6v lapsi, onko ADHD/muu nepsy?
Moikka! Meillä on syksyllä 7v. täyttävä poika, menossa siis pian kouluun. Hän on ollut varsin haastava lapsi ainakin n. 3-vuotiaasts lähtien, jolloin pikkuveli, nyt 4v. syntyi. Pitkään ollaan pidetty sitä pääasiassa hänen temperamenttiinsa liittyvänä, mutta alkanut tulla epäilys, voisiko pojalla kuitenkin olla ADHD tai joku muu neuropsykiatrinen ongelma.
Olisi kiva kuulla ADHD-lasten vanhemmilta tai muuten aiheesta tietäviltä, kuulostaako poikamme ongelmat siihen sopivista. Hänellä on siis ollut jo ihan pienestä pitäen etenkin siirtymätilanteet olleet haastavia. Lähtee niissä usein ihan ylikierroksilla ja alkaa riehua ympäri asuntoa. Pukemiseen vaaditaan yleensä vähintään sanallista ohjausta, usein myös ihan aikuinen pitämään kiinni. Pukemiseen haasteista tuli päiväkodista palautetta jo n. 3-vuotiaana ja käytiin silloin perheneuvolassakin. Jotain ohjeita saatiin, mutta muuten arvioitiin olevan vielä liian pieni varsinaiseen diagnostiikkaan.
Tuota ylikierroksille menoa esiintyy muutenkin ja silloin saattaa toimia todella hölmösti ja ajattelemattomasti. Päästi kerran esim. meidän koiran hihnasta vilkkaan tien varrella ja usein satuttaa pikkuveljeään. Kierroksilla ollessa tuntuu, että meidän vanhempien puhe kaikuu täysin kuuroille korville.
Vielä yksi vähän oudolta tuntuva piirre on pojan kova huutaminen. Jos harmistuu, alkaa usein huutamaan kuin palosireeni. Näiden haasteiden vuoksi meidät ohjattiin 4-vuotisneuvolasta mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, jonka kasvatusvinkeistä oli kyllä apua, mutta tuntuu, että lyödään yhä päätä seinään jatkuvasti tuon pojan kanssa.
Toisaalta eskarissa on sujunut hyvin ja sieltä ei ole nyt tullut erityistä palautetta lukuunottamatta satunnaisia konflikteja kavereiden kanssa.
Täsmääkö nämä piirteet nepsy-ongelmiin?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Ongelmien juurisyihin puuttuminen edellyttää diagnooseja. Enää ei vaan mätkitä remmillä niin kuin vielä 90-luvulla usein tehtiin.
En muista läimineeni 80-luvulla jääräpäistä lasta, jonka kanssa olisin saanut ottaa yhteen kolme kertaa tunnissa ja elämä olisi ollut yhtä huutoa, jos ei olisi kokoajan ollut askeleen edellä.
Nykyisivanhempien ajan vie niin monet asiat, some, omat harrastukset, työt, parisuhde aikaa on pakko ottaa, opiskella pitää lisää ja uutta, lapseen ei ehditä tutustua eikä viettää oikeasti aikaa heidän kanssaan kokoajan kädessä on puhelin ja keskitytään siihen.Itseeasiassa nykyvanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin 80-luvun vanhemmat. Ei silloin vanhemmat "viettäneet lasten kanssa aikaa" vaan lapset pyöri keskenään.
Tää on aina sama, syytetään nykyvanhempia, vaikka monen mittarin mukaan vanhemmuus on entistä tiedostavampaa. Tietoa yksinkertaisesti saa heti, siihen ne puhelimet on hyviä. Kasarilla ei lähdetty kirjastoon hakemaan kasvatusoppaita joskus seuraavalla viikolla.
Kuulkaa kun adhd on perinnöllinen. Katsokaa isovanhemmat peiliin sen sijaan että syytätte vanhempia. Jomman kumman puolelta se tulee. :)
Tiedostava kasvatus = muotijuttuihin hurahtaminen
Esimerkiksi moni vanhempi uskoo tällä hetkellä, että "tunnetaidot" ratkaisevat kaikki lastenkasvatuksen ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
"ADHD-epäily" tuntuu olevan vähintään joka kolmannella lapsella. Virallista diagnoosia ei toki saa yhtä helposti.
Ennen puhuttiin kurittomista lapsista. Nykyisin puhutaan adhd-lapsista.
