Kun joku mukava ihminen tulee sun elämään hetkeksi ja sitten poistuu
Tiedän että osa on ohikulkumatkalla, mutta aina se sattuu yhtä paljon, kun tiedät ettet näe enää kyseistä ihmistä. Tunne menee kyllä ohi, mutta alkuun on tosi vaikeaa.
Tällä hetkellä itsellä jopa hieman masentunut olo, kun tapasin uuden ihmisen, jonka kanssa vietin 2 viikkoa aikaa ja tämä päivä oli viimeinen, kun kyseistä ihmistä näen. Aluksi en ihan tykänny, mutta hetken päästä huomasin, että kyseinen henkilö on todella samanlainen ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita kuin itsellä. On myös älykkään oloinen.
Huoh. Itsellä oli tosi hyvä fiilis ennen tätä. Nyt ajatukset on todella sekaisin. Vihaan tämmöisiä tunteita 🙄 Onko täällä muita samassa tilanteessa?
Kommentit (12)
Elämä on sen verran staattista, että ei tässä ihmisiä tule ja mene kovin tiuhaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä sairaanhoitaja ja hoidat potilaita muutaman päivän tai kaksi viikkoa?
Vai mistä näitä "ohikulkijoita" sun elämääsi riittää?
Töissä tai harrastuksissa tulee tavattua pääasiassa.
Kyllä, tiedän tunteen. Itsellä vastaava tilanne juuri nyt ja on hirveän surullinen olo. Meillä tosin tiivis yhteydenpito jatkui noin 1,5 vuotta. Tyhjä olo nyt. Tuntuu että pitää löytää nyt jotain muuta heti tähän tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä sairaanhoitaja ja hoidat potilaita muutaman päivän tai kaksi viikkoa?
Vai mistä näitä "ohikulkijoita" sun elämääsi riittää?
Töissä tai harrastuksissa tulee tavattua pääasiassa.
Eli teillä on paljon lyhytaikaisia sijaisia? Ja harrastuksissa käy kokeilijoita, jotka ei jaksakaan potkia sitä palloa kuin pari viikkoa?
Olen siitä onnellinen etten kiinny ihmisiin helposti. Pidän ihmissuhteet ihan tarkoituksella sen verran pintapuolisena, että sitten kun eron hetki koittaa, ei satu niin paljon. Joskus on toki käynyt niin että toinen on onnistunut pääsemään pinnan alle, ja sellaisen ihmissuhteen loppuminen tuntuu siltä kuin jotain kuolisi sisälläni.
Sama tilanne paitsi tunnettiin vuosi. Lopulta hän pisti välit poikki kylmällä tavalla joten ei tainnutkaan olla niin hyvä ihminen kuin luulin.
Ei mulla kyllä ole tuollaista. Mun elämän ihmiset on ja pysyy, vanhimmasta päästä tietysti sitten lopulta kuolee pois.
Mutta ei siis sellaista, että tuntisin jonkun kaksi viikkoa ja sitten en näkisi enää koskaan. En oikein ymmärrä, kuinka tuollainen olisi (varsinkaan toistuvasti) edes mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä sairaanhoitaja ja hoidat potilaita muutaman päivän tai kaksi viikkoa?
Vai mistä näitä "ohikulkijoita" sun elämääsi riittää?
Töissä tai harrastuksissa tulee tavattua pääasiassa.
Eli teillä on paljon lyhytaikaisia sijaisia? Ja harrastuksissa käy kokeilijoita, jotka ei jaksakaan potkia sitä palloa kuin pari viikkoa?
Oli kesätyöntekijä, 1,5kk töissä ja itse tulin lomilta takas. Harrastus on sellainen, ettei kaikki jatka kyseistä harrastusta tai sitten menevät toiseen paikkaan harrastamaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä onnellinen etten kiinny ihmisiin helposti. Pidän ihmissuhteet ihan tarkoituksella sen verran pintapuolisena, että sitten kun eron hetki koittaa, ei satu niin paljon. Joskus on toki käynyt niin että toinen on onnistunut pääsemään pinnan alle, ja sellaisen ihmissuhteen loppuminen tuntuu siltä kuin jotain kuolisi sisälläni.
Tämän takia itsekin pidän. Mutta pienen small talkin jälkeen, kun toiseen tutustuu niin se ei välttämättä ole mahdollista. Se älykkyys ja samanlaiset mielenkiinnon kohteet vaan teki vaikutuksen. Ois ollu hauska jutella enemmän.
AP
ap, voitko ehdottaa että tapaatte vielä uudelleen jossain?
Vierailija kirjoitti:
ap, voitko ehdottaa että tapaatte vielä uudelleen jossain?
En usko että onnistuu, for reasons :) Oisin vaan halunnu jutella töissä mukavia ja se tunne, että on kiva mennä töihin, kun siellä on joku jonka kanssa synkkaa. Vapaa-ajalla ei oltais muutenkaan voitu ikinä hengailla.
AP
Oletko sä sairaanhoitaja ja hoidat potilaita muutaman päivän tai kaksi viikkoa?
Vai mistä näitä "ohikulkijoita" sun elämääsi riittää?