Mitä järkeä elämässä ilman sisältöä?

Olen kärsinyt masennuksesta yli 30 vuotta, nyt terapiassa viimein saanut tuon selätettyä mutta sille ei ole oikein parannuskeinoa, että olen totaalisen yksin, ystävyyssuhteet eivät kestä vaan he katoavat elämästäni yksi toisensa jälkeen. Olen yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä elämässäni vapaaehtoistyöllä mutta ei siitä riitä elämänsisällöksi. Halusin ennen niin paljon kaikkea, edetä työelämässä, ystäviä, harrastuksia, parisuhteen ja oman maalaistalon. Kaikki nämä unelmat ovat kaatuneet realiteettien alla kuin korttitalo. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää, olen hakenut töitä ja opiskelupaikkoja ammattilaisen avulla, harjoitellut haastatteluita ja hiottu cv kuntoon. Harmittaa vieläkin, kun tehtävä oli hänelle ihan mahdoton - minä en päässyt yhtään mihinkään.

Parisuhde on utopiaa, olen seksuaalisesti niin estynyt että en voisi koskaan ryhtyä siihen, saati että kukaan olisi edes kiinnostunut minusta.

Mikä on siis pointti olla nappula yhteiskunnan rattaissa jos elämä ei anna mitään ja minä olen täysin merkityksetön? Minun arvoni on olla tulevaisuudessa yksi numero yksinäisten vanhusten tilastossa, ei kovin tavoiteltava rooli. Mitä järkeä tässä on, kukaan ei edes huomaa jos katoan. Kukaan ei ole kaivannut minua eivätkä edes muista olemassaoloani.