On se kumma. Lapsen pitäisi kyetä muuttamaan käytöstään. Mutta aika moni aikuinen ei kuitenkaan kykene muuttamaan omaa ajattelutapaansa. "adhd on kuriton". Kokeilepa sinä, kommentoija, muuttaa omaa ajattelutapaasi ensin. Adhd:sta löytyy niin paljon tietoa, että sinun kyllä pitäisi pystyä siihen helpostikin. Mutta et ole pystynyt, ja silti, vaadit että lasten pitäisi pystyä.
Adhd on keskittymisen ongelma, ei kurin. Keskittyminen ei parane kuin taikaiskusta, jos kuria lisätään. Jos lapsi on oikeasti kuriton, hän kykenee toimimaan ohjeen mukaan, kun kuria vähän tiukennetaan. Uhataan vaikka seuraamuksella. Mutta Adhd ei silti kykene. On kyse aivojen fysiologiasta, se ei muutu noin vain.
Kurinpito on monella tavalla ikävää ja myös lasten oikeuksien kannalta kyseenalaista. Mieluummin selitetään vaan, että meidän lapsella on adhd eikä sille pysty pitämään kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
On tuossa kuitenkin se, että ainakaan ADHD ja ADD, eikä ilmeisesti autismikaan ole selkeärajainen sairaus niin kuin vaikka korona, joka joko on tai ei ole jollakin ihmisellä.
Nuo ADHD... jutut ovat enemmän sellaista että on olemassa niihin liittyviä piirteitä (esim. vilkkaus, keskittymiskyvyn puute...), Ja jos jollakulla on niitä niin että haittaavat kovasti elämää niin voi saada diagnoosin. Mutta se on veteen piirretty viiva, että miten paljon ja miten vaikeita oireita pitää olla. Eri maissakin kriteerit ja hölläkätisyys diagnoosin kirjoittamisessa vaihtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
On tuossa kuitenkin se, että ainakaan ADHD ja ADD, eikä ilmeisesti autismikaan ole selkeärajainen sairaus niin kuin vaikka korona, joka joko on tai ei ole jollakin ihmisellä.
Nuo ADHD... jutut ovat enemmän sellaista että on olemassa niihin liittyviä piirteitä (esim. vilkkaus, keskittymiskyvyn puute...), Ja jos jollakulla on niitä niin että haittaavat kovasti elämää niin voi saada diagnoosin. Mutta se on veteen piirretty viiva, että miten paljon ja miten vaikeita oireita pitää olla. Eri maissakin kriteerit ja hölläkätisyys diagnoosin kirjoittamisessa vaihtelevat.
Totta ei ole selkeälinjainen, eli oireita voi olla, mutta ei riittävästi diagnoosiin asti. Kirjo on laaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Ongelmien juurisyihin puuttuminen edellyttää diagnooseja. Enää ei vaan mätkitä remmillä niin kuin vielä 90-luvulla usein tehtiin.
En muista läimineeni 80-luvulla jääräpäistä lasta, jonka kanssa olisin saanut ottaa yhteen kolme kertaa tunnissa ja elämä olisi ollut yhtä huutoa, jos ei olisi kokoajan ollut askeleen edellä.
Nykyisivanhempien ajan vie niin monet asiat, some, omat harrastukset, työt, parisuhde aikaa on pakko ottaa, opiskella pitää lisää ja uutta, lapseen ei ehditä tutustua eikä viettää oikeasti aikaa heidän kanssaan kokoajan kädessä on puhelin ja keskitytään siihen.Itseeasiassa nykyvanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin 80-luvun vanhemmat. Ei silloin vanhemmat "viettäneet lasten kanssa aikaa" vaan lapset pyöri keskenään.
Tää on aina sama, syytetään nykyvanhempia, vaikka monen mittarin mukaan vanhemmuus on entistä tiedostavampaa. Tietoa yksinkertaisesti saa heti, siihen ne puhelimet on hyviä. Kasarilla ei lähdetty kirjastoon hakemaan kasvatusoppaita joskus seuraavalla viikolla.
Kuulkaa kun adhd on perinnöllinen. Katsokaa isovanhemmat peiliin sen sijaan että syytätte vanhempia. Jomman kumman puolelta se tulee. :)
Tiedostavia vanhempia olen kyllä seurannut, tiedostamista kyllä on mutta teoria ja käytäntö on ihan eri.
Eikä pidä vetää hernettä nenään, maailma ja työelämä on myös muuttunut niinkuin kirjoitin, mitä enemmän koulutettu olet sitä enemmän on paineita luoda uraa ja kaikkeen ei nyky ihminenkään pysty. Niinkuin yhdessä uraperheessä, kevät ihmeteltiin kun lapsi ei suostu laittamaan kenkiä jalkaan kulkee vaan veljen kumisaappaissa, kun eräänä aamuna oli asiaan aika paneutua todettiin kenkien olevan pari numeroa liian pienet.
