mutta kannattaa toki olla lapsellinen uhriutuja.

Sillä on myös merkitystä, millaisen kumppanin valitsee. Esim. aika moni päätyy ok tyypin kanssa naimisiin asti ja tehdään lapsia ja mikään ei suju. Lapsille kannattaa siis opettaa myös puolisonvalinnasta muutama asia, jotta ei joudu yh:ksi ja hankalaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni eivät saa merkkivaatteita, ellei satu kirpparilta löytymään. Kaksi teiniä ja käytännössä kuluttavat vain ruokaa. Kaikki saamansa rahat säästävät ja toinen maksoi säästöillään autokoulun, kuten nuorempikin tulee tekemään. Kaupassa vertailemme hintoja ja rahasta puhutaan muutenkin avoimesti, kuinka paljon sitä tulee ja kuinka paljon menee, mikä on palkka ja mitä sillä saa. Näin on pakko toimia, koska olen yksinhuoltaja, eikä mulla ole nyt tai tulevaisuudessa mahdollista kustantaa lapsille mitään.

Kai olet puhunut lapsille myös omista huonoista valinnoistasi, miksi olet pienituloinen yh?

Niin, tietysti olisi pitänyt pystyä ennustamaan puolison sairauskohtaus, joka vei hänet laitoshoitoon.

Miten puolison sairastuminen vaikuttaa siihen, että olet pienituloinen? Kannattaa opettaa vastuu koulutuksesta ja että ammatti kannattaa valita sen mukaan, että sillä tienaa, eikä tyytyä siivoojaksi tai kaupan kassaksi, sitä tarkoitin. Mutta kannattaa toki olla lapsellinen uhriutuja.

Sillä on myös merkitystä, millaisen kumppanin valitsee. Esim. aika moni päätyy ok tyypin kanssa naimisiin asti ja tehdään lapsia ja mikään ei suju. Lapsille kannattaa siis opettaa myös puolisonvalinnasta muutama asia, jotta ei joudu yh:ksi ja hankalaan tilanteeseen.

Totta kai se vaikuttaa tuloihin, kun maksajana on vain yksi aikuinen. Yritit päästä näpäyttämään väärästä puolisovalinnasta, vaikka muuta esität, sinunlaisesi tunnetaan. Olen myös opettanut lapsilleni myötäelämisen ja empatian kykyjä ja omien raskaiden kokemustensa takia he eivät olekaan ensimmäisenä tuomitsemassa ihmisiä. Se ei auta taloudellisesti, mutta auttaa saamaan ja pitämään yllä merkityksellisiä ihmissuhteita.