Vierailija kirjoitti:
On tuossa kuitenkin se, että ainakaan ADHD ja ADD, eikä ilmeisesti autismikaan ole selkeärajainen sairaus niin kuin vaikka korona, joka joko on tai ei ole jollakin ihmisellä.
Tuollaista kaksois-standardia sairauden määritelmälle ei voi olla.
Kehossa voi olla virus pysyvästi ilman, että se on käytännössä sairaus. Esimerkiksi päässä ilmenevä herpes (huulet, nenä, silmäluomet tai muu iho-alue päässä) aiheuttaa oireita sille otollisina aikoina, muulloin virusta kantava yksilö on sinänsä terve. Virus lymyää hänen hermostossaan eikä aiheuta oireita.
...Samalla tavalla on teoriassa mahdollista, ettei hengitystieinfektiota aiheuttava virus milloinkaan poistu isännästä 100-%:sti vaan kopioituu aina jossain. Viruksen elo isännässä on niin vähäistä, ettei se ole todettavissa - tai jos onkin, mutta sairauden määritelmäksi on asetettu pelkkä testitulos, voidaan unohtaa että potilas on käytännössä oireeton.
Samalla logiikalla AD(H)D on sovittu määrä tiettyjä ilmiötä mutta kynnys niille on laitettu korkeaksi. Kynnyksen alapuolelle jää laaja alue ilmiötä, jomutta vain ääritapaukset noteerataan julkisin varoin. Asiaa voisi verrata siihen, että ainoastaan erittäin voimakkaista hengitystieinfektio-oireista kärsivä potilas testattaisiin, jolloin korona ei olisikaan - sinua lainaten - "selkeärajainen sairaus".
Jos ihmiset seulottaisiin lapsena autismin/AD(H)D:n varalla "koronan lailla" (siis jopa ilman oireita, ennakkotoimenpiteenä), veikkaan että piirteitä olisi valtaosalla ihmisistä. Meillä olisi todellinen "epidemia".
Suattaaha se hyvinnii olla adhd mut suattaa se olla jotta ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmiset seulottaisiin lapsena autismin/AD(H)D:n varalla "koronan lailla" (siis jopa ilman oireita, ennakkotoimenpiteenä), veikkaan että piirteitä olisi valtaosalla ihmisistä. Meillä olisi todellinen "epidemia".
Eikä ole, höpö höpö. Mitä ihmettä. Jos olisit vaikka päiväkodissa tai koulussa töissä, näet heti mitä on se "normi", millaisia on tavalliset lapset. Siitä 15 lapsen porukasta erottuu myös aina 1-2 vähän erilaista lasta. Ihan maallikonkin silmiin.
Ei niitä erilaisia olisi yhtään sen enempää, vaikka ne normitkin tutkittaisiin. Normit pysyy normaaleina. Ei tutkiminen kenestäkään tee oireilevaa, en nyt käsittänyt kommenttiasi ollenkaan.
AP: Kiitos asiallisesti vastanneille! Meidän pojan tuntuu tosiaan olevan vaikea keskittyä pukemiseen, van hänelle tulee kymmenen muuta juttua mieleen ja unohtaa, mitä oli tekemässä. Oltiin myös aikanaan toimintaterapiassa, koska hänellä on myös lieviä motoriikan ongelmia. Toimintaterapeutti arvioi, että hänellä olisi aistiyliherkkyyttä. Jää helposti jumittamaan, jos asiat eivät mene tietyn kaavan mukaan. Kun vertaa tuohon 4v. pikkuveljeen, niin ikäerosta huolimatta esim. pukeminen sujuu veljellä paremmin.
Erilaisia rangaistuksia on kyllä kokeiltu: jäähypenkki, leluja takavarikkoon. Näillä ei tunnu saavan toimintaa kuitenkaan paranemaan. Lisäksi ennakoidaan, käytetty tarrataulukoita ym. Tuntuu vaan, että ei päästä käytöksen kanssa juurikaan eteenpäin. Toisaalta hän pystyy keskittymään hienosti vaikka kirjan lukemiseen tai muihin itselleen mieluisiin puuhiin.
No yritän varmaan saada hänet syksyllä tutkimuksiin, niin saisi selvyyden, onko tämä temperamenttia vai onko kyse muustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
"ADHD-epäily" tuntuu olevan vähintään joka kolmannella lapsella. Virallista diagnoosia ei toki saa yhtä helposti.
Ennen puhuttiin kurittomista lapsista. Nykyisin puhutaan adhd-lapsista.
On se kumma. Lapsen pitäisi kyetä muuttamaan käytöstään. Mutta aika moni aikuinen ei kuitenkaan kykene muuttamaan omaa ajattelutapaansa. "adhd on kuriton". Kokeilepa sinä, kommentoija, muuttaa omaa ajattelutapaasi ensin. Adhd:sta löytyy niin paljon tietoa, että sinun kyllä pitäisi pystyä siihen helpostikin. Mutta et ole pystynyt, ja silti, vaadit että lasten pitäisi pystyä.
Adhd on keskittymisen ongelma, ei kurin. Keskittyminen ei parane kuin taikaiskusta, jos kuria lisätään. Jos lapsi on oikeasti kuriton, hän kykenee toimimaan ohjeen mukaan, kun kuria vähän tiukennetaan. Uhataan vaikka seuraamuksella. Mutta Adhd ei silti kykene. On kyse aivojen fysiologiasta, se ei muutu noin vain.
Kurinpito on monella tavalla ikävää ja myös lasten oikeuksien kannalta kyseenalaista. Mieluummin selitetään vaan, että meidän lapsella on adhd eikä sille pysty pitämään kuria.
ADHD-diagnoosin antaa pitkälle koulutettu erikoislääkäri, lastenpsykiatri. Ja hänkään ei tee sitä johtopäätöstä ADHD:sta yksin, vaan tutkimuksissa on mukana myös psykologi, joka tekee erityyppisiä testejä, keskustelee, tarkkailee, havainnoi. Ja vielä tiimissä on mukana psykiatrinen sairaanhoitaja.
Lapsen lisäksi tutkitaan vanhempia (haastatellaan, täytetään lomakkeita ja kyselykaavakkeita jne). Ja sen mukaan onko päiväkodissa vai koulussa, haastattelut ja lomakkeet menevät myös LTO:lle tai luokanopettajalle.
Näin ainakin TYKS:ssä, jossa lapsi kävi tutkimuksissa noin puolen vuoden ajan.
Että anteeksi nyt vain, minun ei tarvitse selittää, että lapsella on ADHD jonain kurittoman käytöksen peitetarinana.
Hänellä ihan todennetusti on aivojen kemiassa häiriö, vaikka sinä selittäisit mitä.
Johanna1234 kirjoitti:
AP: Kiitos asiallisesti vastanneille! Meidän pojan tuntuu tosiaan olevan vaikea keskittyä pukemiseen, van hänelle tulee kymmenen muuta juttua mieleen ja unohtaa, mitä oli tekemässä. Oltiin myös aikanaan toimintaterapiassa, koska hänellä on myös lieviä motoriikan ongelmia. Toimintaterapeutti arvioi, että hänellä olisi aistiyliherkkyyttä. Jää helposti jumittamaan, jos asiat eivät mene tietyn kaavan mukaan. Kun vertaa tuohon 4v. pikkuveljeen, niin ikäerosta huolimatta esim. pukeminen sujuu veljellä paremmin.
Erilaisia rangaistuksia on kyllä kokeiltu: jäähypenkki, leluja takavarikkoon. Näillä ei tunnu saavan toimintaa kuitenkaan paranemaan. Lisäksi ennakoidaan, käytetty tarrataulukoita ym. Tuntuu vaan, että ei päästä käytöksen kanssa juurikaan eteenpäin. Toisaalta hän pystyy keskittymään hienosti vaikka kirjan lukemiseen tai muihin itselleen mieluisiin puuhiin.
No yritän varmaan saada hänet syksyllä tutkimuksiin, niin saisi selvyyden, onko tämä temperamenttia vai onko kyse muustakin.
Kuulostaa ADHD + autisminkirjon piirteiltä. ADHD tekee tuon pukemisen hankalaksi kun harhautuu ajatukset ja toiminta muuhun ja pystyy keskittymään omiin mielenkiinnokohteista (tyypillistä ADHD/ADD:ssa). Autisminkirjoon kuuluu jumittamiset ja aggressiot, huudot. Olette toimineet hienosti kun olette ennakoineet ja käyttäneet kuvia (tarrataulukot). Rangaistukset ei auta. Voihan se olla, että lapsi saa lääkityksen ja se autta noissa ongelmissa - onneksi ADHD/ADD:n olemassa lääkitystä.
Mahdotonta sanoa tietämättä olosuhteita. Huonoilta tuntuvien olosuhteiden (subjektiivista!) vastustaminen ei ole sinänsä häiriö.